Vuosi sitten väsäsin tekstejä iltahämärissä, mutta nyt olo ja tahti on leppoisampi. Ajoissa nukkumaan ja aamusta rauhallinen tahti. Lepoa ja voimaantumista. Pakonomainen suorittaminen ja toisille näyttäminen on yksi helmasyntini, ja jos ketään ei ole paikalla, pitää puristaa silti. Pah, juoskoot toiset ja puristakoot toiset, on aika keskittyä olennaiseen. Tänään on myös oman puheenvuoron paikka Kilkin Mikan kanavassa, jossa jaetaan NW-perheen kokemuksia eri puolelta Suomea.

 

Mitä se olennainen on? Yksi keskustelu eiliseltä jäi mieleen. Olimme kanavassa, jossa pohdittiin mm. miten olla sinnikäs evankeliumin työssä. Miten saavuttaa luottamus seurakunnassa niin, että saa toimia ja toteuttaa omaa kutsuaa?

Jokaisella seutukunnalla on oma eetoksensa, ja on opittava tunnistamaan oman seurakuntansa pohjavire. Se riisuu ihmisen omat missiot ja agendat vähitellen pois. Vääränlainen ylpeys ajaa ihmisen Jumalan ohi, koska ihminen ei kuuntele Jumalaa, jolloin oman tahdon ääni peittaa Isän äänen. Miten paljon tätä huutoa ja kiivautta onkin maassamme!

Kun riisumme kaikki ihmisen agendat ja kiivailun pois, jää jäljelle evankeliumin kirkas ydin Jeesus, ja se mitä Hän opettaa. Voimme rauhassa kunnioittaa vanhojakin perinteitä, jos se edistää evankeliumia. Voimme luottaa silloin siihen, että Jumala toimii ja avaa ovia. Jumalan aikataulut ovat usein hitaita, koska Hän rakastaa ihmistä, eikä revi heitä pois juuriltaan.

Onko seurakuntakulttuuri se, mitä pelkästään pitäisi muuttaa? Olisiko lopultakin niin, että suurin muutoksen tarve on sisisimmässämme? Seuraamme Jeesusta ja kiivailemme yhteiskunnan arvoista. Mitä Jeesus teki? Hänen aikansa yhteiskunta oli moninverroin vääristyneempi ja väkivaltaisempi, mutta silti Hän keskittyi kaikkein pienimpiin ja vähäarvoisimpiin ihmisiin. Hän kulki siellä, missä ihmiset olivat, vapautti ja paransi ihmisiä julistaen, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Hän kutsui tavallisia ihmisiä seuraamaan itseään.

Mikko Matikaisen sanoin me pelkäämme ja panttaamme Jeesusta, koska emme uskalla elää. Mikko haastoi meitä eilen olennaisen äärelle, ja sitä haastetta lähden tänään selvittämään. Miten minä palvelen evankeliumia ja onko minulla mitään menetettävää? Miten voisin olla opetuslapsi?