Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.


5 kommenttia

Iso soppa – New Wine -hajatelmia 1

Porukka oli valtava, ja joka iikalla oli huutava nälkä. Pelkästään vatsojen murina sai korvat soimaan. Puhumattakaan siitä pienimuotoisesta napinasta, jota kuului sieltä sun täältä. Näin kovaa nälkää ei ollut koettu ikinä. Eikä siihen kohdalle osunut sitä pikkusälliäkään, jolla olisi ollut viisi leipää ja kaksi turskaa. Nälkä siis oli, jatkui ja paheni.

Juuri kun väkijoukko oli lopullisesti uupumaisillaan nälkäänsä, jostain ilmestyi tumma kaveri, jolla oli suunnaton pata. Padassa pulputti valtava soppa. Sopan tuoksu oli herkullinen.

– Tulkaahan syömään, huusi suuren sopan kokki ja sipaisi lyhyitä hiuksiaan taaksepäin. – Kulhoja on pöydällä ja taitaa siinä olla alumiinilusikoitakin.

Mistä ihmeestä se pöytäkin oli siihen tupsahtanut.

Valtava porukka tuijotti kokkia. Ihan siistin näköinen. Näytti ehkä vähän turvapaikanhakijalta. Viikset nenän alla.
– Tulkaa, tulkaa, huuteli kaveri. – Kaikille riittää kyllä.

Ensin kulhon otti lauma lapsia. He saivat soppaa ja alkoivat latkia keittoa.

– Nam, totesi joku, joka oli väristään päätellen kotoisin Keski-Afrikasta.
– Ihan kuin mummolassa viime kesänä, täydensi toinen tenava, selvästi pohjoismaalaista sukujuurta.

Monet aikuisetkin ottivat kulhoja ja aika maiskutus alkoi kuulua.

Mutta osa ihmisistä kääntyi poispäin.
– Ei sillä varmasti ole hygieniapassiakaan. Kyllä chateaubriand olisi paljon parempaa.

Lähtivät kävelemään erämaata kohti murisevien vatsojensa perässä.
– Hyvää tämä on, tulkaa pois, huuteli kokki lähtijöiden perään. Turhaan.

Ne, jotka jäivät, saivat vatsansa täyteen. Osa jäi padan lähistölle kiittelemään kokkia. Osa vetäytyi kauemmas ja kävi levolle. Jotkut tuijottelivat horisonttiin häipyvien lähtijöiden perään.

Illan tullen laulettiin. Laulu kantautui yli erämaan aina vuorille asti.

 

Lähteet:
Painettu: C.S. Lewis, Narnian viimeinen taistelu. Luku ”Yö saapuu Narniaan”.
Painamaton: Markku ja Johanna Sarento, Evankeliumi – ilosanoma vai taakka? New Wine -kesätapahtuma, 14.7.2017, Jämsä.

Mainokset


3 kommenttia

Puhdas Evankeliumi

käsi

Mitä se oikeastaan on? Mitä Jeesus muutti?

Jeesus kuoli ristillä sovittaen maailman synnit. Jumala itse sovitti itse kaiken, menneet, nykyiset ja tulevat synnit.

Yksinkertaisimmillaan ilmaistuna Jeesus on tie rakastavan Isän, Jumalan luokse ilman Temppeliä ja valtavaa uhrikoneistoa. Syntiä on kaikki mikä erottaa meidät tästä yhteydestä. Jeesus julisti että Jumalan valtakunta on lähellä ja että koko maailman synnit on sovitettu hänessä. Jumalan läsnäolo merkitsi siunausta ja menestystä Israelin kansalle. Jumalan asui ihmisten keskellä ilmestysmajassa mutta Jeesus vei tuon majan mukanaan ja on nyt itse ylipappina tie Jumalan läsnäoloon meille.

Jeesus lähetti Puolustajan Pyhän Hengen, jotta voisimme toteuttaa hänen tahtoaan ja kertoa tätä evankeliumia kaikille. Me kelpaamme Jumalalle tällaisenaan Jeesuksen tähden.

 


2 kommenttia

Minun seurakuntani

Tämä otsikko vainoaa minua vuodesta toiseen. Mietin, että merkitseekö se omistamista vai kuulumista. Olen nykyisin seurakuntani luottamuselimissä jäsenenä ja aktiivinen maallikko. Mutta ruuhkavuosina yhteys seurakuntaan oli hyvin ohut ja oli katketa lähes kokonaan. Samalla myös kuva Jumalasta oli vääristyä.

Mutta mitä nuo kaksi asiaa ilmentävät minusta nyt seurakuntalaisena. Omistanko jollain tapaa omaa seurakuntaani. Vai olenko jäsen, jolla on jonkinlainen rooli seurakunnassa, jonka joku muu omistaa. Jos näin on, kuka on omistaja.

Valtakunnallisesti, ulkoapäin tarkasteltuna, on vaikea sanoa kuka käyttää valtaa kirkossa. Seurakunnissa vallankäyttö on keskitetty kirkkoherralle ja luottamushenkilöille, mutta kirkon hallinnollisia linjoja ja niiden vetäjiä on vaikea havaita. Piispat, papit, hiippakunnat ja kirkolliskokoukset ovat suloisessa sekamelskassa sosiaalisen ja tavallisen median kommenttikentissä ja kirkosta irralliset henkilöt ja tekijät sekoittavat soppaa lisää.  On selvää, että kun seurakunta virkoineen on etääntynyt ihmisistä palvelulaitokseksi, myös ihmisten rooli seurakunnan jäseninä hämärtyy. Jos jäsenyydestä puuttuu tunne, että oma panos ei ole tärkeä tai merkittävä seurakunnalle on se helppo jättää huomiotta ja sopivan kimmokkeen tultua jopa erota kirkosta tajuamatta oikestaan sitä, että samalla erotaan jostain, joka on osa omaa ympärillä olevaa yhteisöä.

Joskus, jopa  kaupan jäsenyys on tuntunut merkittävämmältä kuin se, että kuulun seurakuntaan. Sen jäsenyyden kautta tulee kontakteja toisiin ihmisiin sekä taloudellista merkitystä. Valitettavasti vain etukortti ei pelasta ketään. Mutta kuukausittain tilille kolahtava bonus, olkoonkin, että se on palautusta  kalliista ruuasta ja palveluista, tuntuu se mukavalta ja menee säästöön kun muuten ei palkasta jää mitään käteen menojen jälkeen.

Kaupassa käynti perustuu tarpeeseen ja riippuvuuteen kun omalla takapihalla ei ruokaa kasva eikä ompelukone enää surraa vaatteita kodinhoitohuoneessa. Samalla tavalla ihmisen tulisi olla riippuvainen seurakunnasta. Jumala tarkoitti, että meillä olisi ympärillämme yhteisö, jonka kautta Kristus voi kohdata meidät. Hoitaa, lohduttaa ja parantaa. Seurakunta itsessään ei pelasta ketään, mutta tässä arjen myllerryksessä se on tarkoitettu olemaan heikon ja rikotun ihmisen pelastusvene, joka pitää meidät armossa ja pelastuksessa kiinni.

Mutta mikä menee pieleen ja miksi seurakunta ei näyttäydy tällaisena pelastusveneenä. Millainen on oikea pelastusvene?

IMG_20140306_084059

Oikeassa pelastusveneessä on airot jokaiselle penkkiriville ja töitä tarjolla jokaiselle penkinpäässä istuvalle. Vene ei liiku minnekään, ellei veneessä istujat tartu airoihin.  Seurakunta ei ole passiivinen merellä kelluva lautta, joka ajelehtii tuulten ja merivirtojen armoilla. Seurakunta on toimiva ja aktiivinen yhteisö, joka etenee ja pelastaa veneeseen kaikki veden varaan joutuneet. Ilman tätä aktiivista toimintaa vene ei täyty soutajista. Päinvastoin se tyhjenee, koska se ei etene kohti pelastusta ja nekin ihmiset jotka ovat olleet kyydissä hyppäävät pois.

Pelkästään se, että on meillä seurakunta ja sielä tarjolla airot ja vene, ei tuo ihmisiä seurakuntaan ja pelastukseen. Jonkun on tartuttava ensimmäisenä airoihin ja annettava kasvot yhteisölle ja oma työpanoksensa, jotta vene liikkuisi. On huhuiltava ja etsittävä muita, jotka tahtovat pelastua päästä mukaan. Seurakunnalle on määriteltävä kasvot ja merkitys, jotta se havaittaisiin myrskyn, jota maailmaksi kutsutaan, keskeltä ja sillä tulee olla selkeä ja näkyvä sanoma, jotta ihmiset ymmärtävät minne se on matkalla. Sen on oltava niin houkutteleva, että sen kyydistä ei halua jäädä pois. 

Lienee turhaa muistuttaa että Seurakuntavenekin tarvitsee navigointiapua, ravintoa, lämpöä ja valoa. Ilman Pyhää Henkeä ja Raamattua on paraskin vene eksyksissä ja ilman suuntaa. Silloin ei soutajienkaan määrä auta matkalaisia yhtään vaan vähitellen soutajat nääntyvät ja palastusveneestä tulee pahimmillaan kuolemanloukku matkalaisille.

Kun puhumme seurakunnasta puhumme silloin evankeliumista ja Kristuksen ruumiista maan päällä. Siksi vastaamme kaikesta hänelle ja saamme samalla vastauksen siihen kuka omistaa seurakunnan ja kenelle minä kuulun.


10 kommenttia

Missä aiot viettää ikuisuutesi?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tyhmä kysymys, joka hiertää kivenä kengässäni. Kysymys kuluttaa mieltäni eikä anna rauhaa.
Se on kysymys minulle ja se on kysymys sinulle.  Kun kuolen kaikki on siinä, ei ole kuin tämä hetki ja se riittää.

Olisi niin paljon helpompi unohtaa Jumala ja iankaikkisuus. Kuunnella järkeä, elää ja kuolla pois. Mutta ei, se ei ole mahdollista. Katsoinpa sitten omaa elämääni tai tätä ihmeellistä maailmankaikkeutta niin näen kaikkialla viisutta ja neroutta. Kaikki toimii kuin rasvattu koneisto. Kun katson elämääni taaksepäin näen selvästi ne pisteet joissa Jumala on tarttunut omalla väliintulollaan elämääni. Ihmeellisiä ”sattumia” jotka ovat pelastaneet nahkani kerta toisensa jälkeen turvaten tulevaisuuteni jota en uskonut koskaan tulevan. Jumala ei suostu päästämään irti vaan hänellä on suunnitelma minua varten ja olen kuin Joona joka joutuu myöntämään tappionsa Jumalalle. 

Vaikka elämämme on maailmankaikkeuden rinnalla kuin kesän perhosen lento, on se silti arvokkaampi kuin mikään muu luotu asia maailmassa. Arvomme on mitattu Golgatalla, jossa Jumalan poika antoi henkensä ottaen kaiken pahuuden päälleen ja kannettavakseen, jotta me voisimme elää. Jeesus voitti kuoleman Pyhä Hengen voimalla ja tuo sama Jumalan henki on nyt vuodatettu kaikkien niiden ylle jotka vain sen tahtovat ottaa vastaan. 

Kun pari vuotta sitten kirjoitin blogin kuudennesta herätysliikkeestä en oikein itsekään ymmärtänyt mitä maassamme on tapahtumassa. En tajunnut miten pimeys ja pahuus on päässyt valtaamaan alaa maassamme. En puhu nyt eksytyksistä ja harhaopeista enkä edes Kirkon harharetkistä vaan siitä pimeydestä, joka on hiipinyt tavallisten ihmiset arkeen. Näköalattomuudesta ja masennuksesta joka tuhoaa nuorisoa. Työuupumuksesta ja yksinäisyydestä,  joka imee työssäkäyvien voimat. Sairauksista ja tyhjyydestä, joka iskee maahan vanhukset. Välinpitämättömyydestä ja narsisimista, joka tuhoaa kaiken kauniin ja herkän ihmisten sydämistä. Pahuudesta, joka valtaa kaiken mistä usko on kadonnut pois.

Kun intohimo siihen mihin uskoo katoaa, on loppu lähellä.  Käännän tässä otsikon ajatuksen hieman toiseen muotoon. Jos uskot viettäväsi iankaikkista elämää, miten aiot viettää sen ensimmäiset hetket? Jos uskot Jeesukseen, aiotko seurata häntä vai pelkästään uskoa häneen? Etkö haluaisi intohimoisesti jakaa sitä rakkautta jota Jeesus on osoittanut sinulle pelastaessasi sinut?

Voisi myös kysyä oletko kiinnostunut läheistesi sielun pelastuksesta?   Intohimoisesti?

Kuudesherätysliike on jo täällä. Se on tosin huonotapainen ja vähät välittää seurakuntien rakenteista tai herätysliikkeistä. Pyhä Henki liikkuu vanhojen rajojen yli sujuvasti ja intohimoisesti koskettaa jokaista, joka haluaa seurata Jeesusta ja noudattaa Jumalan tahtoa. Kuudesherätysliike koostuu ihmisitä joilla on Sanan nälkä ja halu kohdata elävä Jumala. Se kokoaa ihmisiä yhteen kysymättä jäsenkirjoja.

Pyhä Henki on rohkeuden ja uskalluksen henki, joka sytyttää ihmiseen liekin, joka valaisee sitä  pimeyttä jossa ihmiset elävät. Pyhä Henki rakentaa ja uudistaa seurakuntaa ja voittaa Jeesukselle uusia ihmisiä. Pyhä Henki on lohdutuksen Henki joka parantaa haavat ja antaa väsyneelle levon. Pyhä henki on kohtaamisen henki ja se tuo ihmiset yhteen ylistämään Jumalaa ja iloitsemaan yhdessä.Pyhä Henki ei ole kaaoksen henki vaan se tuo pelastuksen ja rakkauden ihmisten arkeen.  Se antaa varmuuden siitä, että Jeesus on!  Ilon siitä, että elämä on!