Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Paimenen hommia

5 kommenttia

lehmäPoijankloppina, tai mäläkkinä, niin kuin meillä kotipuolessa oli tapana poikalapsia nimittää, yksi alkukesän tympeimpiä hommia oli hiehojen paimentaminen ja niiden opettaminen laitumelle. Kun toiset kylän pojat kirmasivat kesäloman riemuihin, meillä kirmasivat vain lehmät ja minä narun päässä perässä. Köydestä oli värkätty päitset ja hiehoa talutettiin ympäri hakaa ja totutettiin sähköpaimenella sähköistettyyn aitalankaan. Homma oli hankalaa ja raskasta. Näin jälkikäteen ihmettelen sitä, miten isot eläimet tottelivatkin keskenkasvuista koulupoikaa. Tämän ajan ihmiselle eläinten paimentaminen laitumella taitaa olla jo vierasta. Isovanhempamme muistavat vielä paremmin paimenen työn ja sen haasteet.

Ensi sunnuntain Raamatun tekstit puhuvat paimentamisesta. Jeesus itse puhuu siitä, miten paimen huolehtii laumastaan ja pitää huolta jokaisesta lampaastaan erikseen. Jokainen lammas tuntee oman paimenensa äänen ja seuraa tätä. Kun yksittäinen lammas eksyy laumastaan ja yhteys paimeneen katkeaa, pelko halvaannuttaa eläimen liikuntakyvyttömäksi ja näin se jää alttiiksi pedoille. Siksi paimen lähtee aina etsimään kadonnutta lammasta.

Sunnuntain evankeliumitekstissä meidät viedään Galileaan ja nuotion äärelle. Pietari on palannut kalastajaksi, mutta kohtaa rannalla ylösnousseen Jeesuksen, suuren paimenen, ja tämä kohtaaminen muuttaa lopullisesti Pietarin elämän. Jeesus kysyy Pietarilta kolme kertaa, rakastatko sinä minua. Kaksi kertaa hän käyttää sanaa agape (kreik.), joka merkitsee uhrautuvaa rakkautta. Kolmannella kertaa hän armahtaa Pietaria ja käyttää tavallisempaa filos-sanaa (kreik.), jota ystävykset käyttävät keskenään.  Kolme kertaa Pietari myöntyy. Samalla kumoutuu kiirastorstain häpeä, kun Pietari kielsi kolmasti Jeesuksen. Pietari leimautuu Jeesukseen ja se sitoo hänen kohtalonsa, hänestä tulee alkuseurakunnan lauman ensimmäinen paimen.

Raamatun lehdiltä saamme lukea, että alkuseurakunnan paimentaminen oli haasteellinen työ, ja tuskinpa me nykyihmiset olemme sen parempia. Ihmisen mieli on ihmeen paljon samanlainen kuin niiden hiehojen, joita veljen kanssa koulutimme haassa. Kerta toisensa jälkeen hiehot työnsivät märän turpansa sähköistettyyn paimenlankaan ja saivat sätkyn ja sitten teutaroitiin ympäri hakaa. Parin, kolmen harjoittelupäivän jälkeen rajat alkoivat olla hallussa ja ruoho alkoi kiinnostaa enemmän kuin aita. Pian eläimet löysivät paikkansa myös lehmien seassa.

Haluammeko me seurata Hyvää Paimenta ja antaa hänen huolehtia meistä? Haluammeko, että meillä on joku, joka tuntee tarpeemme ja hoitaa haavamme, kun elämä kolhii ja teemme asioita, jotka satuttavat meitä ja toisia? Muinaiset suomalaiset rakensivat navettaansa kurin, kapean aitauksen kivistä, joka johti navettaan. Siitä mahtui vain yksi eläin kerrallaan kohti pimeää navetan oviaukkoa. Näin eläimet kulkivat turvallisesti yksi kerrallaan omaan parteensa loukkaamatta toisiaan. Hyvän Paimenen huolenpito on lempeää ja huolehtivaa kuria, joka suojelee ja rakentaa elämää. Se ei karkota, vaan laittaa kaipaamaan Paimenen huolenpitoa ja rakkautta. Ilman sitä joudumme erillemme laumastamme, yksin ja peloissamme.

Kirjoittaja: Tapio Laakso

Lapsenuskoinen sen tien kulkija

5 thoughts on “Paimenen hommia

  1. ”Jäi toiset aamulla nukkumaan, kun otin konttini naulaltaan ja kiiruhdin karjateille. Mä kutsuin Herttaa ja Helunaa, ne seuras torveni toitantaa, ja metsä soitteli meille, soitteli meille.

    Mä tunnen polkuja paljonkin, jo kesän karjaani paimensin, en eksynyt konsaan vielä. Mä tiedän ruohoisat syöttömaat ja ahon rintamat marjamaat ja rannat siintävät siellä.

    On armas sunnuntaiaamu tää, se muistot mielessä herättää, nyt toiset on kirkkotiellä. Mä etsin kirjani kontistain sen äitivainaalta muistoks sain, hän on talella siellä, talella siellä.

    Nyt metsäkirkkoni olla saa, voin täällä palvella Jumalaa, mun urkuni kauniit soikaa. Mun kirkkon katto on korkeella, ja yks on ystävä seurana. Hän kyllä muistavi poikaa, paimenpoikaa!”

    Ihmeellistä kuinka lapsuusajan laulut jäävätkin muistiin, tämä oli yksi niistä vaikka en koskaan ollutkaan lehmien kanssa missään tekemisissä.

    Laulu useampine säkeistöineen on puhutteleva, kaikkia en kirjoittanut, vain sen minkä hyvin muistin. Sen sijaan metsäkirkko on minullekin tuttu.

    Tämä laulu on Immi Hellenin ja sopi minusta niin hyvin tähän etten voinut vastustaa sen kirjoittamista, harva sen kai enää osaakaan? Nyt on toiset ajat ja toisenlaiset lastenlaulut.

    Mutta Herra Jeesus, paimenemme, on sama eilen, tänään ja ikuisesti!
    Kiitos tästä!

    Liked by 1 henkilö

  2. Palaan tähän kokeilumielessä koska kommenttini on hävinnyt ja Tapio sinun kommenttisi ei tule minulle perille!? Sain illalla samaan aikaan kaksi yhtaikaista postia ja sen jälkeen tapahtui jotain ja nyt on jokin ongelma. Käyn seurakuntalainen.fi myös kommentoimassa ja olin juuri siellä kun sinun kommenttisi tuli, mutta sitä ei enää ollutkaan kun palasin takaisin. Virhe varmaan täällä päässä, mutta apua en viikonlopun aikana varmaankaan saa. Katsotaan toimiiko tämä nyt! Ja saanko uuden kommentin sinulta?

    Tykkää

  3. Kiitos!!! Ihanaa kun asia selvisi, on tämä kuitenkin NIIN tärkeä kanava! Sitä yritin kuvata myös edellisessä blogissanikin 😉 vaikka en ehken osannut niin suoraan sanoakaan!

    Tykkää

Kommentoi

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.