Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Seurakunta väsyneille

7 kommenttia

IMG_20181006_090517Ihmiselo on sidottu tähän aikaan ja maailmaan. Elämä soljuu välillä kivuttomasti mutta jokainen kulkija uskoon ja aatteeseen katsomatta joutuu aina kohtaamaan tämän maailman kiroukset ja kovuuden. Kukaan ei säästy niiltä.

Itse olen jäänyt pohtimaan sitä miten Jeesus, täysin välittämättä oman aikansa tavoista ja sovinaisuussäännöistä, lähestyi ja välitti niistä, jotka olivat väsyneitä ja pudonneet yhteisönsä ulkopuolelle. Jeesus ei yksinkertaisesti piitannut siitä miten syntisiä ihmiset olivat. Hänelle merkitsee vain se haluaako ihminen ottaa hänet vastaan.

Usein unohdamme sen, että Jeesus oli ottanut ihmisen muodon ja luopunut Jumalan ominaisuuksista. Hän siis toimi ja eli ihmistunteiden pohjalta ja siitä huolimatta hän kykeni rakastamaan jokaista. Se tarkoittaa, että meillä olisi mahdollisuus toimia samoin. Voimme  samaistua Jeesukseen. Kun Jeesus toimi, Jumalan Pyhä Henki antoi voiman hänelle tehdä sen mitä Jumala hänelle antoi tehtäväksi. Sama koskettaa meitä. Seurakunnalle on annettu sama Pyhän Hengen voima ja valtuutus kuin mitä Jeesuksella oli.

Olen usein kritisoinut osaa kirkollisia toimijoitamme siitä, että emme kohtaa ihmisiä vaan puristamme kaiken merkittävän liturgioihin ja kaavoihin, ulkoisiin tekijöihin ja muotoihin. Eli kun suoritamme oikein oman Jumalanpalveluksemme, silloin kaikki on hyvin. Monasti olen pohtinut omankin seurakuntamme toimintaa ja miettinyt mitä voisimme tehdä enemmän ja paremmin. Omien kriisieni keskellä tajuan,  että kaipaan ympärilleni ihmisiä jakamaan huoleni ja rukoilemaan puolestani kun en itse pysty. Haluan kohdata Jumalan, mutta en yksin osaa ja jaksa. Tunnen olevani ulkopuolella kaikesta. Siinä ei auta liturgiat ja dogmit vaan se, että lähelläni on ihmisiä välittävät ja rakastavat.

Kirkko ei ole kirkko siksi, että sillä on organisaatio ja messut tai tunnustuskirjat ja uskontunnustus. Kirkon muodostavat ihmiset sen sisällä ja kirkko on kirkko vasta kun sen jäsenet haluavat tehdä asioita yhdessä ja elää arkeaan Jumalan kasvojen edessä toisten kanssa. Kirkko on kirkko vasta kun Pyhä Henki saa toimia sen kautta.

Viimeisinä viikkoina olen joutunut kokemaan miten haavoittuvaisia me ihmiset olemme kun ikää alkaa tulla lisää. Huolet kaksinkertaistuvat ja läheisten sairastumiset ja kuoleman uhka tekee ihmisestä avuttoman.  Itselleni, joka haluan aina selvittää ja ratkaista kaikki asiat parhain päin tuo avuttomuus on tuskallista. Mutta samalla terveellistä omalle hengellisyydelleni. Jumalla on saanut tilaa aivan uudella tavalla elämässäni. Hänen suuruutensa tulee ilmi kun käsittää mitä tarkoittaa se, että hän on minun elämäni Herra ja itse olen täysin avuton.

 

 

Kirjoittaja: Tapio Laakso

Lapsenuskoinen sen tien kulkija

7 thoughts on “Seurakunta väsyneille

  1. Tapio!
    Jälleen kirjoitat ”sydämeni kieltä” ja samoja ajatuksia kokemuksineen joista itsekin tahtoisin kirjoittaa juuri näin ymmärrettävästi.!! Tapio Jumala sinua siunatkoon!!

    Ei Raamatussa turhaan korosteta uskovien yhteyttä! Sitä ei korvaa mikään, mutta jos sellaista ei ole, tai kun ei ole, niin jää kaikkein riippuvaisemmaksi Jumalan sanasta ja Sanasta.

    Siis kirjoituksista ja Jeesuksesta.

    Tähtihetkiä on jos kohtaa jonkun joka puhuu samaa kieltä ja kokee samoin, niitä vaan on niin harvassa, johtuen olosuhteista.
    Tältä pohjalta on luettava monet minunkin blogini.

    Jumala yksin Kristuksessa ja Pyhän Henkensä kautta on ainoa jäljellä oleva kun kaikki muu ympäriltä menee ja hajoaa.

    Sekin kuuluu elämään. Ja juuri silloin kun ystävät harvenevat ympäriltä, eivätkä liturgiat ja ”suorittaminen” rakenna, tuo kohtaamisen tunnetta eikä lähimmäisyyden iloa ja voimaa.

    Kun jäljellä on vain, ja onneksi edes tekniikka ja Blogitaivas!

    >3 KIITOS tästä! Siunausta sinulle kaikessa minkä elämässäsi kohtaat.

    Liked by 1 henkilö

    • Ei mitään uutta että sydän muuttui tuollaiseksi kuin se yllä on!
      Mutta ajattelin sen voitavan tulkita myös Pyhäksi kolminaisuudeksi jota ns. nuoli osoittaa 😉 !?

      Sellaista sattuu kun kädet on huonot niinkuin kaikki muukin tässä ”purkautuvassa telttamajassa”.
      Yritetäänpä uudelleen tällä kaksikertaisesti vanhalla masiinalla?!
      ❤ Tapion tekstille ja Juhan kommentille!!

      Tykkää

  2. Joskus elämä puhuu meille karua kieltä ja kylmyyttä ja sittenkun saamme lohdutksen vakeuksiin niin koemme niin sen niin ihanana vapatuksen hetkenä ja lämmin rakkaus suhde herraan myös lämpenee ja olemme kohta jakamassa sitä ja niin kiitollisin mielin on hyvä jatkaa matkaa taas kunnes olemme voittajina perillä monien koetuksineen ja kasvu proseissa kiitos siunaten Keijo södertälje

    Tykkää

  3. Seurakunta väsyneille. Luin tämän ja jossakin se resonoi. Mutta väsyttää sen verran, että en osaa kommentoida muuta kuin että taas sinulla on niin hieno kuva. Tuo vene, joka on muutamiakin matkoja kulkenut, muutaman aallon kohdannut. Lieneekö järvikelpoinenkaan enää. Mutta niin kaunis silti.

    Liked by 1 henkilö

  4. Kiitos Juha 2x !
    Te molemmat otatte niin upeita kuvia että niistäkin ihmispolon sielu saa ravintoa, eli oikeassa olet näiden Tapsankin kuvien suhteen! Jo ammoisina aikoina, kiinnitin näihin upeisiin ”otoksiin” huomioni nimenomaan Tapion kohdalla!! Sinua ei vielä silloin ”ollut” 😉
    Jumalan lahjaa kaikki ja ihmeellistä hyvyyttä meitä syntisiä kohtaan.
    Ajatella mitä saammekaan ikuisuudessa ”luoda”! Täydellistä!
    Rukoilen sinulle voimia! Iloa ja Valoa! Raskas aika takanamme ja nytkin.

    Tykkää

    • Valmistelen Jyväskylässä poikani asunnolla opetusta ensi lauantaille rukousseminaariin joka on Etcetera-kuoron ja Simojoen Pekan majatalonillan yhteydessä. Aiheena on kuuntelevarukous.
      Otin vapaapäivän töistä ja ajoin tänne auttamaan nuorta miestä pienessä ylämäessä. Kirjoittamisen lomassa olen siivoillut ja hoitanut asioita. Kun puhelin piippasi ja näytti kommenttejanne, tajusin, että juuri näistä asioista pitää lauantaina puhua. Kuunteleva rukous on väsyneen seurakunnan evästä. Jumala saa mahdollisuuden puhua kun ihminen ei omassa voimassaan pidä niin kovaa ääntä

      Liked by 1 henkilö

  5. Siunausta ja voimia kaikkeen!

    Tähän
    Juuri tähän aurinkopälveen
    haluaisin istuttaa sinut joka sanoit:
    Olen niin uupunut. Peloissani. Yksin.
    Olen aivan lopussa.
    Tässä istuisin viereesi, kuuntelisin sinua,
    sinä lintuja, veden helinää
    puiden lempeää puhetta.
    Tässä luonto hoitaisi meitä. Elämä armahtaisi.
    Rakastaisi.

    Tulee päivä jolloin sinun muurisi rakennetaan, sinä päivänä rajasi laajenevat. Miika 7:11
    Ja vielä, jos lohduttaisi ja rohkaisisi Jesaja 55:1-3

    (nämä säkeet vanhasta blogistani 7.12.2013 nimeltä ”Joskus…”

    Tykkää

Vastaa käyttäjälle Juha Hassila Peruuta vastaus

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.