Kuulun siihen ikäluokkaan jonka vanhemmat olivat olleet sodassa ja jotka kuollessaan olivat sotaveteraaneja. Molemmilta kaatui veli ja molempien äidit olivat leskiä jo ennen sotia. Nämä äidit kasvattivat lapsikatraansa ilman miestä. Koska kaikki vaikuttaa kaikkeen, jotkut ihmiset katkeroituvat kovista koettelemuksista, mutta minun isoäideistäni ei kumpikaan ja ansioksi luen sen että he olivat syvästi kiinni uskossaan ja toivossaan Häneen joka on Kaikkivaltias. Omalla esimerkillään he kasvattivat lapsensa ja nämä lapset, eli omat vanhempani jatkoivat samaan henkeen.Olen siis kasvanut uskonnollisessa ja isänmaallisessa kodissa ja saman olen pyrkinyt siirtämään omaan rakkaaseen lapseeni.
Muistoja kunnioittaen ja Jumalaa vapaasta isänmaastamme kiitäen ajattelin voida kirjoittaa tänne tänään pari runoa. Eilen illalla jo kahlasin nämä kansallisrunoilijamme läpi, joihin siis luetaan ensimmäisenä Leino. Paljonhan tämän arvon alla on, ainakin minun mielestäni, muitakin. Valitsin tähän Koskenniemeä. Hellaakoski on minulle Leinon veroinen mutta olkoon nyt näin. Teen tämän kiittäen Jumalaa kaikesta mitä Hän on ja mitä Hänen Poikansa on puolestani ja puolestamme tehnyt!
Sen verran kuitenkin tästä ensimmäisestä runosta että on hyvä muistaa ja tiedostaa missä tilanteessa tämä ihanteellinen runo on kirjoitettu. Sodissa ei ole mitään ihailtavaa, siellä vaan ollaan ja tehdään se mikä tehdä täytyy.
Sotilaspoika
Kuustoista kevättä harteillaan/ hänen lähtevän näin ma kotoaan/ päin vihollista ja vaaraa päin./ Minä äidin silmissä loisteen näin, / punan hehkun poskilla siskojen./ Sanaa valituksen ma kuullut en./ Ei kääntänyt päätään hän lähteissään,/ kun hiihti hän iltaan hämärtyvään,/ kun kevein vedoin hän painui pois/ kuin koulutielleen kadonnut ois./ Hän lähti kuin lähti aikoinaan/ hänen isänsä kutsun kuultuaan./ Minä näin hänet kerran vieläkin,/ kun tuli hän keväällä takaisin:/ kuustoista kevättä elämän/ näin kylmänä paareilla lepäävän.Näin äidin ja siskon kyyneleen,/ sanaa valituksen ma kuullut en./ Vain rukouksen hiljaisin/ koti siunasi nuoren sankarin./ Mitä vaatii Suomessa vapaus maan/ se isästä poikaan maksetaan.
Koska minulle tämä blogitaivas on ennen kaikkea minun sydämeni Herralle suunnattu, jatkoksi samalta tekijältä suloinen runo toisenlaisesta sankarista.
Eräs pienimmistä profeetoista
Ma olin pienin profeetoista vain/ ja äänen pienen Herralta ma sain,
niin pienen, että tuskin ainoaa/ ma saatoin sanallani vakuuttaa.
Ja uskoani, totta puhuen,/ myös kalvoi epäilyksen matonen.
Sen minkä totuudesta tiesin, ties/ Jerusalemin joka kadun mies,
ja sokeat ja rammat edelleen/ jäi multa sokeuteen ja rampuuteen.
Ja Juudan kaikki suuret profeetat,/ nuo salaisuutten suurten vartiat,
ja saddukeukset, kirjanoppineet/ on säälivästi mulle hymyilleet,
kun taivaan avaimia kilistäin/ he ohitseni astui kopein päin.
Mut hetkeni on ollut mullakin,/ on suurin, säteilevin, loistavin,/
kun ristin juurella ma Golgatan/ näin uuden valkeuden maailman
ja, profeetoista pienin, todistaa/ sain nöyryydessä Herran Kunniaa.
Virsi 577
Hyvää itsenäisyyspäivää 75v.
Blogitaivas 
06/12/2014 18:38
Meinasin tulla poistamaan tämän tekstini, mutta olkoon. Jos joku joutaa ihmettelemään mitä tuo 75v tarkoittaa, niin siitä alkoi vanhempieni sota Mainilan laukausten jälkeen. Se ei siis ole minun ikäni eikä maamme itsenäisyyden. Toisaalta…?
TykkääTykkää
06/12/2014 21:20
Kiitos Tuulikki tästä tekstistä. Se oli minun itseänäisyyspäiväni Teksti isolla T:llä.
Jo kuolleet ukkini ja tutani olivat myös veteraaneja. Toinen mummuni puuskahti silloin tällöin tv- uutisten koskiessa sotaa jossakin päin maailmaa, että ”sota on kamalaa”. Heitä muistelen tänään ja iloitsen, että saivat elää rauhankin aikaa omissa elämänpiireissään.
TykkääLiked by 2 people
06/12/2014 23:12
Kiitos Virpi! Jaksat aina rohkaista.!
Välillä vaan tulee tunne että edustan jotain niin mennyttä tai omalaatuista ettei se oikein tunnu saavuttavan kovinkaan monia. Mutta äänellään se variskin laulaa ja sekin on Jumalan luoma eikä silläkään taida paljoa ihailijoita olla. Minäkin ennen niitä isoja lintuja ajoin pois pihaltani kun tykkään enemmän pikkulinnuista, mutta sitten alkoi käydä niitä sääliksi ja sanoin niille että Jumalan luomia tekin olette olkaa rauhassa. 🙂
Sota on suuri onnettomuus, pahinta mitä voi kenenkään kohdalle tulla. Sydämeni on täynnä kiitollisuutta siitä että olemme pitkään saaneet rauhassa elää itse synnyin sotien jälkeen. Eivät meidän viiden lapsenkaan isä ja äiti henkisesti täysin ehjinä takaisin tulleet, mutta noista ajoista ei puhuttu, varsinkaan isä.
Olen elänyt nuoruuteni 60 luvulla täällä pääkaupunki seudulla. Helsingissä asuin silloin kun nämä vasemmistolaisiksi ruvenneet parempiosaisten perheiden opiskelija nuorukaiset ja naiset tekivät jonkinlaista ”kulttuurivallankumousta”. Olen nähnyt ja kuullut kuinka sodassa olleita halveksittiin se oli silloisen ajan henki.
Mitä runoihin tulee Yrjö Jylhällä on koskettavia runoja paljon juuri noista sota ajoista, mutta tämä tuli valittua.
Ei kukaan tervejärkinen sotaa ihannoi, mutta ehkä nuo ihanteelliset runot saattoivat auttaa silloin kun elämä oli muuten liian kovaa. Jokainen jolla tänäänkin on aikuisia lapsia tai lapsi, voi vain kuvitella sitä tuskaa jota vanhemmat ovat kokeneet joutuessaan katsomaan heidän sotaan lähtöään. Tai nuorista vaimoista miehen joutuessa sotaan. Mielestäni näitä asioita ei vaan saisi unohtaa.
Virpi, minä olen kiitollinen siitä että vanhempieni ei enää tarvitse elää tässä ajassa. Isä kuolikin jo 67 vuoden iässä, oli heikko terveydeltään ollut aina, vaikka kunnostaan huolta pitikin. He saivat nähdä maamme vaurastumisen ja pystyivät johonkin mittaan takaamaan lapsilleen myös koulutuksen. Näkivät kuinka maa nousi kovalla yrittämisellä sodan jaloista. Niin, Muistoaan kunnioittaen, mitä muuta voisin.
TykkääLiked by 1 henkilö
07/12/2014 03:16
Samaa mieltä kuin Virpi, minun itsenäisyyspäivä tekstini ja hartauteni.
En ole ikinä likenut yhtäkään huonoa kirjoitusta Tuulikilta, Virpiltä, Juhalata tai Ilkalta.
Kaikilla on oma tyylinsä, mutta pidän Tuulikin pehmeydestä ja uskosta.
Virpin tekstejä saisi olla enemmänkin, niitä joutuu aina vähän odottelemaan,
mutta hyvää ei odota ikinä liian pitkään. Kiitokseksi kirjoituksestasi kopioin tuon laulun.
Se ei pelkästään sanallisesti, vaan myös visuaalisesti sopii kirjoitukseen.http://youtu.be/A4XfpOUeoqo
TykkääLiked by 1 henkilö
07/12/2014 18:23
Kiitos jälleen Katri.
Nyt uuden päivän valjettua ja luettuani tekstini uudelleen, ei se niin kauhean huonolta tuntunutkaan?
Mutta muuten, jos tänne äänestettäisiin blogistit äänestäisin sinua. En sen takia että minua kiität vaan siksi että kirjoitat ahkerasti ja sinulla on sanottavaa.
Olisi mielenkiintoista lukea mistä aiheista keksisit kirjoittaa ?
Me alusta asti olleet jo tunnemme toisemme ja osittain tunsimme jo ennenkin, verensiirto ei olisi pahitteeksi 🙂 eli uutta verta ruumiiseen. – Lukeekohan Ilkka tätä 😉 ?!
TykkääLiked by 1 henkilö