Kesken sekavan uniseikkailuni havahdun hiljaiseen mutta selvään ääneen joka kysyy, Rakastatko sinä minua.  Ensimmäinen ajatukseni oli, että vaimoni kysyy asiaa ja vastaan ääneen, -Kyllä  minä rakastan sinua, mutta tajuan, että hän nukkuu sikeästi ja tyytyväisenä. Ympärilläni oli hiljaista. Katselin pimeään ja toistin hämmentyneenä, että kyllä minä rakastan. Hiljaista ääntä ei kuulu toistamiseen ja painan pääni takaisin tyynyyn.

Jeesus kysyi Pietarilta kolmesti samaa asiaa. Nuotiolla, kalojen keskellä ylösnoussut vapahtaja sitoo kalastaja Pietarin lopullisesti itseensä, eikä Pietari koskaan poikennut siltä tieltä, jota hän lähti sinä päivänä kulkemaan. Siinä hetkessä Pietarin häpeä väistyi ja hän ymmärsi kuka hän itse oli ja kuka Jeesus todella oli.

Aamulla kerron vaimolleni mitä oli tapahtunut ja kysyin oliko hän herännyt yöllä, mutta hän ei ainakaan muista heränneensä tai kysyneensä mitään. Jäin ihmettelemään asiaa sen kummemmin hengellistämättä sitä. Päivän mittaan asia kuitenkin alkoi elää mielessäni. On oikeastaan turha miettiä sitä mistä ääni tuli. Oliko se unen tuottamaa vai jotain muuta. Minulle se oli kuitenkin suora selkeä kysymys lempeällä hiljaisella äänellä.

Tuo hiljainen ääni yössä vie minut lähemmäs todellista elävää Jeesusta.  Olenko valmis antamaan kaikkeni hänelle. Ne valinnan paikat, joiden avulla Jumala on minua kuljettanut elämässäni ovat johdattaneet minutkin öiselle nuotiolle ylösnouseen Kristuksen kanssa ja hän haluaa sitoa minut itseensä kysymällä, – Tapio, Rakastatko sinä minua?