Melko hämmentyneenä olen seurannut kirkollista ja julkista keskustelua kirkon ympärillä. Kirkon ääntä käyttää näissä keskusteluissa julkisen sanan valitsemat henkilöt, jotka saavat omien näkemystensä perusteella kertoa miten Raamattua pitäisi tulkita ja mikä on kirkon käsitys Jumalasta ja ihmisyydestä. Usein näihin keskusteluihin otetaan mukaan ihminen, joka edustaa jonkinlaista ääriajattelua kristillisyydestä ja jolla on jyrkästi poikkeava käsitys siitä mitä ns. asiantuntijat ovat mieltä. Näin saadaan sopivan suuri kontrasti ns. järkevän ajattelun tueksi.

Huomenna on kirkossa vaalipäivä ja kirkon oma organisaatio kannustaa ihmisiä äänestämään suurin joukoin. Kannustimena toimii ajatus muutoksesta, jonka demokraattisempi vaali toisi tullessaan. Näin kansan näkemys Raamatusta ja Jumalasta läpäisisi kirkon opin. Tähän sisältyy itseäni pelottava ajatus raamatun sanoman päivittämisestä. Epämääräinen ajatus siitä, että raamatussa on nykyihmisen silmissä jotain viallista ja vanhaksi käynyttä tuntuu pelottavalta, kun se tulee kirkon piiristä. Itsekin toivon, että ihmiset tulisivat äänestämään, pohtien samalla sitä mikä merkitys omalla seurakunnalla on hänelle itselleen. Kuka olisi sopiva henkilö tekemään työtä oman seurakunnan eteen.

Oma kokemukseni Jumalasta on tehnyt minusta nöyrän. Nöyrän terveellisellä tavalla. Kapinani Jumalaa ja Raamattua vastaan on kääntynyt avun pyynnöksi ja joskus jopa huudoksi. Oppirakennelmat ovat sortuneet tyhjiksi hädän keskellä.

Sillä mitä mieltä kirkko, teologit tai julkinen mielipide ovat tasa-arvosta, avioliitosta tai piispan raha-asioista tai edes synnin määritelmästä muuttuu turhaksi kun elämä ja maailma jyrää ihmisen yli. Samaan turhuuden myllyyn joutaa myös herätysliikkeiden ja ääriryhmien uho ja palo.

Kristinuskon ytimeen on jostain päässyt hiipimään  käsitys, että ihmisellä olisi jotain valtaa. Valtaa yli Jumalan, raamatun ja toisten ihmisten. Tämä on hämärtänyt kuvan Jumalasta, joka kärsi ihmisen takia ja puolesta. Sen sijaan, että kirkko katsoisi kärsivää Kristusta, se katsoo kärsivää ihmistä ja yrittää löytää avun itse. Kun siirrämme katseen pois Jeesuksesta häviää samalla luottamus elävään Jumalaan ja hänen tekoihinsa. Näin Jumalasta tehdään heikko ja Jeesuksesta myytti. Tällaisesta katsantokannasta käsin on helppo sanoa, että raamatun sanaa on päivitettävä.

Sen sijaan, että päivitäisimme Raamattua, voisimme tunnustaa oma vajavaisuutemme ja kyvyttömyytemme elää Raamatun sanan mukaan. Tunnustaisimme syntisyytemme Jumalan edessä. Sen, että elämme erossa Jumalasta ja olemme tämän rikkinäisen maailman saastuttamia. Kaikki meidän halumme ja tekomme, hyvätkin, ovat Jumalan edessä lopulta turhia jos ne tehdään pelastumisen takia.

Jumala tarjoaa meille pelastusta ja armahdusta. Omaa ehdotonta ja pysyvää rakkauttaan ja hän odottaa että me tarttuisimme siihen. Hän tarjoaa armahdusta sekä arvoa Jumalan lapsena sellaisena kuin olemme. Me kelpaamme hänelle aina.

Jumalan todellisuudessa demokratiasta tulee enemmän. Siitä syntyy seurakunta, joka elää ja hengittää Kristuksen sydämen sykkeessä ja tekee sitä kaikkea hyvää mitä hänkin teki opetuslastensa kanssa.