En alkuunkaan ajatellut tälle tällaista nimeä, mutta enpä keksinyt muutakaan! Yritän siis jatkaa! –

Minuun ovat aina vaikuttaneet ilmojen muutokset, ja vaikka tänään onkin vasta 22 pv Heinäkuuta (!?) niin olen jo syksyisissä ajatuksissa? Mutta ehkä sen teki, tai aikaansai, tuo eilinen  ja viimeöinen sade, joka ei kuitenkaan ollut mikään mahtava luonnonilmiö!? Niinpä päädyin aamulla ajatukseen etteivät tunnetilat katso kalenteria? Tai harmitti sekin että kaksi pinehköä mattoa olivat läpimärät ja kun niissä on ”muovipohja” kestävät kuivua! Kuten parvekelaudatkin niiden alta.Olivat siis märemmät kuin muu terassi. (No ketä kiinnostaa?!)

Pitkäveteisyyttäni ja mielikuvituksettomuuttani ajattelin lukea viimeksi saamaani Sirpa Noutereen runokirjaa jonka tyttäreni antoi minulle joululahjana v. 2020. Hänen, siis runoilijan, inspiraationsa juontaa yhteiseen harrastukseemme ja kohteeseemme joka on Vincent van Gogh! Meillä, tällä runoilijalla, ja minulla on kirjaksi koottuna Vincentin kirjeet kirjaksi! Samat harrastukset siis. –  Tarascon on kunta kaakkois Ranskassa.

Tässä Sirpa Noutereen kirjassa on etusivulla tietoa miksi hän juuri tämän kirjan ja runoja kirjoittaa, jos siis jotakuta kiinnostaa? Itse otin tuon kirjan iltalukemisekseni eilen, mutta pakko sanoa etten oikein syttynyt (nytkään), olen vanhojen runojen ystävä ja niitä riittää, enkä niihin väsy!

On siis harmaa päivä, ainakin toistaiseksi ja tunneihmisenä oli pakko tulla TEKEMÄÄN JOTAIN? Ensin ajattelin mistä löydän kuivaa mattoa terassilleni mutta kun siinä on katoksena vain pieni lippa niin eipä löytynyt ja hyvä niin!

Muutenkin olen muistellut menneitä, jopa yllättynyt itsekin, kun jostain syystä palasin omaan rippikouluaikaani joka oli jossain Espoon rannikolla, paikan nimi ei nyt kuitenkaan tullut mieleeni ellei se sitten ollut Hila? Mutta siellä oli kirkolla joku tila missä leiriä pidettiin! Ja parakki jossa nukuttiin.(Olen ennenkin tästä kyllä kirjoittanut jotain) Opettajat olivat ihania nuorehkoja pappeja ainakin osa.

Erityisesti jäi mieleeni eräs nuori nainen joka ei siis ollut pappi, mutta hän jotenkin ”tykkäsi” minusta ja tuli iltaisin parakkiini ja keskustelimme paljon. Kun rippikoulu oli päättynyt hän ilmestyi kerran kotipihalleni tuolla Karhusuolla ja muun ohessa tuli kertomaan että lähtee pitkäksi ajaksi ulkomaille emmekä siis enää tapaa. Se tuntui surulliselta, mutta sellaista elämä on. Se on ystävistä eroamista ja luopumista. Siis sitäkin!

– Mitä sitten nykyisyyteeni tulee niin arki on arkea ja TAAS vaihtuu ns. avustaja!? Olen väsynyt, olen kyllästynyt! Aloita aina kaikki alusta ja opasta ja kun juuri alkaa sujua niin eikömitä!? Taas vaihtuu! Ei tässä avustajien palkkakaan päätä huimaa, mutta eivät he oikein taida edes tietää mitä tulevat tekemäänkään, ja tottahan on sekin että jokainen vammainenkin ihminen on oma persoonansa ja vammat erilaisia!

Taidan olla aika lopussa itseni ja elämäni kanssa? Mutta tällaistakin elämä on! Joskus ei meinaa jaksaa. Onneksi vielä, niin uskon, riittää kauniitakin syyspäiviä joista kyllä tykkään!!! No Tulipahan kirjoiteltua!? On hyvä että on myöskin ”tämä Taivas” jossa saa purkaa mielensä päällä olevia asioitaan, ei niitä tarvitse kenenkään väkisin lukea. Ei ainakaan niiden joilla nyt justiin on kaikki paremmin kuin hyvin! Onnea vaan ja ihania syyspäiviä!

–  Ja Kyllä Tämäkin Taas Tästä – jonain päivänä hellittää? Kaikkivaltias ei katoa Taivaastaan mihinkään! Päinvastoin, uskon että minä ja lukemattomat muut ovat sinnepäin menossa! Siitä kiitollisena siltikin vielä tänään!