Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.


1 kommentti

Kirotun maan asukkaat

Uskonnollinen kieli on vaikeaa. Ihminen syntyy ja elää omassa kuplassaan. Jonkun kupla on turvallinen ja toisen kupla hukuttaa huoliin. Tulkitsemme kaikkea oman kuplamme läpi, myös uskontoja. Tässä korona-taudin saastuttamassa maailmassa on helppo ymmärtää miten haavoittuvassa maailmassa elämme. Ihmisen hallinta on näennäistä. Arvomme ovat koetteella ja apu kaukana. Itse teen sekä lähiopetustyötä että etäopetusta. Olen kolmannen luokan opettaja ja joitain oppilaita käy koulussa pakon edessä. Sisälläni velloo jatkuvasti epämääräinen pelko. Koen, että Jumala on ainoa joka voi auttaa ja antaa rauhan. Siksi ajattelin kirjoittaa jotain siitä totuudesta, jota niin monet perään kuuluttavat. Mikä on totuus Kristinuskossa? Kaikki ei tähän mahdu, mutta joitain hajatelmia kuitenkin.

Kristinuskon ytimeen kuuluu syntiinlankeemus, jossa koko luomakunnan herruus siirtyi sielunviholliselle. Elämme Jumalan silmissä kirotussa maailmassa. Tästä ajattelusta syntyy perisynnin käsite. Miten  tällaista kieltä pitäisi ymmärtää.

Jos elää kuplassa, johon ajatus elävästä Jumalasta ei kuulu tai että maailmamme juuri niin hyvä kuin ihminen voi siitä tehdä, vaikka jonkinlainen Jumala olisikin olemassa, niin silloin kuva synnistä kaventuu tekoihin ja elämäntapoihin. Ihminen voisi omalla toiminnallaan tehdä kaikesta täydellistä. Näin synnistä tulee paholaiselle erityisen mieluinen asia. Kukaan ihminen ei kykene puhdistamaan elämäänsä niin, että kaikki teot olisivat puhtaita. Kuitenkin tällaisessa kuplassa ihminen yrittää epätoivoisesti elää synnitöntä elämää. Elämä kirotussa, paholaiselle luovutetussa maailmassa on ihmiselle yksin toivoton paikka pysyä puhtaana. Moni ajattelee, että jos Jumala on, niin minä ainakin olen ihan mukava ja hyvä ihminen ja kelpaan kyllä Jumalalle.   Kun alamme tarkastella ihmisen syntejä ja tekoja tältä pohjalta, edessä on vain kaksi vaihtoehtoa, joko se, että joudumme muuttamaan raamatun myyttien kokoelmaksi ja elämänfilosofian oppikirjaksi tai hylätä se kokonaan. Piru voittaa molemmissa tapauksissa. Kristinuskon mukaan tällainen kupla on tuhoisa.

Jos taas Raamatun Jumala on elävä ja todellinen ja Raamatun käsitys synnistä on tosi, riisuu se paholaisen aseista kokonaan. Ihminen, joka kykenee tunnustamaan sen, että oma elämä ei koskaan tule tarpeeksi hyväksi ilman Jeesusta, on pahan ulottumattomissa. Tällainen ihminen suostuu myöntämään syntisyytensä ja alistuu lain tuomiolle tietäen, että Jeesus on jo kärsinyt hänelle lankeavan rangaistuksen.

Jumalan pelko ja nöyryys  ei ole nöyristelyä vaan sitä että tunnustaa Jumalan kaikkivaltiuden ja voiman ja uskoo elävän Jumalan poikaan Jeesukseen. Siihen sisältyy ajatus, että Jumala todellakin ilmoittaa itsensä meille Raamatun kautta. Raamattu ei siis ole joitain irrallisia kokemuksia Jumalasta eikä Jumala ole jokin ideaali filosofinen ajatus jostain elämän alkuunpanevasta voimasta. Itse olin aikoinaan langeta tähän universalismiin.

Maailma tahtoo vääristää koko ajan kuvaamme Jumalasta ja Raamatusta. Siihen samaan syyllistyy myös seurakunta tavan takaa löytämällä raamatusta asioita joita siellä ei ole. Suurin valhe on, ettei uudelleen langennut ihminen voisi palata Jumalan yhteyteen, koska silloin pelastus olisi ihmisen tekojen varassa. Jeesuksen sovitus on historiallinen kertakaikkinen teko, jossa koko maailman synnit sovitettiin. Se joka suostuu tähän sovitukseen uskomalla sen, pelastuu. Pelastusta ei siis ansaita raahamalla syntejämme kerta toisensa jälkeen ristin juureen, vaan uskomalla, että ne on jo kannettu kerralla. Myös meidän vielä tekemättömätkin syntimme. Miksi? Siksi, koska Jeesus kantoi kerralla koko elämämme, ihan kaiken.

Me elämme langenneessa maailmassa syntisinä, mutta Jumalan pyhinä Jeesuksen tähden. Usko Jeesukseen pelastaa, ei meidän kippurointimme oman heikkoutemme kanssa. Maallinen vaelluksemme tulee olemaan Jumalan silmissä aina vajaata, eikä se tule koskaan riittämään. Sielunvihollinen yrittää riistää meidät Jumalan luota nostamalla heikkouttamme eteemme yhä uudestaan. Siksi Paavali opettaakin meitä sanomaa, että heikoutemme on meidän vahvuutemme. Sielunvihollinen tietää tämän ja yrittää lyödä kiilaa meidän ja Jeesuksen väliin.

Tämän kallion päälle rakentuu seurakunnan rakennus. Joku pytinki on komea ja joku taas matalampi. Yhtä kaikki ne ovat  Paholaiselta Jumalalle takaisin vallattuja alueita. Jos ihmettelet joskus, miksi Israel merkitsee niin paljon kristityille, niin yksi merkitys on siinä, että se on Jumalan maata, jota kansa sai asuttaa ja pitää siitä huolta. Meille Israel on kuva Jumalan hallintavallasta ja ikäänkuin ikkuna Jumalan todellisuuteen.

Seurakunnan tehtävä on siis ottaa takaisin sitä mikä on Jumalan valtakuntaa. Kun Jeesus sanoo etsin ensin Jumalan valtakuntaa tarkoittaa siis tätä. Etsi paikkoja joissa Jumalan valtakunnan todellisuus on Jeesuksen kautta on totta ja elä siinä yhtedessä. Liittyessäsi seurakuntaan sinusta tulee Jumalan valtakunnan suurlähettiläs ja maa jalkojesi alla on Pyhää

Ja Jeesuksen omat ovat ihan tavallisia ihmisiä. Jeesus itse vietti aikaa niiden kanssa joita muut hyljeksivät. Miksi siis sinä et kelpaisi. Jeesus kertoo raamatussa, että hänen ikeensä on kevyt kantaa. Hän ei halua antaa meille lisää taakkoja, vaan hän lahjoittaa pelastuksen ja rauhan ihmisen sydämeen. Hän odottaa meitä kotiin!

 


2 kommenttia

Kirjeet

Pienestä pitäen olen ollut intohimoinen kirjeiden kirjoittaja, ja ennen näitä koneita minulla oli todella valtava joukko kirjeystäviä jopa muilla maillakin. Nyt kun elämme jälleen kerran poikkeustilaa, niin sanoakseni, kirjeet ovat jälleen kuvioissa ja arvossaan. Nyt, jos koskaan huomaa kuinka kallis ja korvaamaton aarre meillä seurakunnat ja uskovien yhteys!

Olen saanut tietoa yhteisistä rukoushetkistä joihin kukin on voinut itsekseen osallistua missä sitten on ollutkin. Sain myös ihanan kirjeen jossa kerrottiin vanhasta miehestä joka kuoleman sairaana sairaalassa kulki ihmisten luo heitä lohduttaen siihen asti kun hän eli. Se oli puhutellut kaikkia syvästi ja oliko joku tämän ansiosta löytänyt tiensäkin Herransa luo?

Nuo kirjeet ja yksinäisyydessä rukoillut rukoukset ovat olleet aivan uusi kokemus ja ihmeellinen! Jumala On. Hän on kaikkialla missä ihminen Häntä tarvitsee ja lähestyy! On ollut koettavissa erilainen ”atmosfääri” ja ”voima” näissä ”yhteisissä” rukouksissa. Kiitos että olen saanut olla mukana! On ollut ”sisar” joka on muistanut ottaa mukaan, myös minut yksineläjän ja olijan!

Kaikkien niiden virusten vuoksi, joita nyt lääkärin mukaan on muitakin kuin tämä noro, olen joutunut perumaan avustajieni vuorot ja saanut olla runsaammin itsekseni ja käyttää aikaanikin enemmän sekä Raamatun että rukoilemisen kanssa. Kuinka siunattu asia sekin on!

Vaikka viihdyn yksin ja sitä oloa tarvitsenkin, niin yksin en pääsääntöisesti koe olevani. En vaikka uskonystävien ja seurakunnan kokoontumisia kovasti kaipaankin. Sanotaanhan Sanassakin:” Missä kaksi tai kolme on yhdessä siinä minä, Jeesus, olen heidän kanssansa”! Hän ja Pyhä Henki on kaikialla omiensa kanssa, Patmoksellakin.

Tänä aamuna nousin hitaasti, mutta kaipasin Jumalan sanaa. Avasin Paavalin kirjeen Kolossalaisille enkä olisi paremmin voinut tehdä. On yksilöllistä mikä kohta Raamatussa milloinkin ja itsekullekin syvimmin puhuu, mutta minulle se on nyt tämä Kolossalaiskirje. Kyyneleet vuotavat ja on pakko pysähtyä ja taas jatkaa….

Vanhan käännöksen mukaan 1 luku selittää seuraavasti:

” Apostoli toivottaa armoa ja rauhaa, kiittää kuultuaan heidän (kolossalaisten) uskostaan ja rakkaudestaan Jumalaa/ siitä toivosta, joka heille on talletettu taivaissa. Rukoilee, että he  edelleenkin kasvaisivat Jumalan tahdon sekä tuntemisessa, että täyttämisessä. Osoittaa Kristuksen Jumalan kuvaksi, maailman luomisen ja lunastuksen välittäjäksi ja seurakunnan pääksi, ja että Hänen sovitustyöstään kolossalaisetkin ovat päässeet osallisiksi evankeliumin kautta, ja jonka julistajaksi hän, Paavali, on tullut.”

Kolossalaiskirje on lyhyt mutta kiitollisuutta, syvällisyyttä, armoa, rakkautta ja toivoa täynnä, niin minä sen luen! Siinä on VAIN 4 lukua ja jos joku toinenkin sen lukee, niin uskon, ettei koskettamatta jää. Sana on ajaton, niin kuin on Taivaskin ja kaikki taivaan joukot, olevat, ja tulevat!

Paavali jo aloittaa kirjeensä:” Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, ja veli Timoteus, Kolossassa asuville pyhille ja uskoville veljille Kristuksessa. Armo teille ja Rauha Jumalalta meidän Isältämme !- Tämä kuuluu myös meille sisarille!!!- Paavali jatkaa:” Me kiitämme Jumalaa, Herramme Jeesuksen Kristuksen Isää, aina kun rukoilemme teidän edestänne!” jne. 

Tämä kaikki ja koko sanoma on nytkin, ja aina mitä ajankohtaisin. Rukous on tärkeämpää kuin voimme ymmärtääkään. Samoin kuin uskovien yhteys, ja toinen toisensa rohkaiseminen! Kuten näistä pyhistä asioista lukeminen ja muistuttaminen! Tässä meillä todellakin on Aarre verraton! Emme osaa täällä edes kiittää Jumalaa niin kuin osaamme kerran täydellisyydessä! Uskon kuitenkin että toinen toisemme muistaminen tavalla tai toisella on Herrallemme mieleen ja arvollista!

Jumala rakastaa sittenkin ja kaikesta huolimatta maailmaa!

Mikä koskee meihin, koskee myös Häneen. Niin uskon ja ehken enemmänkin kuin meihin ihmisiin. Uhrasihan HÄN OMAN POIKANSA meidän tähtemme! Voiko olla suurempaa tuskaa kenenkään isän tai äidin sydämessä kuin nähdä lapsensa tuskat ja kuoleman. Minulla äitinä on aina mielessäni ainoa lapseni ensimmäisenä kun jokin vaara saattaa uhata. Se on sellaista hätää ja tuskaa jota harvoin ketään muuta kohtaan tuntee.? Nytkin hän on ollut sairaana, mutta kaikkein pahinta tilannetta ei ole raaskinut minulle edes ilmoittaa, Vasta kun Voi olla jo voiton puolella, kiitos Jumalalle! Näin saamme uskoa ja rukoilla.

Paavali kirjoittaa kolmannen luvun lopussa:” Kaikki mitä teette, se tehkää sydämestänne, niinkuin Herralle eikä ihmisille”! Ja sitten neljännen luvun alussa mitä rukoilemiseen tulee:” Olkaa kestäväiset rukouksessa ja siinä kiittäen valvokaa – rukoillen samalla meidänkin puolestamme, että Jumala avaisi meille sanan oven puhuaksemme Kristuksen salaisuutta, jonka tähden minä myös olen sidottuna, että minä sen ilmoittaisin, niin kuin minun tulee puhua – JA vaelluksessanne olkaa viisaat ulkopuolellanne olevia kohtaan, ja OTTAKAA VAARI OIKEASTA HETKESTÄ! Olkoon puheenne aina suloista, suolalla höystettyä, ja tietäkää, kuinka teidän tulee itsekullekin vastata!”

Tässä saan myös itselleni ”saarnata ja kirjoittaa”! Niin olemme ihmisiä kaikki! Toiset ehkä viisaampia kuin toiset, mutta Herramme Jeesus Kristus, lunastajamme on jokaisen omansa kanssa päiviemme loppuun asti – ja siitäkin eteenpäin! Ihmiseen ja heikkouksiimme katsomatta!

Paavalia vielä siteeraten:”Tervehdys, minulta Paavalilta, omakätisesti. Muistakaa minun kahleitani! ARMO olkoon teidän kanssanne”!

Niin myös meidän Henkemme kanssa!


Jätä kommentti

Näkymätön vihollinen

Minun ei pitänyt kirjoittaa aiheesta josta Tapio ja Juha jo kirjoittivat, mutta tässä ollaan. Yksi sykäys tälle tekstille on mainita mm. saarnasta jonka kuuntelin viikko sitten. Tosin en osaa laittaa tähän ”linkkiä” sinne, mutta löytyy SRO sivulta kuunneltavaksi, jonka kyllä ”etsivä” löytää jos tahtoo.
Suomen Raamattuopisto lähettää joka sunnuntai Jumalan palveluksensa radio Deistä klo. 11.00 alkaen. Nyt viimeksi 15.3. (-20) saarnasi Juha Vähäsarja, aiheesta ”Jeesus pahan vallan voittaja”! Lienen ollut erittäin herkällä tunnolla koska minuun se teki suuren  vaikutuksen.

Niin paljon kuin olen saarnoja jo elämäni aikana kuunnellutkin tuli tunne, kuin olisin kuullut elämäni parhaimman saarnan? Ehkä se johtui myös siitä että saarna päättyi edesmenneen presidentti Kyösti Kallion rukoukseen, jonka Kallio luki radiossa sotaan joutuneelle kansalleen ja Vähäsarja saarnansa lopuksi siteerasi!

Viimeksi käydyn sotamme aikana tuo rukous koitui rohkaisuksi, sotimaan joutuneille sotilaillemme, ja Koko kansallekin joka päättyi vertaansa vailla olevaan kehotukseen lukea Raamattua! Joka kehotus on mitä suurimmassa määrin, sekin, kansaltamme häviämässä. Kuten niin moni muukin kansakuntaa säilyttävä ja kohottava asia.

Nyt meillä, täällä rakkaassa Isänmaassamme, on enää muutamia sellaisia ihmisiä jäljellä, jotka tuon näkyvän vihollisuudenajan kokivat. Silloin ihmiset kuitenkin tiesivät, mistä suunnasta todellinen vihollinen oli tulossa ja mihin oli vastattava kaikin mahdollisin voimin ja asein, kuten vastattiinkin. Nyt meillä on tämä sama asia käsillä noro viruksen muodossa mutta vihollisena jota ”näkymättömänä” on vaikea vastustaa ja tietää kuinka tulee ”sotia” sitä vastaan.

On toki se toinenkin, jota vastaan meillä, vaikka näkymätön sekin, on Tieto kuinka sitä vastustetaan.  Ja jonka aika kerran totisesti päättyy lopullisesti. Tällä toisella oli tietoinen valinta ryhtyä viholliseksi. Tällä nykyisellä, näkymättömällä, joka nyt meitä koettelee, ei ole tietoisuutta.

Tähän norovirukseen toivoo löydettävän lääkkeen ja sen hyökkäyksiä pyritään estämäänkin ja ennakoimaan kaikin mahdollisin, ja ehken mahdottominkin asein.. Se vaatii meiltä kaikilta ”kuuliaisuutta” ja niiden ohjeiden noudattamista jotka ovat tarkoitetut kansamme pelastumiseksi ja paranemiseksi. Eivätkä ohjeet ole ns. kenenkään ”oma asia” ts. oman harkinnan varassa noudattaako niitä vai ei! Koko kansan on kaikkien yhdessä niihin vakavuudella paneuduttava.

Meillä ei kuitenkaan ole ensisijaisesti kaikkein suurin vastustus virusta, eikä ”lihaa ja verta vastaan” kyseessä! Vaan myös se toinen näkymätön vihollinen. Taivaasta langennut enkeliruhtinas jota meidän tulee ennenkaikkea vastustaa Kristuksen täytetyn työn ja Pyhän Hengen avulla ja suojeluksessa. Kuinka sen voi tehdä?

Olen huonosti yrittänyt kirjoittaa täällä siitä kuka on se kaiken luomakunnan vihollinen, joka taivaasta lankesi, joutuen heitettäväksi tänne maailmaan Jumalan käskystä ja tämän maailman kiusaajaksi. Olen kirjoittanut lapsellisen yksinkertaiseksi, toivoen, että Jos tänne nyt ja muinakin vaikeina hetkinään joku ”etsivä eksyisi ”- Ja Löytäisi  Elämänsä Kalleimman ja Kestävimmän Aarteen, ohjautuen oikeaan suuntaan!? Löytämään Vapahtajansa Jeesuksen Kristuksen!  Hänet joka vapauttaa ihmisen kaikista näkymättömistä kuten näkyvistäkin vihollisistaan.

Ei niin, ettemme joutuisi kärsimyksiin ja lopulta kuolemaankin, vaan että meillä olisi Usko, Toivo ja Rakkaus. Tieto ja varmuus kaikkina elämämme päivinä siitä, ettemme ikinä huku. Emme silloinkaan kun elämämme päättyy vaan saamme olle levollisella mielellä Vapahtajamme ristinkuoleman ja ylösnousemuksen ansiosta. Evankelista Matteus kirjoittaa tästäkin asiasta luvussa 10 joka on kokonaan hyvä, mutta aiheesta voi lukea esim. jakeet 26-32.

Kun tätä aloin kirjoittaa satoi lunta ja taivas oli harmaa, sisälläkin pimeää, nyt kun lopetan paistaa jälleen aurinko kirkkaana, niin että silmiä häikäisee! Meillä on Elävä ja Voimallinen Herra, Kirkkauden Kuningas Jeesus Kristus, nyt ja aina. Ihmiseksi syntynyt ja ihmisenä kuollut, Jumalan ainosyntyisenä Poikana ylösnoussut Pyhä ja Kaikkivaltias, joka lupaa kuunnella jokaista joka Hänen puoleensa kääntyy!

Mieleeni tuli, ennen kuin aloitin, virsi ”Jeesus sä ainoa!”

”Jeesus sä ainoa heikkojen auttaja, anteeksiantaja uupumaton! Pyhyys ja puhtaus, rakkaus, virvoitus, totuus ja armahdus sinussa on.

Kun uuvun, haavoitun, huomassas, Herra, Sun, suuren ja siunatun, levätä saan. Toiset jos hylkäävät, kasvosi lempeät puoleeni kääntyvät rohkaisemaan!

Herrani, armahda, ohjaa ja taivuta, minne ja milloinka tahtosi vie. Neuvoilla Henkesi valaise mieleni. Tee Jeesus, rakkaaksi ristini tie. Ainoa puhtaus, syntisen usakallus, tuskassa lohdutus: Pyhyytesi. Vaatteeksi anna se! Ohjaa ja varjele JOKAINEN ASKELE, JEESUKSENI!


Jätä kommentti

Kuinka saada tarkka kuva koronaviruksesta

20200319_175732_01

Sammalet hehkuivat ilta-auringossa. Niistä oli tietenkin saatava valokuva. Mukana oli kamera ja kamerassa objektiivi, jolla ei pääse likikään sammalenvarsitasolle. Onneksi oli kännykkä. Siinä on oikein macro- eli lähikuvatoiminto. Niinpä laskin puhelimen sammalten juurelle ja yritin saada kelvollista kuvaa.

Kääntelin ja vääntelin kameraa. Ihan veikeältä näytti mutta ei. Otin vielä muutaman räpsyn. Ei, ei näytä sellaiselta kuin haluan. No, onhan tämä vain kännykkäkamera. Silti harmitti. Ei tullut terävää kuvaa.

Jäyti mieltä!

Sitten hiipi mieleeni, että on muutakin, josta en ole viime päivinä saanut oikein tarkkaa kuvaa vaikka kuinka kääntelen ja vääntelen aivojani ja uutisia. Sehän on tietenkin tämä trendikäs koronavirus. Aloin pari päivää kirjoittaa blogia siitä. Näin se alkoi:

Ärsyttävää. Äsken yhdet olivat varmoja, että pöpö tarttuu vain pisaratartuntana. Toiset olivat yhtä varmoja, että se tarttuu myös kaupan hedelmistä ja liukuportaiden hihnoista. Äsken yhdet tiesivät, että pöpö ei tartu likikään niin helposti kuin jokavuotinen kausi-influenssa. Toiset tosin olivat varmoja, että tarttuupa hyvinkin. Yhdet tiesivät, että pöpö tappaa vähemmän kuin tavallinen influenssa. Toiset tietenkin tiesivät, että väkeä kuolee kuin kärpäsiä.

Aurinko laski Aurajoen taakse ja oivalsin, että tämä mokoma korona taitaa olla vähän niin kuin valokuvaamiseni. Näissä oloissa koronasta ei vain saa tarkkaa kuvaa.  Jos kaksi professoria ovat yhdestä asiasta vastakkaista mieltä, niin en minä millään voi saada samasta asiasta tarkkaa kuvaa.

Jäyti mieltä monta päivää.

Mutta minkäs teet. Kesken jäänyt blogini jatkui:

Nyt pystytetään valmiuslakia. Se otetaan käyttöön, kun uhkaa sota, ydinkatastrofi tai paha tartuntatauti. Näyttää siis siltä, että korona on verrattavissa sotaan tai ydinkatastrofiin. Viime viikolla oltiin jollakin aivan muulla tasolla. Toivottavasti joskus tulevaisuudessa ei ydinkatastrofia vähätellä. ”Äh, eihän se tappanut kuin murto-osan siitä kuin korona.”

Toivotaan! Ja ollaan järkeviä.

Nyt eletään poikkeusoloissa. Vaikka tilannekuva ei ole täysin tarkka, aina voi pestä kätensä ja vältellä Rantaradan junia. Ainakaan vielä ei ole ulkonaliikkumiskieltoa. Voin taas huomenna auringonlaskun aikaan mennä kuvaamaan sammalia, koska nyt tiedän, miten saan kuvatuksi paremmin. Tein yhden valokuvaamisen perusvirheistä.

En mennyt tarpeeksi lähelle.


Jätä kommentti

Korona, kirous vai siunaus

Raamatussa lopunaikojen kuvauksissa puhutaan mm. sairauksista. Olisiko korona-virus erityisesti lopunaikojen virus? En tiedä. Danielin kirja lähtee kuvaamaan lopunaikoja sisällyttäen siihen Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen olenaisena osana. Näin lopunajat venyvät sellaisiin mittasuhteisiin, että vain Jumalan mittarit pätevät siihen. Näin me vapaudumme ajan mittaamisesta. Voimme vain seurata merkkejä. Matkan varrella on ollut ruttoja ja Espanjantauteja, tauteja jotka ovat vaatineet valtavat määrät ihmisuhreja ja kärsimystä.

Raamatussa sairaudet ja vaivat saivat ihmiset kääntymään Jumalan puoleen tekemään parannusta. Parannus on Jumalan etsimistä ja hänen puoleensa kääntymistä. JUmala odottaa sitä niin hyvinä kuin huonoina aikoina.

Mikään raamatun kirjoista ei ole väärässä, mutta meidän yrityksemme tulkita niitä ontuu usein pahemman kerran kun yritämme ajankohtaa Jeesuksen paluulle.  Tässä ajassa meidän on keskityttävä evankeliumiin vaikka odotammekin Jeesuksen toista tulemista.

Lopunaikojen pohtimisen sijaan voimme miettiä, onko uudella viruksella mitään annettavaa meille.

Ensimmäinen ajatukseni on, miten oma perheeni ja minä selviämme tästä. Voin vain huutaa Jumalan puoleen, että hän johdattaisi asioita niin, että kaikki menisi hyvin. Huoli vie minua  lähemmäs Jumalaa. Isäni sanoi viisaasti, että jo kasteen hetkellä hänen päivänsä määrä on ollut selvillä ja korona-virus ei tuo siihen mitään muutosta. Jospa voisin saada samanlaisen luottamuksen Jumalaan kuin mitä isälläni on.

On mahdollista, että moni ei-kristitty voi kääntyä anomaan apua Jumalalta. Kautta aikojen on herätyksiä edeltänyt vakavat yhteiskunnalliset kriisit. En toivo sellaista, mutta taas Jumala antaa meille toivon. 

Yksi iso asia itselleni tuli ilmi viime viikolla uimahallissa. Seurasin sivusta kun nuori isä jutteli poikiensa kanssa viruksesta. Hän kuunteli poikiaan ja kuunteli. Hän kävi läpi koko kevään touhut jos kaikki jutut peruuntuisivat. Kärsivällisesti hän kertoi miksi saunassa ei virukset eivät tartu. Isän vakuuttavuus rauhoitti lapset. Ainakin tuo perhe oli kasvamassa tiiviimmin yhteen.

Poikkeusolot yhdistävät meitä. Sairaus pakottaa meidät skarppaamaan ja palauttaa meidät olennaisten asioiden äärelle. Perheen merkitys kasvaa. Vaikka emme toivo tällaista niin voimme löytää siitä myös hyviä asioita.

Ja myös luonto kiittää. Raamatun pakkosiirtolaisuus antoi maalle sen kaipaaman levon. Myös nyt maapallo saa pienen hengähdystauon kun ihminen joutuu vetäytymään kuoreensa ja valtavat tuotantokoneistot hilejenevät hetkeksi.

Tänään koulut menivät kiinni ja perheet ottavat kopin lapsistaan. Tilanne ei tule olemaan helppo. Itse valmistelen lapsille oppimateriaaleja ja etsin sopivia linkkejä internetistä lapsille vinkattavaksi oppimisen tueksi, jotta kodeissa elämä olisi edes himpunverran helpompaa ja muksuilla olisi tekemistä. Aika näyttää miten selviämme tuosta haasteesta.

mde

Nyt jos koskaan tarvitaan rukousta meidän kaikkien suomalaisten puolesta.


1 kommentti

Ctrl + Z

20200315_211830_01Minusta yksi arjen ärsyttävimpiä asioita on se, että kun viikkaa pyykkiä, kääntää epähuomiossa vaatteen nurja puoli päällepäin. Koska minun keskittymiskylyni on kovin rajallinen, minulle käy tietenkin usein sillä tavalla. Eipä sitten muuta kuin riuhtomaan vaatekappaletta taas ympäri. Noina hetkinä toivon, että elämässä toimisi näppäinyhdistelmä crtl + Z.

Crtl + Z peruu edellisen toiminnon. Ei minun pitänytkään kursivoida tuota pätkää. crtl + Z! Äh, nyt hujautin vahingossa taulukon tiedoston alusta loppuun. crtl + Z! Luultavasti crtl + Z oli ensimmäisiä asioita, joita opin Windows-maailmassa. Kun piipahdin iMaailmaan kauan sitten, olin ilahtunut, että omenaelämäkin oli niin edistyksellistä, että omppu + Z toimi.

Mutta pyykkien kanssa ei toimi, ei kontrolli eikä omppu. Itse on oikea puoli käännettävä eriin. Ei auta ärräpäät. Kuka tuon hihankin ehti jo solmia!

Heti noin neljännellä sadannella kerralla, kun mietin crtl + Z -pyykkiproblematiikkaa, tajusin, että näppäinyhdistelmä olisi hyvä elämässä tekstinkäsittelyä ja pyykkihommia laajemminkin. Kun tömäytät vanhan rakkaan Toyota Coronan ovella kolhun naapurin bemarin kylkeen, niin parilla nappulanpainalluksella homma olisi hoidossa. Niin auto kuin naapurisopukin. Vaan ei ole niitä näppäimiä. Pakko on mennä soittamaan ovikelloa. ”I did it again!”

No, vahinkohan se tietenkin oli, vaikka bemarit eivät kaikille olekaan pelkkää materiaa. Mutta tietysti elämässä on muitakin hairahduksia, joissa näppäinyhdistelmä olisi paikallaan. Kun pomo on ärsyttävä ja sille tulee sanottua jotain filosofista. ”Kirjoita itte raporttis!” Hyvin äkkiä saattaa tulla semmoinen olo, että sanat olisi voinut valita toisinkin. Crtl + Z! ja ”kylläpäs heititkin mielenkiintoisen homman; kohta on valmista”.

Myös kotona voisi olla käytännöllistä, jos muilla perheenjäsenillä olisi crtl + Z käytössä.

Mutta ajatelkaa, jos olisi olemassa myös pidemmälle takautuva ctrl + Z. Tehdä tekemättömiksi erimerkiksi nuoruuden eiehkäaivanharkittuja edesottamuksia! Joku viisas voisi väittää, että jos menneisyydessä muuttaa jotain, nykyaika eli menneisyyden tulevaisuus ei olisi enää sama. Mutta jos minä onnistuisin muuttamaan jotain menneisyydestäni, niin tuskin se kuitenkaan vaikuttaisi maailmanpolitiikkaan, vaikka perhosefekti pitäisikin paikkansa.

Toisaalta, jos olisin ollut menneisyydessäni viisaampi, olisinko nyt se, mikä olen?

Ihan varovaisesti voisi miettiä tätä problematiikkaa myös yleismaailmallisesti. Mietitään vaikkapa Aatua bunkkerissaan keväällä 1945. Olisiko hän painanut crtl + Z? No, eipä olisi. Olisiko John F. Kennedyn ampuja näppäillyt crtl + Z juuri ennen kuin joku käänsi sähkötuolin katkaisijaa? Ehkä. Entäs se kaveri, joka halusi näyttää Italian rannikolla, kuinka risteilijä kääntyy? Kyllä. Luulen.

Olisiko sellaista kollektiivista toimintaa, jolloin kollektiivinen crtl + Z olisi mahdollinen? Suomen kansa päätti painaa crtl + Z. ”Jätkät, perutaan sisällissota. Laitetaan sote-asiat kuntoon 150 vuodeksi. Saattaa olla epidemioita tulossa.” – Ihan keittiösosiaalipsykologina sanoisin, että ehkä puheena oleva näppäinyhdistelmä pitäisi rajata toimimaan vain yksilöllisesti.

Olisi myös edesvastuutonta näppäillä crtl + Z jonkun muun puolesta, nyt tai menneisyydessä. Itse meidän on omia näppäilyvirheitämme kaduttava.

Mutta yhdistetään nyt kuitenkin vielä vähän pyykkihommia ja yhteiskunnallisia linjauksia. Jos esimerkiksi poliitikko painaa kovin usein crtl + Z, niin ennen pitkää joku kyllä huomaa, että kyseessä on takinkääntäjä. Mutta onpahan kuitenkin puhdas takki ja hyvin viikattu.


Jätä kommentti

Kirjoitettu on

Sain jälleen tilaamani kirjat kirjastosta ja muutaman yllätyksenkin ns. ”lahjakassista”. Tilasin mm.  Teol,Tri. Veli-Matti kärkkäisen kirjan nimeltä: ”Pyhä Henki- Teologisia näköaloja meillä ja muualla”. Olen puolessa välissä kirjaa ja se inspiroi minua, vaikka ensin ajattelin etten varmaankaan edes ymmärrä sen tekstiä kaikkine sivistyssanoineen? Mutta olenkin aivan innoissani! Kiitos Jumalalle taas tästäkin aarteesta ja meillä hyvin palvelevasta kirjastosta. Eli on meillä paljon hyvää ja kiittämisen arvoistakin.

Siitä lahjakassista tuli mukana kirjanen ”Enkelien suojassa”. Kannen kuvan perusteella ajattelin sen lapsille tarkoitetuksi tai sitten ns. ”huuhaaksi” sitäkin enkeleistä olevissa puheissa ja tekemisissä on. Mutta ei! Innostuin tutkimaan Raamatusta mitä kaikkea enkeleistä on kirjoitettu ja hämmästyin, sillä jotenkin olen karttanut aihetta?

Vaikeaksi tämän tekstin tekee etten oikein tiedä kummasta nyt kirjoittaisin, mutta enkeleitä ”tärkeämpi” ihmiselle kuitenkin on Jumalan Pyhä Henki!

Kun Pyhää Henkeä olen ajatellut nyt jo useammankin päivän tiivisti, niin mieleeni tulivat mm. sanat:”Pyhä, Pyhä, Pyhä on Herra Sebaot” (Jesaja 6:3 jne.) Sillä Pyhä on Herra Jumala, Pyhä on Jeesus Kristus ja Pyhä on Pyhä Henki. Tämän totuuden ymmärtäminen ja tunnustaminen tuo kyyneleet silmiin ja sydämeen, sillä niin suuri on tämä Totuus! Luultavasti sen kokonaisuudessaan ymmärtää vasta ”Perille päästyään” Jumalan Valtakunnassa.

Puhuimme muutama päivä sitten avustajani kanssa nukkumisesta yleensäkin ja unista joita olemme nähneet. Kerroin hänelle mm. ihmeellisestä unestani yhtenä yönä. Oletan että se oli aamuyön uni koska sen tunteen jonka siinä koin, muistin vielä herättyänikin ja jäin sitä vuoteelleni miettimään. Siinä ei ollut mitään muuta kuin käsittämättömän suuri ja ihmeellinen Rakkauden tunne. Sellainen jota ihminen ei voi kuvitella! Mietin vain hiljaa sängylläni ettei sellaista rakkautta, sellaista tunnetta voi ikinä olla täällä maanpäällä. Ihmeellistä se oli, sanoin kuvaamatonta!

Mietin sellaistako todellinen Rakkaus on? Sen jälkeen Olen miettinyt miten koen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen? Lapsuudessani ja nuoruudessani nämä Kristinuskon asiat olivat niin pyhiä ettei niistä oikein voinut arjen tasolla puhuakaan, ne kuuluivat pyhäpäiviin pyhäkouluun ja ”kirkonmenoihin”. Puhuttiin Jumalasta, mutta vähemmän Jeesuksesta, paitsi lapsille. Pyhästä Hengestä ei puhuttu. Usko ei ollut arjen asia, sitä vakuuttavammin pyhäpäivien ja erityispyhien kuten Joulun ja Pääsiäisen!

Oma suhteeni näihin uskon asioihin ”hengellisen heräämiseni” jälkeen on aina vaan enemmän lähentynyt Pyhää Henkeä. Hän on minulle Jeesuksen ”sijainen/lähettiläs” täällä maanpäällä nyt. Vetoan Herrani Jeesuksen omiin sanoihin, mm. Johanneksen evankeliumin luvuissa 14-15 jossa Hän lupaa lähettää meille ”toisen puolustajan, Pyhän Hengen” taivaaseen astumisensa jälkeen – ja minkä Hän tekikin..

Itse asiassa koko Johanneksen evankeliumi on se joka  aina kannattaa uudelleen lukea! Jeesus todellakin lähettää meille ”Toisen Puolustajan” itsensä sijaan. Pyhän Hengen, olemaan meissä ja meidän kanssamme. Älä loukkaannu jos asetan kuvion näin: Isä Jumala on korkein ja etäisin PYHÄ! Pyhistä Pyhin ja Kaiken Luoja. Poika, Jeesus tuli ihmiseksi, kaltaiseksemme, mutta ilman syntiä ja on siksi pelastajamme!  Joka istuu nyt Jumalan Valtaistuimen oikealla puolella ja tulee aikanaan sieltä ”tuomitsemaan eläviä ja kuolleita”. Jokainen joka Raamattua lukee ja tuntee, tietää mitä tämä tarkoittaa, ei hätää.

Pyhä Henki on kuin ystävä, tai hyvä vanhempi isä tai äiti, joka huolehtii kaiken aikaa lapsistaan ja puolustaa heitä rukoillen katkeamattomasti puolestamme. Vieden kaikki asiamme Jumalan Valtaistuimelle. Näin minä koen. Pyhästä Hengestä on tullut minulle läheisin Jeesuksen jälkeen ja nyt. Sillä Hän Pyhä Henki, rukoilee puolestamme sanomattomin huokauksin ja juuri oikein niin kuin kuuluukin. Hän on Pyhä ja me olemme vain ihmisiä ja silti Herra Jumala haluaa kuulla myös meidän rukouksemme ja Jeesus on välittäjänämme myös.

Pyhä Henki, puolestamme rukoilijana ei pyydä omaansa vaan kiinnittää katseensa Jeesukseen Kristukseen, Vapahtajaamme ja Pelastajaamme. Jeesus on TIE, Jeesus on TOTUUS, Jeesus ja ELÄMÄ ! Hän on Lunastajamme! Isä Jumala on kaiken Luoja ja Hallitsija. Hänen Sanansa on niin ja aamen! Kaikki tapahtuu ja tulee tapahtumaan juuri niin kuin Hän on päättänyt.

Ja lopuksi mitä enkeleihin tulee, googlasin ja sain luvun joissa enkelit mainitaan VT.ssa 108 ja UT:ssa 165 kertaa! En tiedä pitääkö paikkansa? Enkelit joka tapauksessa ovat Jumalan Luomia henkiolentoja jotka palvelevat Jumalan tahdon mukaisesti siellä missä tarvitaan! Nämä Taivaan Enkelit eivät ole niitä jotka lankesivat ja syöstiin ulos taivaasta vaan niitä jotka noudattavat Jumalan käskyjä ja tahtoa täydellisesti. Silti heitä ei pidä rukoilla.

Me rukoilemme Jumalaa, Isää, Jeesuksen nimessä ja Hänen verensä tähden, jonka Jeesus Vapahtajanamme vuodatti Golgatalla meidän tähtemme. Kiitos Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle.

virsi 134 (vanhemmassa kirjassa): Pyhä, Pyhä, Pyhä!…