Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.


2 kommenttia

Eilen, tänään ja huomenna?

Heräillessäni tänä aamuna kaikessa rauhassa kun ei ollut mitään kiirettä, sillä avustajallani todettiin altistus koronaan ja hän on nyt viikon karanteenissa, mielessäni oli laulu ja sitä olen nyt mietiskellyt tämän ”sodan”eli koronan kautta! Laulu alkaa sanoilla:” Turvissa taivaan, suojaavain siipein Runsahin Rauha osamme on”?

Laulun myötä ajatuksiini nousi psalmi 91! ”Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy, sanoo:” Herra on minun turvani ja linnani, Hän On minun Jumalani, johon minä turvaan. Sillä Hän Päästää sinut linnustajan paulasta, turmiollisesta rutosta!! Sulillansa Hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla, Hänen uskollisuutensa on kilpi ja suojus”!

Itse kuulun riskiryhmään mutta en ole saanut rokotusta, vaikka olen sitä kysellyt. Olen miettinyt voinko luottaa siihen ettei ihmiselle tapahdu mitään Jumalan sallimatta. Se ei tarkoita ettei ihmisellä itsellään olisi myös vastuuta esim. koronan suhteen noudattaa annettuja määräyksiä. Onko Jumala tietoinen minusta ja kaltaisistani ja pitääkö Hän meistä huolen?

Olen kirjoittanut koronan ilmaantuessa tänne tekstin otsikolla ”Näkymätön vihollinen” (21.3.-20) Siinä vertaan koronaa siihen viimesimpään sotaan joka meillä oli itänaapuriamme vastaan. Me saimme itsenäisyytemme, tosin kallein uhrein. Tuossa samassa tekstissäni muistutin siitä, mikä arvo oli sillä että kansa rukoili, silloisen presidentin Kyösti Kallion kehoituksen rohkaisemana.

Olenko nyt rukoillut? Olemmeko kansana kääntyneet ahdingossamme Jumalan puoleen vai vain ajatelleet: ” Kuinka minä tästä selviän”? Voi olla etteivät voimat riitä kuin oman itsen, oman kupungin tai maan ja sen päättäjien puolesta rukoilemaan. Aika isoja asioita meille kaikille ja etenkin niille jotka päättävät ja niille jotka raskain ”aseistuksin”sairastuneita/haavoittuneita” hoitavat! Millainen on kansamme luonne ja asennoituminen tänä päivänä?

Uutiset ovat täynnä väkivaltaa jopa lasten/nuorten kohdalla. Asia joka on jotenkin täysin käsittämämön, ainkin ikäiselleni ihmiselle. Jotenkin en oikeastaan enää tunne tätä maailmaa omakseni, ja en voi muuta kuin yrittää rukoilla. Rukoilla niin paljon kuin jaksan. Ja sydämestäni toivoisin että koko kansa rukoilisi ja että olisi vaikka sellaisen auktoriteetin omaava henkilö, kuin Kyösti Kallio oli, joka kehottaisi kansaa rukoilemaan.

” Sun Armos varaan oi Herra Jään, kun ansiota en yhtäkään voi tuoda, HERRA; Sun etehesi, siis tuon mä syntisen sydämeni. Sun Veres yksin vain kokonaan, mun sydämeni voi puhdistaa. Mä kaipaan luoksesi Golgatalle Sun Ristis Siunatun virran alle. Mä sua varron ja suurempaa henkeni Voimaasi odottaa. Sä kuormat kirvoitat kuormatulta ja Rauhan Kristus saa sielut sulta. Mä sua varron ja suurempaa Henkeni Voimaasi odottaa, mua kasta kasteella taivahasi, Ja työsi Syvennä Sielussani.

Sun armos varaan mä jään toivoen että kun matkan tään mä päätän luoksesi Armo mulla ois Päärlyporttien kautta tulla. Herra siunatkoon ja varjelkoon meitä! Meitä kaikkia kaikkialla! Aamen

 


Jätä kommentti

Oi Herra Henkes Valo suo

Minulla ei tällä kertaa ole mitään selkeää ajatusta siitä mitä kirjoittaisin. Mutta aamulla herätessäni oli mielessäni, jo pyhäkoulussa oppimani ns. ”muistolause”. Lause joka piti opetella ulkoa ja muistaa seuraavana sunnuntaina. Aamun muistolause kuuluu:” Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa”! Aika moniin elämäntilanteisiin ja syvempäänkin mietiskelyyn kehoittava lause. Luin oikein sisälukuna kuitenkin sen vielä Raamatusta, mihin kohtaan ja kontekstiin se on kirjoitettu?

Nyt on uudempi käännös edessäni ja siinä se löytyy Matteuksen mukaan luvusta 10. Siinä Jeesus valitsee ts. nimeää 12 opetuslastaan, antaa heille ns. matkaohjeet, rohkaisee kestämään vainoa ja kertoo mitä Hänen, Jeesuksen tunnustaminen merkitsee. Näin sanoen:”Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan omakseni Isäni edessä taivaissa. Mutta joka ihmisten edessä kieltää minut, sen minäkin kiellän Isäni edessä taivaissa”

Sitten Jeesus alkaa kertoa mikä opetuslapsia maailmassa odottaa. Kaikenlainen kärsimys, ahdistukset ja rauhattomuus yms. Mutta antaa myös lohdun sanoen:” Joka varjelee elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa on sen löytävä”. Ja lupaa:” Joka ottaa vastaan teidät, ottaa vastaan minut,  ja joka ottaa minut vastaan, ottaa vastaan myös sen, joka on minut lähettänyt”. jne..

”Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa”! Kaikki se hyvä, puhdas ja ihana mikä meillä vähänkään on, on Jumalan armolahjaa!

Siksi meidän tulee olla oikealla tavalla nöyriä, emme voi pitää itseämme parempina kuin muita, niin vaikeaa kuin se tässä maailmassa ja kaikkien vaikeuksien keskellä onkin. Viimepäivinä olen kohdannut asian joka on aiheuttanut minulle häpeää. Olen hävennyt joidenkin ihmisten käyttäytymistä, koska heidän tilansa on tavallaan heittänyt varjoaan minunkin ylleni.

Olen ajatellut että otan heihin etäisyyttä etten ”leimautuisi”. Mutta mitä teki Jeesus!? Miksi Hän tuli tähän maailmaan! Kärsiäkseen meidän puolestamme. Ja me jotka olemme saaneet tulla tuntemaan Hänet omana Vapahtajanamme, olemme saaneet muuttua sisäisesti ja ulkoisesti. Mutta ilman Jeesuksen ristinkuolemaa ja ylösnousemusta me olisimme aivan samanlaiset kuin ne jotka eivät häntä vielä tunne.

Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa! Jeesuksen matkaohjeissa on juuri tämä esim. Matt.10: luvut 7 ja 8. Kuinka suuri onkaan Jumalan Armo! Me olemme saaneet lahjan, suurenmoisen lahjan saada seurata Herramme ja Vapahtajamme jälkiä ja ohjeita ja ne koskevat myös sitä millä tavalla me kohtelemme niitä jotka eivät vielä Herraansa tunne. Vaikka he saattavat ”kaljoitella, puhua rumia, kiroilla” jne, jopa pilkata Jumalaa niin me emme saa toimia tuomareina, ja kirjoitan nyt itselleni, minä en saa vaikka kuinka sattuisi!

On vain yksi Tuomari. Hän joka istuu iankaikkisella Valtaistuimellaan ja joka lähetti ainoan Poikansa meidän syntisten pelastajaksi tähän maailmaan! ”Lahjaksi olette saaneet”!!! Emme omilla ansioillamme! Tästä meitä nyt muistutetaan!

On pääsiäisen aika. Suuren kärsimyksen ja tuskan, mutta myös ylösnousemuksen aika! Emme koskaan täällä alhaalla voi kyllin kiittää, mutta Ilmestyskirjassa luvataan että me kerran ylistämme Jumalaa kaikesta sydämestämme ja laulamme uutta virttä, sellaista jota ei täällä koskaan ole kuultu eikä laulettu! Ylistetty ja kiitetty olkoon Herramme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus Kaikkivaltiaan Jumalan Ainoa Poika!  Ylistetty Isä, Poika ja Pyhä Henki! Siunattua Pääsiäistä!

”Oi Jumala nyt iloitsen Sinulta puvun sain. Mä kelpaan siinä taivaaseen; se lahja autuain. En taida kyllin katsella ja siitä iloita! Jos milloin siihen katsahdan SE ain on uutena. Ei siinä löydy ryppyä, ei mitään saastaista. Mä vaikka olen musta vain Oon siinä puhtaana. Se kylliksi on autuuteen en muusta huolikaan Se Vanhurskaus on Jeesuksen ostettu kuolollaan! Ah kuinka kerran seisoisin edessä Herrani Jos Tämä Armo Autuain ei oisi omani?”


2 kommenttia

Vapauteen

Blogitaivaalla olemme –  ja olen kirjoitellut jo kahdeksatta vuotta, minulla tähän mennessä 322 blogia! Ja tässä se 323.

Tosin joukkomme on huomattavasti pienentynyt alkuperäisistä kirjoittajistaan. Vakituisiksi valittiin 4 joista minä ainoana naisena ja jäljellä vielä? Toisena ts. ensimmäisenä, alkuperäisenä Laakson Tapio! Opettaja pohjanmaan suunnalta joka tunsi minut kirjoitusteni perusteella ja halusi joukkoon! Kiitän häntä sydämestäni että on jaksanut tätä ”taivasblogia” ylläpitää!!! Oikeastihan nimemme on ”Usko, toivo ja bloggaus”. Kirjoitan tämän nyt näin, koska tulin menneeksi facebookiin, johon olin aina tuntenut vastenmielisyyttä ja sanonut etten koskaan mene!

Olen ollut siellä nyt hetken aikaa ja ymmälläni, en positiiivisesti kuitenkaan. Minulle tämä sananmukaisesti ”Taivas” on lähes korvaamaton! Täällä voin oikeasti olla sitä mitä olen ja kirjoittaa sydämeni ja mieleni ajatukset sellaisina kuin ne koen! Minua kuitenkin yllätti kuinka todella paljon sieltä ”naamakirjasta” löytyi sukulaisia ja ystäviä, sellaisiakin, paljon,  joista en ole vuosiin kuullut mitään saati heitä nähnyt! Se on ilo!

Ja sen tähden että olen itsenäinen ihminen ja tottunut ilmaisemaan itseäni sekä maalauksissani että kirjoituksissani, niin koen tulleeni vähemmän sosiaaliseksi ja onhan siihen syynsä myös olosuhteissa, kuten monet tietävätkin. Mutta luova ihminen tarvitsee myös hiljaisuutta ja omaa aikaa!!! Eräs ystävä kysyi ”facessa” vieläkö maalaan? Aloitin 16 vuotiaana ja oli pakko lopetella ja vähentää tekemistä vuoden 2000 jälkipuolella kuntoni niin huononnettua. Viimeisin näyttelyni oli täällä Kauniaisten kaupungintalolla, kulttuurisihteerin pyynnöstä v. 2005. – Mainittakoon että ensin kieltäydyin, koska olin menossa suureen leikkaukseen eikä minulla ollut ripustajaa! Mutta kaikki järjestyi ihmeellisesti!

Ja kerrottakoon seurakuntalaisille, jos tätä lukevat, että kävi siellä näyttelyssäni myös pappimme Oiva Hujanen sillloisen morsiammensa kanssa! Olimme , jos uskaltaisin sanoa, aika hyviä ”kavereita” silloin Oivan kanssa-kin! 😉

Miksi otsikkona on tuo Galatalaiskirjeen ”Vapauteen Kristus vapautti meidät” noin se kuuluu kokonaisuudessaan. Koska rakastan Jumalan sanaa ja Sanaa joka on yhtäkuin Jeesus Kristus Vapahtajamme ja Pelastajamme. Mikään muu ei tässä maailmassa ole niin rakasta kuin Hän! Isä, Poika ja Pyhä Henki!!! Minä haluan hänestä puhua, todistaa ja kirjoittaa. HÄN ON pelastanut MYÖS minut ja valmistanut siten pääsyni Jumalan Valtakunnan kansalaiseksi nyt ja kuolemani jälkeen!

Tämä on Se Suuri Sanoma, jonka Jeesus tuli meille henkensä uhraten kertomaan!!! Nyt taas itkettä aivan tulvimalla, sillä niin suuri on tämä Jumalan suunnitelma ja teko meidän ihmisraukkojen puolesta. Meidän ei tule antaa vihollisemme uskotella että huonoudesta ja heikkoudestamme huolimatta emme kelpaisi Jeesuksen sovitustyön kohteeksi. Me kelpaamme! Kiitos, ylistys ja Kunnia Jumalalle. Kirjoitan kaiken tämän, minkä kirjoitan, siksi että jotkut ovat, minut tuntien, kyselleet kuulumisiani!

Ja, sallikaa vielä tämä? Sain isäni puoleiselta serkultani ihanan kirjeen täyttettyäni vuosia nyt helmikuussa. Ja se kirje on kaikkein kallein lahjani jonka olen koskaan saanut. Hän Laamanni Pauli Alankoja on isäni vanhimman veljen poika joka veli kuitenkin ”kaatui” sodassa ja tämä serkkuni oli 2 vuotias vasta. Ei oppinut isäänsä tuntemaan. Mutta minun isäni oli hänelle tärkeä. Ja sitä myöten hänen kirjeensä minulle suuri lahja. Ja tähän kirjeeseen lopetan tällä erää:

” Mutta tärkein on vielä sanomatta! Sinulla Tuulikki, on aina ollut kaikkein tärkeimmät elämänarvot kohdallaan, harras ja syvä kristillisyys ja rakkaus tähän meidän yhteiseen isänmaahamme, sekä kaikki muutkin, ikuisesti kantavat vakaat, ja positiiviset elämänarvot: Sinä olet meidän sukumme todellinen arvojohtaja! Ja siitä onnittelen ja kiitän Sinua oikein sydämeni pohjasta.!” Kaunista ja pitkässä kirjeessään hän mainisee myös nämä luovat lahjani! JA kuitenkin kaikki kiitos ja kunnia kaikesta mitä itse kullakin hyvää on, kuuluu meidän Luojallemme Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle, ylistetty olkoon HÄN!


Jätä kommentti

Olemisen sietämätön keveys.

Efesolaiskirje on hyvä tiivistelmä siitä mitä usko on. Kirjeen alussa on merkillinen toteamus miten Jumala on ennalta määrännyt meidät omiksi lapsikseen. Itseäni on tuo kohta hieränyt, koska en ole ymmärtänyt sitä oikein. Vasta muutaman viikon takainen hätkädyttävä uni herätti minut pohtimaan asiaa. Uni oli lyhyt, melkein kuin häivähdys, joka katosi nopeasti. Siinä Jeesus sanoi minulle, että en tunne sinua. Uneen heijastui oma kipuiluni omien syntieni kanssa. Sen kanssa millainen ihmisenä olen ja mitä olen elämässäni käynyt läpi. Tuntuu siltä, että jotkin helmasynnit kulkevat mukanani hautaan saakka vaikka kuinka yritän karistaa niitä pois. Olen miettinyt että eikö minua olekaan valittu ennalta tai enkö olekaan Jumalan lapsi.

Pikku-Tapio

Kun ihminen kulkee oman kipunsa kanssa ja etsii siihen Jumalalta lohdutusta, lähtee helposti ansaitsemaan Jumalan hyväksyntää. Silloin haluaa päästä eroon omista kipua tuottavista asioista. Kuitenkin tuo kipu pitää meidät kiinni Jeesuksessa. Ilman omien varjojen ja kipujen tunnistamista emme löydä syytä tulla Jumalan eteen. Kivut ja varjot saavat meidät etsimmään toivoa, joka on Jeesus Kristus. Ja Jeesus Kristus on se toivo, joka on ennalta määrätty pelastaan ihmiset Jumalan lapsiksi. Ennalta määräminen tarkoittaa siis sitä että Jumala piti jo ennalta tietää ja määrätä oma poikansa pelastamaan ihmiset, koska he tulevat lankeamaan syntiin ja he tuhoutuisivat ellei joku sovita sitä välirikkoa joka on synnin seuraus.

Olen ollut aina kovapäinen ihminen ja Jumala on ennenkin unessa ravistellut minua hereille. Seuraavaana päivänä olin unen takia melko säikähtynyt, mutta Jumala lähetti tielleni useita ihmisiä joiden kanssa olisi ollut mahdollisuus puhua asiasta. Jokainen tapaaminen päättyi siihen, että huomasin siunaavani heitä ääneen, mutta en ottanut untani puheeksi. Lopulta illalla sain evankelistakurssikaveriltani viestin, jossa hän halusi puhua juuri noista kivuista ja niiden merkityksistä ja lopulta tajusin että Jumala halusi puhua minulle. Ymmärsin että minua ei pelasta mikään mitä minussa on. Olen läpeensä syntinen vaikka kuinka yrittäsin pyristellä niistä irti. Minut pelastukseni on Jeesus Kristus joka haluaa että tulen hänen eteensä ilman yrityksiä ja pyristelyitä kaikkine synteineni tajuten ettei synti minusta katoa niin kauan kuin elän ja siksi tarvitsen Jeesusta. Jeesus tuntee vain syntisen Tapsan, ei sitä joka kuvittelee itse pesevänsä synnit pois elämällä jotain sellaista elämää johon ei edes kykene.


2 kommenttia

Puhalla Jumalan Tuuli

Otsikko tulee erään ystäväni ja taiteilijatoverini laulun sanoista jotka ovat koko aamun mielessäni olleet. Ystävä on jo Herran luona mutta en unohda häntä! Tosin olen aiemminkin kirjoittanut sekä hänestä että laulustaankin. Ainakin otsikolla ”Ilo ja sydämen yltäkylläisyys”? Aihe syntyi tarpeesta – joka taas syntyi sellaisesta teostani jota aina olin kieltäytynyt tekemästä! Menin Face Book!iin!?? Voiko turhempaa ollakaan, mutta oma mietteeni onneksi on ollut:” Jos jonnekin pääsee, pääsee sieltä poiskin”.

Korona teettää kaikenlaista! Kuitenkin menin sinne sen takia että meidän seurakunnan ohjelmia on sieltä nyt katsottava ja kuunneltava. Ja meidän oman Ari pappimme laittamat Raamatun tekstit pääsee myös lukemaan sieltä. Totesin vaan että sen hyvän rinnalla on niin paljon, ja enemmänkin kaikkea ns. ”sälää”. Tunkua on myös ollut ns. ”ystävien/kavereiden” suhteen. Ja onhan se kaikki aikaa vievää, kallista aikaa jolloin voisi tehdä jotain paljon rakentavampaakin.

Kuitenkin ajattelin voivani olla jotenkin niiden vieraiden ihmisten ja sukulaisten hyödyksi joita siellä on,  meren kahtakin puolta? Ja toinen asia, eihän meidän kuulu karsastaa niitä ihmisiä jotka eivät ”Hyvästä Sanomasta” tiedä vaikka kuinka hävettäisi kenenkin puolesta. Ja varsinkin sukulaistensa. Eli, sen jälkeen kun sain takaisin oman vapauteni vapaasti elää Kristityn elämää olen sitä täysin sydämin, mielin ja rukouksin elänytkin! Ja siksi ikäänkuin etääntynyt ns. ”maailmasta”. Näin on käynyt. Mitähän Jeesus ajattelisi tästä!!! ”Menkää kaikkeen maailmaan!” Näin Hän on sanonut! Ja nyt se on tätä.

Nämä ajatukset ovat ahdistaneet, mutta sain kokea ”voimalohdutuksenkin” kaikesta syntisyydestäni huolimatta. Ari pappi tuli koronan uhallakin tervehtimään minua ja toi Herran ehtoollista tullessaan. (Nyt taas itkettää). Hän kahteen kertaan kysyi haluaisinko ehtoollista hänen tullessaan käymään, en oikein osannut päättää ja sitten päätin, kyllä! Kuinka siunattu olinkaan sen jälkeen ja edelleen! Ehtoollisessa jonka Jeesus on asettanut on salattu siunaus, viisaus ja voima. On ollut helpompi elää tätä eristystä sen jälkeen. Ari, jos ”satut” lukemaan tätä, vielä kerran niin Kiitos!

Tänä aamuna tuli mieleeni Joelin kirja, jota en ole muistanut lukeakaan pitkään aikaan ja ennen se oli yksi suosikeistani. Varsinkin luvun 2 loppupuoli, jakeesta 12 lähtien jossa uudemman käännöksen otsikkona on:” Vielä on mahdollista kääntyä” varsinkin jakeesta 18 alkaen!  Ympyröinyt olen jakeet 25/26! Muistan niitä itkien lukeneeni kaikkein ahdistavampana aikanani jota kesti 28 vuotta.! Jae 29 siihen vielä lisättynä. Jospa ihmiset tietäisivät kuinka ihana ja lohdullinen, kaiken täyttävä, on Jumalan Iankaikkinen sana ja Sana!

Luvussa 3 on sitten sykähdyttävä ja kaivattu lupaus” Herra vuodattaa henkensä ihmisiin”! Jakeessa 5 luvataan:” Mutta jokainen, joka huuta avukseen Herran nimeä, pelastuu! Siionin muuri ja Jerusalem ON turvapaikka, niin on HERRA luvannut. Ne jotka hän kutsuu, ne pelastuvat” Mikä ihana sana ja lupaus!

” Puhalla Jumalan Tuuli, ylitse synnyinmaan. Puhalla valosta taivaan Niin, että nähdä saan Heräävän hukkuvat sielut Uskossa Valvomaan.

Puhalla Jumalan Tuuli, Pyhien joukkohon. Puhalla Golgatan kautta kuoleman laaksohon. Niin että yhtyisi kaikki Ylistyskuorohon!

Puhalla Jumalan Tuuli, kaduille kaupunkiin. Puhalla ristiltä Herran sydämiin kärsiviin. Että he saisivat kerran juhlihin taivaisiin”!!!

Aamen Kiitos Jumalalle!!!


Jätä kommentti

Piste, joka katosi

Tietokoneesta puuttui piste. Näppäin kyllä oli, mutta se ei toiminut. Paukuti-paukuti-pau, kun aikansa paineli, niin piste saattoi sittenkin tulla tekstiin. Varmaa se ei ollut. Siksi oli parasta kopioida piste jostain muusta tekstistä ja liittää se virkkeen loppuun ctrl + v -näppäinyhdistelmällä.

Eipä ctrl + v -yhdistelmän käyttökään ongelmatonta ollut. Toisinaan oli pakko kopioida muistiin jotain muutakin kuin piste, vaikkapa pari kappaletta tekstiä palovaroittimen testaamisesta. Sitten kun pahaa aavistamatta jälleen muka lisäsin pistettä tekstiin, näytölle putkahtaakin tulikivenkatkuista tekstiä siitä, että suomalaisissa kodeissa on liian vähän palovaroittimia ja nekään eivät toimi.

Hetken siinä sitten tuijottelet uusimuotoista tekstiä ja mietit, että mitä ihmettä minä juuri olinkaan kirjoittamassa.

Pisteestä se kaikki alkoi, mutta sitten hävisivät alt-näppäin ja lopulta myös suurempi enter. Sitkeänä ihmisenä sompailin kauan, mutta lopulta oli asialle tehtävä jotain. Haa, ja kuinka ollakaan sain on site -huollon vuorokaudessa ja koko homma meni vielä takuun piikkiin.

Nyt toimii piste. Toimii myös kaksoispiste, hurraa. Altkin toimii ja rivinvaihtoja voi tehdä mielin määrin ihan sillä pikkurillin alla olevalla enterillä.

Tunnustan, että tiimikavereiden riesaksi päästelin pisterivejä vähän sinne sun tänne keskusteluihimme, enkä kaksoispisteitäkään säästellyt.

Mutta.

Kun on oppinut tekemään asiat väärin, niin väärin tekemisestä on vaikeaa päästä eroon. Yhä vielä jää Teams-chattailyssä piste virkkeen perästä, vaikka arvostan oikein kirjoittamista. Yhä vielä pikkurilli hapuilee numeronäppäimistön oikeassa reunassa piileskelevää enteriä. Yhä vielä vaihdan sovelluksesta toiseen hiirellä, vaikka alt + tabulaattorin käyttö on miljoonasti nopeampaa ja jotenkin tyylikkäämpääkin. Korvaavat toiminnot ovat luikahtaneet syvälle sieluun ihan huomaamatta.

Jaksan kuitenkin uskoa, että ihan muutamassa päivässä opin taas olemaan käyttämättä kepulikonsteja saadakseni pisteen virkkeen loppuun. Uskon!

(Näppäilyvirheiden taajuuteen uusi näppäimistö ei näytä vaikuttaneen yhtään mitenkään!)


Jätä kommentti

Valoa ja varjoa

Sitä on kevät ja sitä on ihmisen elämä kaikkineen! Sanotaan joskus jostain tilanteesta että ”Elämä ylättää” ja niinhän se tekee. Elämä, se on todellakin niin kuin Tämä Kevät meillä täällä pohjoisessa maassa. Muutaman erittäin lumettoman  ja lauhan talven jälkeen lunta ja pakkasta on riittänyt etelä Suomea myöten.

Mitä ihmisten elämään ja olemiseen sitten on tullut tänä kauheana korona vuonna, niin tuskin kukaan on helpolla päässyt. Jos vaikka keho olisi pysynyt terveenä, tai olisi olemassakin terve, niin uskoisin kaikkia ihmisiä psyykkisesti rasittaneen nämä poikkeusolot. Ei siis mitään uutta auringon alla. Sanontoja sanontojen perään, pelkkiä sanoja ja kuitenkin koettuja.

Kuinka osata luoda toivoa niille kaikkein toivottomille, niille joille korona on lähes mahdoton asia jaksaa kantaa.? Ja sitten päälle vielä uutiset, jotka eivät hyviä ole. Tai joku muu vaiva, huoli tai murhe/suru esim. yksinäisyydestä tai läheisen ihmisen puuttumisesta, joko kuoleman kautta tai karanteenin? Kysymyksiä riittää!

Minustakin tuntuu kuin olisin aivan täysi, niin ettei yhtään hiekan jyvästäkään voisi lisätä siihen mikä jo muutenkin on liikaa. Joskus tuntuu ettei yksimmin enää voisi olla kuin on?! Kuin kaikki puuttuisi, ei olisi mitään eikä ketään josta ottaa kiinni? Ihminen, on se luotu ainakin, joka on tarkoitettu toisten kaltaistensa kumppaneiksi elämään – yhteisössä. Kuinka jaksaa muistaa toista yksinäistä kun ei jaksa omaakaan yksinäisyyttään. Vuosi ja enemmänkin on paljon!

Meillä täällä etelässäkin on ollut kovin epävakaiset säät, vuoroin valoa vuoroin varjoa. Räntää, pakkasta ja lunta niin että pakkasella autokin läpijäätyi tolpassaankin ollen. Tässä kohtaa tulee taas monta Raamatun lausetta mieleen ja muutama runokin. Harmi etten saa niitä tärkeimpiä (itselleni) teksteihini mahtumaan kun virret ja hengelliset laulut pakkaavat lujasti ”päälle” vaatien ilmaistuksi tulemista?!

Täällä on teitä joitakin, joita useasti ajattelen ja ajattelen kirjoittaakin teille, mutta jotenkin voimani hupenemistaan hupenevat päivä päivältä ja tunnen itseni niin väsyneeksi! Mutta te, joita nyt ja usein ajattelen, niin muistakaa! Vaikka rukoustani ja ajatuksiani ette näe ettekä kuule niin jos jaksatte, tietäkää että rukouksin muistan, minulla on pitkät iltarukoukset, joskus toki lyhyemmätkin. ”Tahto minulla on” (sanoo Paavalikin) mutta voimia puuttuu.

Kukaan meistä ei voi tietää kuinka kauan tämä tilanne jatkuu ja mitä on edessäpäin. Kukaan ei pysty lukemaan Jumalan ajatuksia. Sen vain tiedämme mitä Hän on kirjoituttanut kirjaansa, mutta on eri asia osata niitä lukea niin kuin Jumala on ajatellut. ”Sillä niin kaukana kuin itä on lännestä…”jne. Ihmisen osa on vain lyhyt henkäys Jumalan ”maailmoissa”. Kysyneekö joku, onko niitä monikossa ”maailmoita”? En tiedä, sitä tietoa en ole löytänyt enkä siitä kiinnostunut?! Senhän ihmiset, jotkut, luulevat tietävänsä, ainakin etsivät eloa avaruudesta.

Mutta tänäänkin minulle riittää se että minun ”Herrani Elää” ja kuten Job sanoo:” Minä Tiedän Lunastajani Elävän ja Viimeisenä HÄN ON seisova multien päällä”! Aamen! Kiitos, Ylistys ja Kunnia Jumalalle!

”Uskollisuutesi Suuri on Herra, ei vaihteen varjoa luonasi Sun. Iäti kestävä perustus varma, On Sinun Armosi, Herrani mun:” Suuri on Herrani, uskollisuutesi, Aamuisin uusi Sun armosi on. Mitä mä tarvitsen, Sulta ain saan sen. Uskollisuutesi On Loputon.”

Yhtyvät kiitokseen kesä ja talvi. Kevät ja syksy myös Sua ylistää. Kuu sekä aurinko, tähtien parvi Herralle virtensä ne virittää:” Suuri On Herrani uskollisuutesi, Aamuisin uusi Sun armosi on. Mitä mä tarvitsen Sulta ain saan sen. Uskollisuutesi on Loputon.”

Anteeksi synnit suot, Rauhan Sä Annat Ja näytät missä on Oikea Tie. Voimasta voimahan päivittäin kannat, Tiellä mi valkenee, taivaaseen vie: ”Suuri on Herrani, uskollisuutesi, Aamuisin uusi Sun Armosi on. Mitä mä tarvitsen, Sulta ain saan sen. Uskollisuutesi on loputon.”Tämänkin kauniin ja toden laulun sanat olen ennenkin kirjoittanut, se nyt vaan soi taas jossain sisimmässäni joten tässä se jälleen on.

Mutta Sana jota nyt tutkin löytyy Danielin kirjan 7 luvusta. Daniel on vaikea mutta mielenkiintoinen tutkia, sikäli kuin jaksaa 😉  Joskus nuoruudessani (sellainenkin aika minullakin on ollut) minä usein luin Malakiaa!? Raamattu, ihmeellinen ja rikas kirja. Kirjojen kirja, ei haittaa vaikka ei ymmärtäisikään, Jumalan ilmoitettu sana ravitsee aina ja vie ainakin osan murheista mennessään 🙂 !

Siunattu sana ja Sana! Jeesus kanssasi tänäänkin, ole siunattu sinä joka tätäkin jaksat lukea ja kiitos!


1 kommentti

Majatalo

Kaksi kameraa, mikkejä, taitavia seurakunnan työtekijöitä ja muutama innokas seurakuntalainen. Pari mukavaa nojatuolia kirkon etuosassa ja flyygeli. Muutaman ihmisen panostus ja homma toimii. Majatalo-illat ovat siirtyneet etäaikaan, niikuin kaikki muukin seurakunnan kokoava toiminta. Viime sunnuntaina pidimme jo toisen Facebooklive-lähetyksen Pyhäjärven seurakunnan Majatalo-illasta. Pohdimme Heli-papin kanssa Isä Meidän-rukousta ja millaisella asenteella rukoilemme. Lauloimme muutaman laulun ja rukoilimme rukouskiviä apuna käyttäen. Kommenttiosioon pyysimme ajatuksia ja pohdintoja joita nousi katsojien mieleen lähetyksen aikana. Eilen hiihtolenkillä uskaltauduin kuuntelemaan koko illan ja oikeastaan hämmästyin kuinka hyvä kokonaisuudesta tuli vaikka pelkäsin miltä oma osuuteni kuulosti. Itsensä kuunteleminen ei ole kovin helppoa. Tässäkin Majatalo-illassa toteutui sama kuin ennenkin, kun jokainen tuo seurakunnan kokoontumiseen oman osansa. Jumala siunaa lopputuloksen ja seurakunta rakentuu.

Se mikä jäi mietityttämään oli muutama kesken lähetyksen tullut kommentti siitä, että rakenamme rukouksesta liian monimutkaista oppia. Etten olisi oppinut lapsena rukoilemaan aidosti. Se hieman kirpaisi. Mutta ymmärrän kommentoijan huolen. Jos jollain opetuksella rajoittaisimme ihmisen käsitystä rukouksesta ja määrittelisimme oikean tavan rukoilla luomalla siitä opin, niin silloin olisimme ajamassa pahasti metsään. Kuitenkaan siitä ei ollut kysymys. Kun valmistellaan jonkin aiheen ympärille iltaa ja siihen opetusta, niin pakostakin opetukseen tulee astian maku. On valittava lähestymiskulma ja karsittava asioita pois. On yksinkertaistettava ja taas toisaalta syvennettävä joitain asioita. Kun puhumme rukouksesta, on asioita avattava ja pohdittava. Kerrottava taustoja ja mahdollisesti omia kokemuksia. Rukous on niin valtava aihe, ettei yhdessä illassa ehdi raapaista kuin pintaa. Mutta tärkeintä olisi aina kuunnella kaikki mitä puhujilla on sanottavana loppuun saakka, ennenkuin nostaa kritiikin sormen pystyyn. Itseäni lohdutti se, että illan loppuosassa kommentit saivat luonntevan vastauksen opetuksen sisällä ilman, että olin vielä nähnyt kommetteja. Ne nimittäin eivät onneksi näkyneet kuin koneen käyttäjälle.

Korona-aika on ollut itselleni vaikeaa aikaa niinkuin se on ollut meille kaikille. Välttelly ja varominen alkaa vaikuttaa psyykkeeseen ja kiristää pinnaa. Siksi on hyvä että Seurakunnat ovat onnistuneet luomaan hyviä etätilaisuuksia ja edes tällä tavoin ihmiset voivat saada hengenravintoa. Itse olen osallistunut joihinkin etätapaamisiin, joissa on ollut mahdollista keskustella ja rukoilla ihmisten kanssa. Niissä on ollut vain se vaikeus, että useimmat ihmiset ovat itselleni vieraita. Hämmästyttävää sen sijaan on se, kuinka yhteys Hengessä syntyy niin nopeasti ja jopa kuuntelva rukoustoimii yli internetin. Jumala puhuu kun vain on kuulijoita.

Nyt istun olohuoneessa ja aloittelen hiihtolomaa hieman etuajassa. Yritän rauhoittua rukoukseen, jotta jaksan taas kuskata hiihtolomalaisia ja tavaroita ristiin rastiin Suomea. Takaraivossa jyskyttää läheisen sairastuminen ja se ettei voi koronan takia lähteä katsomaan häntä. Oma levottomuus ärsyttää, kun on niin vaikea keskittyä ja tyytyä tilanteeseen, vaan mieli harhailee väsyneenä. On vaikea olla ihminen ja Pyhä yhtäaikaa. Onneksi Jumalan armo ja laupeus koskettaa minuakin ja saan olla juuri tällainen kuin olen. Pyhyys ei voisikaan nousta minusta vaan ainoastaan Kristuksesta.


1 kommentti

Kun Jumala rukoilee Jumalaa

Viimeisenä pohdintana rukouksesta ajattelin katsella maailmaa Jeesuksen silmin. Jeesus opetti meille rukouksen, joka on ihmisen käytössä täydellinen rukous, Isä Meidän-rukous on täydellinen vastaus ihmisen tarpeisiin, mutta Jeesus itse tuskin rukoili sitä. Jeesus vetäytyi usein yksinäisyyteen rukoilemaan. Emme tiedä millaista on ollut isä ja pojan keskustelu. Raamattu antaa kuitenkin joitain vinkkejä joiden perusteella voimme päätellä että Jeesus puhui Jumalalle samalla tavalla kuin mekin rukoilemme. Vaikuttavin hetki oli rukous Getsemanessa, jossa Jeesus hyväksyy osakseen tulevan kärsimyksen ja kuoleman. Näemme sielläkin Jeesuksen, joka on yhtäaikaa Ihminen ja Jumala. Eli meidänkin ääneen lausumamme rukoukset Jumala kuulee. Toisaalta Raamattu puhuu myös äänettömästä Hengen rukouksesta, joka rukoilee Jumalaa sanomattomin sanoin tuoden Jumalan tietoon asioita joita itse emme osaa tai jaksa rukoilla.

Itselleni tärkein Jeesuksen rukous on ns. jäähyväisrukous, jota kutsutaan myös ylimmäispapilliseksi rukoukseksi. Siinä Jumalan poika rukoilee Jumalaa. Jeesus rukoilee meidän kaikkien kristittyjen puolesta. Tilanteessa, jossa Jeesus rukoilee ja puhuu opetuslapsille, käydään läpi Jeesuksen ja Jumalan suhdetta sekä Jeesuksen ja hänen opetuslapsiensa suhdetta. Jeesus sanoo, että jos joku rakastaa häntä, niin Jumala rakastaa tätä. Jeesus kuvaa ihmisiä Jumalan lahjana hänelle. Jeesuksen jäähyväisissä korostuu se miten Jumalan vaikutuspiirissä kaikki kaikki tapahtuu Jeesuksen nimessä eli voimme lähestyä Jumalaa itse vedoten Jeesukseen. Pyhän Hengen sinetti sydämessämme kertoo keitä me olemme ja kenen asioillla liikumme. Olemme yhtä Kristuksessa koska meidät on kasteessa liitetty häneen. Jeesuksen viimeinen puhe on hänen tärkein puheensa ja itse peilaan siitä miten suhtaudun toisiin kristittyihin

JOH 17:20 Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun, 21että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt. 22Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille, että he olisivat yhtä, niinkuin me olemme yhtä — 23minä heissä, ja sinä minussa — että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niinkuin sinä olet minua rakastanut. 

Kuka sitten on kristitty? Johanneksen evankeliumi antaa siihen yksiselitteisen vastauksen, JOH 3:16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Jeesuksen rukous pakottaa ainakin minut pohtimaan sitä mikä Kristinuskossa on tärkeintä. Jos lukee Johanneksen evankeliumin 16.- ja 17.-luvun huolellisesti niin ainakin minä joudun toteamaan etten kykene erottamaan ketään kristittyksi itseään kutsuvaa pois Jeesuksen seurasta. Sovitus ja armo ovat niin aukottomia asioita, ettei ihmisellä ole siihen mitään lisättävää tai pois otettavaa. Historiallinen sovitus ja uhri kattaa koko ihmiskunnan ja ihmiselle jää vain valinta ottaako sen vastaan seuraamalla Jeesusta ja uskomalla häneen. Siis uskomaan että hän on elävän Jumalan poika yhtä aikaa Jumala ja ihminen jonka Pyhä Henki meille kirkastaa. Uskontunnustuksesta ja Isä meidän-rukouksesta me voimme nähdä ja todeta kaiken tarpeellisen Jumalasta ja itsestämme.

Kun Julistamme Kristusta meidän tulisi muistaa seuraavat lainalaisuudet. Syntiemme anteeksianto on jo tapahtunut ja kun puhumme synnistä on meidän kerrottava, että sinun syntisi on jo annettu anteeksi, haluathan uskoa sen. Alkuseurakunnan julistuksen painopiste oli siinä, että synti oli eroa Jumalasta eli syntiä on yhteyden puuttuminen Jumalaan. Jeesuksen eniten käyttämä synti-sana oli het´ joka merkitsee väliseinää ja muuria. Vasta 200-luvulla Tertulinius toi kristinuskoon ajatuksen, että meidän tulee jotenkin suorittaa jotain pysyäksemme oikeassa uskossa. Hän toi mukaan opin jossa jokapäiväisellä katumuksellamme maksamme Jumalalle velkaamme takaisin, joka syntyi kun hän antoi poikansa uhriksi synneistämme. Augustinus jatkoi samoilla linjoilla. Siksi lyömme yhä toisiamme synneillä ja huonolla vaelluksella. Seurakunnissa on tehty valtavasti hengellistä väkivaltaa tämän takia.

Tänään kävin keskustelun työkaverini kanssa uskovista jotka ovat hyvin ankaria ja kovia perheenjäsenilleen ja läheisilleen. He vetoavat toimissaan raamattuun ja kokevat olevansa oikeassa kaikissa teoissaan. Usein tällainen kovuus johtuu siitä että oma identiteetti Kristittynä on kovin epävarma. Elämä lepää oman yrittämisen varassa ja rakkaus ja armo ei pääse pulpahtamaan pintaan. Emme luota Jumalan voimaan täysin ja suoritamme uskoa. Jeesuksen rukous onkin se että rakaistaisimme toisiamme niinkuin Isä rakastaa meitä. Jos esikuvamme on Jeesus niin silloin toimintammekin pitäisi heijastaa Jeesuksen tekoja.


2 kommenttia

Mikä ihana aamu

Kuinka riemullista onkaan kevään kirkkaus ja aamu aurinko joka värjää taivaan niin siniseksi kuin on Suomen Lipun Risti! On kuin saisi herätä pitkästä pahasta unesta?! Tämä ihana aamun valo todistaa Jumalan olemassaolosta iankaikkisesti! Vaikka huolet ovat samat jotka ovat koko maailmaa nyt ahdistaneet jo vuoden niin Jumala On! Meidän Herramme ja Vapahtajamme elää!

Hän on, Hän Elää ja koko Luomakunta häntä ylistää ja hänestä todistaa. Pitkä yö on jäävä joskus taakse ja sen jälkeen ei pimeyttä enää ole! Niin kuin nyt, tänä aamuna aurinko on kirkas ja taivaallaan niin kuin kuuluukin, niin tulee Jumalan Sana toteutumaan kun aika on. Hallelujah!

Olen nuoruudessani ollut äärettömän ihastunut yhteen tiettyyn mieheen ja lauluun, monet silloiset lähimmäiseni sitä naureskelivat ja aina yrittivät sitä laulaa mallin mukaisesti, mutta kukapa olisi ollut hänen, ihastukseni, veroinen?!

Tänä aamupäivänä menin tämän koneeni kautta sitä laulua ja miestä etsimään ja voi kuinka nautin! Mies on tai oli, en tiedä onko hän vielä, kuitenkin Louis Armstrong ja hänen ihana, sittemmin suomennettukin laulunsa ”What Wonderful Word”! Minusta siinä on taivaallinen sanoma ja sävel! Mielestäni olennainen, vähän sama kuin ”Jumalan kunnia luonnossa”!

On minulla tässä edessäni myös englanninkieliset sanat tuohon ihanaan lauluun, mutta en niitä tähän kirjoita. Vaikka en tiedäkään onko täällä lukijoissa enää sellaisia, sen ikäisiä, ihmisiä jotka Louisin muistaa?

Ajattelin jättää tämän kirjoittamisen iltaan, mutta nyt odotan ulkona sen verran ilman lämpenevän että tarkenen edes hetkeksi mennä terassilleni istumaan, OI! Avasin kuitenkin Raamattuni ja vaikka aina on varotettu ns. ”peukalopaikoista” niin laitanpa tähän kuitenkin vielä sen mikä aukesi! Psalmi 63: 4-6: ”Sinun armosi on suurempi kuin elämä” Daavidin psalmi, jonka hän sepitti Juudan autiomaassa!

– ” Suurempi kuin elämä on Sinun Armosi. Minun huuleni ylistävät sinua. Jumalani minä kiitän sinua niin kauan kuin elän, minä turvaan sinuun, kohotan käteni sinun puoleesi. Sinä ravitset minut kuin parhaissa pidoissa, ja minä ylistän sinua riemuitsevin huulin!  Ja vielä jatkaen jakeesta 7:

Minä ajattelen sinua levätessäni, SINÄ OLET mielessäni yön hetkinä; Sinä olet tullut avukseni, ja minä saan riemuita siipiesi suojassa. Koko voimallani minä tarraudun sinuun, ja Sinun oikea kätesi TUKEE minua!” 

” Valkeus kirkas päällä synkän maan, nyt johdata! Tietä en itse tunne ollenkaan. Nyt johdata. Matkaani ohjaa, kauas näe en, vain askelen, vaan ottaa tahdon sen. – Herra, et kesken heitä, tiedän sen, viet taivaaseen. Yön yli, vuorten, soiden. virtojen viet taivaaseen. Aamulla kasvot kirkkaat nähdä saan, ja VALKEUS EI SAMMU MILLOINKAAN!”

What a wonderful word!