Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.


Jätä kommentti

Armolahjat arjessa

Nyt otti Tapio sellaisen aiheen jota ei voi ohittaa henkilökohtaisella kommentilla vaan on kirjoitettava kokonainen teksti aiheestaan!Joka ainoa sana ja lause Tapiolla on totisinta totta ja yhtä Raamatun ilmoituksen kanssa. Näin juuri on! Ja kuitenkin minä itse vastaan tästä tekstistäni.

Kaikki tämä, mistä Tapio kirjoittaa, on juuri sitä armolahjaa josta Raamattu kertoo ja jonka lupaa!  Sanoohan Jeesus itsekin, ennen palaamistaan Isänsä ja Isämme luo, että Hän lähettää meille toisen puolustajan Pyhän Hengen olemaan meidän kanssamme. Ja tämä tapahtui jonkin aikaa Jeesuksen taivaaseen astumisen jälkeen, Helluntaina! Me todellakin olemme saaneet Pyhän Hengen Hänen, Jeesuksen, sijaisena olemaan jokapäivä kanssamme, kun sen oikeasti ymmärrämme ja vastaanotamme, Jumalan Armolahjana! Tätä on sanottu ”helluntailaisuudeksi” mutta ei se sitä ainoastaan ole ns. seurakuntamuotona, vaan täyttä Jumalan Sanaa ja todellisuutta!

Ilman Pyhää Henkeä me olemme ilman todellista Elämää ja armolahjoja. Uskallan näin sanoa. Pyhä Henki avaa meille Jumalan Sanan kokonaisuudessaan ja Pyhä Henki antaa meille sen saman, minkä Jeesus antoi elämänsä päivinä olemisellaan läsnä opetuslastensa elämässä opettajana ja Jumalan Ainoana Poikana, jolla oli kaikki viisaus ja valta.! Siksi ja sen seurauksena meillä on tämä kallis Aarre, Jumalan Sana Kaikessa mahtavuudessaan! Myös ne tarvitsemamme Pyhän Hengen lahjat joitten avulla Jumala kauttamme toimii. Mutta on erotettava että ne todella ovat, ja toimivat, Jumalan Sanan mukaisesti ja kautta. Armolahjoja ei pidä väheksyä, kieltää eikä pelätä.

Kaiken tulee vain ”toimia,” juuri niin kuin Tapiokin kirjoittaa. Armolahjat ovat Pyhiä ja tulevat Jumalalta. Aina. Eivät ihmisen tahdosta, viisaudesta, yrityksestä tai olemisesta, vaan uskosta ja armosta. Paljon on väärinkäsityksiäkin tästä asiasta ja jotkut tehneet ehken Pyhän Hengen nimissä ”temppuja” jotka ovat ihmislähtöisiä, ellen sanoisi kaikkein pahimmasta lähteestä lähtöisin? Näistäkin Sana kertoo ja varoittaa. Jo Raamatussakin kerrotaan eräästä ”noidasta” joka tahtoi ostaa itselleen armolahjoja!

Silti ei saisi olla liian arka, koska Jumala voi todellakin käyttää meitä ihmisiä toistemme parhaimmaksi avuksi juuri näillä Pyhän Hengen vaikuttamilla lahjoilla. Jotka eivät ole lähtöisin meistä itsestämme!!! Jumala on tarkoittanut armolahjat hyviksi lahjoiksi, Jumalallisiksi lahjoiksi avuksi ihmisille. Sekä niille, jotka lahjoja ovat saaneet, että niille joilla niitä ei vielä ole, tai eivät ole uskaltaneet ottaa niitä vastaan uskossa.

Pyhä Henki Kirkastaa Kristusta! Kun meillä on armolahja tai lahjoja, niiden tulee olla todellakin kirkkaudeksi ja avuksi, Hengen lahjaksi ja Voimaksi ihmisille. Sanalla sanoen heräämiseksi todelliseen Jumalan tuntemiseen ja haluksi lukea Raamattua nöyrällä mutta riemullisella mielellä! Uskoen Sanan Jumalan Sanaksi ja Kristuksen Jeesuksen lihaksi tulleeksi pelastajaksemme Jumalan ainosyntyisenä Poikana.

Kirkkoherra Seppo Hämäläinen on vuonna 2002 kirjoittanut kirjan ”Armolahjat arjessa” kustantanut Uusi Tie. Sitä ei liene enää saatavilla? En tiedä miksi, mutta teksti on raamatullista ja hyvin kirjoitettua. Kuitenkin tämä mitä tässä kirjoitan on oma kokemukseni ja Jumalalle kiitos myös ”lahjani”. Olen vaan surullinen ettei meidän ns. ”kansankirkkomme” opetuksiin nämä ole varsinaisesti kuuluneet ja opetus sikäli jäänyt ns. ”puolitiehen”. Helluntailaisuutta on pidetty lahkona aikoinaan, enkä ihmettele. Heidänkin kohdallaan on ollut kyse vain ihmisistä, mutta näen myös yhtäläisyyttä alkuseurakuntaan. Vainottiinhan heitäkin, eikä heihin uskottu. Mutta sanoohan Jeesuskin, mikä sopii Hänelle itselleen sopii hänen opetuslapsilleenkin. Ja niin on.

Kirjoitan tämän siksi että lukija saisi rohkeutta lukea Raamattua ns. ”sisälukuna” uskoen mikä kirjoitettu on. Niin tehden voi saadaa kokonaan uuden elämän! Uuden kyvyn nähdä ja kokea Kaikkivaltias Jumala ja Jeesus Kristus Elävän Pyhän Hengen kautta ja avulla! Hän, Pyhä Henki on Jeesuksen lähettämä ”Toinen Puolustaja” vaikka me rukoilemmekin Jumalaa, jotkut Jeesuksen nimessä ja veressäkin ja Joka minusta on myöskin kaunista koska se johtaa totuuden ja armon äärille!

Nyt ei tule virttä eikä hengellistä laulua vaan totinen rukous ja toive siitä, että Jumalan Sana kokonaisuudessaan tulisi mahdollisimman rakkaaksi ja toimivaksi kaikkien meidän kanssamme, kaikista vastoinkäymisistä ja esteistä huolimatta! Nyt On Jumalan Sanan aika, maailmassa ahdistuksen ja kaikenlaisen pelon ilmapiiriin tulevan Iankaikkisen Totuuden aika. Sielujen Pelastumisen aika.

Jumalan, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen Aika! Jumala siunatkoon Sinua ja meitä kaikkia! Totisesti Aamen.


1 kommentti

Sekahedelmäsoppaa Pyhällä Hengellä kiitos!

Nyt kun aloitin ruotimaan hengellisiä perusasioita ja arvoja, arvelin palata Pyhän Hengen toiminnan pohtimiseen sen perusteella, mitä olen nähnyt ja kokenut tämän pienen matkani aikana läpi Suomen kristillisen kentän. Kun palasin vuosikymmenten jälkeen seurakuntayhteyteen etsimään Jumalan kasvoja ja yhteyttä Jeesukseen, tajusin, että avainta asioiden ymmärtämiseen ei löytynyt sisältäni. Niin kuin en kyennyt synnyttämään itsessäni uskoa, en kyennyt ymmärtämään omin voimin Raamattuakaan. Kaikenlaiset pikku filosofoinnit jumaluuksien ja kuoliaaksi halaavan rakkauden liepeillä eivät olleet antaneet oikeastaan minkäänlaista vastausta siihen, että miksi olin olemassa. Minusta itsestäni ei löytynyt sisältä yhtään mitään. Ei salattuja sielun voimavaroja eikä mitään, mikä voimaanuttaisi kulkemaan eteenpäin. Aloin ymmärtää, että kyse ei ole uskonnosta tai uskonnollisuudesta rituaaleineen, vaan siitä yksinkertaisesta tosiasiasta, että joko Jumala on kokonaan totta tai sitten täyttä satua. On nieltävä koko Raamattu tai unohdettava koko juttu. Päätin ottaa riskin ja valita ensimmäisen vaihtoehdon ja eräänä yönä laitoin kädet ristiin ja sanoin että tässä olen, olen Jeesus sinun. Tässä on käteni ja jalkani, käytä niitä. Pyysin Pyhää Henkeä tulemaan elämääni. Seuraavana aamuna raamattu aukesi aivan uudella tavalla ja jokaisella sivulla oli Jeesus.

Palaan säännöllisesti ajatuksissani tähän tapahtumaan, koska se pitää minut heikoilla hetkillä minut kiinni Jumalassa. Mutta tämä ei ole tämän postauksen pääpointti, vaan se on siinä, että otammeko Jumalan toiminnan ja Pyhän Hengen tosissamme omassa elämässämme. Uskallammeko pyytää Pyhää Henkeä toimimaan vai onko meillä vedetty käsijarru päälle. Onko uskoontulo hetkemme sinetöitynä sydämeemme ja olemme jääneet hellimään sitä muistoa. On ihana kuunnella uskoontulokertomuksia seurakunnassa ja moni saa juuri niistä sen kimmokkeen antaa elämänsä Jeesukselle. Mutta saako Pyhä Henki lupaa tehdä muita asioita seurakunnassa?

Luterilaisissa seurakunnissamme saamme paljon kuulla opetusta Pyhän Hengen hedelmistä. Eli tietoa siitä mitä kaikkea ihanaa ihmiset ovat tehneet toisilleen, kun ovat saaneet kokea sen ihmeellisen armon Jeesuksen kohtaamisen kautta. Hengen hedelmät ovatkin niitä upeita asioita, joiden kautta maailma näkee millainen on Kristuksen seurakunta parhaimmillaan. Mutta murheellista on se opetus, jossa opetettaessa armolahjoista, aletaankin puhua Hengen hedelmistä ja inhimillisistä taidoista, joita ihminen kykenee itse harjoittelemaan ja oppimaan. Syntyy merkillinen sekahedelmäsoppa, jossa lopulta kaiken keskellä onkin ihminen tarpeineen ja taitoineen toisia palvelemmassa ja viihdyttämässä. Sellainen sekalainen seurakunta pyöriikin vallanmainiosti ilman Pyhää Henkeä. Humanismi synnyttää aivan yhtälailla hyviä ja arvokkaita asioita ja niitäkään ei pidä väheksyä, mutta humanismi itsessään ei pelasta ihmistä. Kristillinen seurakunta voi ja sen pitääkin tuhlata Hengen hedelmiään seurakunnan ulkopuolelle mutta armolahjoista ne on erotettava vissisti.

Pyhän Hengen armolahjat eivät nouse koskaan ihmisestä ja ihmisen taidoista. Pyhä Henki voi tehdä kyllä uskon kautta ilkeästä ihmisestä yksilön joka kykenee tuottamaan Hengen hedelmiä ja rakastamaan toisia mutta siinä vaiheessa teot ovat jo epätäydellisen ihmisen tekoja. Armolahjat ovat oikeastaan heikkojen evästä. Pyhä Henki toimii usein silloin kun ihmisen omat voimat kyvyt ovat kokeneet täydellisen konkurssin ja hän itse ei enää kuvittele itsestään mitään vaan hän joutuu turvautumaan täysin Jumalaan. Kun Pyhä Henki toimii, on se täysin Jumalan toimintaa ja tulee silloin ihmisen ulkopuolelta. Ihmisen muuttuu täysin välikappaleeksi. Hän on ikäänkuin putki joka johtaa Jumalan luota kohteen luokse. Putki ei siis tee mitään muuta kuin on se mitä on.

Samalla tavalla niinkuin Armo on ihmisen vaikea tajuta niin myös Pyhän Hengen lahjat ovat vaikeita ottaa vastaan ja antautua Pyhän Hengen käytettäväksi. Siksi ajattelenkin, että kun Jeesus moittii opetuslapsia uskon puutteesta niin kyse voisi olla siitä, että he eivätvielä tajunneet sitä ettei heidän itse pidä tehdä mitään vaan Jumala koko ajan Pyhän Hengen kautta tekee kaiken! Kyse on samasta mitä Pietari teki myrskyssä. Hän astui sokeasti uskoen laidan yli ja käveli vedenpäällä kunnes alkoi katsoa jalkoihin ja yritti itse pysyä pinnalla ja samalla hän alkoi vajota. Hän tarvitsi Jeesuksen käden jotta ei vajonnut. Me olemme samassa tilanteessa On astuttava veneestä ulos ja pyydettävä Pyhän Hengen lahjoja jotta voisimme palvella ympärillä olevia ihmisiä Jumalan lahjoilla ja todisttettava siitä kuka Jumala on. On pidettävä välillä Jeesusta kädestä ettemme uppoa ja vähitellen opimme luottamaan että Jumala on se joka toimii ja olemme hänen voimansa välikappaleita.

Me voimme palvella Hengen hedelmillä lähimmäisiämme joka päivä, koska Jeesuksen rakkaus antaa meille voimia siihen. Mutta sekahedelmäsoppaa, jossa omat kykymme ja Jumalan voima sekoittuvat, sitä kannattaa välttää. Sillä jos kuvittelemme että omaamme ihmisinä jotain jumalallisia kykyjä niin silloin sopan ainekset eivät taida olla taivaallista alkuperää. Armolahjat ovat Jumalan erityisiä tapoja puuttua tähän maalliseen elämäämme yliluonnollisella tavalla ja Pyhä Henki antaa ne meille. Ilman Pyhän Hengen toimintaa ei ole uskoa eikä mitään muutakaan. Jumalan Pyhä Henki ylläpitää kaikkea ja on Jumalan täällä maailmassa vallitseva persoona. Tähän loppuun voisi sanoa, Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, aamen!


3 kommenttia

Hedelmärahapelihuijari

Kolmikymppinen kaveri pysäytti fillarinsa kohdalleni koko kevyenliikenteenväylän leveydelle niin että lumi pöllähti. Hänellä oli kypärä ja aurinkolasit. Kypärä oli näillä keleillä ihan jees, mutta aurinkolasit minua hämmästyttivät. Aurinkoa ei ollut muutamaan päivään näkynyt, ja illan luminen maisema hohti katuvalojen oranssia. Cittarin valotkin loivat hehkunsa maisemaan.

– Jos tekee jotain väärää, joutuu kasvatuslaitokseen.

Aha, näitä tapauksia. Lähellä oli kehitysvammaisten asuntola.

– Jos tekee pienempiä vääryyksiä, saa sakkoa. Jos tekee pahempia temppuja, laitetaan vankilaan, vastasin minä, koskapa arvelin, että kolmikymppinen ei ihan hevillä kasvatuslaitokseen enää joudu.

Kaveri myönsi, että näin se on. Hetken verran keskusteltiin rikoksista ja rangaistuksista sekä siitä, että ei ole aivan pöljää pysytellä kaidalla tiellä.

– Myös hedelmärahapelin huijaaminen on väärin, kuului seuraava argumentti.

Hyvin pienen hetken muistelin kaiholla sitä häviävän pientä summaa, jonka olin hedelmäpeleihin elämäni varrella hävinnyt. Minun panokseni kansanterveydelle perustuu enemmän verorasitukseen kuin palkkaropojen kiikuttamiseen kookaupan aulan pelilaitteisiin. Jotenkin aavistelin, että tässä tapauksessa villasukan ydin ei kuitenkaan ollut terveyspoliittinen.

– Minä en ole keksinyt keinoa huijata hedelmärahapeliä, vastasin ikään kuin olisin asiaa enempikin pohtinut.

– En minäkään.

Keskustelu ei päässyt loikkaamaan yli peliautomaattien ympärille teipatun K18-ringin. Huijaamisesta päädyttiin taas rangaistuksiin. Juttelu kiersi kesää. Yritin tehdä lähtöä, mutta en osannut kesken kaverin ehtymättömiä virkkeitäkään pyyhältää poiskaan. Olisi vielä vaikka suuttunut, ja mitä sitten tapahtuu, jos tuollainen suuttuu. Vaikka ei kaveri kauhean vaaralliselta vaikuttanutkaan.

Äkkiä hän ojensi kättään ja tokaisi: – Saanko anteeksi, että huijasin hedelmärahapeliä?

En tarttunut käteen. Korona-aika ja kaikkea. Mutta yritin katsoa rohkaisevasti.

– Saat, jos et enää huijaa hedelmärahapeliä.

Olin itsekin ottanut käyttöön asiaan kuuluvan termin. Enkä sitä paitsi olisi voinut antaa anteeksi hedelmäpelin huijaamista, jos uhrina oli ollut hedelmärahapeli. Näissä anteeksiantojutuissa pitää olla tarkkana.

– Saanko varmasti?

Toistin edellisen vastauksen.

Huojentuneena kaveri kampesi itsensä satulaan ja jatkoi fillarillaan alamäkeä kohti Cittaria – ja varmasti myös sen aulan houkutuksia.

Jatkoin kävelyäni Mietin, mikä valta minulla oli antaa anteeksi hedelmärahapelinhuijaamissynti. Ties kuinka paljon kaveri oli huijannut kansanterveydeltä. Toisaalta mikä julmuus olisi ollut evätä anteeksianto. En sentään vastannut ”mene, äläkä enää syntiä tee”, mutta kehotin kuitenkin olemaan huijaamatta. Eipähän siinä juuri muutakaan pystynyt.

Tunnustan, että mieltäni jäi kaihertamaan, kuinka kummassa kehitysvammainen kaveri oli onnistunut huijaamaan rahapeliautomaattia. Sitäpä en olisi voinut häneltä edes kysyä. ”Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä…”


7 kommenttia

Mielistelyn aika on ohi

Kävin eilen mielenkiintoisen keskustelun erään kirkon nuoriso-ohjaajan kanssa. Harvoin saa kokea sellaista voimaantumista ja oman kutsun vahvistumista kuunnellessa toisen kuvausta omasta työstään ja niistä haasteista joita siinä kohtaa. Tuntui hyvältä kohdata ihminen jonka arvomaailma oli kohdallaan ja näky omasta työstä oli kristallin kirkas. Eteeni piirtyi kuva kirkosta jolla on tehtävä tässä ajassa ja maailmassa.

Kirkon tehtävän anto on selkeä ja se löytyy Jeesuksen lähetyskäskystä. Tätä tehtävänantoa on jokainen Kristitty ja seurakunta kutsuttu toteuttamaan. Lähetyskäsky on syy seurakunnille olla olemassa ja sille perustalle kaiken pitäisi perustua. Seurakunta kantaa edellään Jeesuksen tyhjää ristiä merkkinä siitä, että se julistaa Evankeliumia Jeesuksesta. Raamattu on kirja jonka pohjalta Seurakunnan opetus kohoaa ja muita vaihtoehtoisia lähteitä ei ole olemassa. Kirkon yläpuolella tässä suhteessa ei ole kuin Jumala ja siksi kirkko kulkee tässä ajassa omilla raiteillaan eikä maailman luomilla raiteilla. Näitä raiteita pitkin se kulkee läpi maailman ja ajan siitä erkaantumatta mutta kuitenkin omat arvonsa ja näkynsä säilyttäen.

Kirkko ei elä mitään filosofiaa tai satua Jumalasta ja Jeesuksesta, eivätkä sen työntekijät ole yhteiskunnan resurssitoimijoita tai vaikkapa kunnallisen nuorisotyön tai kaupungin sosiaalityön jatke. Jokainen kirkontyöntekijä on juuri tarkoituksella sillä paikalla johon hänet on seurakunta asettanut ja hänen työllään on merkitys. Sama pätee meihin seurakuntien luottamushenkilöihin. Emme me harrasta seurakuntaa vaan seurakunta on meille Jeesuksen ruumis jonka toimivia jäseniä me olemme. Kirkko ei ole humanistinen, ihmiskeskeinen organisaatio vaan se on Jumalan valtakunnan maanpäällinen ilmentymä.

Siksi koen, että on aika pitää kiinni siitä mitä kirkko alun perin edustaa ja tunnustaa reilusti uskoa elävään Jeesukseen. On etsittävä omaan elämään Jumalan tahtoa ja suunnata sitä sen mukaan. Rukoilla ja viedä oman elämän kipuja ja riemuja Jumalan eteen. Enää ei mielistellä maailmaa ja elää sen halun mukaan. Miksikö, no siksi kun Jumala on hyvä!


1 kommentti

Pyhä Henki

Koen, että on aika taas puhua Pyhästä Hengestä, Jumalan kolmannesta persoonasta. Itselleni aihe on toisaalta läheinen ja tärkeä, mutta samalla myös vaikeatajuinen. Joudun lapsen tavoin heittäytymään tässä Raamatun varaan ja luottamaan siihen ilman omaa järkeilyäni, koska oma järkeni torjuu aika monet Pyhän Hengen toimintaan liittyvät asiat järjen vastaisina.

Raamattu ei käytä sanaa kolmiyhteinen Jumala, mutta se antaa selvästi ymmärtää millainen Jumalan olemus todella on. Poika, Jeesus on ollut aina olemassa Jumalan ”synnyttämänä” ennen aikojen alkua, ei luotuna, Isä, Herra Sebaot, joka on maailman Luoja sekä Jumalan Pyhä Henki, persoona, jonka voimassa Jeesus ihmisenä toimi, Henki, joka herätti Jeesuksen kuolleista, murtaen kuoleman vallan ja joka vuodatetiin Jeesuksen omien ylle Helluntaina.

Vaikka me kirkkovuoden mittaan käymme kirkoissa läpi Jeesuksen elämää, niin on hyvä muistaa missä Jeesus on nyt. Jeesus on Herra, joka istuu valtaistuimellaan ja rukoilee meidän puolestamme lakkaamatta. Elämme Kristittyinä Jumalan kuningaskunnan suurlähettiläinä tässä maailman ajassa. Me elämme samalla lopun aikoja tai armon aikaa, ihan miten haluamme sen ilmaista. Se alkoi Jeesuksen ylösnousemuksesta ja taivaaseen astumisesta. Toisaalta sen voisi laskea alkaneen myös siitä uuden liiton alkamisesta jonka Jeesus asetti ehtoollisessa. Ehtoollisessa me saamme osallistua siihen Jumalanpalvelukseen. joka on käynnissä Taivaassa koko ajan. Voisi sanoa, että Ehtoollinen on se ”ohut paikka”, jossa Jumalan todellisuus tunkeutuu lähimmäksi tätä maailmaa ja meitä.

Tässä ajassa on Pyhä Henki meidän kanssamme. Hän mahdollistaa uskon, joka on Jumalan ensimmäinen armo lahja jokaiselle kristitylle. Jumalan Pyhä Henki myös ylläpitää tätä Jumalan luomakuntaa. Meidän on muistettava se kaiken tämän ulkoapäin tulevan informaation ja tietotulvan keskellä. Tieteen löydöt eivät riitele Jumalan luomistyön kanssa vaan se tutkii tätä ihmeellistä luomakuntaa. Raamatun tekstit eivät ole tietopankki maailmasta, vaan se on ilmoitusta siitä kuka Jumala on.

Tämä aika tuntuu houkuttelevan meitä pois monella tavalla evankeliumin ytimen ääreltä. Erilaiset hengelliset virtaukset vievät katsettamme pois ristin miehestä. Emme muista punnita ja tarkastella kuulemaamme Raamatun ilmoituksen valossa. Unohdamme kaiken myllerryksen keskellä, että olemme ensisijaisesti Jumalan maailmanlaajuisen seurakunnan ja valtakunnan asukkaita. Unohdamme rukoilla vihollistemme puolesta. Unohdamme, että Jumala ottaa vastuun asioista, sodista ja kostosta, emme me, Jumalan lapset. Nostamme profeetan asemaan ihmisiä joiden elämä ei ole Jumalan tahdon mukaista. Vain Pyhä Henki voi kirkastaa meille nämä asiat.

Pyhä Henki on kanssamme viemässä evankeliumia, ilosanomaa Jeesuksesta, eteenpäin ja tämän tosiasian läpi olisi jokaisen Kristityn katsottava maailmaa. Armon aika, jota elämme on nimenomaan ilosanoman ja uskon syntymisen aikaa. Siksi olisi hyvä pyytää Pyhän Hengen ilmestymistä ja toimintaa omaan elämään. Paavali kehoittaa ja selventää aihetta 1. Korintilaiskirjeessä 14 luvussa näin: Kun te nyt kerran tavoittelette henkilahjoja, pyrkikää saamaan niitä runsain määrin seurakunnan rakentamiseksi. Paavali kehoittaa meitä anomaan armolahjoja, jotta voisimme rakentaa omaa seurakuntaamme. Armolahjat ovat Jumalan meille antama työkalupakki seurakunnan ja evankeliumin työn tekemiseen. Armolahjat eivät ole mitä tahansa puuhastelua vaan kyse on nimenomaan Pyhän Hengen vaikuttamista taidoista ja tiedoista. Armolahjat tai niiden puute ei kuitenkaan ole merkki uskon puuttumisesta. Armolahjat eivät pelasta ketään. Ainoastaan ja vain Jeesuksen ristin työ voi pelastaa ihmisen.

Meidän on ajateltava, että seurakunta ja sen uskon tulisi aina olla Pyhän Hengen johtamaa, mutta aina ei näin ole. Jos Pyhälle Hengelle ei anneta tilaa eikä ymmärretä sen luonnetta, voi seurakunta silti toimia ja olla olemassa mutta sen toiminta on väistämättä vajaata. Sellainen seurakunta on kuin suunnistaja jolta puuttuu kompassi jonka avulla karttaa on helpompi tulkita tai linja-auto ilman polttoainetta tai kuljettajaa.


2 kommenttia

Surun vuosi

Aika paljon ennen tätä Tapion viimeisintä koskettavaa tekstiä oli mielessäni aihe josta ajattelin kirjoittaa, mutta en sitten kuitenkaan. Ja nyt on otsikko vaihtunut, vaikka osittain sama kuin aikaisemminkin oli. Tunnustan suoraan että mennyt vuosi on ollut erittäin raskas monellakin tavalla. Kaikesta en kirjoita, mutta vuosi sitten vähän joulun jälkeen kuoli kaikkein läheisin ja pitkäaikaisin ystäväni. Yhdeksän vuoden ikäerostamme huolimatta meistä tuli kuin sisarukset ja uskoimme toisillemme kaikki asiamme ja tavatessamme täällä luonani, rukoilimme ja lauloimme yhdessä, tästä on vaikea kirjoittaa itkemättä.

En päässyt hänen hautajaisiinsa koska en tiennyt tarpeeksi ajoissa hänen kuolemastaan ja häneltä jäi muistisairas mies joka ei osannut ottaa yhteyttä. Tämä ystäväni soitti minulle säännöllisesti siitä lähtien kun emme enää pystyneet fyysisesti tapaamaan, ja aina riitti puhumista. Kuolema tuli kuitenkin yllätyksenä, niin kuin se ehkä useimmiten tuleekin. Eräs toinen ystävä itseäni nuorempi kuoli nyt syksyllä. Hänen siunaustilaisuuteensa kyllä kutsuttiin, mutta sinne en jaksanut. Kuolemat ovat luonnollisia meidän kaikkien kohdalla, mutta pandemiat eivät.

Uskovien yhteys on kultaakin kalliimpaa ja kokoontuminen omassa seurakunnassa antaa Elämän Voimaa! Ja nyt on tämäkin ulottuvuus tavoittamattomissa. Paljon muutakin surun kuormaa ja huolta on vaan kertymistään kertynyt. Aina vaan syvemmin olen kokenut ulkopuolisuutta koko elämään. Toivonut ja rukoillutkin jotain muutosta. Ihmetellyt miksi minä vielä olen täällä.?Ei se selviä ihmettelylläni vain Jumala senkin tietää.

Raamattu on se kirja, joka ainoana pitää elämäni liekkiä yllä! Ja kuitenkin Jumala on luonut meidät, ei ainoastaan omaan yhteyteensä vaan toistemme! Ihminen kaipaa ihmistä, tarvitsee kontaktia toiseen kaltaiseensa, saada puhua ja kuunnella. Kaipaa näkemistä ja kosketusta, mutta mitään näistä ei ole ollut tänä surun vuonna. Tähän nyt sopisi se Yksi Runo, jota en ole koskaan kirjoittanut, mutta se olisi pitkä ja kirjoitan muutenkin pitkästi.

Miksi tulin tähän nyt? Koska JUMALA ON!

Olin päiviä ajatellut että minun täytyy saada kontakti johonkin ihmiseen johon luotan ja joka tuntee sekä minut että tyttäreni ja tietää edes jotain elämästämme. Ja niin tapahtui! En olisi voinut saada parempaa vastausta tarpeeseeni ja kuitenkin ikävä jäi. Lupasin kirjoittaa hänelle jonain päivänä, ehkä kirjoitan, mutta ei se ole sama, kuin että ihmisen näkisi, hän olisi läsnä.

Jumala On! Eilisestä lähtien on soinut mielessäni ja tänään aina vaan voimakkaammin ihanista ihanin laulu jossa koen voimakkaasti Herran hyvyyden, armon ja laupeuden! Senkin etten kuitenkaan ole yksin ja kaikilta hukassa – emmekä kukaan meistä jotka saamme tuntea Hänet! Vaan saamme, kaikesta inhimillisyydestämme huolimatta olla Hänen armonsa, rakkautensa ja Hyvän Pyhän Henkensä läheisyyden kosketuksessa.

Ja vaikka tulee taas pitkästi niin tässä on se laulu joka soi sisimmässäni! Ja tässä on sen kirjoittamatta jääneen tekstini sisältö ja sanat: parempi kai myöhäänkin kuin ei ollenkaan?

” Jumalan Rauhaa mä tahdon sulle toivottaa. Jumalan Rauhaa saat tänään ammentaa. Sielusi täyttyköön, ylitse läikkyköön se näin; Jumalan Rauha saavuttaa sut tänään ystäväin!

Yhteys Luojaan, se yhdeksi myös meidät saa, Rakkauden tuojaan saat kätes kohottaa. Sielusi täyttyköön, ylitse läikkyköön se näin; Jumalan rauha saavuttaa sut tänään ystäväin!

Jumalan Rauha, se kaikkialla vallitkoon. Jumalan Rauha, se meitä hallitkoon. Sielusi täyttyköön, ylitse läikkyköön se näin; Jumalan Rauha saavuttaa sut tänään ystäväin!”

Herra siunatkoon ja varjelkoon meitä!

 


Jätä kommentti

Odota Herraa

Eilen hiihtolenkillä kuuntelin pitkästä aikaa hengellistä musiikkia. Tavallisesti kuuntelen Jukka Norvannon Raamattu kannesta kanteen luentoja, mutta nyt saatuani Jeremian kirjan loppuun päätin pitää vähän taukoa ja antaa Sanan levätä mielessäni ja sielussani. Jeremian kirja kutsuu meitä punnitsemaan omaa suhdettamme Jumalaan. Eräs kappale soittolistalta, jonka spotyfy oli laatinut minulle, sai minut kiinni juuri Jumala suhteeni vääristymästä. Tajusin miten omavoimaisesti olin alkanut elää omaa elämääni. Miten olin vähitellen alkanut murehtimaan omia asioitani ja pohtimaan miten ratkaisisin niitä löytämättä kuitenkaan minkäänlaista keinoa tehdä mitään asioille. Kappale on Ilta Music kokoonpanon Lähellä Sinua.

Kappaleen sanoitus kuvaa Herraani Jeesusta ja hänen asennettaan minuun. Miten Jumala on tehnyt Jeesuksessa kaiken valmiiksi. Minun osani on jäädä odottamaan Jumalaa ja olla hänen läsnäolossaan. Eli luottamaan siihen että Jumalan suunnitelma minunkin kohdalla toteutuu ja hänen lupauksensa pitävät. Omat ponnisteluni eivät olekaan niin tärkeitä kuin olen kuvitellut.

Olen jollain tavalla jopa syyttänyt Jumalaa siitä mitä minussa ja ympärilläni tapahtuu. Olen tuskaillut sitä, että Jumala läsnäolo ja siunaus tuntuu kadonneen elämästäni. En ole tajunnut sitä, että vaikka luen ja tutkin Jumalan sanaa, en ole päästänyt Sanaa sulautumaan sisälleni vaan olen järkeni avulla pyrkinyt ymmärtämään sitä. En ole lapsen tavoin kyennyt heittäytymään Isän syliin ja luottamaan että kaikki menee hyvin.

Ehkä tämän korona-ajan yksi kirous on yhteyden puuttuminen seurakuntaan. Pienessä piirissä eläminen uittaa salakavalasti yksinäisyyden ja yksinkulkemisen harhan elämään. Uskossa kun on nimenomaan kyse suhteista. Suhteesta Jumalaan ja seurakuntaan.

Jeesus ilmestyskirjan sanan mukaan kolkuttaa ihmisen sydämen ovelle ja hän pyytää päästä aterioimaan hänen kanssaan. Hän ei tee sitä väkivalloin vaan hän odottaa sitä että ihminen suostuu avamaan oven. Omat touhumme ja pyrkimyksemme saattavat joskus vaientaa tuon koputuksen. Emme halua Jeesusta sotkemaan omia suunnitelmiamme. Näin yhteys Jumalaan ja Jeesukseen katkeaa ja suhteemme kärsii. Voimme lukea sanaa ja rukoillakin Jumalaa, mutta jos emme aiokkaan päästää Jeesusta sisään emmekä luota hänen mahdollisuuksiinsa muuttaa meitä ja olosuhteitamme, on edessämme hiljaisuus ja erämaa.

Itse koen olevani jälleen parannuksen paikalla, mutta en voi tehdä sitä yksin vaan tarvitsen siihen Pyhän Hengen uudistavaa voimaa. Näin on meidän kaikkien laita. Emme voi itse parantaa itseämme ja kannatella uskoamme. Sen voi tehdä vain Jeesus.


1 kommentti

Hyvää vuoden alkua!

Katselin näin jälkikäteen Facebookista ihmisten uuden vuoden päivityksiä. Monet kertasivat menneen vuoden tapahtumia. Niissä toistuivat kuvaukset oudosta ja ahdistavasta vuodesta, jonka korona virus on saanut aikaan. Ja tottahan se on. Koronan aiheuttamat rajoitukset ja pelot ovat vaikuttaneet koko maailmaan. Kuluneen vuoden tapahtumat ja muutokset yhteiskuntaan tulevat luultavasti muokkaamaan käsitystämme maailmasta ja elämästä pysyvästi. Mutta miten, sen tulee meille kertomaan vain aika ja historian kulku. Eli siinäkin joudumme aikanaan katsomaan taaksepäin. Siksi itse ajattelen, samalla kun katselen hiljalleen satavaa valkoista uutta lunta, että on katsottava eteenpäin ja luottaa Jumalaan ja tulevaisuuteen. Yksilötasolla ei olisi konkreettista syytä maalailla piruja seinille mutta viimepäivien tapahtumat kertovat aivan muuta. Pelko ja epäluotttamus on vaihtanut monen palettiin tummat sävyt.

Mitä ne synkät sävyt sitten maalareiden siveltimessä sitten ovat. Päällimäisenä nousee mieleen suomalaistenkin kristittyjen keskuudessa leviävät salaliittoteoriat pedonmerkkeineen. Lopunaikoja ja Jeesuksen paluuta on odotettu niin kovasti, että merkkejä lopunajan katastrofeista ja sielunvihollisen toiminnasta aletaan nähdä kaikkialla. Siitä nousee mm. käsittämätön rokoketevastaisuus ja pelko mikrosiruista sen mukana. Pitää kuitenkin muistaa, että Jumalan aikataulut ja ajoitukset eivät mene meidän tahtomme mukaan. Jumala odottaa että luotamme häneen ja Kristuksen sovitustyö on asia, jota ei voi ottaa Kristityltä pois. Pyhän Hengen sinetti, joka Jumalan lapseen on laitettu, ei jollain rokotteella tai ihmisen valmistamalla mikrosirulla voida poistaa. Ja Ilmestyskirjan teksti viittaa puhuttaessa pedonmerkistä selkeästi pedon palvontaan, joka on jatkunut jo kauan, jopa ennen moisten sirujen keksimistä.

Ilmestyskirja 20:4 ”Ja minä näin valtaistuimia, ja he istuivat niille, ja heille annettiin tuomiovalta; ja minä näin niiden sielut, jotka olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähdenja niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eikä sen kuvaa eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eikä käteensä; ja he virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta.”5 ”Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennenkuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet. Tämä on ensimmäinen ylösnousemus. 20:6 Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta.”

Raamatun teksti selvästi viittaa siihen, että merkin voi ottaa myös otsaan ja mikrosirua ei voi todellakaan laittaa kasvoihin. Kun kahlailin näiden lopunaikojen profeetoiden sivuilla, tajusin miten tärkeää on Jeesuksen sana siitä, ettei meidän tule tietää aikaa eikä paikkaa hänen paluulleen, vaan että meidän tulee olla valmiina ja pysyä hänen luonaan. Pysyä Jumalan kasvojen edessä ja kysyä etsiä hänen tahtoaan. Sekä Danielin kirja että Ilmestyskirja antavat ymmärtää, että sen kuvaukset pysyvät salattuina aivan loppuun saakka. Siksi on jopa vaarallista lähteä ylitulkitsemaan Sanaa omien profetioiden avulla. Kaikki on tarkoin punnittava ja arvioitava Raamatun sanan valossa, myös omat puheemme ja opetuksemme. Kaikki omat oivalluksemme Sanasta kun eivät ole aina Jumalasta.

Tänään kun sain hiihdellä kauniissa pakkasmaisemassa ja ihailla Jumalan luomistyötä niin samalla kävin keskustelua Jumalan kanssa rukouksessa siitä, mikä on olennaista kristityn elämässä ja Jeesuksen seuraamisessa. Mieleeni nousi selkeä kuva Jumalan lapsista jotka keskittyvät evankeliumiin, ilosanomaan. Jeesuksen keskeinen opetus oli se, että Jumalanvaltakunta on tullut lähelle. Hän sovitti koko maailman synnit ja korjasi yhteyden Jumalaan. Samalla tuo Jumalan teko korjaa kaikessa rakkaudessaan ihmisten välisiä suhteita. Näin seurakunta näyttäytyy rakastavana ja houkuttelevana maailman silmissä ja Kristuksen pyhyys näkyy seurakunnan ihmisistä.

Siksi on merkillistä seurata miten intohimoisesti osa uskovista paneutuu salaliittoteorioihin ja tulkitsevat mm. ilmestyskirjaa vastoin Raamatun kokonaisilmoitusta. Tuntuu kuin sielunvihollinen, Diabolos onnistuisi nimensä mukaisesti repimään yhteyden ja sopusoinnun riekaleiksi. Sillä voimme vain kuvitella miten omituisilta ja pelottaviltakin osa näistä lopunajan profeetoista näyttävät maailman ihmisten silmissä. Jumalan sana jää näiden rokotevastaisten ja omituisesti käyttäytyvien ihmisten touhujen varjoon. On uskomatonta miten heidän ihanteenaan, on ihmisiä jotka omilla elämäntavoillaan ja puheillaan loukkaavat toisia ja toisaalla taas mielistelee seurakuntaa. Polttoaineena heillä puheissaan toimii pelko. Jo Jeremian aikana tämänkaltaiset profeetat johtivat kansaa kohti turmiota. Tällainen toiminta muistuttaa epäjumalan palvelemista ja epäjumalan asemaan nousee jälleen ihmisen omat kuvitelmat, kun Jumalaan ei enää luoteta. Jotain on saatava tehdä jotta oma olo olisi hieman merkityksellisempi.

Sielunvihollinen onkin valehtelija joka käy sotaa kaikilla rintamilla. Siksi pitäytyminen Evankeliumissa (=ilosanomassa) ja Raamatun sanassa on ainoa mahdollisuus mennä eteenpäin Jumalan tahdon tiellä.


1 kommentti

Yhtä ihmettä

Aika pitkälle loppiais aamusta on jo tultu keskipäivään. Aika on mennyt selaillessani tällä blogitaivas sivulla esiin nostettuja vanhojakin tekstejä ja mietiskellyt kuinka  monenlaista on tullut kirjoiteltua. Mielenkiintoisia ovat alkuaikojen tekstit kun niihin on kommentoitu pitkästikin ja tullut samoin vastailtua. Mutta tänään mietin Loppiaisen sanomaa! Tähän kirvoitti ja antoi voimia aamulla kuuntelemani Ylen radio Jumalan palvelus!!! Oli selkeää ja ruokkivaa Jumalan Sanaa, siunaavaa – ja lopussa laulettiin edelliseen blogiini laittamani laulu ”Maa on niin kaunis”?!

Olen melkein poikkeuksetta saanut, todella usein, jotain kautta vahvistuksen kirjoittamilleni teksteille ja sellainen rohkaisee ja siunaa aivan erityisesti kun itse arkana asiastaan aloittaa.. Kun ei osaa omiaan tekstejään arvioida kirjoittaa vaan uskossa siihen että jollain ihmisellä Suomen taivaan alla ts. Jumalan taivaan alla on tarve myös näiden lukemiseen?

Raamatussa kerrotaan kuinka Tietäjät, eli viisaat miehet, lähtivät kaukaa matkaan nähtyään taivaalla merkin; tähden joka oli suurempi muita. He tähtien tutkijoina olivat varmoja ihmeestä ja lähtivät etsimään vastausta. Matkallaan menivät ensin Herodeksen palatsiin, mutta se ei ollut oikea osoite! Oikea osoite oli karjasuoja, jota tosin on nykytietämys jo muuttanut joksikin hieman paremmaksi paikaksi? Olkoon kuinka vaan, tärkeintä on oikean kohteen löytyminen!

Oikean kohteen löytäminen ja löytyminen! Eikä se ole mikään, eikä kukaan muu, kuin Jeesus Kirstus Kaikkivaltiaan ja Armollisen Jumalan ainoa Poika, Pelastajamme ja Vapahtajamme. Emme me ihmisinä tätä voi koskaan täällä ajassa täysin ymmärtää ja heikkoa on uskommekin, mutta totta se on. Tänäänkin, vaikean vuoden päättyessä ja uuden tuntemattoman alussa.

Me toivotamme toisillemme kaikkea hyvää, toivotamme siunausta vailla tietoa huomisesta, mutta sydämissämme toivo ja toive että Jumala meitä kaikkia siunaisi.

Mietin kuitenkin mistä ihminen tietää mikä kaikki esim. murhekin tai hätä, voivat kääntyä lopulta siunaukseksi? Vaikka ei siltä nyt tuntuisikaan. Nytkin on mielessäni joku Raamatun kohta aiheesta, mutta en sitä nyt hae tähän kun pyrin saamaan tekstini loppuun. Mutta jos ulkomuistiini on luottamista nyt kuitenkin sen verran että siinä saatettin sanoa:” Katso onneksi minulle kääntyi katkera murhe”?

Joka tapauksessa näinkin voi oikeasti käydä kun ihminen saa kokea Jumalan kutsun niin voimakkaana ettei voi muuta kuin ottaa sen vastaan Uskolla ja Hämmästyksellä, ja opetella uutta elämää armosta kiitoksen kanssa. Tähän opetteluun menee koko tämä elämä mutta se on ihanin, kaunein ja toivorikkain tie! Mitähän tietäjät mahtoivat ajatella ja kokea kotimatkallaan. Minä uskon että he riemuitsivat vailla vertaa!

Meinasin laittaa jonkin loppiaisajan virren taas tähän loppuun, mutta sielussani soi kuitenkin lapsena oppimani ja paljon siteeraamani virsi 299. Siinä on virsikirjassa peräti 9 säkeistöä, mutta laitan vain 1, 6 ja 8 säkeistöt. Siunausta sinulle, joka jaksat taas tämänkin lukea, Jeesus Vapahtajamme kanssasi tänäänkin ja joka elämäsi päivä!

” Ei mikään niin voi virvoittaa. En muusta iloani saa, Ei autuutta saa suurempaa Kuin minkä Jeesus lahjoittaa. (6) On ainut neuvo huonolle, on ainut turva heikolle ja ainut meillä puolustus Jeesuksen esirukous (8) Ainoa tosi viisaus ja ainoa vanhurskaus, ainoa puhdas pyhitys On Vapahtajan yhteys.” (v. 1959 vk)


2 kommenttia

Sana ja laulu

Tänä aamuna mieleeni tulivat sanat ettei Jumala, :” joka on tehnyt maailman ja kaiken, mitä siinä on, Hän, joka on taivaan ja maan Herra, – asu käsin tehdyissä temppeleissä..”? Piti sitten hakea se kohta Apostolien teoista. Luku 17. Mitä pidemmälle asiaa selasin ja yritin ymmärtää niin sen syvemmin tiesin olevani vain tavallinen ihminen. Mutta se sai tutkimaan ja lukemaan, jälleen kerran noita ihania Apostolien Tekoja Raamatusta. On siinä kertomusta kerrakseen! Olen aina ihaillut Paavalia. Ja joka kerta kun hänen elämän kohtaloistaan luen kunnioitukseni sekä Kaikkivaltiasta Jumalaa että Paavalia kohtaan lisääntyy, jos mahdollista. Ihmeellisiä saa Jumala sekä maailmassa että ihmisissä aikaan! Ja mitä kaikkea lopulta Taivaassaankaan!?

On saanut ja saa. Tuo kohta jatkuu seuraavasti ja selittävästi:” – Eikä Hän (Jumala) ole ihmiskäsin palveltavissa, ikäänkuin Hän tarvitsisi jotakin HÄN joka itse antaa kaikille elämän, Hengen ja Kaiken muun!” Tekisi taas mieleni kirjoittaa kaikki loppukin mitä tässä luvussa ja jakeissa kerrotaan, mutta ei auta. Niin Ihana On Jumalan Sana! Ikuisesti kestävä ja tosi. –  Mutta Sinä jota asia kiinnostaa ja jos et jaksa koko Apostolien tekoja lukea, lue tuo 17 luku?

Minua lohduttaa ja auttaa se ettei Herra jää asumaan vain temppeleihin vaan tulee ihmisen luo, hänen mataliin majoihinsa siunaten ja antaen jatkuvasti uutta voimaa ja iloa jotka molemmat voidaan liittää tuohon niin usein toistettuun sanaan siunaus! Me toivotamme toisillemme siunausta ja Jumala siunaa. Usein me emme ajattele sen kummempia mutta olisi ehken syytä! Mutta on niinkin että tuo toivotus voi tulla myös syvältä sydämestä juuri oikeaan aikaan ja paikkaan!

Jotenkin olen taas itkuisella ”tuulella”? Huoh, vaikea on elää välillä itseni kanssa, tai oikeastaan melkein aina. Joka tapauksessa Kiitos Herralle Sanastaan! En ymmärrä kuinka ilman Jumalan Sanaa voi kukaan elääkään. Eikä ole tarkoituskaan. Minusta Tapiokin kirjoitti viimeksi jotain aiheesta ja juuri niin kuin pitääkin. Nyt en käynyt sitä uusiksi lukemassa, mutta taisi Jumalan sanan siemenien kylvämisestä kirjoittaa. Tärkeimmistä täkein ihmisille uskottu tehtävä tässä maailmassa.

Ja sitten – mallisiin. Tänään on tänne etelään tullut lunta ja oikein aikalailla! Maa, puut ja kaikki mahdollinen on nyt valkeana. Kun olimme tyttäreni kanssa rukoilleet itse asiassa hän enemmän kuin minä, joka täysin siemauksin olin kyllä Hengessä mukana, niin hänen lähdettyään tulivat mieleeni seuraavan tutun mutta kauniin laulun sanat:

” Maa on niin kaunis, kirkas Luojan taivas, ihana on sielujen toiviotie. Maailman kautta kuljemme laulain, taivasta kohti matka vie.

Kiitävi aika, vierähtävät vuodet, miespolvet vaipuvat unholaan. Kirkasna aina sielujen laulun taivainen sointu säilyy vaan.

Enkelit ensin paimenille lauloi, sielusta sieluhun kaiku soi: Kunnia Herran, maassa nyt rauha, kun JEESUS meille ARMON toi.”

Kiitos Jumalalle taas tästäkin joulun ajasta. Jumala maatamme ja kansaamme jatkuvasti siunatkoon.!