Istun lomamökissä Himoksella ja kuuntelen kellon raksutusta. Viime kesäisessä mökissä ei ollut kelloa, joten ei ollut myöskään raksutusta. Ei mitenkään tärkeä tieto, mutta ainoa ajatus, joka irtosi kun tähän istahdin. Ennen sitä mielessäni oli tuo otsikon lause, kotka on laskeutunut. Joskus aikoinaan se on kuvannut hyvinkin merkittäviä asioita, mutta nyt lähinnä sitä, että tämä kotka ei liidä eikä nouse korkealle, vaan istuu sohvan nurkassa ja huokaa hiljaa Jumalan puoleen, anna Isä ilmaa siipien alle, mutta ei ihan vielä. Nyt on hyvä kuunnella vaan tuota kelloa, jolla ei enää tunnu olevan kiire minnekään.
Blogitaivas 
10/07/2019 19:29
En tahdo häiritä rauhaasi josta nyt juuri ammennat voimia, mutta olin tulossa laittamaan edelliseen blogiisi lauseen psalmista 84, niin tuttu ja ehken kulunutkin kuin se voi olla.?
Ja tässä se:” Autuaat ne ihmiset, joilla on voimansa sinussa, JOILLA ON MIELESSÄNSÄ PYHÄT MATKAT!”
En saanut tältä rauhaa ja totisesti toivon ja rukoilen että olosi tyyntyy ja sisimpäsi saa uutta voimaa joka muuttaa sen lähteitten maaksi!
Rauha ja hiljaisuuskin on Jumalan puhetta väsyneelle matkamiehelle!
Tapio sinua siunaten!
TykkääTykkää
10/07/2019 19:43
Kotka räpisteli ihan hyvin tossa iltatilaisuuden lopussa.
TykkääLiked by 1 henkilö
10/07/2019 20:26
Me olemme joskus niin hiljaisessa hetkissä että ei mitään tapahdu ja on niin joskus vaiva ja odotus että jotain tapahtuisi ja saisimme tehdä edes hyvää mutta pitää´odottaa Herran aikaa että hän suo meille ainakin rukoilla ja hiljaa miettiä ajan menoa ja uutisten moni viestejä ja todeta ehkä sen että turhuuksien turhuuta on kaiikki ,niinkuin salomo koki elämän loppu puolella,siunaten Keijo södertälje
TykkääTykkää