Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.


2 kommenttia

Pieni pelko, pieni ilo

20200401_212847_01Metsän kallio näytti taskulampun valossakin synkältä. Onkohan sitä palaamassa nuoreksi, kun pimeät paikat välillä arastuttavat. Eivät kuitenkaan niin paljon, etteikö metsänreuna vetäisi puoleensa, kun päivän puhuri on tyyntynyt ja taivaassa on vielä muutama sävy.

Venus on loistanut viime iltoina kirkkaana, ja kuu on pullistunut taas puolikkaaksi. Otin metsänreunassa muutaman valokuvan. Kallionjärkäleistä ja taivaasta mokomasta, joka sittenkin ehti hukata sävynsä sinä aikana, kun tallustelin metsänreunaan. Mutta kun kaikki kolme sataa metriä tänne asti oli tultu ja arkuutta uhmattu, niin kuvattava oli taivaskin.

Kohta kävelin taas lähikujilla. Haroin 20200401_213559_01taskulampulla pientareita ja kuulostelin. Kohta kantautuikin korviin pikkiriikkinen tuhina. Leskenlehdet olivat jo simahtaneet päivän tuulessa huojumisen uuvuttamina. Häiritsin niitä hetken valolla. Otin kuvan. Leskenlehdet eivät olleet moksiskaan. Toivotin niille hyvää yötä.

Sellainen oli iltakävely. Siihen kuului pieni pelko ja pieni ilo.


5 kommenttia

Aika ennen ja jälkeen

Nyt on ”tuhat ja yksi” asiaa mielessäni! Saa nähdä mitä tästä tulee? – Joka tapauksessa aamu on kirkas ja kaunis, valo aivan häikäisee! Ja auringonlaskut  ovat iltaisin värikylläisiä. Niitä katselen ihaillen/nauttien, kunnes pimeys laskeutuu. Olen vapaaehtoisessa karanteenissa ja aikalailla omissa oloissani kun he, jotka minua auttelevat ovat vuoronperään poissa jonkin taudin takia. On tietoa monesta eri viruksesta aivan  tavallisesta ”flunssastakin” jota itsekin poden. Otsikko ei kuitenkaan viittaa vain tähän aikaan/näihin päiviin, vaan itselläni olleeseen aikaan ja rauhaan lukea Jumalan sanaa!

Tosin otsikkko oli ensin ”Kun on turva Jumalassa” mutta yllättävän löydön jälkeen muuttui oheiseksi. Raamattu laatikostani kaivelin äitini vanhaa Raamattua ja samalla käteeni osui pieni, vanha kirjanen, aarre pimeyden kätköstä!  Jonkun 1700-1800 luvulla eläneen William J. Pattonin ” Syntien anteeksiantamus ja rauha Jumalan kanssa”! Sivuja 31 täyttä asiaa! Julkaisijana Raamattujen Lahjalähetys ry. 1970! Siitä lopussa.

Nautin näistä hiljaisista päivistä ja ajoista. Pari omaa lääkäriaikaa peruttiin pandemian vuoksi ja riskiryhmäläisenä vietän aikaa ikkunani ja Sanan ääressä! Olen lukenut Vanhaa Testamenttia ja seurannut Elian elämää joka on sykähdyttänyt jälleen sisintäni. En voi lakata ihmettelemästä kuinka on ollut mahdollista Jumalan kirjaan, Raamattuun, saada koko maailman kaikkeus ja taivaskin mahtumaan?! Mitään ei ole liikaa eikä liian vähän. Kaikki on, mitä tarvitsemme elämään ja Jumalisuuteen!

Jumalan sana, kuinka siunaava ja ihmeellinen se onkaan. Osin VT:ssa rankka, niin kuin osin uudessakin, mutta oikeasti ainoa tarpeellinen ihmisen aikaa ja ikuisuutta varten tuntea ja tietää. Lukiessani näen ettei mitään todellakaan tapahdu tässä maailmasssa Jumalan sallimatta tai tietämättä. Aivan Kaikki on Hänen hallinnassaan! Tuo lasten hengellinen laulukin ”Kun on Turva Jumalassa” tuli juuri siksi mieleeni.

Meillä, Jumalan Lapsilla, ei ole mitään hätää, ei pelättävää minään aikana sillä vaikka esim. minä kuolisinkin nyt, kohta, tai vuosien päästä, ei minulle tapahtuisi mitään pahaa, josta Isä Jumala ei tietäisi tai vastaisi. Niin on kaikkien Jumalan lasten kohdalla. Aivan Kaikki on meille annettu Jeesuksessa Kristuksessa!

Tämä pieni kirjanen johon nyt palaan, on aarre yksinkertaisuudessaan! Kuinka toivoisinkaan että voisin sen tähän kopioida, niin te, jotka mahdollisesti tätä luette, näkisitte kuinka SANA on ikuinen ajasta aikaan! Jumala on, eikä Hänen sanoistaan katoa pieninkään piirto tässäkään ajassa! Liekö ajattomuudessakaan, paitsi että kaikki kirjoitukset ovat käyneet toteen!

Vanhan testamentin kuninkaiden kirjan lisäksi en pääse eroon nyt tästä kolossalaiskirjeestäkään, se on ihana! Toisen luvun alun selitys vanhemmassa käännöksessä sanoo:” Paavali kehoittaa omistamaan täyden ymmärryksen Kristuksessa 1-3 välttämään vietteleviä ihmisviisauden oppeja 4-5 ja vaeltamaan uudessa elämässä 6-15 takertumatta perinnäissääntöihin, jotka vain ovat varjo siitä, mikä Kristuksessa JEESUKSESSA on todellista”!

Pitkästi tulee, mutta jakeet, vaikka onkin kirjoitettu juutalaisille, niin myös meille 2: 13-15: Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät Hän Teki Eläviksi yhdessä Hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset. Ja Pyyhki Pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli Meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; Sen Hän Otti Pois ja naulitsi RISTIIN. Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti julkisen häpeän alaisiksi; Hän, Sai heistä Hänen kauttaan VOITON RIEMUN”!

Ja vielä 3 luvun alkujakeista:” Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on Ylhäällä, jossa KRISTUS ON istuen JUMALAN oikealla puolella. Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä”!

Mutta palatakseni tähän pieneen kirjaani. Senkin sanoma on ikuisesti sama ja siunaava kuin tämän ajan Raamatunkin, vanhahtavasta kieliasustaan huolimatta. Tässäkin on koko kolminaisuus, ei puhettakaan muusta. Ja siksikään, en voi olla vielä palaamatta tähän  kirjaan: ”Syntien anteeksiantamus ja rauha Jumalan kanssa”!  Viimeisen luvun otsikko on ”Vaeltaminen Hengessä”/Tulemme Jumalan välikappaleiksi.”

Patton kirjoittaa: ”Me emme voi säilyä jatkuvassa riippuvuussuhteessa Kristukseen päivittäin ja hetkittäin, ellemme ole Täysin Armosta  riippuvaiset. Meidän pitäisi liittyä jäsenenä luotettavaan evankeliseen seurakuntaan tai kirkkoon, jossa julistetaan todellista väärentämätöntä evankeliumia. Meidän tulee osallistua sen tilaisuuksiin. ottaa osaa Herran pöytään niin usein kun siihen on mahdollisuus, eikä osallistua sellaiseen maailman menoon josta olisi haitallisia vaikutuksia.”

Tämän seurakuntayhteyden puutteen huomaa juurikin nyt! Muuten ei ole valittamista mutta uskon ystävien ja srk. elämän puute fyysisesti,  kyllä tuntuu ja osallistumisen arvo näinä ”puutteen aikoina” korostuu!

Hän, W Patton, suosittelee lukemaan Raamattua ahkerasti ja sanan ääreen hiljentyen! Myös raamatunlauseita selittäen kuinka tulla tuntemaan totuus ja kenen kautta! Korottaa Kristusta ja kertoo Raamatullisesti kuka ja millainen Kristuksemme on. Mutta kirjoittaa myös rakkaudellisesti Pyhästä Hengestä joka pyhittää, ja kääntää katseemme Jeesukseen, joka ainoana on elävä ja rakastava Vapahtaja/ Totinen Viinipuu ja kuinka voimme tulla ja olla oksastettuna Häneen. jne.

Varsinainen ensimmäinen selittävä kappale on otsikoitu. ”Miksi Kristityt ovat onnellisia” ja vastaus on 🙂 ”Heillä on syntien anteeksiantamus ja pelastusvarmuus” – jonka hän ymmärrettävästi Sanan mukaan selittää. Raamatullisia, Jumalaa ylistäviä, otsikoita riittää. Kuten: Jumala rakastaa kristittyjä ja he rakastavat Häntä/ Kristityillä on yhteys Jumalaan/ Kristityt ovat onnellisia katsellessaan päämääräänsä taivasta ja Kristityt ovat onnellisia kuollessaan.!”Kaiken hän selittää ja lopuksi kokoaa sanomansa raamatullisesti, otsikon alle ”neljätoista siunausta Kristuksessa” vedoten Sanan lupauksiin.

Lopussa on otsikko ”Raamattu” ja sen alla vielä useampi alaotsikko joista enää vain yksi: ” Pyhyys ja usko Jeesukseen:”Pyhittyminen on Jumalan Hengen työtä ihmissydämessä. Mutta kuinka Jumalan Henki sen suorittaa? ”Kääntämällä uskovan silmät katsomaan hänen elävää, rakastavaa Vapahtajaansa!” Viitaten mm. Room.7 luvun loppuun.

Jos jaksoit tänne asti ja se saa sinutkin lukemaan Jumalan ikuista sanomaa Raamatustasi ja rukouksen henkeen, jota nyt erityisesti koko maailma ja kaikki luomakunta tarvitsevat, olen kiitollinen ja Sinä olet siunattu!

Minä Olen A ja O, sanoo Herra Jumala, joka On ja joka Oli ja joka Tuleva on, Kaikkivaltias”  Amen, Tule Herra Jeesus!  Jotain samaa tässä kaikessa kokemuksessa on kuin (älköön kukaan loukkaantuko) Lutherissa? Ja kaikissa joita ”pyhiksi” nimitetään, sen arvonimen mukaan jota Raamatun kirjoittajat Jumalan omista käyttävät. Ole siis sinäkin Jeesuksen Kristuksen ansiosta ja rakkauden tähden Pyhä! Ole siunattu!


4 kommenttia

Näin tässä kuitenkin kävi

Olin mielessäni päättänyt, uupumuksen kourissa, että pidän taukoa tämän ”taivaan” kanssa, mutta tässä sitä nyt kuitenkin ollaan ja oikein runsaastikin vielä. Vähän huvittaakin tuo kolmen kommentin rimssu, ellei Tapio ole sieltä jo toista ja kolmatta poistanut? Sitä ei tästä nyt näe. Mutta asiaan.

Olen selaillut postejani ja myös Seurakuntalaisen sivuja jne. Ollut erään sisaren kanssa kirjeenvaihdossa ja istunut istumistani tämän koneen ääressä, nyt olisi levon vuoro, mutta! Kaikista näistä ym. johtuenko mielessäni on soinut vanha hengellinen laulu, sen näkyy tehneen Rafael Öhberg (1904-1954) aika nuorena siirtynyt pois tästä elämästä. Tässä laulussa on 4 säkeistöä ja se on vanhassa ”Hengellisessä laulukirjassa”. Virtenä sitä ei liene?.

Mutta sitä ennen, minua on myös mm. aamuisten kirjeideni ja koko tämän nykyisen korona ajan vuoksi, puhutellut myös se kuinka nopeasti ensimmäiset opetuslapset lähtivät Jeesuksen pyynnön kuultuaan hänen mukaansa. Esimerkkinä Matteuksen evankeliumista 1.- Jeesus jätti Nasaretin ja lähti Galileaan. Kun hän kulki Galilean järven rantaa hän näki veljekset Simonin (Pietarin) ja Andreaan hänen veljensä heittämässä verkkoa järveen ja vain, sanoi heille ”Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia”! Ja niin he heittivät verkkonsa ja lähtivät Jeesusta seuraamaan!  Jeesus kumppaneineen, jatkaen matkaa, kutsui edelleen veljekset Jaakobin ja Johanneksen jotka myös jättivät sekä isänsä, verkkonsa että veneensä Jeesusta seuratakseen.

En tiedä mitä tämä muille puhuu ja todistaa mutta minulle tämä on itsellenikin totta! Vaikka siitä ei saisi puhuakaan. Miten todella voimallinen voikaan olla Jeesuksen kutsu seurata häntä. Se voittaa kaiken tässä maailmassa, ei ole vertaistaan. Kutsu on niin vahva ja suorastaan silmänräpäyksellinenkin joissakin tapauksissa, sekä omalla kohdallani että myöhemmin monen muunkin kohdalla. Enkä minä voi olla siitä puhumatta. Koska se on tapahtunut ja totta!!!

Jeesuksessa on sellainen Voima ja Väkevyys ettei siitä sanoin voi kertoa koskaan täydellisesti, eikä liikaa. Maailma ja ihmiset, jotka eivät ole Jeesuksen kutsua samoin kokeneet, voivat ja saavat olla mitä mieltä tahansa. Minulle se on kuoleman ja Elämän kysymys ja totuus. Ja kuinka tahtoisinkaan kaikkien maailman ihmisten saavan sen vielä kokea ennen kuin aika loppuu, ja uusi alkaa.

Jumala on rakkaus joka uhrasi oman poikansa. Rakkaus joka kohtaa ihmisen täydellisesti Jeesuksessa. Hän tuli, oli ja ON! Voin yhtyä Rakkaan kirjani sanoihin esim. Ps. 51:12-14 Siinä pyydetään ja minäkin pyydän Jumalalta:” Luo minuun puhdas sydän ja anna minulle Uusi Vahva Henki. Älä heitä minua pois kasvojesi edestä, äläkä ota minulta pois (koskaan) Pyhää Henkeäsi! Anna minulle jälleen Autuutesi Ilo, ja Tue minua Alttiuden Hengellä!”

Ihana, Ikuinen Jeesus! Ylistys, Kiitos ja Kunnia Sinun Nimellesi! Sinä Pyhä ja vanhurskas, Sinä Pelastaja ja Vapahtaja yli kaiken, Maan ja Taivaan!

”Oi Herra, valtaa mun sydämeni, se synnin saastasta puhdista, mä että voisin SUN Sanaas Kylvää, ja Veren Voimasta kertoa. Nyt sulle tahdon mä kaiken antaa, ja pyydän Pyhitä huuleni. Suo Hengen Liekin mua kosketella, niin Sua Kiittelee kieleni.

Myös käten Herra, mä Sulle annan. Ne tahdon työhösi uhrata. Suo kärsivälle mun apu tuoda ja lientää Kuumeisen tuskia. SUO Armo mulle, niin että aina mä Rauhan viestiä viedä saan. On sielut synkässä synnin yössä OI, Auta Sulle ne Voittamaan!”

Ja vielä Paavali, raka, kirjoittaa Roomalaisille:” Sillä, minä en häpeä evankeliumia; sillä SE ON  JUMALAN VOIMA ,itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle. Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy Uskosta Uskoon, niin kuin kirjoitettu on:” Vanhurskas On Elävä Uskosta!” (Room.1:16)

Herra armahda meitä. Kiitos että jäät olemaan kanssamme Pyhän Henkesi vuodattamalla! Herra, siunaa ja varjele meitä kaikkia nyt ja elämämme loppuun saakka. Aamen.


4 kommenttia

Etäelämää

Istun mummolan piha-aitassa ja kuuntelen hiljaisuutta. Yksin on hyvä olla juuri nyt. Mutta kaikki eivät nauti yksinäisyydestä. Tuhannet ihmiset ovat eristettyinä ja piilossa maailmalta. Pelko kaivaa heidän sisintään.  Yksinäisyydestä on tullut heille elämänehto ja vakuutus. He joutuvat elämään etäelämää. Joillekkin tilanne on uusi mutta liian monelle tämä on jo tuttua. Liian moni on harjoitellut tätä vuosikaudet omissa yksiöissään kaukana sukulaisista, jotka eivät enää edes muista heidän olemassa oloaan. Naapureille he ovat näkymättömiä ja kaduilla kiire ajaa heistä ohi. He eivät ehdi rollattoreillaan ja kävelykepeillään nykymaailman vauhtiin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt maailma ja kiire on pysähtynyt ja kulkee heidän tahtiinsa. Huomaammeko nyt heidät, kun he ovat poissa katukuvasta ja rappukäytävistä. Jospa maailma oppisi kulkemaan välillä heidänkin vauhtiaan. Oppisimme tervehtimään ja kyselemään kuulumisia ja tarttumaan auttavalla kädellä heidän elämäänsä. Jospa maassamme olisi vähemmän etäelämää kun tämä kaikki on ohi ja aurinko taas paistaa.


1 kommentti

Ihminen etäopetuksessa

 

Kun Jeesus nousi taivaaseen, ihmiskunta  siirtyi etäopetukseen. Mutta onko ihmiskunnalla tarpeeksi päätelaitteita, joilla olisi korvat ja kanavat auki, jotta ihmiset voisivat kuulla mitä Jeesus haluaa heille sanoa.  

Meidän etäyhteytemme Jeesukseen syntyy Pyhän Hengen avulla. Se on laajakaista, joka on kytketty Raamatun avulla sinuun. Nyt jos koskaan meitä Jumalan etäpäätteitä tarvitaan. Maailma ympärillämme tarvitsee sitä valoa ja toivoa jota me kannamme mukanamme.

Itse kuulen Jumalan huulilta armon ja lohdun sanoja jaettavaksi. Raamatussa sanotaan kymmeniä kertoja ihmiselle, että älä pelkää.

Jesajan kirja on täynnä näitä lohdun sanoja ja saamme ottaa ne omaksemme.

Sanokaa niille, jotka sydämessään hätäilevät: Olkaa lujat, älkää pelätkö. Tässä on teidän Jumalanne! Kosto lähestyy, tilinteon hetki. Jumala itse tulee ja pelastaa teidät.”

Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi! Älä arkana pälyile ympärillesi — minä olen sinun Jumalasi. Minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vakaalla, lujalla kädelläni.

Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, tartun sinun oikeaan käteesi ja sanon sinulle: ”Älä pelkää, minä autan sinua.” Älä pelkää, Jaakob, sinä maan mato, sinä Israelin vähäinen väki! — Minä autan sinua, sanoo Herra, sinut lunastaa Israelin Pyhä.

Ja nyt — näin sanoo Herra, joka sinut loi, Jaakob, joka sinut muovasi, Israel: — Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun.

Johanneksen evankeliumissa Jeesus itse sanoo Tuomaalle, joka meidän puolestamme kosketti Jeesuksen haavoja, näin:

Viikon kuluttua Jeesuksen opetuslapset olivat taas koolla, ja Tuomas oli toisten joukossa. Ovet olivat lukossa, mutta yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: ”Rauha teille!” Sitten hän sanoi Tuomaalle: ”Ojenna sormesi: tässä ovat käteni. Ojenna kätesi ja pistä se kylkeeni. Älä ole epäuskoinen, vaan usko!” Silloin Tuomas sanoi: ”Minun Herrani ja Jumalani!” Jeesus sanoi hänelle: ”Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe. Monia muitakin tunnustekoja Jeesus teki opetuslastensa nähden, mutta niistä ei ole kerrottu tässä kirjassa. Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden.

Näitä Jeesuksen sanoja maailma tarvitsee juuri nyt.


4 kommenttia

Näinä Päivinä

Uutiset eivät parane. Ihmiset joutuvat, ja ovat joutuneet, ajattelemaan rutiinejaan uusiksi.

Me jokainen! Sain itsekin puhelinviestin toiselta avustajaltani, jota torstaiksi jo odotin, että hän on sairaana eikä uskallakaan tulla. Onneksi tytär on jo, toivottavasti, pahimmasta päässyt ja kuume laskenut! Asuu lähellä ja käy tarvittaessa kaupassa, muuhun ei ole varaa aikaa riskeerata.

Mitäpä minä nyt sitten –  muuta kuin lempipuuhaani!

Luettuani Tapion mahtavan blogin jouduin ajattelemaan asioita syvällisemmin kuin ennen sitä. Minä totisesti uskon ettei meille tässäkään maailmassa tapahdu mitään Jumalan tietämättä tai sallimatta! Niin kuin ei varmaankaan kukaan meistä jotka uskomme Raamatun kirjoitukset todeksi kaikilta osin, sen ymmärryksen mukaan mikä kullakin on.

Päivän edetessä jo puoleen, minulle tuli väkevästi mieleeni lause: (mutta)” KUKA USKOO MEIDÄN SAARNAMME, KENELLE HERRAN KÄSIVARSI ILMOITETAAN?”! – Näin kysytään Jesaja profeetan luvun 53:1. Jonka alaviitteessä on mm. Joh12:38 ja Room.10.18 Suosittelen sydämestäni!

Mutta jos jollakulla muullakin, kuin minulla, on aikaa Raamatulle suosittelen lukemaan Johanneksen evankeliumin kokonaankin tai ainakin 17/18 luvut. Nyt on hyvää aikaa eikä ole kallisarvoisempaa tekemistä maailmassa kuin Jumalan ikuisesti olevan Sanan tutkiminen ja varteen ottaminen!

Sillä tosi on, ettei mitään tapahdu Jumalan sallimatta, ei tämäkään. Ja on totta että joidenkin ihmisten täytyy joutua ns, kovan paikan eteen ennenkuin Sana kelpaa tai siitä tulee tarve etsiä selitystä ja lohtua tilanteeseen josta ei muuten ole ulospääsyä.

Jokaisella ihmisellä maan päällä on tulevaisuudessa vain kaksi vaihtoehtoa! Uskoa Jumalan Sana, kääntyä Hänen puoleensa ja vastaan ottaa Jeesus elämänsä Herraksi ja pelastajaksi, tai joutua kadotetuksi. Jumala kutsuu aina ensin rakkaudella ja kärsivällisesti. Joskus se ei vaan riitä pysäyttämään ihmisiä tuhoamasta itseään.

En minä, ihmisenä tietenkään, voi sanoa tietäväni mitä Jumala nyt ajattelee, mutta sen tiedän minkä Hän kirjoituksissaan on kautta aikojen ilmoittanut! Että Hän on Pyhä ja Kaikkivaltias. Ja pelastaakseen ihmiset kadotukselta, uhrasi ainoan ja sanomattoman rakkaan poikansa, meidän kaikkien edestämme. Vaikka me olimme ja olemme Häntä vastaan rikkoneet. Poika oli synnitön ja viaton ja silti Hän antoi henkensä kakkein kauheimmalla tavalla meidät pelastaakseen ja antaakseen meille iankaikkisen ilon,  kaikkinaisen terveyden ja kuolemattomuuden Isänsä Valtakunnassa..

Jos sinua tämä itkettää, niin itkettää minuakin, ja se vaan kertoo sydämesi tilasta! En ole aivan varma itkikö Jeesus muualla kuin Lasaruksen haudalla, mutta verta olivat hänen hikipisaransa Getsemanen puutarhassa. Ajattele! Hän viaton ja synnitön hikoilee verta sinunkin puolestasi! Niin kuin hikoili minunkin. Mutta silloin kun hän oli rakkaan ystävänsä Lasaruksen haudalla juutalaisetkin ihmettelivtä sanoen:” KATSO KUINKA RAKAS HÄN OLI HÄNELLE!”

Niin me olemme Hänelle, Jeesukselle, rakkaita, eikä Isä, ei Poika eikä Pyhä Henki nauti ihmisten kärsimyksistä vaan kärsii kanssamme! Eikö se meitä liikuta sydänjuuriamme myöten!? Uskon että liikuttaa, joten rukoilkaamme, rukoilkaamme toistemme ja kaikkien kärsivien ja uskosta osattomien puolesta.

– Isä meidän, joka olet Taivaassa, Pyhitetty olkoon Sinun Nimesi, Tulkoon Sinun Valtakuntasi. Tapahtukoon Sinun tahtosi, myös  maanpäällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja Anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.

Sillä Sinun On Valtakunta ja Voima ja Kunnia Iankaikkisesti! Amen. Herra siunatkoon meitä, niin kuin hän tekeekin! Kiitos Jumalalle!

 


1 kommentti

Kirotun maan asukkaat

Uskonnollinen kieli on vaikeaa. Ihminen syntyy ja elää omassa kuplassaan. Jonkun kupla on turvallinen ja toisen kupla hukuttaa huoliin. Tulkitsemme kaikkea oman kuplamme läpi, myös uskontoja. Tässä korona-taudin saastuttamassa maailmassa on helppo ymmärtää miten haavoittuvassa maailmassa elämme. Ihmisen hallinta on näennäistä. Arvomme ovat koetteella ja apu kaukana. Itse teen sekä lähiopetustyötä että etäopetusta. Olen kolmannen luokan opettaja ja joitain oppilaita käy koulussa pakon edessä. Sisälläni velloo jatkuvasti epämääräinen pelko. Koen, että Jumala on ainoa joka voi auttaa ja antaa rauhan. Siksi ajattelin kirjoittaa jotain siitä totuudesta, jota niin monet perään kuuluttavat. Mikä on totuus Kristinuskossa? Kaikki ei tähän mahdu, mutta joitain hajatelmia kuitenkin.

Kristinuskon ytimeen kuuluu syntiinlankeemus, jossa koko luomakunnan herruus siirtyi sielunviholliselle. Elämme Jumalan silmissä kirotussa maailmassa. Tästä ajattelusta syntyy perisynnin käsite. Miten  tällaista kieltä pitäisi ymmärtää.

Jos elää kuplassa, johon ajatus elävästä Jumalasta ei kuulu tai että maailmamme juuri niin hyvä kuin ihminen voi siitä tehdä, vaikka jonkinlainen Jumala olisikin olemassa, niin silloin kuva synnistä kaventuu tekoihin ja elämäntapoihin. Ihminen voisi omalla toiminnallaan tehdä kaikesta täydellistä. Näin synnistä tulee paholaiselle erityisen mieluinen asia. Kukaan ihminen ei kykene puhdistamaan elämäänsä niin, että kaikki teot olisivat puhtaita. Kuitenkin tällaisessa kuplassa ihminen yrittää epätoivoisesti elää synnitöntä elämää. Elämä kirotussa, paholaiselle luovutetussa maailmassa on ihmiselle yksin toivoton paikka pysyä puhtaana. Moni ajattelee, että jos Jumala on, niin minä ainakin olen ihan mukava ja hyvä ihminen ja kelpaan kyllä Jumalalle.   Kun alamme tarkastella ihmisen syntejä ja tekoja tältä pohjalta, edessä on vain kaksi vaihtoehtoa, joko se, että joudumme muuttamaan raamatun myyttien kokoelmaksi ja elämänfilosofian oppikirjaksi tai hylätä se kokonaan. Piru voittaa molemmissa tapauksissa. Kristinuskon mukaan tällainen kupla on tuhoisa.

Jos taas Raamatun Jumala on elävä ja todellinen ja Raamatun käsitys synnistä on tosi, riisuu se paholaisen aseista kokonaan. Ihminen, joka kykenee tunnustamaan sen, että oma elämä ei koskaan tule tarpeeksi hyväksi ilman Jeesusta, on pahan ulottumattomissa. Tällainen ihminen suostuu myöntämään syntisyytensä ja alistuu lain tuomiolle tietäen, että Jeesus on jo kärsinyt hänelle lankeavan rangaistuksen.

Jumalan pelko ja nöyryys  ei ole nöyristelyä vaan sitä että tunnustaa Jumalan kaikkivaltiuden ja voiman ja uskoo elävän Jumalan poikaan Jeesukseen. Siihen sisältyy ajatus, että Jumala todellakin ilmoittaa itsensä meille Raamatun kautta. Raamattu ei siis ole joitain irrallisia kokemuksia Jumalasta eikä Jumala ole jokin ideaali filosofinen ajatus jostain elämän alkuunpanevasta voimasta. Itse olin aikoinaan langeta tähän universalismiin.

Maailma tahtoo vääristää koko ajan kuvaamme Jumalasta ja Raamatusta. Siihen samaan syyllistyy myös seurakunta tavan takaa löytämällä raamatusta asioita joita siellä ei ole. Suurin valhe on, ettei uudelleen langennut ihminen voisi palata Jumalan yhteyteen, koska silloin pelastus olisi ihmisen tekojen varassa. Jeesuksen sovitus on historiallinen kertakaikkinen teko, jossa koko maailman synnit sovitettiin. Se joka suostuu tähän sovitukseen uskomalla sen, pelastuu. Pelastusta ei siis ansaita raahamalla syntejämme kerta toisensa jälkeen ristin juureen, vaan uskomalla, että ne on jo kannettu kerralla. Myös meidän vielä tekemättömätkin syntimme. Miksi? Siksi, koska Jeesus kantoi kerralla koko elämämme, ihan kaiken.

Me elämme langenneessa maailmassa syntisinä, mutta Jumalan pyhinä Jeesuksen tähden. Usko Jeesukseen pelastaa, ei meidän kippurointimme oman heikkoutemme kanssa. Maallinen vaelluksemme tulee olemaan Jumalan silmissä aina vajaata, eikä se tule koskaan riittämään. Sielunvihollinen yrittää riistää meidät Jumalan luota nostamalla heikkouttamme eteemme yhä uudestaan. Siksi Paavali opettaakin meitä sanomaa, että heikoutemme on meidän vahvuutemme. Sielunvihollinen tietää tämän ja yrittää lyödä kiilaa meidän ja Jeesuksen väliin.

Tämän kallion päälle rakentuu seurakunnan rakennus. Joku pytinki on komea ja joku taas matalampi. Yhtä kaikki ne ovat  Paholaiselta Jumalalle takaisin vallattuja alueita. Jos ihmettelet joskus, miksi Israel merkitsee niin paljon kristityille, niin yksi merkitys on siinä, että se on Jumalan maata, jota kansa sai asuttaa ja pitää siitä huolta. Meille Israel on kuva Jumalan hallintavallasta ja ikäänkuin ikkuna Jumalan todellisuuteen.

Seurakunnan tehtävä on siis ottaa takaisin sitä mikä on Jumalan valtakuntaa. Kun Jeesus sanoo etsin ensin Jumalan valtakuntaa tarkoittaa siis tätä. Etsi paikkoja joissa Jumalan valtakunnan todellisuus on Jeesuksen kautta on totta ja elä siinä yhtedessä. Liittyessäsi seurakuntaan sinusta tulee Jumalan valtakunnan suurlähettiläs ja maa jalkojesi alla on Pyhää

Ja Jeesuksen omat ovat ihan tavallisia ihmisiä. Jeesus itse vietti aikaa niiden kanssa joita muut hyljeksivät. Miksi siis sinä et kelpaisi. Jeesus kertoo raamatussa, että hänen ikeensä on kevyt kantaa. Hän ei halua antaa meille lisää taakkoja, vaan hän lahjoittaa pelastuksen ja rauhan ihmisen sydämeen. Hän odottaa meitä kotiin!

 


2 kommenttia

Kirjeet

Pienestä pitäen olen ollut intohimoinen kirjeiden kirjoittaja, ja ennen näitä koneita minulla oli todella valtava joukko kirjeystäviä jopa muilla maillakin. Nyt kun elämme jälleen kerran poikkeustilaa, niin sanoakseni, kirjeet ovat jälleen kuvioissa ja arvossaan. Nyt, jos koskaan huomaa kuinka kallis ja korvaamaton aarre meillä seurakunnat ja uskovien yhteys!

Olen saanut tietoa yhteisistä rukoushetkistä joihin kukin on voinut itsekseen osallistua missä sitten on ollutkin. Sain myös ihanan kirjeen jossa kerrottiin vanhasta miehestä joka kuoleman sairaana sairaalassa kulki ihmisten luo heitä lohduttaen siihen asti kun hän eli. Se oli puhutellut kaikkia syvästi ja oliko joku tämän ansiosta löytänyt tiensäkin Herransa luo?

Nuo kirjeet ja yksinäisyydessä rukoillut rukoukset ovat olleet aivan uusi kokemus ja ihmeellinen! Jumala On. Hän on kaikkialla missä ihminen Häntä tarvitsee ja lähestyy! On ollut koettavissa erilainen ”atmosfääri” ja ”voima” näissä ”yhteisissä” rukouksissa. Kiitos että olen saanut olla mukana! On ollut ”sisar” joka on muistanut ottaa mukaan, myös minut yksineläjän ja olijan!

Kaikkien niiden virusten vuoksi, joita nyt lääkärin mukaan on muitakin kuin tämä noro, olen joutunut perumaan avustajieni vuorot ja saanut olla runsaammin itsekseni ja käyttää aikaanikin enemmän sekä Raamatun että rukoilemisen kanssa. Kuinka siunattu asia sekin on!

Vaikka viihdyn yksin ja sitä oloa tarvitsenkin, niin yksin en pääsääntöisesti koe olevani. En vaikka uskonystävien ja seurakunnan kokoontumisia kovasti kaipaankin. Sanotaanhan Sanassakin:” Missä kaksi tai kolme on yhdessä siinä minä, Jeesus, olen heidän kanssansa”! Hän ja Pyhä Henki on kaikialla omiensa kanssa, Patmoksellakin.

Tänä aamuna nousin hitaasti, mutta kaipasin Jumalan sanaa. Avasin Paavalin kirjeen Kolossalaisille enkä olisi paremmin voinut tehdä. On yksilöllistä mikä kohta Raamatussa milloinkin ja itsekullekin syvimmin puhuu, mutta minulle se on nyt tämä Kolossalaiskirje. Kyyneleet vuotavat ja on pakko pysähtyä ja taas jatkaa….

Vanhan käännöksen mukaan 1 luku selittää seuraavasti:

” Apostoli toivottaa armoa ja rauhaa, kiittää kuultuaan heidän (kolossalaisten) uskostaan ja rakkaudestaan Jumalaa/ siitä toivosta, joka heille on talletettu taivaissa. Rukoilee, että he  edelleenkin kasvaisivat Jumalan tahdon sekä tuntemisessa, että täyttämisessä. Osoittaa Kristuksen Jumalan kuvaksi, maailman luomisen ja lunastuksen välittäjäksi ja seurakunnan pääksi, ja että Hänen sovitustyöstään kolossalaisetkin ovat päässeet osallisiksi evankeliumin kautta, ja jonka julistajaksi hän, Paavali, on tullut.”

Kolossalaiskirje on lyhyt mutta kiitollisuutta, syvällisyyttä, armoa, rakkautta ja toivoa täynnä, niin minä sen luen! Siinä on VAIN 4 lukua ja jos joku toinenkin sen lukee, niin uskon, ettei koskettamatta jää. Sana on ajaton, niin kuin on Taivaskin ja kaikki taivaan joukot, olevat, ja tulevat!

Paavali jo aloittaa kirjeensä:” Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, ja veli Timoteus, Kolossassa asuville pyhille ja uskoville veljille Kristuksessa. Armo teille ja Rauha Jumalalta meidän Isältämme !- Tämä kuuluu myös meille sisarille!!!- Paavali jatkaa:” Me kiitämme Jumalaa, Herramme Jeesuksen Kristuksen Isää, aina kun rukoilemme teidän edestänne!” jne. 

Tämä kaikki ja koko sanoma on nytkin, ja aina mitä ajankohtaisin. Rukous on tärkeämpää kuin voimme ymmärtääkään. Samoin kuin uskovien yhteys, ja toinen toisensa rohkaiseminen! Kuten näistä pyhistä asioista lukeminen ja muistuttaminen! Tässä meillä todellakin on Aarre verraton! Emme osaa täällä edes kiittää Jumalaa niin kuin osaamme kerran täydellisyydessä! Uskon kuitenkin että toinen toisemme muistaminen tavalla tai toisella on Herrallemme mieleen ja arvollista!

Jumala rakastaa sittenkin ja kaikesta huolimatta maailmaa!

Mikä koskee meihin, koskee myös Häneen. Niin uskon ja ehken enemmänkin kuin meihin ihmisiin. Uhrasihan HÄN OMAN POIKANSA meidän tähtemme! Voiko olla suurempaa tuskaa kenenkään isän tai äidin sydämessä kuin nähdä lapsensa tuskat ja kuoleman. Minulla äitinä on aina mielessäni ainoa lapseni ensimmäisenä kun jokin vaara saattaa uhata. Se on sellaista hätää ja tuskaa jota harvoin ketään muuta kohtaan tuntee.? Nytkin hän on ollut sairaana, mutta kaikkein pahinta tilannetta ei ole raaskinut minulle edes ilmoittaa, Vasta kun Voi olla jo voiton puolella, kiitos Jumalalle! Näin saamme uskoa ja rukoilla.

Paavali kirjoittaa kolmannen luvun lopussa:” Kaikki mitä teette, se tehkää sydämestänne, niinkuin Herralle eikä ihmisille”! Ja sitten neljännen luvun alussa mitä rukoilemiseen tulee:” Olkaa kestäväiset rukouksessa ja siinä kiittäen valvokaa – rukoillen samalla meidänkin puolestamme, että Jumala avaisi meille sanan oven puhuaksemme Kristuksen salaisuutta, jonka tähden minä myös olen sidottuna, että minä sen ilmoittaisin, niin kuin minun tulee puhua – JA vaelluksessanne olkaa viisaat ulkopuolellanne olevia kohtaan, ja OTTAKAA VAARI OIKEASTA HETKESTÄ! Olkoon puheenne aina suloista, suolalla höystettyä, ja tietäkää, kuinka teidän tulee itsekullekin vastata!”

Tässä saan myös itselleni ”saarnata ja kirjoittaa”! Niin olemme ihmisiä kaikki! Toiset ehkä viisaampia kuin toiset, mutta Herramme Jeesus Kristus, lunastajamme on jokaisen omansa kanssa päiviemme loppuun asti – ja siitäkin eteenpäin! Ihmiseen ja heikkouksiimme katsomatta!

Paavalia vielä siteeraten:”Tervehdys, minulta Paavalilta, omakätisesti. Muistakaa minun kahleitani! ARMO olkoon teidän kanssanne”!

Niin myös meidän Henkemme kanssa!


Näkymätön vihollinen

Minun ei pitänyt kirjoittaa aiheesta josta Tapio ja Juha jo kirjoittivat, mutta tässä ollaan. Yksi sykäys tälle tekstille on mainita mm. saarnasta jonka kuuntelin viikko sitten. Tosin en osaa laittaa tähän ”linkkiä” sinne, mutta löytyy SRO sivulta kuunneltavaksi, jonka kyllä ”etsivä” löytää jos tahtoo.
Suomen Raamattuopisto lähettää joka sunnuntai Jumalan palveluksensa radio Deistä klo. 11.00 alkaen. Nyt viimeksi 15.3. (-20) saarnasi Juha Vähäsarja, aiheesta ”Jeesus pahan vallan voittaja”! Lienen ollut erittäin herkällä tunnolla koska minuun se teki suuren  vaikutuksen.

Niin paljon kuin olen saarnoja jo elämäni aikana kuunnellutkin tuli tunne, kuin olisin kuullut elämäni parhaimman saarnan? Ehkä se johtui myös siitä että saarna päättyi edesmenneen presidentti Kyösti Kallion rukoukseen, jonka Kallio luki radiossa sotaan joutuneelle kansalleen ja Vähäsarja saarnansa lopuksi siteerasi!

Viimeksi käydyn sotamme aikana tuo rukous koitui rohkaisuksi, sotimaan joutuneille sotilaillemme, ja Koko kansallekin joka päättyi vertaansa vailla olevaan kehotukseen lukea Raamattua! Joka kehotus on mitä suurimmassa määrin, sekin, kansaltamme häviämässä. Kuten niin moni muukin kansakuntaa säilyttävä ja kohottava asia.

Nyt meillä, täällä rakkaassa Isänmaassamme, on enää muutamia sellaisia ihmisiä jäljellä, jotka tuon näkyvän vihollisuudenajan kokivat. Silloin ihmiset kuitenkin tiesivät, mistä suunnasta todellinen vihollinen oli tulossa ja mihin oli vastattava kaikin mahdollisin voimin ja asein, kuten vastattiinkin. Nyt meillä on tämä sama asia käsillä korona viruksen muodossa mutta vihollisena jota ”näkymättömänä” on vaikea vastustaa ja tietää kuinka tulee ”sotia” sitä vastaan.

On toki se toinenkin, jota vastaan meillä, vaikka näkymätön sekin, on Tieto kuinka sitä vastustetaan.  Ja jonka aika kerran totisesti päättyy lopullisesti. Tällä toisella oli tietoinen valinta ryhtyä viholliseksi. Tällä nykyisellä, näkymättömällä, joka nyt meitä koettelee, ei ole tietoisuutta.

Tähän koronavirukseen toivoo löydettävän lääkkeen ja sen hyökkäyksiä pyritään estämäänkin ja ennakoimaan kaikin mahdollisin, ja ehken mahdottominkin asein.. Se vaatii meiltä kaikilta ”kuuliaisuutta” ja niiden ohjeiden noudattamista jotka ovat tarkoitetut kansamme pelastumiseksi ja paranemiseksi. Eivätkä ohjeet ole ns. kenenkään ”oma asia” ts. oman harkinnan varassa noudattaako niitä vai ei! Koko kansan on kaikkien yhdessä niihin vakavuudella paneuduttava.

Meillä ei kuitenkaan ole ensisijaisesti kaikkein suurin vastustus virusta, eikä ”lihaa ja verta vastaan” kyseessä! Vaan myös se toinen näkymätön vihollinen. Taivaasta langennut enkeliruhtinas jota meidän tulee ennenkaikkea vastustaa Kristuksen täytetyn työn ja Pyhän Hengen avulla ja suojeluksessa. Kuinka sen voi tehdä?

Olen huonosti yrittänyt kirjoittaa täällä siitä kuka on se kaiken luomakunnan vihollinen, joka taivaasta lankesi, joutuen heitettäväksi tänne maailmaan Jumalan käskystä ja tämän maailman kiusaajaksi. Olen kirjoittanut lapsellisen yksinkertaiseksi, toivoen, että Jos tänne nyt ja muinakin vaikeina hetkinään joku ”etsivä eksyisi ”- Ja Löytäisi  Elämänsä Kalleimman ja Kestävimmän Aarteen, ohjautuen oikeaan suuntaan!? Löytämään Vapahtajansa Jeesuksen Kristuksen!  Hänet joka vapauttaa ihmisen kaikista näkymättömistä kuten näkyvistäkin vihollisistaan.

Ei niin, ettemme joutuisi kärsimyksiin ja lopulta kuolemaankin, vaan että meillä olisi Usko, Toivo ja Rakkaus. Tieto ja varmuus kaikkina elämämme päivinä siitä, ettemme ikinä huku. Emme silloinkaan kun elämämme päättyy vaan saamme olle levollisella mielellä Vapahtajamme ristinkuoleman ja ylösnousemuksen ansiosta. Evankelista Matteus kirjoittaa tästäkin asiasta luvussa 10 joka on kokonaan hyvä, mutta aiheesta voi lukea esim. jakeet 26-32.

Kun tätä aloin kirjoittaa satoi lunta ja taivas oli harmaa, sisälläkin pimeää, nyt kun lopetan paistaa jälleen aurinko kirkkaana, niin että silmiä häikäisee! Meillä on Elävä ja Voimallinen Herra, Kirkkauden Kuningas Jeesus Kristus, nyt ja aina. Ihmiseksi syntynyt ja ihmisenä kuollut, Jumalan ainosyntyisenä Poikana ylösnoussut Pyhä ja Kaikkivaltias, joka lupaa kuunnella jokaista joka Hänen puoleensa kääntyy!

Mieleeni tuli, ennen kuin aloitin, virsi ”Jeesus sä ainoa!”

”Jeesus sä ainoa heikkojen auttaja, anteeksiantaja uupumaton! Pyhyys ja puhtaus, rakkaus, virvoitus, totuus ja armahdus sinussa on.

Kun uuvun, haavoitun, huomassas, Herra, Sun, suuren ja siunatun, levätä saan. Toiset jos hylkäävät, kasvosi lempeät puoleeni kääntyvät rohkaisemaan!

Herrani, armahda, ohjaa ja taivuta, minne ja milloinka tahtosi vie. Neuvoilla Henkesi valaise mieleni. Tee Jeesus, rakkaaksi ristini tie. Ainoa puhtaus, syntisen usakallus, tuskassa lohdutus: Pyhyytesi. Vaatteeksi anna se! Ohjaa ja varjele JOKAINEN ASKELE, JEESUKSENI!


Kuinka saada tarkka kuva koronaviruksesta

20200319_175732_01

Sammalet hehkuivat ilta-auringossa. Niistä oli tietenkin saatava valokuva. Mukana oli kamera ja kamerassa objektiivi, jolla ei pääse likikään sammalenvarsitasolle. Onneksi oli kännykkä. Siinä on oikein macro- eli lähikuvatoiminto. Niinpä laskin puhelimen sammalten juurelle ja yritin saada kelvollista kuvaa.

Kääntelin ja vääntelin kameraa. Ihan veikeältä näytti mutta ei. Otin vielä muutaman räpsyn. Ei, ei näytä sellaiselta kuin haluan. No, onhan tämä vain kännykkäkamera. Silti harmitti. Ei tullut terävää kuvaa.

Jäyti mieltä!

Sitten hiipi mieleeni, että on muutakin, josta en ole viime päivinä saanut oikein tarkkaa kuvaa vaikka kuinka kääntelen ja vääntelen aivojani ja uutisia. Sehän on tietenkin tämä trendikäs koronavirus. Aloin pari päivää kirjoittaa blogia siitä. Näin se alkoi:

Ärsyttävää. Äsken yhdet olivat varmoja, että pöpö tarttuu vain pisaratartuntana. Toiset olivat yhtä varmoja, että se tarttuu myös kaupan hedelmistä ja liukuportaiden hihnoista. Äsken yhdet tiesivät, että pöpö ei tartu likikään niin helposti kuin jokavuotinen kausi-influenssa. Toiset tosin olivat varmoja, että tarttuupa hyvinkin. Yhdet tiesivät, että pöpö tappaa vähemmän kuin tavallinen influenssa. Toiset tietenkin tiesivät, että väkeä kuolee kuin kärpäsiä.

Aurinko laski Aurajoen taakse ja oivalsin, että tämä mokoma korona taitaa olla vähän niin kuin valokuvaamiseni. Näissä oloissa koronasta ei vain saa tarkkaa kuvaa.  Jos kaksi professoria ovat yhdestä asiasta vastakkaista mieltä, niin en minä millään voi saada samasta asiasta tarkkaa kuvaa.

Jäyti mieltä monta päivää.

Mutta minkäs teet. Kesken jäänyt blogini jatkui:

Nyt pystytetään valmiuslakia. Se otetaan käyttöön, kun uhkaa sota, ydinkatastrofi tai paha tartuntatauti. Näyttää siis siltä, että korona on verrattavissa sotaan tai ydinkatastrofiin. Viime viikolla oltiin jollakin aivan muulla tasolla. Toivottavasti joskus tulevaisuudessa ei ydinkatastrofia vähätellä. ”Äh, eihän se tappanut kuin murto-osan siitä kuin korona.”

Toivotaan! Ja ollaan järkeviä.

Nyt eletään poikkeusoloissa. Vaikka tilannekuva ei ole täysin tarkka, aina voi pestä kätensä ja vältellä Rantaradan junia. Ainakaan vielä ei ole ulkonaliikkumiskieltoa. Voin taas huomenna auringonlaskun aikaan mennä kuvaamaan sammalia, koska nyt tiedän, miten saan kuvatuksi paremmin. Tein yhden valokuvaamisen perusvirheistä.

En mennyt tarpeeksi lähelle.