Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Tag Archives: evankeliumi


by 1 kommentti

Tervetuloa kotiin!

venesana

Puolentoista viikon päästä seurakunnassamme Majatalo-illat. Tällä kertaa suunnitelutiimi on isompi kuin aikaisemmin ja mukana on aktiivisesti seurakunnan työntekijöitä. Paikallisssa kontekstissa se merkitsee hyväksyttävyyttä ja leimojen vähenemistä.

Kristillisyys Suomessa on erillaisten leimojen ja stigmojen värittämää. Pietismi ja herätyskristillisyys on muuttunut ihmisten silmissä painolastiksi ja jopa pelottavaksi asiaksi. Peikkoja nähdään sielläkin missä niitä ei ole. Niitä ovat lakihenkisyys, Avioliitto-ja sukupuolikysymykset ja hurmahenkisyys. Valitettavasti maallikkovetoisiin toimintoihin seurakunnissa liitetään aina näitä leimoja ja siksi seurakunnan työntekijöiden mukana olo tuo mukaan läpinäkyvyyttä. Hyvänä esimerkkinä tästä oli juttu, jonka kuulin joku vuosi sitten omista Majatalo-illoistamme. Sen mukaan siellä helluntalaiset ovat vallaneet kuoronkin ja homma on sen mukaista. Kuorossa ei valitettavasti ollut yhtään Helluntaiseurakunnan jäsentä, vaikka kovasti olisin sitä kyllä toivonut.

Hyvin harvassa luterilaisessa seurakunnassa ja niiden tilaisuuksissa noita stigmoja aiheuttavia asioita nostetaan esille. Keskiössä on Jumalan armotyö ja rakkaus. Kirkkovuoden aiheet rytmittävät opetusta ja rukouselämää.

Valitettavaa on, että ihmiset etääntyvät seurakunnista ja yhteisöistä. Kynnys tulla tilaisuuksiin kasvaa, kun Jumalan sanan tunteminen ohenee. Kristillisen kentän puheenaiheet ja kiistat kiihdyttävät tuota etääntymistä. Se missä pitäsi kuulua Evankeliumin ääni kaikuukin riitely ja kiistely. Monet vanhat herätysliikkeet ja yhteisöt ovat kääntyneet sisäänpäin ja puolustusasemiin, hengellisiin betonibunkkereihin. Välillä tuntuu jopa siltä, että Jumala on laitettu syrjään eikä hän enää itse olisi Sanansa takana vaan ihmisen pitää tulla paikkaamaan Jumalan jättämää aukkoa! Tuomiovalta, joka kuuluu yksin hänelle, on otettu ihmisten käsiin. Raamattu ei kuitenkaan opeta meitä tuomitsemaan ihmisiä, jotka ovat seurakunnan ulkopuolella. Heidän elämäntaivaltaan ei valaise Sanan lamppu eivätkä he tunnista tai tunnusta pimeyttä, jossa kulkevat. Valo evankeliumissa ei olekaan laki, vaan Kristus.

Meille onkin annettu levitettäksi aarre. Aarre, joka houkuttaa ihmisen parannuksen paikalle. Evankeliumi, sanoma  Jeesuksesta ja iankaikkisesta elämästä samalla kutsu takaisin kotiin, Jumalan kasvojen eteen, tekemään sovintoa. Palaamaan Kristuksen rauhaan ja lepäämään arjen raskaudesta.


by 3 kommenttia

Puhdas Evankeliumi

käsi

Mitä se oikeastaan on? Mitä Jeesus muutti?

Jeesus kuoli ristillä sovittaen maailman synnit. Jumala itse sovitti itse kaiken, menneet, nykyiset ja tulevat synnit.

Yksinkertaisimmillaan ilmaistuna Jeesus on tie rakastavan Isän, Jumalan luokse ilman Temppeliä ja valtavaa uhrikoneistoa. Syntiä on kaikki mikä erottaa meidät tästä yhteydestä. Jeesus julisti että Jumalan valtakunta on lähellä ja että koko maailman synnit on sovitettu hänessä. Jumalan läsnäolo merkitsi siunausta ja menestystä Israelin kansalle. Jumalan asui ihmisten keskellä ilmestysmajassa mutta Jeesus vei tuon majan mukanaan ja on nyt itse ylipappina tie Jumalan läsnäoloon meille.

Jeesus lähetti Puolustajan Pyhän Hengen, jotta voisimme toteuttaa hänen tahtoaan ja kertoa tätä evankeliumia kaikille. Me kelpaamme Jumalalle tällaisenaan Jeesuksen tähden.

 


by Jätä kommentti

Keittiöteologiaa

Tiskikonetta tyhjätessäni ja sitä täyttäessäni pohdin jälleen kerran sitä miten me puhumme ja kerromme omasta uskostamme. Ja ylipäätään miksi meidän pitäisi kertoa omista henkilökohtaiselta tuntuvista asioista kenellekkään.Mitä merkitystä on uskolla vaikkapa tätä tiskaria täyttäessäni. Missä usko tuntuu ja vaikuttaa arjen väsymyksen keskellä kun mikään ei tunnu miltään ja elämää huutoo kylmä sadevesi.

Ajatus kierähtää piispa Askolan aamuiseen facebookin livesessioon, jossa hän selitti näkemystään siihen miksi lapsia ei enää tuoda kasteelle entiseen malliin. Kuinka karjalanpiirakat,sukujuhlan raskaus ja epäusko kietoutuivat suloiseen sekamelskaan. Voiko tosiaan olla niin että kastejuhlasta on tullut taakka vai olisiko sittenkin niin että uskosta ja sen merkityksestä pitää puhua muuallakin kuin teltajuhlien todistuspuheenvuoroissa. Jospa kirkolla onkin evankeliumin kokoinen viestintäongelma.

Heikki avaa omassa tekstissään näkemyksiään menestysteologiasta. Hän hehkuttaa Jumalan antamaa siunausta lapsilleen. Törmään heti omassa ajattelussani seinään. Mitä on menestys, kun sitä tarkastelee Luojan näkökulmasta. Kirkko mielellään puhuu hyvän tekemisestä, lähimmäisen auttamisesta ja solidaarisuudesta kansojen ja rotujen kesken. Mutta saman viestin löydät kaikkien muidenkin merkittävien järjestöjen julistuksista.

Miten sitten Kirkon perusviesti eroaa muista. Tuhlaajapoikavertaus voisi olla yksi vastaus tähän kysymykseen. Pojan matka ihmisyyteen ja raadolliseen arkeen ja paluu Isän luo opettaa meitä miten Jumala haluaa kohdata ihmiskunnan. Arjen keskelle tuodaan perillisen vaatteet ja perillisen sormus merkiksi, että meitä varten on varattu jotain vielä suurempaa. Kertomuksen muoto on kuitenkin sellainen, että se ei pelkästään viittaa meidän Taivaalliseen päämääräämme vaan myös siihen että Jumalan valtakunta on läsnä elämässämme jo nyt. Meillä on oikeus juhlia elämässämme Kaikkivaltiasta Isäämme, joka pursuaa armoa ja yltäkylläisyyttä.

Jumalan näkökulmasta menestys on sitä, että hän ottaa ihmisen luokseen ja laskee siunauksen hänen ylleen. Jumalan Pyhä Henki haluaa pelastaa sielumme iankaikkiseen elämään ja iankaikkisuus alkaa siitä, kun Pyhä koskettaa ihmistä ja antaa uskon lahjan. Siunaus merkitsee kaikkea hyvää mitä Jumala haluaa antaa meille arjen keskelle. Siunaus nostaa meidät omien olosuhteidemme yläpuolelle.

ehtoollispikaritUsko ei ole vain uskomusjärjestelmä rituaaleineen ja tapoineen, vaan se on todellisen ja elävän Jumalan kohtaamista arjen keskellä. Tuo kohtaaminen luo ihmisen elämälle uuden suunnan joka on näkyy ja tuntuu. Se ei ole pelkkää fiilistelyä ja tunnelmointia vaan konkreettista hyvää. Se synnyttää Hengen hedelmiä, jotka myös ympäristö huomaa. Iloa ja tasapainoisuutta, joka luo turvaa ihmiselle itselleen ja läheisille. Vakautta ja varmuutta epävärmuuden keskelle, sillä tieto siitä että Isä kannattelee silloin, kuin itse ei jaksa, lohduttaa väsynyttä. Se on menestysteologiaa.

Tungen likaiset astiat koneeseen ja tiedän että kun kone on työnsä tehnyt ovat astiat puhtaita ja valmiita käytettäväksi. Tästä on hyvä vetää keittiöteologinen aasinsilta Jeesukseen, joka on voittanut kuoleman ja pessyt syntimme kerralla pois, jotta voisimme olla myös Taivaallisen Isän käytettävissä kertomaan evankeliumia. Kertomaan ihmisille, miksi on hyvä palata Isän luo.


by 4 kommenttia

Houkutteleva Jeesus

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jeesuksen aikalaisille ei ollut ongelma Jumalan olemassaolo. Koko heidän elämänsä ja kulttuurinsa perustui yhden Jumalan palvelemiselle.  Erilaiset puhdistautumissäännöt ja uhraamiset kuuluivat joka päiväiseen elämään. Jumalan pyhyttää suojeltiin kaikin tavoin ja siksi se, että Jeesus julisti syntejä anteeksi oli ylitsepääsemätön rikos, sillä vain Jumala itse saattoi puhua niinkuin Jeesus puhui. Vuosituhantinen uhrikultti oli muodostunut uskonnoksi, jossa tapakulttuuri oli ohittanut uskon ja kyvyn lukea Sanaa niin, että sydän olisi ollut auki Jumalan äänen kuulemiselle.  Jeesus teki kaikki tunnustekonsa heidän nenänsä edessä ja silti vain kourallinen lopultakin ymmärsi ja uskoi Messiaan tulleen.   Itsessään Jeesuksen teot eivät  olleet siis vaarallisia eikä se, että hän kutsui ihmisiä parannuksen , mutta se, että joku uskalsi julistaa anteeksiantoa, oli liikaa.

Ihminen ei ole juuri muuttunut noista ajoista. Edelleen askaroimme synnin ongelman kanssa. Puhumme synnin olemuksesta ja puntaroimme omaa pyhityksemme tilaa. Ne jotka uskovat, lähestyvät Jeesusta hyvin aralla mielellä, ikäänkuin heillä ei olisi siihen oikeutta. Parannuksen teko muuttuu suorittamiseksi tai omaa uskon elämää piiskataan yhä korkeampiin kirkkauden tasoihin. Ikäänkuin Jeesuksen läsnäolo olisi jollain tavoin kiinni meidän uskostamme tai uskomme tasosta.

On totta, että on vaikea tutustua tai luoda suhdetta persoonaan, joka loistaa poissaolollaan ja esiintyy vain kirjan lehdillä. Tällainen poissaoleva Jeesus muuttuukin aikaa myöden kaukaiseksi olennoksi, jota ei voi saavuttaa. Taivaan vaikeneminen ahdistaa ja ihminen kääntyy sisäänpäin. Tässä on se rajapinta jossa usko muuttuu uskonnollisuudeksi, rituaaleiksi ja suorittamiseksi.

Itse asiassa, vaikka Raamattu on sisällöltään Pyhä kirja, niin monelle itse Raamattu muodostuu Jumalaksi ja sen jakeita siteerataan lääkkeeksi kaikkeen irrallisina Raamatun todellisesta merkityksestä. Tällainen Raamatun tulkinta kadottaa näkyvistään Pyhän kirjan keskeisen sanoman. Sanoman  Jeesuksesta ja Jumalan suuresta pelastussuunnitelmasta.

Osalle sana synti on punainen vaate, joka nostaa karvat pystyyn ja sulkee korvat totaalisesti. Iso osa kansasta mieluiten kääntää selkänsä koko asialle ja vähät välittää synnistä pauhaavasta seurakunnasta. Heille elämässä on tarpeeksi ongelmia ilman, että joku kaataa vielä huolen iankakkisuudestakin heidän niskaansa.

Kaiken tämän takaa meitä etsii Pyhä Jumala, joka meistä huolimatta tahtoo meille vain hyvää. Häntä ei kiinnosta meidän epäuskomme tai suorittamisemme. Ainoa joka häntä kiinnostaa on me itse. Me kelpaamme hänelle juuri sellaisina kuin olemme ilman tekoja ja ponnistelua.

Meidän on katsottava Raamatusta mitä ja miten Jeesus toimi ja asetuttava Pietarin, Johanneksen ja muiden opetuslasten paikalle Jeesuksen rinnalle. Kuljettava hänen kanssaan ja nähdä miten hänestä ja hänen kanssaan liikkuvista ihmisistä tihkui ympäristöön Jumalan hyvyys ja rakkaus. Jeesus oli ihmisten silmissä houkutteleva ja puoleensa vetävä ihminen.

Avain tämän ymmärtämiseen on Pyhän Hengen päästäminen omaan elämään. Vain Jumalan henki voi esitellä meille todellisen Jeesuksen. Sen Jeesuksen joka vei opetuslapsensa ihmisten keskelle auttamaan, parantamaan ja opettamaan.

Jos kuvittelemme, että tarvitsemme tähän opetuslapseuteen ja Jeesuksen seuraamiseen jotain, jota voisimme itse saavuttaa jollain erityisellä hengellisellä harjoituksella tai Jumalan erityisessä läsnäolossa kellumalla, olemme pahasti harhassa. Sen tyyppinen toiminta eristää meidät maailmasta, jonne  Jeesus haluaa meidät nimenomaan lähettää. Tässä kohtaa Jaakobin kirjeen ajatus ”usko ilman tekoja on kuollut” herää henkiin. Sydän rohkeasti Jumalalle avoinna alamme nähdä ne ihmiset, joita Jeesus haluaa auttaa. Meissä Jeesus muuttuu todelliseksi tälle maailmalle. Meidän tekomme ovat silloin Jeesuksen tekoja. Meidän ei tarvitse murehtia sitä mitä tapahtuu kun rukoilemme sairaiden puolesta. Olemme vapaita rukoilemaan ja jättämään kaikki Pyhän Hengen varaan. Kun autamme köyhiä varoillamme tai heikkoja työllämme meidän ei tarvitse pohtia ketä autamme vaan ainoastaan luottaa siihen että Jumalan siunaus leviää ympärillemme teimmepä mitä tahansa, kunhan teemme sen Jeesuksen nimissä.
image

Mitä merkitsee sitten se, että pitäisi lähestyä Jumalaa arkana ja tyhjin käsin. Armo ei ole millään tavalla ehdollista ja sen saa omistaa heti omakseen. Jeesuksen antama uhri kattaa  koko elämämme, myös tulevaisuuden. Uhri on kertakaikkinen eikä vaadi jatkuvaa, oman syntisen elämän päivittelyä ja syntitaakkojen jokapäiväistä raahaamista. Sen kaltainen elämä ei eroa millään tavalla Vanhan testamentin uhrikäytännöstä. Vain Jeesuksen ja armon hylkääminen voi riistää meiltä iankaikkisen elämän.  Jeesus haluaakin että armosta iloitseminen saa meidät täyttymään Pyhällä Hengellä ja elämällä niin täyteen, että se valuu yli sydämistämme ja kastelee myös ympäristömme elämän vedellä.