Kevään aikana on kaikunut iloinen loiske pitkin Savon, Pyhä-ja Kalajokilaakso seurakunnissa kun herätyksen pienet purot ovat tulvineet yli ja kasvaneet pikku joiksi. Asialla ovat Jumalan kutsumat maallikot ja papit, joilla on näky yhteisestä  Kristuksen seurakunnasta, seurakuntaruumista jonka sitoo yhteen Pyhä Henki. He ovat lukeneet uudestaan Lähetyskäskyn:

”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”

Lähetys käskyssä on kaikki olennainen, siinä Jeesus osoittaa oman auktoriteettinsa. Sen mitkä ovat hänen valtuutensa toimia. Viisi vuotta hän kulki ja opetti kädestä pitäen miten tehdään opetuslapsia ja mitä opetuslasten tulee tehdä. Siis mitä meidän tulee tehdä. Kaiken päälle hän lupaa olla meidän kansamme jotta voisimme tehdä täällä työmme jokaisen kutsutun osalta loppuun.   (Joh.6:44 Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka minut on lähettänyt, vedä häntä. Sen, joka tulee, minä herätän viimeisenä päivänä.)

Herätystä edeltää aina arvotyhjiö.  Suomen siionissa eletään historian pimeintä aikaa. Pohjanoteeraus nähtiin Oulussa, kun papit kilvan tekivät tyhjäksi Raamatun sanaa. Tässä ei ole kuitenkaan mitään uutta, Sillä raamattukin puhuu luopumuksen ajoista. Pimeys on suurimmillaan juuri sielä missä ennen on ollut valoa. Sanasta osattomat kun eivät tiedä valosta vielä mitään. (1.Tim 4:1-4, 2.tess.2:3)

Mitä on tapahtunut?

Suomenselän molemmin puolin on nousut raamattu- ja rukouspiirejä sekä toimintasoluja joista ihmiset hakevat yhteisöllisyyttä ja vahvistusta uskoonsa.  Samalla Jumala puhuttelee heitä.  Eri tyyppisiä tilaisuuksia joissa opetetaan sanaa järjestetään säännöllisesti ilman että kirkkokuntarajoilla ja kuppikunnilla olisi mitään merkitystä.  Aito Kristuksen seurakuntaruumis on nousemassa täyteen mittaansa, siinä on mukana niin peruskirkkokansaa kuin uusia ihmisiä jotka kaipaavat elämäänsä todellista iloa ja vapautta. Lopulta herätys lähtee liikkeelle niin, että Jumala nostaa ja kutsuu ihmisiä tekemään töitä evankeliumin eteen.

Mitä herätyksessä tapahtuu?

Ihmiset tarvitsevat elämäänsä vapautusta. Vapautusta kahleista, jotka ovat pitäneet heidät erossa Jumalan valtakunnan todellisuudesta. Näkyä siitä että Jumala huolehtii meistä kuolemankin rajan yli. Vapautusta peloista ja ahdistuksesta jota elämä tuottaa. Uskoa siihen että Jumala johdattaa ja pitää meistä huolta tapahtuipa mitä tahansa. Ihmiset tarvitsevat tiedon siitä, että murheet voi jakaa seurakunnan kanssa ja jättää Jumalan eteen ja tilalle Jumala antaa levon ja ilon. Eräs Kotimaa24 blogisti arvosteli nykyisiä herätyskristittyjä siitä että he lisäävät nykyään kaiken perään ajatuksen että Jumalan Henki myös parantaa ihmisiä. Minä en poikkea myöskään tästä sillä miksi se ajatus ylipäänsä on jätetty historian saatossa pois. Jeesus kohdatessaan ihmisiä paransi kaikki. Se on keskeinen asia Jeesuksen toiminnassa. Hän tahtoi aina ihmiselle, Vahvin esimerkki on Lasaruksen kuolema, Jeesus sen sijaan että olis jättänyt ihmiset ja lähtenyt suremaan Ystäväänsä jäi ja teki Ruokkimis ihmeen, Ihmiset tuskin olisivat kuolleet nälkään vaikka olisvat olleet jonkin tunnin syömättä ja menneet koteihinsa syömään. Hänen tuli sääli ihmisiä. tämän suoraviivaisen toiminta mallin tilalle on tullut raskas uskonnollisuus joka mieluummin vetäytyy turvalliseen tuttuun perinteeseen kuin lähtee kokeilemaan rajoja ja sitä toimiiko Jumala todellakin kuten Raamattu opettaa.

Mitä tapahtuu seuraavaksi?

Liikkeelle lähtevät Raivaajat. He tahtovat mallillaan osoittaa mitä Jumala tekee tavallisen ihmisen elämässä. Kun olen seurannut eri puolilla syntyviä yhteisöjän, niin kaikista niistä löytyy ihmisiä, joilla on selkeä näky siitä mitä pitää tehdä. Jokaisella paikkakunnalla on oma näkynsä sen mukaan millainen seutu on kyseessä. On tärkeää pysyä kutsulle uskollisena, koska Jumalalla on oma aikataulunsa ja kaikki ei tapahdu hetkessä. Rukous on se jolla kaikkea pohjustetaan ja viedään eteenpäin. Ilman rukousta huidotaan tyhjää!

Härmässä 1930-luvulla evankelisessa liikeessä tunnettiin Raivaaja-termi. Uskoon tulleet talojen tyttäret ja pojat tekivät pyöräretkiä naapurikyliin ja pehmittivät maata evankeliumille. He lauloivat hengellisä lauluja ja juttelivat ihmisten kanssa. Heidän tarkoituksensa oli näyttää mitä Jumala oli tehnyt heidän elämälleen. He huokuivat ympärilleen Kristuksen tuoksua. Raamattu puhuu seurakunnasta kylänä jonka valo loistaa alas laaksoon. Tuo valo houkuttaa matkalaista turvaan. Uskovan oma valo ei aina ole iso mutta pimeässä pienikin kynttilä valaisee.

Erityisesti iloitsen siitä että tässä liikkeessä on mukana herättäjäyhdistys aktiiveja. He ovat rakentamassa samalla innolla omaa seurakuntaansa saadakseen sanan nälkäänsä tyydytystä. Hilja Aaltosen näky herätyksestä joka lähtee isostakirkosta sopii hyvin tuohon kuvioon. Ukko Paavon väkevä opetus ei ole vanhentunut. Halu päästä Kristuksen sisäiseen tuntemukseen on totta tänäänkin.

Ja mikä parasta kun katson etelään ja pohjoiseen näen samaa tapahtuvan myös sielä!