Oma hengellinen matkani on ollut jatkuvasti pyrkimys ymmärtää Jumalaa ja elämää, koska nuorempana itselläni oli melkoisia vaikeuksia hahmottaa ympäröivää maailmaa. Oma ajatukseni ei tahtonut pysyä kasassa ja olin yksinkertaisesti liian levoton pysähtyäkseni yhden asian äärelle niin pitkäksi aikaa, että olisin saanut siitä jonkinlaisen ymmärryksen. Vilkkaus ja levottomuus onkin leimannut elämääni koko ajan. Mieleni ja ajatukseni on kuin istuisin maiseman halki kiitävässä junassa ja yritän kiinnittää katseeni johonkin yksityiskohtaan, mutta ennen kuin saan siitä kiinni, on se jo jäänyt taakse. Vain maiseman ”koko kuva” jää mieleen ilman yksityiskohtia. Samanlaisena Raamattu ja uskon todellisuus on näyttäytynyt minulle. Onkin ollut tärkeää muodostaa Jumalasta ja Jumalan valtakunnasta jonkinlainen kokonaiskuva kun yksityiskohdat vilistävät mielessä liian nopeasti.
Mutta kun katsoo eteenpäin, näkymä ja maisema pysyy ja tarkentuu sitä lähestyttäessä. Kun tällä tavalla tarkastelen Jumalan todellisuutta, sen merkittävät asiat tarkentuvat ja paljastuvat paljon selkeämmin. Tärkeät asiat paljastuvat ja ne alkavat elää mielessäni. On helpompi ojentaa oma elämä sitä kohti. Siksi Jeesuksen odottaminen on ollut itselleni tärkeää.
Siksi otsikon kysymys nousee maisemassa korkeimmalle. Jeesus tulee takaisin ja olenko minä häntä odottamassa. Moni kokee tuon tienvarsimainoksista tutun kysymyksen ahdistavana. Miksi pitäisi olla valmis johonkin ja mitä pitää tehdä ollakseen valmis. Itselleni kysymys on kuitenkin enemmän tähtäyspiste elämälleni. Valmiina oleminen on Jeesuksen katselemista ja tähyilemistä, enemmän kuin jonkin asian tekemistä. Edessä on Jeesus ja hänen valtakuntansa, jonne olen matkalla. Sivulla on tämä maailma. Sivuille katseleminen vain ahdistaa ohitse vilisevän maiseman epämääräisyyden takia. Siellä on oman elämän kivut ja hankaluudet. Sivuun jää omat itsekkäät tarpeet ja virheellisyydet. Epäonnistumiset ja väärät valinnat.

Kun oma katse on kiinnitettynä Jeesukseen on ollut helpompi ymmärtää myös Raamattua eli Jumalan sanaa. Jeesus on Jumalan sana, kuten Johannes evankeliumissaan opettaa. Jokainen sivu Raamatussa heijastelee Jumalan koko valtakuntaa ja osoittaa Jeesukseen.
On jonkinlainen siunaus, vaikkakin hankala sellainen, että on AD/HD ihminen. On oltava jonkinlainen kiinnekohta, jotta voi oppia ja saada elämässä jotain valmiiksi. Jeesus ei ole hassumpi kiinnekohta. Odotan mielenkiinnolla taivasta ja paranemista. On mielenkiitoista tietää ja kokea, kuinka muut näkevät ja kokevat ohikiitävän maiseman.
09/05/2022 16:20
Tämä tienvarsien tolpissa oleva kysymys on joskus ahdistanut ekäi se helppo ole nytkään! Koska se kääntää ikäänkuin katseen pois Jeesuksesta omaan itseen? Kun kysymyksen tarkoitus ollut lienee kääntää katse Täytettyyn työhön, Pelastukseen jonka Jeesus tuli itse kunkin kohdalta täyttämään!
Omaa ansiota eikä sellaista tekoa ole olemassakaan joka tekisi ihmisestä valmiin. Se on Jumalan teko ja ansio.
Armosta me olemme pelastetut, emme itsemme kautta ettei kukaan kerskaisi! Vain Jumala voi tehdä sellaisen teon että ihminen tulee lunastetuksi ja taivaskelpoiseksi. Ihminen voi vain riippua Jumalan Pojan uhrin ja teon varassa. Sen Valon ja ymmärryksen jonka Jumalan Pyhä Henki vaikuttaa.
Sanoihan Jeesus viime sanoikseen niille jotka häneen uskovat, lähettävänsä heille/meille ”Toisen Puolustajan Pyhän Hengen olemaan meidän kanssamme” Kun uskomme että Jeesus Kristus on Jumalan Poika joka oli ja ikuisesti on! Elävä ja Kaikkivaltias!
TykkääTykkää
11/05/2022 08:18
Luulen että julisteen kärki ei ole uskovissa vaan ihmisissä jotka ovat nukahtaneet ja jättäneet suhteen Jeesukseen hoitamatta ja ovat välinpitämättömiä. Tosiaalta itselleni se herättää tarpeen tutkistella suhdettani Jeesukseen positiivisella tavalla. Se herättää pitämään omassa lampussa öljyä ja samalla herätellä muita samaan puuhaan. Jeesuksellakin oli aina kaksi yleisöä. Ne joita hän lohdutti ja ne joita hän sivalsi sanan miekalla l. häntä haastamaan tulleet kirjanoppineet.
TykkääTykkää
11/05/2022 10:37
Yritin ”tykätä” kommentistasi sillä näinhän se on, mutta tämä ”kin” on mennyt niin vaikeaksi päästä kommentoimaankaan että vastaan vain näin! Mutta, kuten aina, olet tietysti oikeassa, kerroin vaan kuinka sen aikaisemmin hyvin nuorena saatoin kokea. Nykyään en tiedä vieläkö näitä missään näkeekään???
TykkääTykkää