Edellisestä tekstistä on kulunut melkoinen tovi. Elämän haasteet ovat pakottaneet priorisoimaan ajankäyttöä. Väsymys ja ahdistus on ollut kaverina melko pitkään. Surutyötä on tehty kun appivanhemmat siirtyivät Taivaan kotiin kuluneen vuoden aikana ja siihen liittyvä elämän muutokset ovat haastaneet kyselemään kaiken tarkoitusta. Huomio on kiinnittynyt omiin vanhempiini, jotka tekevät omaa taivaltaan Etelä-Pohjanmaalla. Monessa kohtaa olen joutunut parannuksen paikalle ja yksi niistä on suhteeni kotiväkeen. Pohjoisen suunta on määrittänyt tekemisiäni jo vuosia ja nyt se on poissa.

Jumalalle on tärkeää kaikki suhteet. Jeesuksen tärkein tehtävä oli korjata ihmiskunnan suhde Isään, Jumalaan. Jeesuksen elämä haastaa meitä kaikkia miettimään omaa taivallustamme. Vaikka elämme armon alla, voimme helposti ajautua lain alle kun huomaamme kerta toisensa jälkeen lankeavamme omiin helmasynteihimme. Syyttäjä saa meistä helposti otteen ja koemme kelpaamattomuutta Jumalan edessä.

No tämä oli aika pitkä saattelu varsinaiseen tekstiin jonka ajattelin jakaa tänne. Tiistain lehdessä oli hartaustekstini Itsenäisyyspäivälle. Jospa jaksaisin palata hieman useammin kirjoittamaan.

Huomenna Suomi täyttää 106 vuotta. Kysyin koulussa lapsilta, mitä itsenäinen Suomi heille merkitsee. Ensimmäiseksi nousi ajatus, että saamme olla vapaita ja saamme jokainen olla juuri sellaisia, mitä itse haluamme olla. Yhtä tärkeänä lapset pitivät sitä, että olemme turvasta sodalta ja väkivallalta.

Omat isoisäni uhrasivat parhaat vuotensa talvi- ja jatkosodassa puolustamalla noita samoja arvoja, joita lapset pitävät yhä tärkeinä. Kotirintamalla heidän vaimonsa ja perheensä maksoivat kyynelten muodossa samaa hintaa.

Sota, väkivalta ja pahuus ovat aina läsnä ihmiskunnan ja tämän maailman todellisuudessa. Kateus, ahneus, katkeruus ja kostonhimo ajavat niin yksilöitä kuin valtakuntiakin väkivallan tielle. Ukrainassa nuoret miehet ja naiset antavat nyt omat uhrinsa kansansa ja koko Euroopan vapauden ja turvallisuuden takia.

Kun Jumala loi maailman ja ihmisen, hän totesi sen kaiken olevan hyvää. Jumala ei luonut sekundaa. Hän loi ihmisen ikuisuusolennoksi ja vapaaksi. Hän antoi luomakuntansa ihmisen vastuulle ja hoidettavaksi, mutta me tiedämme, miten siinä lopulta kävi. Ihminen ei osannut käyttää vapauttaan oikein, vaan lankesi ja menetti yhteyden Luojaansa. Jumalan piti ottaa käyttöön suunnitelma B. Golgatalla Jeesus kärsi rangaistuksen koko ihmiskunnan syntien takia. Kuolemallaan hän lunasti ihmisille kansalaisuuden Jumalan iankaikkiseen valtakuntaan.

Jokainen meistä kohtaa elämänsä taipaleella iloa, surua, kärsimystä, onnea, hylkäämistä ja rakkautta. Se on ihmisen osa. Mutta me suomalaiset saamme kohdata ne vapaassa ja itsenäisessä maassa. Kahden maan kansalaisina meidän lopullinen turvamme on Jeesuksessa, joka odottaa meitä kotiin taivaalliseen valtakuntaansa.

”Jalat pidän mullassa maailman,katseellani taivasta tavoitan. Tiedän minne matkaani tehdä saan, olen kansalainen kahden maan.”

-Pekka Simojoen laulu: Kahden maan kansalainen-