Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.


2 kommenttia

Mun seurakunta

Olen taas ehdolla oman seurakuntani kirkkovaltuustoon. Olen sitoutunut kirkkoon ja sen perinteeseen, koska se on minun hengellinen kotini. Olen sitoutunut siihen kirkkoon jonka oppi-isä on Luther. Kirkko on aina  jäsentensä summa ja samalla Pyhien yhteisö. Uskontunnustus kertoo mihin uskomme ja mikä on kirkon pohjavire. Kirkko on yhtä hauras kuin ihminen on ja yhtä luja kuin mitä Jumala on. Kirkossa ja koko Kristinuskossa on sisäänrakennetttu jännite heikon ihmisen ja kaikkivaltiaan Jumalan välillä.

Jeesuksen myötä astui voimaan uusi liitto Jumalan ja ihmisen välille. Tuossa liitossa Jumala ottaa vastuun kokonaan itselleen. Se on kuin lainasopimus, jossa pankki antaa lainan ja vastaa itse siitä, että lainan vastuut tulevat hoidetuksi. Lainan ottajalle jää vain tuhlaamisen vaiva.

Omalla paikkakunnallani Pyhäjärvellä herätysliikeiden vaikutus on hiipunut ja Luterilainen seurakunta elää omaa, melko  vahvaa elämäänsä eteenpäin. Työntekijät ovat motivoituneita ja ahkeria vaikka talous onkin lujilla. Seurakuntamme on avoin yhteistyölle eikä torju yhteydestään ketään, jotka haluavat tehdä töitä Pyhäjärven eteen. Oman kaupungin eteen tehty työ on Jumalan mieleistä työtä. Kulunut valtuustokausi oli kaikista taloudellisista haasteista ja vaikeuksista huolimatta antoisa ja pystyimme järjestämään paljon hyviä tapahtumia perusseurakuntatyön ohella.  Neuvosto ja valtuustotyöskentely oli muutakin kuin pykälien pyörittelyä, sillä niissä sai kohdata aidosti ihmisiä ja ainakin itse koin tulleeni myös hengellisesti hoidetuksi. Koin palvelevani Jumalaa ja ihmisiä.

Seurakunnan työ on usein näkymätöntä ja eikä tee itsestään numeroa. Kastehetket kodeissa, rippikoulut, häät ja hautajaiset ovat työntekijöille arvokkaita kohtaamisia ihmisten kanssa. Me ”ammattiuskovat” emme useinkaan ymmärrä niiden merkitystä Evankeliumin työn eteenpäin menemiselle. Kuitenkin Jumalan sana on aina esillä ja läsnä. Jos katsomme Johanneksen evankeliumin alkua näemme sielä että Sana on sama kuin Jeesus. Jeesus on siis aina läsnä seurakuntamme tilaisuuksissa. Näissä tilanteissa Jeesus hoitaa laumaansa.

Tulevaisuuden haasteena on kuitenkin tavoittaa niitä ihmisiä, jotka ovat  menettäneet yhteyden seurakuntiin ja Jumalaan. Se ei ole pelkästään jäsenkadon ja verotulojen paikkaamista vaan totista evankeliumin työtä. Synnin olemus on ero Jumalasta ja synnistä parannus on kääntyminen Jumalan puoleen ja mielenmuuutos. Usko itsessään on lahja Jumalalta ja seurakunta on paikka, joka on laitettu kantamaan tätä lahjaa, elämään todeksi sitä. Seurakunnan yhteydessä ihminen voi löytää Jeesuksen. Tähän evankeliumin työhön on kutsuttu jokainen seurakunnan jäsen.

Mainokset