Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.


2 kommenttia

Jumala, Jeesus vai Pyhä Henki

Otsikkoni nousee keskustelusta ystäväni kanssa. Hän kertoi miten hänen Jumala kuvansa oli muuttunut ja tullut yksinkertaisemmaksi, koska hän ei oikein voinut pitää järkevänä kaikkea sitä mitä Raamattu opettaa ihmisille maailmankuvasta. Ongelmana oli se, että että tuo yksinkertaistettu Jumala kuva sisälsi käytännössä vain Jumalan hyvänä isänä, koska se oli tarpeeksi etäinen ja siksi suuri, että sen saattoi hyväksyä kaiken alulle laittajaksi ja elämää ylläpitäväksi hahmoksi, mutta ei puuttunut ihmisen arkeen kovinkaan aktiivisesti. Jeesus oli enemmän hyvä opettaja ja viisas mies kuin ylösnoussut ja henkiin herännyt maailmassa. Pyhä Henki sitä vastoin loisti käytännössä poissaolollaan, siihen hänellä ollut oikein mitään sanottavaa. Se mikä kiinnitti huomioni oli kuinka ihmisen järki ja taidot nousivat merkittävään osaan maailmaa selittävänä tekijänä.

Uskontunnustuksemme puhuu kolmiyhteisestä Jumalasta. Se ei arvota millään tavalla mikä näistä kolmesta persoonasta sinällään olisi arvokkain tai tärkein vaan kyse on siitä mihin uskomme. Uskontunnustus ei ole myöskään mikää rituaalinen väline uskonnon harjoittamiseen, kuten ei ole mikään muukaan Jumalanpalveluksen osa, vaan uskon isämme ovat halunneet varmistaa, muotoillessaan Messun osia, että uskomme perusta, oppi ei muuttuisi vaan uskossamme säilyisi todellisena se evankeliumi, johon uskomme. Kun sanomme että Kristus oli uskonnon loppu merkitsee sitä, että usko Jeesukseen pelastaa, ei tavat ja rituaalit. Jumalanpalvelus sinällään ei siis ole osa pelastusta vaan väline kiittää ja ylistää Jumalaa ja tunnustautua siihen mihin uskomme ja juhlia sitä viikottain!

Jumalamme on siis päätynyt siihen, että hän ilmoittaa meille itsensä Sanassa. Johanneksen evankeliumissa on minusta hyvä luomiskertomus, jossa evankelista kertoo aiheesta sopivan tiivistetysti nykyihmiselle, joka kipuilee oman järkensä kanssa. Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli JUMALA, jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt ei ole syntynyt ilman HÄNTÄ. Hänessä oli elämä ja elämä oli ihmisten valo. 1. Mooseksen kirja kertoo luomistapahtumasta ilmaisten kuka on kaiken takana ja mikä on ihmisen rooli tässä kaikessa.

Evankelista Johannes vahvistaa Jeesuksen olemusta Jumalana. Siksi sanomme, että Jeesus oli 100% Jumala ja 100% ihminen. Vanhan testamentin uhrikäytännöt taas vahvistavat Jeesuksen uhrin luonnetta ja ovat esikuvaa Golgatan tapahtumille. Ne ovat ikäänkuin Jumalan perusteluita, miksi Jeesuksen piti tulla maanpäälle ja miksi hän ei voi olla pelkästään ihminen. Jeesus ei voi olla vain ihminen, jonka Jumala jollain tavalla korottaa uudelle tasolle ja sitten hän uhrautuu ihmiskunnan puolesta. Vanhan Testamentin uhrit olivat viattomia, jotka kuolivat uhraajan puolesta. Eläin oli viaton ja lisäksi vielä pyrittiin löytämään virheetön eläin. Myös Jeesuksen tuli olla viaton alkuperältään eikä synninvaivaaman ihmiskunnan jälkeläinen. Tarvittiin aivan oikeasti Jumalan antama uhri. Siksi on tärkeää, että Kristitty pitää Jeesuksen kuolemaa ja ylösnousemusta historiassa tapahtuneena asiana eikä vertauskuvallisena symbolina uhrista jonka Jumala olisi nimennyt ihmisten joukosta.

Siksi on ymmärrettävä myös Pyhän Hengen rooli ja merkitys. Yksinkertaisimmillaan sanoisin, että Jeesus tulee Pyhän Hengen muodossa ja kohtaa ihmisen asettuen elämään hänen kanssaan, jos ihminen hyväksyy hänet vapahtajakseen. Pyhä Henki kirkastaa Jeesuksen merkityksen ihmiselle ja lahjoittaa uskon pelastajaan. Pyhä Henki sitoo ihmisen seurakuntaan, josta rakentuu Kristuksen ruumis, jalat ja kädet maailmaan. Eli kun kohtaamme seurakunnan, tulisi meidän kohdata samalla Jeesus. Tämä mahdollistaa myös ajatuksen, jonka Jeesus itse esittää kiirastorstain rukouksessaan, että niinkuin hän on yhtä Isän kanssa niin mekin olisimme yhtä Jeesuksen kautta Isässä. (Joh 17:22-26)

Raamatun sanoman vastaanottaminen ja osin ymmärtäminen tapahtuu uskossa. Ihmisen oma rationaalinen ajattelu kompastuu helposti yliluonnollisiin asioihin, koska arkitodellisuudessa yliluonnollinen ei useinkaan ole näkyvissä. Kuitenkaan raamattu ei sulje pois sitä, etteikö Pyhä Henki toimisi samalla tavalla kuin apostoliseen aikaan. Oma kokemukseni on että Pyhä Henki toimii usein silloin kun omat evääni on syöty ja oma yrittäminen loppuu. Silloin Jumala saa tilaa. Ihminen ei itse siis voi toimia ”pyhänä henkenä” tai määrätä Jumalaa toimimaan.

Raamatun tekstit ovat ihmisen kirjoittamia mutta Pyhän Hengen inspiroimia. Kuitenkaan Raamattu ei ole tieteen oppikirja vaan kirja Jumalan olemuksesta ja tiekartta ihmisen pelastukseen. Raamattu ilmoittaa kuka Jumala on ja mikä on ihmisen suhde häneen. Se on pelastushistoriaa ja ikkuna Jumala todellisuuteen. Siksi kenelläkään meistä ihmisistä ei voi olla omaa Jumalaa. Kristinuskossa on vain Raamatun Jumala joka on muutumaton, ikuinen ja totinen kolmiyhteinen Jumala.


Jätä kommentti

Odota Herraa

Eilen hiihtolenkillä kuuntelin pitkästä aikaa hengellistä musiikkia. Tavallisesti kuuntelen Jukka Norvannon Raamattu kannesta kanteen luentoja, mutta nyt saatuani Jeremian kirjan loppuun päätin pitää vähän taukoa ja antaa Sanan levätä mielessäni ja sielussani. Jeremian kirja kutsuu meitä punnitsemaan omaa suhdettamme Jumalaan. Eräs kappale soittolistalta, jonka spotyfy oli laatinut minulle, sai minut kiinni juuri Jumala suhteeni vääristymästä. Tajusin miten omavoimaisesti olin alkanut elää omaa elämääni. Miten olin vähitellen alkanut murehtimaan omia asioitani ja pohtimaan miten ratkaisisin niitä löytämättä kuitenkaan minkäänlaista keinoa tehdä mitään asioille. Kappale on Ilta Music kokoonpanon Lähellä Sinua.

Kappaleen sanoitus kuvaa Herraani Jeesusta ja hänen asennettaan minuun. Miten Jumala on tehnyt Jeesuksessa kaiken valmiiksi. Minun osani on jäädä odottamaan Jumalaa ja olla hänen läsnäolossaan. Eli luottamaan siihen että Jumalan suunnitelma minunkin kohdalla toteutuu ja hänen lupauksensa pitävät. Omat ponnisteluni eivät olekaan niin tärkeitä kuin olen kuvitellut.

Olen jollain tavalla jopa syyttänyt Jumalaa siitä mitä minussa ja ympärilläni tapahtuu. Olen tuskaillut sitä, että Jumala läsnäolo ja siunaus tuntuu kadonneen elämästäni. En ole tajunnut sitä, että vaikka luen ja tutkin Jumalan sanaa, en ole päästänyt Sanaa sulautumaan sisälleni vaan olen järkeni avulla pyrkinyt ymmärtämään sitä. En ole lapsen tavoin kyennyt heittäytymään Isän syliin ja luottamaan että kaikki menee hyvin.

Ehkä tämän korona-ajan yksi kirous on yhteyden puuttuminen seurakuntaan. Pienessä piirissä eläminen uittaa salakavalasti yksinäisyyden ja yksinkulkemisen harhan elämään. Uskossa kun on nimenomaan kyse suhteista. Suhteesta Jumalaan ja seurakuntaan.

Jeesus ilmestyskirjan sanan mukaan kolkuttaa ihmisen sydämen ovelle ja hän pyytää päästä aterioimaan hänen kanssaan. Hän ei tee sitä väkivalloin vaan hän odottaa sitä että ihminen suostuu avamaan oven. Omat touhumme ja pyrkimyksemme saattavat joskus vaientaa tuon koputuksen. Emme halua Jeesusta sotkemaan omia suunnitelmiamme. Näin yhteys Jumalaan ja Jeesukseen katkeaa ja suhteemme kärsii. Voimme lukea sanaa ja rukoillakin Jumalaa, mutta jos emme aiokkaan päästää Jeesusta sisään emmekä luota hänen mahdollisuuksiinsa muuttaa meitä ja olosuhteitamme, on edessämme hiljaisuus ja erämaa.

Itse koen olevani jälleen parannuksen paikalla, mutta en voi tehdä sitä yksin vaan tarvitsen siihen Pyhän Hengen uudistavaa voimaa. Näin on meidän kaikkien laita. Emme voi itse parantaa itseämme ja kannatella uskoamme. Sen voi tehdä vain Jeesus.


3 kommenttia

Etsi ensin Jumalan valtakuntaa

Jumalan valtakunta on kuningaskunta, jonka kuningas on Jeesus. Jeesus on myös ylipappimme ja vapahtajamme. Hän on sovittanut maailman synnit kertakaikkisesti. Otatko tämän vastaan ja uskot sen? Uskotko että Jeesus on sinun henkilökohtainen vapahtajasi ja Herrasi?

Kaikki tuo yllä oleva on kaanaankieltä, joka sisältää valtava totuuden, mutta ei välttämättä enää kerro nykyihmisille kovinkaan paljon. Ensimmäinen asia, joka kolahtaa ihmisiin kipeästi ja kääntää katseen pois, on sana synti. Synti on jotain, joka tekee meidät syyllisiksi Jumalan edessä. Moni teologi haluaisikin valkopestä synti sanan pois. Ilman tekoa ei kuitenkaan ole rikosta. Ilman lakia ja tuomiota ei voi olla armahdusta. Ilman syntiä ei ole armoa. Siksi synti on niin tärkeä asia tiedostaa ja ymmärtää.

Vanhassa testamentissä on seitsemän hepreankielen sanaa synnille.  (Lähde: Ilkka Puhakan kirja Rakkaudesta rukoukseen)

Yleisimmin käytetään sanaa het (Jes.59:2) Synti on sen mukaan muuri, väliseinä joka erottaa meidät Jumalasta. Siksi Paavalikin puhuu vihollisuuden muurista, jonka Kristus on tullut murtamaan (Ef.2:14).

Toinen syntisana on rish´aa joka merkitsee lähinnä pahuutta (1.Sam.24:14Paha tarttuu pahoista ja Suomessa sanotaankin, että seura tekee kaltaisekseen.

Kolmas on avel, joka viittaa  tietoiseen lain rikkomiseen ja vääryyden tekemiseen. (2.kor 4:2)

Neljäs on avon joka merkitsee vääristyneitä kasvojen ilmeitä, ivaa ja vahingon iloa. Kaikkea sitä mitä kiusaaminen ja toisten kustannuksella nauraminen on. Aikamme sosiaalinen media lienee tähän oiva ympäristö. (KR38 Jes 3:9)

Viides, Avera merkitsee ylitse käymistä. Siinä totuuden rajoja venytetään ja muutetaan siitä mikä tiedetään oikeaksi. Jumalan tahdon sijasta poljetaan alas niitä raja merkkejä, joita Hän on asettanut käskyissään.

Kuudes synti-sana peshá liittyy valheisiin ja valheellisuuteen,” huulten synteihin. Valhe on aina pahan alku ja juuri. Jumala vihaa ”valheen teitä” ja sielunvihollista pidetään valheen isänä. Suurin valhe häneltä on, että sinä et ole mitään! Sielunvihollinen haluaa, että emme ymmärtäisi olevamme Jumalan lapsia ja perillisiä! (Ilm. 21:27)

Seitsemäs synti-sana on vähiten tunnettu zadon, jolla tarkoitetaan tahallista vahingon tekoa, jota voidaan kutsua myös julkeudeksi tai ilkeydeksi. (Ps 39:2)

Jeesus puhuu kaikkein eniten tuosta ensimmäisestä käsitteestä. Jumalan ja meidän ihmisten väliin on tullut muuri, joka on ihmiselle mahdoton ylittää. Jeesuksen tarjoama sovitus on aukko ja ovi tuossa muurissa. Vain Jeesuksen kautta voimme lähestyä Jumalaa ja päästä näin sisälle Jumalan valtakuntaan.

Kun noita muita synti sanoja tarkastelee, niin ei ole vaikea ymmärtää, että ne ovat kiviä tuossa muurissa. Jokainen omalla tavallaan estää ihmistä lähestymästä Jumalaa samalla tuhoten elämää aivan kuten sielunvihollinen haluaakin tapahtuvan.

Kun me tunnustamme syntimme, haluamme paljastaa Jumalalle syvimmätkin syntimme. Nekin, jotka ovat usein meiltä itseltämmekin salassa. Haluamme, että Jumalan pyhä henki paljastaa ne meille, jotta voisimme tehdä niistä parannuksen. Jeesuksen tarjoama sovitus kattaa kaikki syntimme, myös ne joita emme itse tunnista.

Olen usein miettinyt sitä mikä merkitys tällä kaikella on. Olen tullut siihen tulokseen että kysymys siitä että Jumala haluaa korjata myös kaikki yhteydet ihmisten kesken. Suuri osa  synneitä ovat asioita, jotka  rikkovat ihmisten välejä tavalla tai toisella. Itse tunnistan oman ylpeyteni joka antaa minulle oikeuden uhriutua kokemistani vääryyksistä. Vaikka moni sanoo että minulla on oikeus olla jopa katkera jonkun toisen teoista niin Jumalan silmissä minun katkeruuteni on synti koska se estää anteeksiantamisen ja yhteyden syntymisen.

Tämä on koko Kirkon ongelma ja syy kirkon hajaantumiseen. On keskitytty eroihin, ei siihen mikä meidät yhdistää. Kirkon uudistuminen ei ole opin uudistamista eikä valkopesua vaan anteeksiannon ja -saamisen elämistä todeksi kaikissa ihmissuhteissa. Synti saarnataan synniksi, jotta armo voisi kasvaa suureksi. Toivon, että voisit vastata tämän blogin ensimmäisen kappalleen kysymyksiin myöntävästi kun olet tutkinut sydämesi tilaa tunnustaen oma syntisyytesi Jumalan edessä. Jeesus sanoo sinullekin, -Seuraa minua!


2 kommenttia

Liikaa armoa

 

Voiko Armoa olla liikaa. Voiko seurakunnan edessä julistaa totuutta evankeliumista, jossa on armon määrää jollain tasolla rajoitetaan tai  sille asetetaan mittoja.

Johanneksen evankeliumin alussa Johannes Kastaja julistaa tulevasta Messiaasta seuraavalla tavalla: Johannes todisti hänestä ja huusi sanoen: ”Tämä on se, josta minä sanoin: se, joka minun jälkeeni tulee, on ollut minun edelläni, sillä hän on ollut ennen kuin minä.” Ja hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, ja armoa armon päälle. Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta.

Armo on luonteeltaan kuin vuori. Se on ja pysyy. Sen määrä tai laatu ei muutu. Armo on Jeesus Kristus. Hänen kuolemansa kautta koko ihmiskunta lunastettiin pois kuolemalta yhdessä hetkessä Golgatalla. Jokainen joka tunnustaa Jeesuksen Herrakseen tehden näin parannuksen, käänntymyksen Jumalan puoleen saa osakseen armon.

 

Jeesus on tie,totuus ja elämä. Armon tie Iankaikkiseen elämään. Armo ei siis ole jokin ehdollinen voimavaikutus, jota lasketaan ihmisen ylle säännöstellen tai tipoittain vaan se on historiallinen tapahtuma, joka muutti koko maailman historian kulun poistaen väliseinän, synnin muurin ihmisen ja Jumalan väliltä.

Emme voi liikkaa julistaa armon sanomaa, Jumalan rakkautta ihmisille. Emme voi liikaa halata ihmisiä Jeesuksen vaikutuspiiriin. Jos me olemme Jeesuksen seuraajia meissä vaikuttaa se sama voima, Jumalan henki, joka vaikutti Jeesuksessa ja nosti hänet takaisin elämään. Siksi voimme rohkeasti julistaa ihmisille armoa armon päälle ja Jumalan suunnatonta rakkautta.

Voimme tehdä sitä siunaamalla jokaista ihmistä.  Rohkaisemalla ja näyttämällä sen mitä Jeesus on meille antanut. Antakaa ilon, rauhan ja vapauden näkyä omassa elämässänne. Mikään mahti maailmassa ei voi ottaa meitä pois Jeesukselta.  Pyhä Henki on puolustajamme, meissä vaikuttava ylösnousemusvoima.

 

Tämä on evankeliumin kova ydin. Muut seurakuntaa kuohuttavat asiat ovat kehällisiä pelastukseen vaikuttamattomia asioita.  Kun Jeesus julisti parannuksen saarnaa hän teki laista niin armottoman ja kovan, että sitä kautta pelastuminen kävi mahdottomaksi. Hän tyrmäsi lainopettajien jaon kirotuun kansaan ja hurskaisiin Juutalaisiin osoittamalla, että  hän itse on lain takana. Jeesuksen opetus on meille täsmälleen sama. Millään meidän teollamme ei ole vaikutusta armoon. Ei onnistumisilla tai epäonnistumisilla. Vain sillä, että luovuttamme jokaisen osa-alueen elämästämme Jeesukselle, on merkitystä. Kyse on hallintavallasta omaan elämäämmme. Siitä, että jokaisessa kiusauksessa tai onnistumisessa sanomme, Jeesus ota sinä nämäkin asiat itsellesi. Näin seuraamme häntä ja meillä on häneen suhde.

On merkillistä, että moni armon elämäänsä saanut muuttu kovin nopeasti armottomaksi, Ensin itselleen ja sitten toisille. Heille armosta tulee nopeasti ehdollista.  Rajoituksien ja epäilyn kautta elämään astuu salakavalasti rakkaudettomuus ja kyvyttömyys nähdä toisen ihmisen sydämeen kuten Jeesus teki.

Uskomme sijaitsee sydämessä ja se murtaa järjen päätelmät siitä miten ihminen haluaisi käsittää pelastuksen. Järki tahtoisi ryhtyä varmistelemaan pelastusta kun sydän vain haluaisi iloita siitä.

Kun vanhan minämme kuolee tehdessämme kääntymyksen ja parannuksen meidät liitetään ylösnousseeseen Kristukseen ja meistä tulee uudestisyntyneitä Jeesuksen omia. Sen tulisi näkyä meistä rakkautena. Jos jotain siis haluamme tarkata, tarkkailkaamme silloin armon synnyttämää rakkautta.


5 kommenttia

Iso soppa – New Wine -hajatelmia 1

Porukka oli valtava, ja joka iikalla oli huutava nälkä. Pelkästään vatsojen murina sai korvat soimaan. Puhumattakaan siitä pienimuotoisesta napinasta, jota kuului sieltä sun täältä. Näin kovaa nälkää ei ollut koettu ikinä. Eikä siihen kohdalle osunut sitä pikkusälliäkään, jolla olisi ollut viisi leipää ja kaksi turskaa. Nälkä siis oli, jatkui ja paheni.

Juuri kun väkijoukko oli lopullisesti uupumaisillaan nälkäänsä, jostain ilmestyi tumma kaveri, jolla oli suunnaton pata. Padassa pulputti valtava soppa. Sopan tuoksu oli herkullinen.

– Tulkaahan syömään, huusi suuren sopan kokki ja sipaisi lyhyitä hiuksiaan taaksepäin. – Kulhoja on pöydällä ja taitaa siinä olla alumiinilusikoitakin.

Mistä ihmeestä se pöytäkin oli siihen tupsahtanut.

Valtava porukka tuijotti kokkia. Ihan siistin näköinen. Näytti ehkä vähän turvapaikanhakijalta. Viikset nenän alla.
– Tulkaa, tulkaa, huuteli kaveri. – Kaikille riittää kyllä.

Ensin kulhon otti lauma lapsia. He saivat soppaa ja alkoivat latkia keittoa.

– Nam, totesi joku, joka oli väristään päätellen kotoisin Keski-Afrikasta.
– Ihan kuin mummolassa viime kesänä, täydensi toinen tenava, selvästi pohjoismaalaista sukujuurta.

Monet aikuisetkin ottivat kulhoja ja aika maiskutus alkoi kuulua.

Mutta osa ihmisistä kääntyi poispäin.
– Ei sillä varmasti ole hygieniapassiakaan. Kyllä chateaubriand olisi paljon parempaa.

Lähtivät kävelemään erämaata kohti murisevien vatsojensa perässä.
– Hyvää tämä on, tulkaa pois, huuteli kokki lähtijöiden perään. Turhaan.

Ne, jotka jäivät, saivat vatsansa täyteen. Osa jäi padan lähistölle kiittelemään kokkia. Osa vetäytyi kauemmas ja kävi levolle. Jotkut tuijottelivat horisonttiin häipyvien lähtijöiden perään.

Illan tullen laulettiin. Laulu kantautui yli erämaan aina vuorille asti.

 

Lähteet:
Painettu: C.S. Lewis, Narnian viimeinen taistelu. Luku ”Yö saapuu Narniaan”.
Painamaton: Markku ja Johanna Sarento, Evankeliumi – ilosanoma vai taakka? New Wine -kesätapahtuma, 14.7.2017, Jämsä.


3 kommenttia

Puhdas Evankeliumi

käsi

Mitä se oikeastaan on? Mitä Jeesus muutti?

Jeesus kuoli ristillä sovittaen maailman synnit. Jumala itse sovitti itse kaiken, menneet, nykyiset ja tulevat synnit.

Yksinkertaisimmillaan ilmaistuna Jeesus on tie rakastavan Isän, Jumalan luokse ilman Temppeliä ja valtavaa uhrikoneistoa. Syntiä on kaikki mikä erottaa meidät tästä yhteydestä. Jeesus julisti että Jumalan valtakunta on lähellä ja että koko maailman synnit on sovitettu hänessä. Jumalan läsnäolo merkitsi siunausta ja menestystä Israelin kansalle. Jumalan asui ihmisten keskellä ilmestysmajassa mutta Jeesus vei tuon majan mukanaan ja on nyt itse ylipappina tie Jumalan läsnäoloon meille.

Jeesus lähetti Puolustajan Pyhän Hengen, jotta voisimme toteuttaa hänen tahtoaan ja kertoa tätä evankeliumia kaikille. Me kelpaamme Jumalalle tällaisenaan Jeesuksen tähden.

 


2 kommenttia

Minun seurakuntani

Tämä otsikko vainoaa minua vuodesta toiseen. Mietin, että merkitseekö se omistamista vai kuulumista. Olen nykyisin seurakuntani luottamuselimissä jäsenenä ja aktiivinen maallikko. Mutta ruuhkavuosina yhteys seurakuntaan oli hyvin ohut ja oli katketa lähes kokonaan. Samalla myös kuva Jumalasta oli vääristyä.

Mutta mitä nuo kaksi asiaa ilmentävät minusta nyt seurakuntalaisena. Omistanko jollain tapaa omaa seurakuntaani. Vai olenko jäsen, jolla on jonkinlainen rooli seurakunnassa, jonka joku muu omistaa. Jos näin on, kuka on omistaja.

Valtakunnallisesti, ulkoapäin tarkasteltuna, on vaikea sanoa kuka käyttää valtaa kirkossa. Seurakunnissa vallankäyttö on keskitetty kirkkoherralle ja luottamushenkilöille, mutta kirkon hallinnollisia linjoja ja niiden vetäjiä on vaikea havaita. Piispat, papit, hiippakunnat ja kirkolliskokoukset ovat suloisessa sekamelskassa sosiaalisen ja tavallisen median kommenttikentissä ja kirkosta irralliset henkilöt ja tekijät sekoittavat soppaa lisää.  On selvää, että kun seurakunta virkoineen on etääntynyt ihmisistä palvelulaitokseksi, myös ihmisten rooli seurakunnan jäseninä hämärtyy. Jos jäsenyydestä puuttuu tunne, että oma panos ei ole tärkeä tai merkittävä seurakunnalle on se helppo jättää huomiotta ja sopivan kimmokkeen tultua jopa erota kirkosta tajuamatta oikestaan sitä, että samalla erotaan jostain, joka on osa omaa ympärillä olevaa yhteisöä.

Joskus, jopa  kaupan jäsenyys on tuntunut merkittävämmältä kuin se, että kuulun seurakuntaan. Sen jäsenyyden kautta tulee kontakteja toisiin ihmisiin sekä taloudellista merkitystä. Valitettavasti vain etukortti ei pelasta ketään. Mutta kuukausittain tilille kolahtava bonus, olkoonkin, että se on palautusta  kalliista ruuasta ja palveluista, tuntuu se mukavalta ja menee säästöön kun muuten ei palkasta jää mitään käteen menojen jälkeen.

Kaupassa käynti perustuu tarpeeseen ja riippuvuuteen kun omalla takapihalla ei ruokaa kasva eikä ompelukone enää surraa vaatteita kodinhoitohuoneessa. Samalla tavalla ihmisen tulisi olla riippuvainen seurakunnasta. Jumala tarkoitti, että meillä olisi ympärillämme yhteisö, jonka kautta Kristus voi kohdata meidät. Hoitaa, lohduttaa ja parantaa. Seurakunta itsessään ei pelasta ketään, mutta tässä arjen myllerryksessä se on tarkoitettu olemaan heikon ja rikotun ihmisen pelastusvene, joka pitää meidät armossa ja pelastuksessa kiinni.

Mutta mikä menee pieleen ja miksi seurakunta ei näyttäydy tällaisena pelastusveneenä. Millainen on oikea pelastusvene?

IMG_20140306_084059

Oikeassa pelastusveneessä on airot jokaiselle penkkiriville ja töitä tarjolla jokaiselle penkinpäässä istuvalle. Vene ei liiku minnekään, ellei veneessä istujat tartu airoihin.  Seurakunta ei ole passiivinen merellä kelluva lautta, joka ajelehtii tuulten ja merivirtojen armoilla. Seurakunta on toimiva ja aktiivinen yhteisö, joka etenee ja pelastaa veneeseen kaikki veden varaan joutuneet. Ilman tätä aktiivista toimintaa vene ei täyty soutajista. Päinvastoin se tyhjenee, koska se ei etene kohti pelastusta ja nekin ihmiset jotka ovat olleet kyydissä hyppäävät pois.

Pelkästään se, että on meillä seurakunta ja sielä tarjolla airot ja vene, ei tuo ihmisiä seurakuntaan ja pelastukseen. Jonkun on tartuttava ensimmäisenä airoihin ja annettava kasvot yhteisölle ja oma työpanoksensa, jotta vene liikkuisi. On huhuiltava ja etsittävä muita, jotka tahtovat pelastua päästä mukaan. Seurakunnalle on määriteltävä kasvot ja merkitys, jotta se havaittaisiin myrskyn, jota maailmaksi kutsutaan, keskeltä ja sillä tulee olla selkeä ja näkyvä sanoma, jotta ihmiset ymmärtävät minne se on matkalla. Sen on oltava niin houkutteleva, että sen kyydistä ei halua jäädä pois. 

Lienee turhaa muistuttaa että Seurakuntavenekin tarvitsee navigointiapua, ravintoa, lämpöä ja valoa. Ilman Pyhää Henkeä ja Raamattua on paraskin vene eksyksissä ja ilman suuntaa. Silloin ei soutajienkaan määrä auta matkalaisia yhtään vaan vähitellen soutajat nääntyvät ja palastusveneestä tulee pahimmillaan kuolemanloukku matkalaisille.

Kun puhumme seurakunnasta puhumme silloin evankeliumista ja Kristuksen ruumiista maan päällä. Siksi vastaamme kaikesta hänelle ja saamme samalla vastauksen siihen kuka omistaa seurakunnan ja kenelle minä kuulun.


10 kommenttia

Missä aiot viettää ikuisuutesi?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tyhmä kysymys, joka hiertää kivenä kengässäni. Kysymys kuluttaa mieltäni eikä anna rauhaa.
Se on kysymys minulle ja se on kysymys sinulle.  Kun kuolen kaikki on siinä, ei ole kuin tämä hetki ja se riittää.

Olisi niin paljon helpompi unohtaa Jumala ja iankaikkisuus. Kuunnella järkeä, elää ja kuolla pois. Mutta ei, se ei ole mahdollista. Katsoinpa sitten omaa elämääni tai tätä ihmeellistä maailmankaikkeutta niin näen kaikkialla viisutta ja neroutta. Kaikki toimii kuin rasvattu koneisto. Kun katson elämääni taaksepäin näen selvästi ne pisteet joissa Jumala on tarttunut omalla väliintulollaan elämääni. Ihmeellisiä ”sattumia” jotka ovat pelastaneet nahkani kerta toisensa jälkeen turvaten tulevaisuuteni jota en uskonut koskaan tulevan. Jumala ei suostu päästämään irti vaan hänellä on suunnitelma minua varten ja olen kuin Joona joka joutuu myöntämään tappionsa Jumalalle. 

Vaikka elämämme on maailmankaikkeuden rinnalla kuin kesän perhosen lento, on se silti arvokkaampi kuin mikään muu luotu asia maailmassa. Arvomme on mitattu Golgatalla, jossa Jumalan poika antoi henkensä ottaen kaiken pahuuden päälleen ja kannettavakseen, jotta me voisimme elää. Jeesus voitti kuoleman Pyhä Hengen voimalla ja tuo sama Jumalan henki on nyt vuodatettu kaikkien niiden ylle jotka vain sen tahtovat ottaa vastaan. 

Kun pari vuotta sitten kirjoitin blogin kuudennesta herätysliikkeestä en oikein itsekään ymmärtänyt mitä maassamme on tapahtumassa. En tajunnut miten pimeys ja pahuus on päässyt valtaamaan alaa maassamme. En puhu nyt eksytyksistä ja harhaopeista enkä edes Kirkon harharetkistä vaan siitä pimeydestä, joka on hiipinyt tavallisten ihmiset arkeen. Näköalattomuudesta ja masennuksesta joka tuhoaa nuorisoa. Työuupumuksesta ja yksinäisyydestä,  joka imee työssäkäyvien voimat. Sairauksista ja tyhjyydestä, joka iskee maahan vanhukset. Välinpitämättömyydestä ja narsisimista, joka tuhoaa kaiken kauniin ja herkän ihmisten sydämistä. Pahuudesta, joka valtaa kaiken mistä usko on kadonnut pois.

Kun intohimo siihen mihin uskoo katoaa, on loppu lähellä.  Käännän tässä otsikon ajatuksen hieman toiseen muotoon. Jos uskot viettäväsi iankaikkista elämää, miten aiot viettää sen ensimmäiset hetket? Jos uskot Jeesukseen, aiotko seurata häntä vai pelkästään uskoa häneen? Etkö haluaisi intohimoisesti jakaa sitä rakkautta jota Jeesus on osoittanut sinulle pelastaessasi sinut?

Voisi myös kysyä oletko kiinnostunut läheistesi sielun pelastuksesta?   Intohimoisesti?

Kuudesherätysliike on jo täällä. Se on tosin huonotapainen ja vähät välittää seurakuntien rakenteista tai herätysliikkeistä. Pyhä Henki liikkuu vanhojen rajojen yli sujuvasti ja intohimoisesti koskettaa jokaista, joka haluaa seurata Jeesusta ja noudattaa Jumalan tahtoa. Kuudesherätysliike koostuu ihmisitä joilla on Sanan nälkä ja halu kohdata elävä Jumala. Se kokoaa ihmisiä yhteen kysymättä jäsenkirjoja.

Pyhä Henki on rohkeuden ja uskalluksen henki, joka sytyttää ihmiseen liekin, joka valaisee sitä  pimeyttä jossa ihmiset elävät. Pyhä Henki rakentaa ja uudistaa seurakuntaa ja voittaa Jeesukselle uusia ihmisiä. Pyhä Henki on lohdutuksen Henki joka parantaa haavat ja antaa väsyneelle levon. Pyhä henki on kohtaamisen henki ja se tuo ihmiset yhteen ylistämään Jumalaa ja iloitsemaan yhdessä.Pyhä Henki ei ole kaaoksen henki vaan se tuo pelastuksen ja rakkauden ihmisten arkeen.  Se antaa varmuuden siitä, että Jeesus on!  Ilon siitä, että elämä on!