Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Rautalanganväänteistä uskonpohdintaa

6 kommenttia

Sieluni on levoton kunnes saa levon sinussa.. Sydän etsii yhteyttä Jumalaan ja kaikki mikä omassa sydämessä estää tuntemasta häntä, häiritsee. Jollei häiritse sen voi todeta vaikka lepotilana tai asioiden paaduttamisena. On onnellista jos voi vain levätä Isän rakkauden äärellä ja luottaa että Hän nostaa käsittelyyn asioita ajallaan. Auttaa ja osallistuu. Läsnäoleva Jumala. Hän haluaa että sydämemme on sovitettu Jeesuksen armon kautta. Kaikenlaiset asiat. Helpottaa oppia näkemään armo elämän joka vivahteessa ja erilaisten ihmisluonteiden yhteentörmäyksissä. Synnin seurausten kipu ja hankaluudet vaikuttavat tässä ajassa, mutta samalla Jeesuksen lohtu ja myötätunto parantavat. Jeesuksesta poispäin kääntynyt ja virheensä kätkevä sydän ei tätä armoa oikein kohtaa. Kyllä Jeesuksen armolle voi sulkea sydämensä. Se on ihan helppoa. Bam, ovi kiinni. Helppoa mutta lopulta tuskallista – jäädä ilman ihmeellisen ja iankaikkisen rakkauden kokemista.

”Maa on oleva täynnä Herran voiman tuntemista, niinkuin meri on vettä tulvillaan” sanoi Habakuk ihmeellisessä kirjassaan, joka päättyy uskon ja toivon näkymiin. Minusta yksi suuria Jumalan voiman tuntemisen esilletuloja Jeesuksen kohtaamisen jälkeen on sovitus ihmisten kesken – tässä ajassa, tämän maailman tuulien keskellä. Myös meidän Jumalan lasten kesken. Suurta lahjaa on kun erilaisuutemme on siunaus ja saamme toimia yhdessä Hengen antamin rauhan sitein. Vaikka sen toisen persoona reagoisikin asioihin erilailla kuin minä olen tottunut. Yksi suuria kiusauksia Jumalan voiman ääressä on alkaa yrittää pumpata sitä itse, kun kanava vastaanottaa sitä onkin tukossa. Tällöin tulee lähdettyä hengellisen voiman reiteille, joiden juuret eivät välttämättä olekaan turvallisia. Uskon että samalla lailla kuin meihin on istutettu tietyt fyysiset ja psyykkiset valmiudet, on meissä kyky olla yhteydessä näkymättömään. Jumala ylläpitää meissä avointa tiedostoa, johon saamme pyytää Jeesusta tallentumaan. Tuon tiedoston voi tukkia toteamalla, että näkyvä on kaikki, muuta todellisuutta ei ole. Tiedostoon voi myös säädellä erilaisia todellisuuksia, vapaan valinnan mukaan. Turvallisuustekijöitä en pitäisi taattuna. Alkuun hauskalta kikkailulta näyttävä hengellisten todellisuuksien raja-aitojen venyttely voi myöhemmin saada yllättäviä kasvoja. Leiki sitten niiden seurausten kanssa. Mutta kokeilunhaluinen ihminen kun on, moni suree jälkeenpäin sotkua ja ahdistusta, johon on päätynyt. Voihan niidenkin kanssa mennä ihmeellisen Jumalan luo. Aina voi mennä:”Isä avaa tämä sotku, ja auta”

Uskon että meille on inhimillisesti tyypillistä yrittää mahduttaa Jumalaa länsimaisen ajattelun loogisiin raameihin ja päästää jumalakuvaa ohenemaan. En itsekään haluaisi olla niiden joukossa, jotka isoäitini tapaan tokaisevat: ”Siellä se Jumala istuu pilven reunalla ruoska kädessä odottaen missä Heinoskan kantapäät vilahtavat ohi.” En halua sanoa, että Jumala olisi paha tai vihainen. Jumala on rakkaus. Se on Hänessä olemuksellista, ei vain adjektiivi, mukava lisä. Kaikkivaltias on tietoinen maailmassa ilmenevästä pahuudesta ja sen vaikutuksesta ihmiseen. Jumalan Isän rakkautta on vaikea selittää – etenkin kun pysähtyy Pojan kärsimyksiin. Jeesuksen vapaaehtoisuus syntyä maailmaan, yhteys Isään maanpäällisen elämän aikana ja suostuminen ristiin vastauksena pahuuden vaikutuksiin – nämä tulee jollain lailla mieltää. Turvalliseksi Jumala täytyy saada ymmärtää. Me olemme maailmassa ahtaalla, mutta Jeesus antaa käsittämätöntä rauhaa kaikenlaisen ahdistuksen keskellä. Aina ei tunnu elämä kivalta. Me elämme langenneessa maailmassa. Kun astumme pois Jumalan suojaavien ohjeiden ja sääntöjen alta, elämän räntäsateet piiskovat ikävemmin päälle. Suojan alta tulee luiskahdettua pois joskus ymmärtämättömyyttään, joskus silkasta ’minäitte’-ajattelusta. Eikö ole suurta rakkautta ja turvaa, että Jeesuksen luo voi aina kääntyä uudestaan ja uudestaan. Jollei käänny ja alkaa lymytä sovinnolta sydän saattaa alkaa paatua. Ja saattaa alkaa muhia kaikenlaista valhekäsitystä Jumalasta. Oli niin tai näin, meistä kukaan ei voi saada tyhjentävää kuvaa Jumalasta. Jeesus sanoi Filippukselle: joka on nähnyt minut on nähnyt Isän. Isän joka pidättää pahuutta, jonka tahto on että kaikki kääntyisivät hänen puoleensa.

Mainokset

6 thoughts on “Rautalanganväänteistä uskonpohdintaa

  1. Hyvää pohdintaa!

    Tykkää

  2. On onnellista jos voi vain levätä Isän rakkauden äärellä ja luottaa että Hän nostaa käsittelyyn asioita ajallaan,sanoo Marianne viisaasti. Raamatun haastava ja toistuva sana on ”odota”.

    Tykkää

  3. Kiitos palautteista. (editointiohjelma näemmä teki sen taas, liimasi kappaleet toisiinsa parin korjauksen jälkeen. täsä sitä ny taas ollaan tekstinpötkön kanssa, heh)

    Tykkää

  4. Kiitos tekstinkorjausavusta. Virpi, on todellakin haastava tuo ”odota”. Odotusaikana voi kasvaa ihmeellisiä siunauksia, joiden hedelmiä pääsee näkemään vasta myöhemmin elämässä. Jos ’odotusaikaa’ häiritsee (tätä on tullut kokeiltua) omalla levottomuudella, kääntymällä poispäin Jumalasta, se ehkä pitkittyy. Mutta uskon että Jumalan armo on ihmeellisen luova ja uusia alkuja tarjoava. Jumala haluaa tarjota turvaa ja hyvää kylvöä elämäämme, näkee kauemmas ja tietää mikä on kestävää. Ja laajalti siunaavaa.

    Tykkää

  5. On aikoja ja toisia, monenlaisia ja moisia. Juuri nyt tarvitsin tätä tekstiäsi Marianne. Jokaikinen lause upposi kuin ”veitsi sulaan voihin”! Näin se elämä täällä menee. Ihmisten maailmassa jossa tuuletkin tuivertavat, ei aina ollenkaan Pyhästä Hengestä vaan siitä toisestakin.
    Juuri nyt soi mielessäni kaunis virsi ”Kirkasta Oi Kristus meille ristin uhri Golgatan, josta meille langenneille loistaa sydän Jumalan. Uskon silmä kiinnitä aina kohti ristiä. Synkeys nyt hajoaapi, yöstä päivä valkenee. Kun näin Jeesus voiton saapi taivas meille aukenee. Herra Jeesus verellään Rauhan tuotti ristillään…..”

    Siunatkoon Hyvä ja Pyhä Jumala armollaan ja rauhallaan kaikkia jotka sitä nyt juuri, tai koska tahansa, tuntevat tarvitsevansa. Ylistetty olkoon Jumala kaikkien luotujen Isä.

    Tykkää

  6. Tuulikki, lämmittää sydäntä kommenttisi. On ilo päästä mukaan rukoukseen, jonka kirjoitit. Kiitos

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s