Laitan taas lusikkani soppaan, jota en haluaisi hämmentää enkä siihen sekaantua, mutta jotenkin taas somen sekavassa maailmassa iskin varpaani johonkin ja niin pahoitin mieleni. Tavallisesti kun pahoittaa mielensä, sitä ei pitäisi lähteä avamaan tai julkaisemaan toisille. Mutta sanon nyt ajatukseni ääneen, enkä aio millään tavalla kommentoida tai keskustella aiheesta jatkossa tämän enempää. Eli tämä on lähinnä julkista yksinajattelua omalta osaltani. Miksi näin? Siksi koska minulla ei ole minkäänlaista  harhakuvitelmaa siitä, että saisin omalla näkemykselläni kenenkään ajatuksiin minkäänlaista mielenmuutosta tai edes liikahdusta. Eli…

Raamatun opetus karismoista l. armolahjoista on melkoisen selkeää, siis minulle. Se että Paavali vaikuttaa hillitsevän Korintilaisia niiden käytössä ei todellakaan kohdistu suoraan sellaisenaan Suomen luterilaisiin eikä edes Suomen helluntailaisiin, siis minun mielestäni. Siitä huolimatta keskustelu karismoista ja sen yhteydessä harhaopeista pulpahtelee pintaan melko usein. Vuorollaan eri kirkkojen ja herätysliikeiden kaikkein ortodokseimmat edustajat julkaisevat kirjoja ja tekstejä, joissa vilahtelee nimiä ja tapahtumia 1900-luvulta aina tähän päivään asti. Useimmat nimet ovat vieraita perusluterilaisille, kuin myös useimmille itseään karismaattisina pitäville luterilaisille ja luultavasti suurimmalle osalle koko kristikansaa.

Varoittelijoiden sormi on pystyssä, koska he kokevat että Suomi valumassa hiljaa jonkinlaiseen karismaattiseen hurmokseen. Vaikka todellisuudessa Suomi on vaipumassa aivan toisenlaiseen suohon, pimeyteen, jossa ei Jeesuksella ole mitään arvoa. Siksi arviointi vaikuttaa nousevan enemmän joukkojen hallinnan tarpeesta, kuin aidosta halusta ottaa selvää mitä oikeasti on tapahtumassa.

Korintin tilanne oli kuitenkin omanlaisensa. Rakkaudenateriat, joiden yhteydessä  nautittiin ehtoollista, olivat muuttuneet mäsäilytilaisuuksiksi ja muutenkin epäjärjestys oli vallannut seurakunnan kokoukset. Korintissa oli Afroditen temppeli ja sielä työskenteli tuhat temppeliporttoa. Paikkakunnan viritys oli siis aivan omaa luokkaansa.

Tietyllä tasolla voidaan vetää yhtäläisyyksiä Korintin ja nykymaailman välillä, niin seurakunnan, kuin myös maailman osalta. Mutta mitä Paavali oikein sanoo? Hän vaatii tekemään parannusta kahdessa asiassa. Elämäntapojen on muututtava ja karismoja on käytettävä oikein! Kaikki eivät voi huutaa yhteen ääneen ja kielilläpuhujat tarvitsevat selvityksen siitä mitä on tullut sanottua. Tiedonsanoilla pitää osoittaa miten Jumala tietää jokaisen ihmisen ajatukset ja teot ja niin edelleen.

Olen varoittajien kanssa samaa mieltä siitä, että järjestys seurakunnissa ja yhteisöissä on oltava oikea. Pyhän Hengen tehtävä on kirkastaa Kristusta ja Raamatun sanaa. Esirukous ja rukous sairaiden puolesta kuuluu seurakunnan repertuaariin jo pelkän lähimmäisenrakkauden takia. Sen sijaan karismoilla ratsastaminen seurakunnassa on tuhon tie. Se väsyttää ja uuvuttaa seurakunnan ja on siksi vaarallinen tapa rakentaa yhteisöä. Puhaltelu, huitominen ja jalanpolkeminen ei vaikuta Pyhän Hengen toimintaan, vaan ne ovat yksinkertaisia psykologisia ihmismieleen vaikuttavia temppuja ja hyvin inhimillisiä virheitä, joita jotkin puhujat tekevät, joko tietoisesti tai tiedostamatta. Mikään ei ole niin hölmöä kuin älytön huutaminen tai mikrofoniin puhaltaminen!  Mutta ei se vielä merkitse sitä että demonit olisivat vallaneet puhujan! Ei aina ole puhujan vika jos hän innostuvaa sorttia ja seurakunta innostuu mukana.

Mutta  yhtä vaarallista on rakentaa seurakunta lain varaan niin, että lähdetään tuomitsemaan ja kahlitsemaan niitä kristittyjä, jotka ovat luonteeltaan ulospäinsuuntautuvia ja voimakkaasti kokevia. On kummallista ajatella, että raamatunajan ihminen sai juopua Hengen vaikutuksesta mutta 2000-luvun ihmisen pitäisi seisoa nöpöttää hiljaa paikoillaan. Yleistän tässä rankasti mutta niin tekevät myös  ns. varoittelijat.

Suomi on siitä erikoinen maa, että täällä on vaikea olla ns. keskitien kulkija. Kaikilla elämän aloilla tuntuu kaksi ääripäätä ja ne jotka jäävät sille välille, eivätkä oikein löydä kotiaan kummastakaan suunnasta. Ääripäät kadottavat keskusteluyhteyden toisiinsa ja seurauksena koiratappelun kaltainen tila jossa ei periksi anneta. Tosin maassamme alkaa olla niin paljon erilaisia rintamalinjoja, että ainoa joka iloitsee on sielunvihollinen.

Itse ilmeisesti kuulun keskimmäiseen l. kolmanteen porukkaan.  Se on tavallisten  kristityjen sakki, joka tarpeensa mukaan huutaa hätäänsä Herraa, rukoilee,parantaa, ajaa pahojahenkiä ulos jos niitä sattuu putkahtamaan esiin ( ei muuten ole vielä näkynyt) ja ripustaa elämänsä Kristukseen kun ei muutakaan voi. Tälle porukalle on luontaista rakentaa kristittyjen yhteyttä yli seurakunta ja kirkkokunta rajojen.

Itse sitoudun New Winen ja Hengen Uudistus kirkossamme- yhdistysten tapaan toimia ja opettaa Raamattua. Kumpikin yhteisö panostaa seurakuntaan Kristuksen ruumiina. Jeesuksen elämä, ristin työ ja Raamatun sana on aivan ehdottomassa keskiössä. Jos joku väittää muuta, niin tervetuloa mukaan kuuntelemaan ja tutkimaan asiaa. Molemmat yhdistykset ohjaavat ihmisiä oman seurakuntansa työhön ja rakentamiseen, ilman tarvetta rikkoa tai repiä mitään. Nettisivuilta on turha asiaa raapia kasaan, sillä näiden yhteisöjen sanoma löytyy ihmisten keskuudesta, sieltä missä on Kristus toimii ja elää seurakuntansa kautta. Muiden yhteisöjen toimintaa katson avoimin ja siunaavin silmin sen mukaisesti kun heitä kohtaan elävässä elämässä. Monia puhujia, parjattujakin, olen kohdannut ja kaikki ovat olleet tavallisia erehtyväisiä, Jeesusta seuraavia ihmisiä.