”Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta”!
Aloittaa Paavali kirjeensä Efesolaisille. Tosin hän ensin mainitsee kuka kirjoittaa, eli Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli ja sitten kenelle kirje on osoitettu, eli siellä oleville pyhille ja uskoville Kristuksessa Jeesuksessa.

Jo alku saa pysähtymään pala kurkussa, eikä pala hellitä vaikka lukee koko kirjeen! Mahtavaa tekstiä. Siunattua.

Aamulla otin elämäni hitaasti, olen ollut tavallista väsyneempi ja ajattelin ettei kukaan minua pakota jatkuvaan suorittamiseen! Arjen viisi päivää riittävät siihen, lauantaina on jo lupa hellittää. Niinpä sitten aamutoimieni jälkeen en heti ruvennutkaan järjestämään kaikkea kuntoon vaan oikaisin voipuneen kehoni sängylle ja katselin pimeän sateista aamua jossa tuuli vielä viskoi puita voimansa tunnossa.

Olin tyhjä. Hiljaisuus ympärilläni. Tunsin olevani kuoleman väsynyt. Kunnes!

Minä tunsin Herrani ihmeellisen lempeän läheisyyden. Hän puhui Hengelleni myrskyn läpi. Hän ei puhu sanoin vaan ajatuksin ja niissä ajatuksissa on ylimaallinen Henki. Sen mukaan kuin ihmisen tila ja tarve vaatii. Joskus Hän tulee kuin lempeä äiti tai isä, sairaan lapsen vuoteen viereen, joskus Hän on toisenlainen…. Hän tietää kuinka ihmistä lähestyä! Hän tekee sen aina oikein!

Jos minulla olisi ollut voimaa nousta ylös ja kirjoittaa se mitä Hän puhui, olisin nyt viisaampi, mutta minä vain olin niin onnellinen, niin täynnä Häntä.

Ei ole ensimmäinen kerta, mutta kaikki tuon kaltaiset kohtaamiset ovat niin erikoisia ja henkilökohtaisia että niistä on vaikea, oikeastaan mahdoton puhua ettei tulisi väärinymmärretyksi. Ehkä ei ole tarpeenkaan, sillä:

Huolimatta siitä että mekin täällä ”taivaalla” olemme tunnustavia kristittyjä Jumala, toimii kohdallamme yksilöllisesti. Hän tietää aivan tarkkaan mitä kukin meistä tarvitsee ja kaikkein eniten kaipaa jaksaakseen ja osatakseen  tässä monimutkaisessa elämässään. Minua Jumala kutsuu läheisyyteensä, aika usein, jonkinlaisten ”ilmestysten” kautta? Kutsuu kohtaamaan itseään rakkaudellaan ja aina se yllättää. Tunnustan, muuten en jaksaisi. Sillä tavalla olen ihminen. Se, joka olen.

Katsellessani tuota syysmyrskyn kaltaista aamua keskellä kesää, koin kuinka suuri Jumala on. Kuinka pitkämielinen ja rikas ihmistä rakastaessaan! Kerta toisensa jälkeen armahtaa ja kutsuu luokseen tavalla ja toisella. Kuka muu niin tekisi jos ajattelemme ihmiskunnan historiaa, jopa omaa pientä elämäämmekin? – Tai mikä minä olen muiden pienestä elämästä puhumaan, puhun vain itsestäni.

Mutta Paavalipa kirjoittaa:”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa.” Ja kääntää katseen pois ihmisestä, katselemaan totuutta joka on Tie ja Elämä!

Paavali jatkaa kuinka jo ennen maailman perustamista Hän, Jumala, on valinnut meidät Kristuksessa olemaan pyhiä ja nuhteettomia Hänen edessään, ja määrännyt rakkaudessaan meidät yhteyteensä, omiksi lapsikseen Jeesuksen kautta, hyvän tahtonsa mukaan, armonsa kirkkauden ylistykseksi, jonka hän on lahjoittanut meille, siinä rakastetussa. Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa.

Kirje ei ole pitkä mutta siinä on kaikki olennainen mitä ihminen tarvitsee. Paavali kertoo ilmestyksenä saaneensa tehtävän pakanain apostoliksi ja kokee:” Tämän evankeliumin palvelija minusta on tullut Jumalan armosta, sen lahjan mukaan, joka hänen voimansa vaikutuksesta minulle on annettu!”

Neljännessä luvussa Paavali kirjoittaa kaikille Kristusta tunnustaville, siis myös tässä ajassa eläville, neuvoja seurakunnan ykseyden rakastamiseksi. Voiko suloisemmin kirjoittaa?
Jakeessa 30 Paavali, varmaan koko sydämestään, varoittaa ettei kukaan murehduttaisi Pyhää Henkeä millään tavalla.

Jakeessa 32 hän kehottaa:” Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja hyväsydämisiä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on Kristuksessa antanut teille anteeksi. 5 luku 1-2: Olkaa siis Jumalan seuraajia niin kuin rakkaat lapset. Vaeltakaa rakkaudessa, niin kuin Kristuskin rakasti meitä ja antoi itsensä meidän puolestamme lahjaksi ja suloisesti tuoksuvaksi uhriksi Jumalalle.

Ei helppoa, ihmisten maailmassa. Paljon muutakin Paavali kirjoittaa.
Meillä kaikilla on kuitenkin, Jumalan armosta kiitos, omat Raamattumme josta voimme näitä korvaamattoman kalliita, rakkaudella ja hellyydellä kirjoitettuja elämän sanoja lukea ja pyytää Jumalaa tekemään meissä armotyötään juuri niin kuin Hän on jokaiselle oman lahjansa antanut. Ja vahvistakoon Jumalan Henki meissä toinen toistamme rakentaen, kaikella sillä mitä meille on annettu yhteiseksi hyväksi.

Kiitetään arjesta ja arjen harmaudesta. Kiitetään Elämästä ja taivaallisen Valon kirkastamista päivistä, uskovista sisarista ja veljistä lähellä ja kaukana. Rukoillaan ahdistuksissa ja kärsimyksissä kamppailevien ihmisten puolesta ja muistetaan väsyneitä! Jumalakin muistaa!
Hän näkee, Hän kuulee, Hän ymmärtää, Hän on myrskyssäkin läsnä. Hän On! hyvänä ja pahan päivänä. Hän On, se, joka ON!
Ef.3:14-21 virsi 430