Blogitaivaalla olemme –  ja olen kirjoitellut jo kahdeksatta vuotta, minulla tähän mennessä 322 blogia! Ja tässä se 323.

Tosin joukkomme on huomattavasti pienentynyt alkuperäisistä kirjoittajistaan. Vakituisiksi valittiin 4 joista minä ainoana naisena ja jäljellä vielä? Toisena ts. ensimmäisenä, alkuperäisenä Laakson Tapio! Opettaja pohjanmaan suunnalta joka tunsi minut kirjoitusteni perusteella ja halusi joukkoon! Kiitän häntä sydämestäni että on jaksanut tätä ”taivasblogia” ylläpitää!!! Oikeastihan nimemme on ”Usko, toivo ja bloggaus”. Kirjoitan tämän nyt näin, koska tulin menneeksi facebookiin, johon olin aina tuntenut vastenmielisyyttä ja sanonut etten koskaan mene!

Olen ollut siellä nyt hetken aikaa ja ymmälläni, en positiiivisesti kuitenkaan. Minulle tämä sananmukaisesti ”Taivas” on lähes korvaamaton! Täällä voin oikeasti olla sitä mitä olen ja kirjoittaa sydämeni ja mieleni ajatukset sellaisina kuin ne koen! Minua kuitenkin yllätti kuinka todella paljon sieltä ”naamakirjasta” löytyi sukulaisia ja ystäviä, sellaisiakin, paljon,  joista en ole vuosiin kuullut mitään saati heitä nähnyt! Se on ilo!

Ja sen tähden että olen itsenäinen ihminen ja tottunut ilmaisemaan itseäni sekä maalauksissani että kirjoituksissani, niin koen tulleeni vähemmän sosiaaliseksi ja onhan siihen syynsä myös olosuhteissa, kuten monet tietävätkin. Mutta luova ihminen tarvitsee myös hiljaisuutta ja omaa aikaa!!! Eräs ystävä kysyi ”facessa” vieläkö maalaan? Aloitin 16 vuotiaana ja oli pakko lopetella ja vähentää tekemistä vuoden 2000 jälkipuolella kuntoni niin huononnettua. Viimeisin näyttelyni oli täällä Kauniaisten kaupungintalolla, kulttuurisihteerin pyynnöstä v. 2005. – Mainittakoon että ensin kieltäydyin, koska olin menossa suureen leikkaukseen eikä minulla ollut ripustajaa! Mutta kaikki järjestyi ihmeellisesti!

Ja kerrottakoon seurakuntalaisille, jos tätä lukevat, että kävi siellä näyttelyssäni myös pappimme Oiva Hujanen sillloisen morsiammensa kanssa! Olimme , jos uskaltaisin sanoa, aika hyviä ”kavereita” silloin Oivan kanssa-kin! 😉

Miksi otsikkona on tuo Galatalaiskirjeen ”Vapauteen Kristus vapautti meidät” noin se kuuluu kokonaisuudessaan. Koska rakastan Jumalan sanaa ja Sanaa joka on yhtäkuin Jeesus Kristus Vapahtajamme ja Pelastajamme. Mikään muu ei tässä maailmassa ole niin rakasta kuin Hän! Isä, Poika ja Pyhä Henki!!! Minä haluan hänestä puhua, todistaa ja kirjoittaa. HÄN ON pelastanut MYÖS minut ja valmistanut siten pääsyni Jumalan Valtakunnan kansalaiseksi nyt ja kuolemani jälkeen!

Tämä on Se Suuri Sanoma, jonka Jeesus tuli meille henkensä uhraten kertomaan!!! Nyt taas itkettä aivan tulvimalla, sillä niin suuri on tämä Jumalan suunnitelma ja teko meidän ihmisraukkojen puolesta. Meidän ei tule antaa vihollisemme uskotella että huonoudesta ja heikkoudestamme huolimatta emme kelpaisi Jeesuksen sovitustyön kohteeksi. Me kelpaamme! Kiitos, ylistys ja Kunnia Jumalalle. Kirjoitan kaiken tämän, minkä kirjoitan, siksi että jotkut ovat, minut tuntien, kyselleet kuulumisiani!

Ja, sallikaa vielä tämä? Sain isäni puoleiselta serkultani ihanan kirjeen täyttettyäni vuosia nyt helmikuussa. Ja se kirje on kaikkein kallein lahjani jonka olen koskaan saanut. Hän Laamanni Pauli Alankoja on isäni vanhimman veljen poika joka veli kuitenkin ”kaatui” sodassa ja tämä serkkuni oli 2 vuotias vasta. Ei oppinut isäänsä tuntemaan. Mutta minun isäni oli hänelle tärkeä. Ja sitä myöten hänen kirjeensä minulle suuri lahja. Ja tähän kirjeeseen lopetan tällä erää:

” Mutta tärkein on vielä sanomatta! Sinulla Tuulikki, on aina ollut kaikkein tärkeimmät elämänarvot kohdallaan, harras ja syvä kristillisyys ja rakkaus tähän meidän yhteiseen isänmaahamme, sekä kaikki muutkin, ikuisesti kantavat vakaat, ja positiiviset elämänarvot: Sinä olet meidän sukumme todellinen arvojohtaja! Ja siitä onnittelen ja kiitän Sinua oikein sydämeni pohjasta.!” Kaunista ja pitkässä kirjeessään hän mainisee myös nämä luovat lahjani! JA kuitenkin kaikki kiitos ja kunnia kaikesta mitä itse kullakin hyvää on, kuuluu meidän Luojallemme Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle, ylistetty olkoon HÄN!