Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.


7 kommenttia

Vapaaksi julistettu

Tänä aamuna koin ihmeen. Se tuli yhtä yllättäen kuin aikoinaan n. 45 ja 1/2 vuotta sitten heräämiseni/ uudestisyntymiseni ja olen aamuista yrittänyt ”sulatella”!
Niin monesti kuin olen tuota rakasta ja lyhyehköä, mutta ehkä kaikkein tärkeintä raamatun kirjettä lukenutkin niin moni asia on jäänyt vain tiedon ja jonkinlaisen keskensyntyneen uskon tasolle.
Kirje galatalaisille elää!

Ihmeellinen, uudenlainen kokemuksellinen tieto laskeutui riemun lailla syvälle sisimpääni. Pysähdyin täysin ja koin olevani kaikesta vapaa! Aivan Kaikesta! Mikä ihmeellinen ja hämmästyttävä tunne!
Olen monenlaista joutunut tänäänkin askaroimaan, vaikeitakin asioita käsittelemään, mutta tuo, riemu vapaudesta, ei katoa vaan saa ihmettelemään, niin kuin ei olisi koskaan vapaudesta kuullut tai lukenutkaan!

Tekisi mieleni kirjoittaa tuo kirje kopioiden tähänkin aivan kokonaan sillä niin sen sanoma on todellinen ja kirkkautta täynnä!
Voin kuvitella tämän kokemukseni sellaisen ihmisen kohdalla joka vankilasta vapautuu! Varsinkin jos vapautumiseen on mennyt niinkin pitkä aika kuin minulla tämän asian sisäistämiseen. Enkä olisi tätä vieläkään näin nähnyt ellei Herra itse olisi ilmestynyt –  niin kuin silloin kauan sitten. Inhimillinen ajatus, vaiko joku muu, yrittää viedä tämän rauhan ja riemun kysymyksellä pysyykö tämä ihmisluonnossani lopullisesti yhtä kirkkaana ja vaikuttavana? Mutta sisimpäni sanoo, onhan sekin kohtaaminen Herrani kanssa pysynyt josta kaikki alkoi, ja jonka varassa olen saanut elää ELÄÄ!
Kun Kristus julistaa Vapaaksi, se on todellista ja sanoinkuvaamatonta!

Ei tarvitse enää koskaan olla ihmisten orja eikä minkään muunkaan. Ei elämässä olevien ja vastaantulevien vaikeiden asioiden, ei kaikkeen väsymisen, ei minkään!
On Vapaaksi Julistettu ja siitä seuraa että on mahdollista rakastaa, antaa anteeksi ja elää ilossa. Ei tarvitse olla vähemmän kuin on, ei enempääkään, eikä kenekään alamainen eikä pyydellä anteeksi olemassaoloaan. Saa tietää ja luottaa siihen että Jumala on Eloon ja Elämään kutsunut ja antanut kaiken siinä samalla mitä tarvitaan. Hän on hyväksynyt, Hän varustaa, Hän Rakastaa, pitää kaikesta huolen, antaa jokapäiväisen Leivän ja ruokkii ruokkimistaan uskollisesti. Ja kuivaa kyyneleet.

Voi kuinka tahtoisinkaan lainata täältä rakkaasta kirjastani, Raamatusta, kirkastuneita, kirkkauttaan kirkkaampia Jumalan Sanan kohtia, mutta kun kirjoituksiani ehkä lukevatkin ne, jotka itsekin ovat Jumalan lapsia, niin samat ovat luettavissa itselläänkin.
Kunhan vain muistaa että on Vapaaksi julistettu ja Pyhällä Hengellä sinetöity!
Paavalin sanoin:” Lain vaikutuksesta minä kuolin, mutta kuolin vapaaksi laista elääkseni Jumalalle. Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. En elä enää minä vaan, Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani.

Tähän olen uskonut, tätä elämää elänyt, mutta en ole ollut niin vapaa kuin olisin voinut olla. Nyt olen toistamiseen saanut mahdollisuuden uuteen elämään. Jumala minua armahtakoon, niin kuin Hän on jo aikojen alussa ajatellutkin ennen kuin olen syntynytkään.
Hän tuntee ja tietää kaiken, niin minusta kuin sinustakin, se on turvallista ja vapauttavaa!

Jumalan Rauhaa, Vapautta ja Riemua Sinullekin, Herra On Hyvä!

Mainokset


1 kommentti

Sanan väkevä voima

Älä koskaan, älä koskaan aliarvioi sanojesi voimaa
Luojan luoma ihminen luo sanoillansa niin hyvää kuin pahaa.
Luomisen väkevyys on edelleen kielen käytössä.

– Jumala sanoi ja tapahtui niin.
– Jeesus, Jumalan Sana tuli lihaksi, ihmiseksi ja alkoi puhua elämää ympärilleen: riivaajat pakenivat, sairaat parantuivat, muuan Lasarus käskettiin ulos haudasta.
– Hän sai kuurot kuulemaan ja MYKÄT PUHUMAAN.
– Jopa sotilas, sadanpäämies julisti:”SANO AINOASTAAN SANA, niin minun palvelijani paranee.” Ja NIIN tapahtui.
– Jeesus sanalla tyynnytti myrskyn.
– Jeesus käski puhumaan vuorille. Sanat saavat vuoret siirtymään, esteet poistumaan tieltämme.
– Sanoistamme meidät myös tuomitaan.

– Kuinka paljon saammekaan aikaan niin hyvää kuin pahaa pelkillä sanoilla: siunaamme, toivotamme onnea, kiroamme, kiroilemme, juoruamme…me kylvämme sanoja, jotka tuottavat monenlaista satoa. Jokainen sana on siemen. Pyhän Hengen vaikuttama kielillä puhuminen puhuu salaisuuksia Jumalan kanssa ja niilläkin on tavattoman suuri vaikutus.

– Kielemme tarvitsee vartijan. Jumalan oma Sana on paras vartija.

– Raamatun viimeisessä luvussa löytyy huikea ajatus: Henki ja morsian SANOVAT:”Tule!” Seurakunta yhdessä Pyhän Hengen kanssa kutsuu Jeesusta, sulhasta. Ja Hän tulee!

Raamattu alkaa Sanalla ja päättyy Sanaan. Ikuisuus ei ole hiljaisuutta!
Jumalan luoma maailma on äänien sinfonia.


3 kommenttia

Jumalan Sanan turva ja lohdutus

Kahden aiheen paineessa oli vaikea löytää otsikkoa mutta vanhemmassa raamatunkäännöksessä psalmin 119 otsikko oli suurinpiirtein noin. Jää nähtäväksi kuinka onnistuu tai ei.?

Joka tapauksessa kyseisen psalmin jakeissa 54 ja 55 ovat sieluani innoittavat sanat jotka ovat kohdallani totta usein!
” Sinun käskysi ovat riemulauluni, kun asun täällä muukalaisena, Yölläkin minä muistan sinut Herra, minä tahdon alati noudattaa lakiasi.”  Vanhemmassa käännöksessä se on:” Sinun käskysi ovat minun ylistysvirteni minun muukalaisuuteni majassa. Yöllä minä ajattelen sinun nimeäsi, Herra ja minä noudatan sinun lakiasi”.

Öisin on hyvää ja autuasta kiittää ja ylistää Jumalaa, ymmärtää kuinka hyvä osa itsellä on verrattuna niihin joilla ei Jumalaa ole, tai omaa kotia ja sänkyä.
Minä todellakin heräilen öisin kun kipu herättää ja on tukala olo. Muutamia öitä sitten Jumala lohdutti tuolla riemulaululla. Sain Häntä kiittää ja ylistää, eikä ole ainoa kerta/yö. Tuona yönä oli juhlaa. Herra on hyvä.

Ja sitten toinen psalmista 118. ” Kiittäkää Herraa, sillä Hän On Hyvä, sillä Hänen armonsa pysyy iankaikkisesti”!  Olen vuosikausien jälkeen aloittanut Raamatun lukemiseni aivan alusta ja lukenut sitä nyt sivusivulta eilisestä perjantaista lähtien ja päässyt Joosuaan, jota vain vähän ehdin aloittaa.

Aika pitkä alustus tälle aiheelle, mutta kun luin vanhaa testamenttia niin varsinkin Mooseksen kirjojen 2, 3 ja 4 luku muistuttivat siitä kuinka Jumala on väkevä, Pyhyydestään joustamaton ja suorastaan pelottava. Noissa luvuissa Jumala sallii paljon väkivaltaa ja kuolemaa. Lait eivät tunnu loppuvan koskaan ja niitä on vaikea edes ymmärtää. Toisaalta hän pitää omiensa puolta lähes säälimättömästi. Ainakin niitten jotka pitävät hänen sanansa.

Herää ajatus, voiko tämä Jumala olla sama kuin uudessa testamentissa, mutta kyllä hän on.

Hän ei kuitenkaan tänäänkään tingi pyhyydestään. Hän on Pyhä! Ja sellaisena puhuteltava. Sellaisena pidettävä. Hän, ikuisesti oleva ei muutu. Hän on se sama Jumala joka kaiken loi! Sama, joka kirjoitutti vanhan että uuden testamentin. Hän joka antoi ainoan Poikansa ettei yksikään, joka Häneen uskoo hukkuisi, joutuisi kadotukseen. Hän turvamme ja lohtumme silloinkin kun emme sitä ansaitsisi.

Paavali kirjoittaa roomalaisille:” Älkää olko kenellekään mitään velkaa, paitsi että rakastatte toisianne. Joka rakastaa toista, ON TÄYTTÄNYT LAIN VAATIMUKSET!”  Ja jatkaa: ” Käskyt Älä tee aviorikosta, Älä tapa, Älä varasta, Älä himoitse, samoin kaikki muutkin, voidaan koota tähän sanaan:” Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Näin rakkaus toteuttaa koko lain.”

Ja nyt asiaan, ellei se tuossa jo ole ja aika ankarasti. Kuka meistä pystyy rakastamaan lähimmäistään, saati kuin itseään?
Ei kukaan ihminen, mutta tahto meillä siihen tulisi olla.
Roomalaiskirjeen 14 luvussa on otsikkona Älkää tuomitko toisianne ja sitten 12-13 lukujen välissä vielä otsikko ”Heikon veljen tukeminen” ja siinä voisi olla myös sisaren. Varsinainen asia ikäänkuin kristallisoituu luvussa 15. ”Yksimielisyyden ylistys”.

Me ihmiset olemme kaikki erilaisia, ei ole kahta samanlaista koko luomakunnassa. Ja tässä se vaikeus onkin.
Olisi hyvä jos meissä itsekussakin pääsisi kasvamaan Galatalaiskirjeen  5 luvussa mainittu Hengen hedelmä, edes jokin niistä ts. siitä. Niin vaikeaa kuin se onkin koska ” Liha haluaa toista kuin Henki, Henki toista kuin liha. Ne sotivat toisiaan vastaan ja siksi te ette tee mitä tahtoisitte”.  Hengen hedelmästä puhutaan kokonaisena, siis yhtenä hedelmänä jonka pitäisi toteutua Tässä: Rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja i t s e h i l l i n t ä. 26 jakeessa sanotaan vielä ettemme saisi tavoitella turhaa kunniaa emmekä ärsyttää ja kadehtia toisiamme.

Palaan roomalaiskirjeen 15 lukuun. Tämä on niille jotka kokevat olevansa vahvoja!
Kysyn oliko heikkoja kohtaan lempeä Jeesus, vahva vai heikko?! Oliko Hän heikko kun kuoli ristille meidän tähtemme!? Ei ollut, ei edes silloin kun Getsemanen puutarhassa hikoili verta rukoillen Jumalaa, Isäänsä, kun ”veljet” nukkuivat.? Niin.

Minä en lue itseäni vahvojen joukkoon mutta kirjoitan tähän Paavalin sanat:” Mutta meidän, vahvojen, tulee kantaa heikkojen vajavaisuuksia, eikä elää itsellemme mieliksi. Olkoon kukin meistä lähimmäiselleen mieliksi HÄNEN PARHAAKSEEN, että Hän rakentuisi! Sillä ei Kristuskaan elänyt itselleen mieliksi, vaan niin kuin kirjoitettu on”. 
”Sillä kaikki, mikä ennen on kirjoitettu, on kirjoitettu meille opiksi, että meillä kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo.

Ja lopuksi vielä;” Jumala jolta kestävyys ja rohkaisu tulevat, antakoon teidän olla keskenänne yksimielisiä Kristuksen Jeesuksen tahdon mukaisesti. Niin että yksimielisesti, yhdestä suusta ylistäisitte Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalaa ja Isää. Hyväksykää siis toinen toisenne, niin kuin Kristuskin on hyväksynyt omikseen teidät, Jumalan kunniaksi!”

” Niin alhaalla ei kukaan kulje, ettei siellä Jeesus ois. Hän ei yhtäkään luotansa sulje eikä karkoita ketään pois. Maan alimpiin paikkoihin astui, Hän kantaen ristiään Hänen viittansa verehen kastui. Repi piikit tuon puhtaan pään.
Vaan alas oi alemma vainen vei tuskien raskas tie. Sinne missä vain syntinen nainen ja ryöväri yössä lie. Kun kieltäjän kurjan hän kohtaa, ei vältä vaan luokse käy. Pyhä rakkaus silmistä hohtaa, eikä kostoa, vihaa näy.
Ja alemma vieläkin tulla Hän tahtois jos siellä ois, joku tunnolla haavoitetulla jotta korjata kurjan vois. Niin alhaalla ei kukaan kulje ettei siellä Jeesus ois. Hän ei yhtäkään luotansa sulje, eikä karkoita ketään pois.”

Uskollisuutesi Suuri on Herra, ei vaihteen varjoa luonasi Sun. Iäti kestävä perustus varma on Sinun armosi, Herrani mun. Suuri on Herrani, uskollisuutesi, aamuisin uusi Sun armosi on. Mitä mä tarvitsen, sulta ain saan sen. Uskollisuutesi on loputon!
Kiitos Jumalalle!


2 kommenttia

Jeesus auta!

Pohdin pitkään otsikkoa, koska haluaisin kirjoittaa sinulle, joka etsit apua ja lohdutusta elämääsi. Sinulle joka olet menettänyt luottamuksen siihen, että tästä selvitään. Ajattelet, että ehkä uskoon tulo olisi ratkaisu, mutta pelkäät päästää irti vanhoista tavoistasi. Saatat ajatella, että ehkä minusta ei ole Jeesuksen seuraajaksi ja ”uskovaiseksi”. Ehkä kammoat sitä, millaisena pidät tuntemiasi uskovia. Et halua olla omituinen. Silti ajatus ”Jeesus auta” ”Jumala auta” on se mitä tahtoisit sanoa ja huutaa sisälläsi.

Haluan sanoa sinulle, että sinä riität ja olet kelvollinen Jumalalle juuri sellaisena kuin olet. Sakkeus ja Matteus olivat ihmisten vihaamia tulliveron kerääjiä. Kovia ammattilaisia alallaan. Molemmilla miehillä elämän väärät valinnat ja yksinäisyys korvensi sisuksissa, rahaa oli, samoin valtaa. Mutta kun Jeesus tuli heidän luokseen, kaikki muuttui.  Jeesus ei kysellyt tai epäillyt miesten motiiveja. Hän ei vaatinut heiltä mitään.  Jeesus näki heidän sisimpäänsä ja hyväksyi heidät. Hän hyväksyy myös sinut!

Raamatussa kerrotaan miten Jeesus näkee syntisen naisen sydämeen kun muut näkevät vain hänen tekonsa. Jeesus hyväksyy hänet kyselemättä, vaikka tuo nainen julkealla tavalla rikkoo yhteisön sääntöjä paljastamalla hiuksensa miehen ja koko kylänväen edessä. Sama kuin hän olisi ollut alasti. Jeesusta ei kiinnosta meidän ulkoinen olemuksemme, vaan se mitä olemme sisimmässämme.

Jumalan valtakunnassa on voimassa vain preesens, se mikä on tilanne nyt.  Opetuslapset ovat meidän silmissämme täydellisiä Jeesuksen seuraajia mutta todellisuudessa he eivät ymmärtäneet yhtään sen enempää asioista kun mitä mekään, silti  Jumala toimi heidän kauttaan. Jumala on nyt ja elämä hänen kanssaan on edessä!

Huuda Jumalan puoleen ja pyydä Jeesusta elämääsi!


2 kommenttia

Itsesäälin pirullinen katiska

Lillutko katiskassa ja mulkoilet, miten muut uiskentelevat vapaudessa?
Toisaalta haluat joukkoon, toisaalta nautit yksin olosta…ennen kaikkea siitä, että saat velloa tunneaaltojen ristiriitaisessa hyväilyssä.

Nautit? Olet hyväilyssä? Aika outoja väitteitä. Itsesääli onkin hyvin ristiriitainen paikka, josta on hyvin hankala päästä ulos. Siis katiska! Olet lähellä muita, mutta silti katiskassa, ei vapaudessa.

Yritän hiukan avata tätä ristiriitaisuutta. Tunteemme riitelevät usein keskenään. Niitä pitää oppia lukemaan ja hallitsemaan.

Itsesääliin kuuluu mm seuraavia komplikaatioita, oireyhtymiä, elämää hankaloittavia tekijöitä: uhriutuminen, itseruoskinta, itsensä rankaiseminen, itsetuho, itsensä mitätöinti, ei minusta ole- mihinkään tunne,syrjäytyminen…Ikävä kyllä tämäkään luettelo ei ole riittävä. Elämän kielteisyyden kirjo kaikissa värisävyissään tekee sen katiskan, jossa lillut.
Pirullisuus on siinä, että ei haluakaan tai ei ole voimia uida katiskasta ulos. Tunteitten ristiriitaisuus syö miestä ja naista!

Näin sinusta tulee helposti itsesi suurin vihollinen, joka näkee muutkin ihmiset uhkaavina viholliskandidaatteina.

Apua! Apu on jo tullut. Jeesus toi Jumalan valtakunnan eli hallintavallan katiskaamme, ulottuvillemme. Tie itsesäälin katiskasta on revitty auki.

Risti julistaa vapautta syyllisyydestä, itsevihasta, itseinhosta, kaikesta, mikä sitoo meidät itsemme kahleisiin. Ristiltä loistaa armo. Se vapauttaa syyllisyydestä, joka niin helposti kietoutuu ympärillemme kuristavalla otteellaan. Armon ihanuus ja vapauden avaruus kuuluvat yhteen. Katiska on rikottu. Saamme uida vapauteen ja vapaudessa.

Jumalan armo vie meidät itsekeskeisyydestä Kristuskeskeisyyteen. Ei kannata enää palata itsesäälin katiskaan. Jo ensioireitten ilmaantuessa tulee katsoa Jeesukseen ja Hänen ansaitsemaansa armoon. Kristus meissä on kirkkauden toivo. Kirkkaus on vapautta Jumalan läsnäolossa.


1 kommentti

Arviointikeskustelua

Opettajan työhön kuuluu nykypäivänä kaiken tyyppiset kehitys- ja arviointikeskustelut lasten ja vanhempien kanssa. Istumme rauhassa alas ja käymme yhdessä kuluneen lukukauden tapahtumia, oppimista ja lapsen vahvuuksia. Vanhemmat voivat kertoa omia havaintojaan oppimisesta ja koulun  käynnistä omasta näkövinkkelistään. Samalla tulee arvioitua myös opettajan ja koulun toimintaa. Jos kommunikaatio pelaa ja luottamussuhde on syntynyt, niin nämä keskustelut ovat hyviä ja voimaannuttavia niin opelle kuin oppilaallekin. Jokainen osapuoli voi tarkastaa omaa kompassiaan noiden keskustelujen perusteella. Lasten kanssa työskentely ei ole siis pelkästään tiedon päähän kaatamista, kurin pitämistä ja kasvattamista luokassa, vaan kokonaisvaltaista perheen ja koulun työskentelyä yhteisen päämäärän, lapsen kasvun eteen.

Itselleni on nämä keskustelut ovat olleet kova koulu. Aina ei oma työskentelyni ole ollut sellaista, että se olisi palvellut tuota yhteistä päämäärää. Kasvaminen opettajana on ollut välillä rankkaa ja itsetunto on ollut kovilla palautteen edessä. Ensimmäinen askel opettajuuteen onkin ollut itsensä ja vajavaisuuksien hyväksyminen. Omat mokat on tunnistettava, muuten käy huonosti. Itsetunnon on rakennuttava rehellisyydelle. Myös omat vahvuudet on myös tunnistettava, jotta niitä voi käyttää ja kompensoida niillä omia heikkouksia muistaen, että oppilaan ja lapsen etu on oltava aina ensimmäisenä. Opettajan työn myötä olen oppinut nöyryyden ja nöyristelyn eron.

Oma aikamme korostaa  yksilön oikeuksia ja siksi myös  opettajuus näyttää muuttuneen.  Enkä puhu nyt opetussuunnitelmista vaan ihmiskäsityksestä ja sen kaventumisesta. Parhaiten tämän huomaa seuraamalla erilaisia opettajien keskustelupalstoja. Moni nuori opettaja katsoo maailmaa oman aatemaailmansa läpi ja haluaisi ajaa koulun arkea siihen samaan muottiin. Suvaitsevaisuus on päivän sana. Mutta vaikuttaa siltä että samalla unohtuu se, että edessämme on arvomaailmaltaan hyvin sekalainen joukko perheitä, joista lapset tulevat kouluun. Lapset eivät voi valita perhettään, johon syntyvät eikä opettaja määrittää perheiden elämää ja valintoja. Opettajan tehtävä ei ole kyseenalaistaa perheen arvomaailmaa vaan tukea lapsen kasvua. Arvot kuuluvat perheelle ja ovat perheen omaisuutta. Opettajan tehtävä on luodata lapsi läpi tämän arvojen sekamelskan läpi yhteiskunnan täysivaltaisiksi jäseniksi ja tukea perhettä kasvatustyössä. Vain silloin kun lapsen kasvu ja kehitys on uhattuna opettajan virkavastuu vaatii toimimaan.

DSC_3850

Yhteiskuntamme rikkaus on aina ollut sen moniarvoisuudessa. Erillaiset aatteet ovat saaneet kukkia ja yhteiskuntarauha on säilynyt hyvin aidon suvaitsevaisuuden kehittyessä samalla kun tieto ihmisyydestä on kasvanut.  Lainsäätäjä on pysynyt hyvin kehityksen aallonharjalla ja lakimme kuvaavat hyvin yhteiskuntaamme. Opettajuuteen ei kuulu määrittää miten ihmisten kuuluu ajatella, vaan lain säätäjä määrittää laillisuuden rajat. Tämä pätee erityisesti uskontoon liityviin asioihin.

Lainsäätäjä on hyvin tiedostanut uskonnon ja uskonnollisten yhteisöjen merkityksen suomalaisille. Siksi maamme uskonnonvapauslaki puhuu vapaudesta ja oikeudesta harjoittaa omaa uskoaan. Uskonnon opetuksesta on myös omat hyvät ohjeensa samoin siitä miten seurakunnat ja hengelliset yhteisöt voivat toimia koulussa.

Ohjeiden idea on kuitenkin se, että koulussa voi olla seurakuntien ja hengellisten yhteisöjen järjestämää tunnustuksellista toimintaa. Mahdollisuutta tunnustukselliseen toimintaan ei olla viemässä pois koulusta, vaikka sitä hyvin kova äänisesti vaaditaankin. Kaikilla paikkakunnilla luterilainen seurakunta on yhä elävä osa yhteisöä ja siksi on luontevaa, että seurakunta näkyy myös koulussa. Kirkosta eroaminen ja yleinen puhe uskonnoista ei pitäisi vaikuttaa virkamiehiin joita opettajatkin ovat. Emmehän me peukaloi muittenkaan oppiaineiden sisältöjä yleisen mielipiteen pohjalta. Sen perusteella Ruotsinkielen pitäisi olla jo muinaismuisto.  Seurakuntien tilaisuudet ovat kouluille rikkaus vaikka ne teettäisivätkin hieman työtä.

Nykykoulussa siis saa ja pitää puhua Jeesuksesta. Uskoaan saa ja pitää tunnustaa koulussa. Maamme on moniarvoinen ja sitä on takaamassa laillisesti valittu kansanedustuslaitos ja tasa-arvoinen yhteiskunta. Opettajan tehtävä ei ole lytätä kenenkään elämän perusarvoja olivatpa ne ateistisia tai uskontoon perustuvia.


1 kommentti

Mielensäpahoittajat

Some- kirjoitusten väärinkäsitysten määrä on valtaisa. Loukkaamme. Loukkaannumme. Tahallaan. Tahattomasti. Ammattimielensäpahoittsjat ovat luku sinänsä. He loukkaantuvat joka tapauksessa.

Mielensäpahoittajille ei tule pieneen mieleen, kuinka paljon he pahoittavat muita, rajoittavat mielipiteen ilmaisua ja pilaavat ilmapiiriä. Rakentava kritiikki ei nouse mielenpahoituksen impulseista. Keskustelun rakennuspalikat kootaan harkitusti, ei mielivaltaisesti ja äkkipikaisesti. Mielivaltaisuus raivaa muut pois, jyrää ne alleen.

Some- maailma paljastaa helposti mielensäpahoittajan. Sellaisen mielipide repii ilmaston rikki, tuhoaa hyviä mielipiteitä, satuttaa kipeästi monen persoonaa. Näistä ammattipahoittajista on vaikea päästä eroon. He seuraavat kannoillasi ja tarkkaavat kaikkia sanojasi…ja loukkaantuvat.

Olkoon puheenne aina suloista ja suolalla höystettyä, kehottaa Sana. Jeesuksen puheet ovat oiva esikuva. Ne olivat suoria, mutta parantavia. Niihin loukkaannuttiin, mutta niistä löydettiin myös huikea apu elämän ongelmiin ja vaivoihin. Jeesus oli mielensäpahoittajien yläpuolella, sillä Hän, joka itse on Sana, tiesi aitojen sanojen voiman. Jeesuksen sanojen tavoite oli selkeä: hoitaa, parantaa, siunata, auttaa, lohduttaa, muuttaa maailmaa paremmaksi, tuoda siis Jumalan valtakunnan todellisuus maailmaan. Hänen kovatkin sanansa pyrkivät pelastavaan ja parantavaan muutokseen.

Tärkeää on sydämen asenne. Rakkaus tuo suloisuutta sanoihin, totuus suolaisuutta. Mielensäpahoittajatkin tarvitsevat rakkautta ja totuutta!