Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Itketkö sinäkin Jumala

7 kommenttia

Tiedän että eräällä laululla on tällainen nimi, sen etsin kuunnellakseni koska en näistä sanoista päässyt eroon, mutta eivät laulun sanatkaan avanneet mitään erityistä? Joten katselin jälleen ikkunastani ja näin pienen oravan värjöttelevän pihlajapuun oksalla ikäänkuin lämmitellen itseään. Tiedättehän miltä orava näyttää kun se pitää ”käsiään” söpösti rintansa päällä? Vielä näin pienen talitiaisen etsivän nurmikolta jotain suuhunsa pantavaa, vaikka yöllä oli pakkasta. Löysikö se mitään, en tiedä.
– Ja seuraavaksi alkoi sataa valtavia lumirännän hiutaleita, niin suuria etten ole ennen nähnyt. Siis ihan oikeasti.

Niin äkisti kevät muuttui takatalveksi. Mietin onko tässä jokin sanoma? Avasin Raamatun ja sehän herkästi avautuu kohdista joita paljon lukee, tai jotka ovat erityisen merkittäviä itselle. – Daniel 9!
En ymmärä oikeastaan mitään tästä Danielin kirjasta, niin vaikea se on, mutta jotenkin se aina sisintäni kuohuttaa. Osaksi se johtuu eräästä ihmeestä jonka koin melko pian uskoon tultuani, silloin kun en vielä Raamattua kovin hyvin ollut ehtinyt ”uutena ihmisenä” lukea, enkä sitä sisältä tuntenut kuin kaikkein käytetyimmiltä tutuilta osiltaan.

Tässä yhdeksännessä luvussa koskettaa tuo Danielin harras rukous jossa hän kääntää kasvonsa Herran Jumalansa puoleen,”anomisessa, paastossa, säkissä ja tuhkassa”. Ja hän kirjoittaa:” Minä rukoilin Herraa, Jumalaani, tunnustin ja sanoin:” OI Herra, sinä suuri ja peljättävä Jumala, joka pidät liiton ja säilytät laupeuden niille, jotka sinua rakastavat ja noudattavat sinun käskyjäsi. Me olemme syntiä tehneet, olemme väärin tehneet, olleet Jumalattomat ja uppiniskaiset; me olemme pois poikenneet sinun käskyistäsi ja oikeuksistasi”… jne.

Kun tuota rukousta lukee, se on pitkä ja perusteellinen synnin tunnustus ja Jumalan armoon ja anteeksiantamiseen vetoomus. Se on myös ilmoitus tulevasta ja selitys tuleviin. 10 luvussa Danielille ilmestyy enkeli joka on niin valtava että Daniel menetti kaiken voimansa mutta enkeli ravisti maahan kaatuneen Danielin hereille ja sanoi:” Daniel, sinä otollinen mies, ota vaari niistä sanoista, jotka minä sinulle puhun ja nouse seisomaan, sillä minut on nyt lähetetty sinun tykösi” Enkelin puhuessa Daniel nousi ja vahvistui. Enkeli oli tullut sanojensa mukaan opettamaan Danielille, mitä on tapahtuva:” sinun kansallesi päivien lopulla”.

Niin, mitä sitten, miksi tämä?

Ihmeen tähden, saa uskoa tai olla uskomatta, mutta…
Olin vasta päässyt sisälle uuteen elämääni, tullut tuntemaan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen sisällisesti ja vahvasti, kun olin eräässä rukouskokouksessa. Niitä pidettiin tyhjennetyssä omakotitalossa ja meitä oli siellä aina paljon, koska oli herätyksen aika -70 luvulla.  Ja kuten kirjoitin, minä en ollut ehtinyt vielä paljoakaan oppia kun yht äkkiä minulle tuli valtavan voimakas tarve sanoa seuraavat sanat kuuluvalla äänellä:” Älä pelkää sinä otollinen mies! Vahvistu vahvistu” kahteen kertaan minä tämän toistin ja olin täysin kauhuissani ja ymmälläni..(Dan.10. jae19)

Tämän sanottuani aloin kuulla voimakasta miehen nyyhkytystä!? Silloin en tiennyt kuka se oli mutta kokouksen jälkeen kuulin kuka hän oli ollut ja paljon myöhemmin tämä mies, jonka kanssa en oikein ollut samalla alltopituudellakaan, tuli minulle henkilökohtaisesti kertomaan että sanat olivat hänelle, hänen erittäin vaikeassa elämäntilanteessaan. Eikä tämä mies ollut kuka tahansa.
Jumalan on ihmeellinen, siitä lähtien me paremmin ymmärsimme tämän ”veljen” kanssa toisiamme. Hän oli oikein ”Tosi Mies. ” Kasvatettu sellaiseksi ja nainen vaietkoon seurakunnassa 😉 ja minähän jo silloin rukoilin myös ääneen.

Jumala voi siis toimia juuri niinkuin parhaaksi näkee ja käyttää täysin ketä tahansa joka on vilpitön ja jopa edes ymmärtämätön tällaisista tapauksista/armolahjoista. Ja kuitenkin voi olla, jos myöhemmin alkaa ajatella itsestään: ”mikä se minä olen mitään” ja lakkaa kuuntelemasta mitä Jumala tahtoisi tuoda julki, vaikkapa juuri  jotain rakasta lastaan auttaakseen ja rohkaistakseen niin itsensä vähättelemisellä näin ei pääse tapahtumaan. Tosin Jumala ei ole yhden ihmisen varassa, mutta kuitenkin.

Minua tämä tapahtuma vuosikymmenien takaa on aina siunannut ja vahvistanut uskoani Jumalan Sanaan. Kaikki mikä Raamatussa on, ON! Ymmärsipä sitä tai ei. Ja paljon jääkin ymmärtämättä, mutta ehkei ymmärrys olekaan se tärkein vaan Usko jonka Jumala vaikuttaa!

– Lopuksi, käänsin sivua nipussa uuden testamentin puolelle. Matteus 4. ” Sitten Henki vei Jeesuksen ylös erämaahan perkeleen kiusattavaksi. Ja kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja ja neljäkymmentä yötä, tuli hänen lopulta nälkä. Silloin kiusaaja tuli hänen luokseen!” –  Hän Jumalan Poika, oli kaikessa kiusattu niin kuin mekin, ja siksi Hän voi kiusattuja auttaa ja Vapahtaa niin monin eri tavoin kun olemme kuulevin korvin, näkevin silmin ja puhtain sydämin.

Tätä ei koskaan saa unohtaa, Jeesus, rakas Vapahtajamme kesti kaiken puolestamme ja tähän saamme luottaa! Tämä on totta ja meitä odottaa ihana tulevaisuus, vaikka taivas nyt juuri itkeekin takatalven kourissa valkeaa ”rättiä”. Rukoillaan ja valvotaan ettei meidän tarvitsisi itsemme tähden kysyä:” Itketkö sinäkin Jumala”?
-Ja uusi lumi on vanhan surma, sanoi rakas maallinen isäni ja hän puhui aina totta. Lähdetään siunattuina kohti kevättä ja kirkkautta.!

 

Mainokset

7 thoughts on “Itketkö sinäkin Jumala

  1. Itketkö sinäkin Jumala,
    Kun näät ettei rakkaasi piittaa?
    Tältäkö tuntuu kun ojennat kätesi,
    Ja ihminen kintaalla viittaa?

    Tykkää

  2. Niin, näinhän se laulu alkaa kovin koskettavasti.

    Tänään kun taas aurinko paistaa olen katsellut kevään etenemistä ikkunan takana. Iloinnut valosta ja luonnosta, vaikka kovasti tuuleekin ja siellä on liian kylmä mennäkseni ulos istumaan.

    Ajatuksiini nousi Ps. 127 alkusanat:” Jos Herra EI huonetta rakenna, niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät. Jos Herra ei kaupunkia varjele, niin turhaan vartija valvoo”.

    Miten tämä aiheeseen liittyy, no ellei Jumala edelleenkin ylläpitäisi maailmaa ja meitä ihmisiä varjelisi niin ei olisi mitään. Ei tätä ilmastonmuutoksen kurittamaa maailmaakaan, jonka monimuotoisuudesta niin kovasti nautin.

    Jumala yksin tietää koska tämä kaikki loppuu, milloin tullaan matkan päähän jolloin Hän on saanut tarpeekseen jumalattomuudesta. Ja kaikesta pahuudesta joka tuottaa kärsimystä ja ahdistusta ihmisille.

    Minä uskon, etä samoin kuin Jeesus oli syvästi tunteva ja kärsivä, on Jumalakin. Ellei Hän olisi Jumala joka tietää kaiken ja on suunnitellut kaiken, hänkin varmaan itkisi maailman ja ihmisten tähden.

    Mutta niin täytyy tapahtua., että kaikki se minkä nyt näemme katoaa. Niin Hän on suunnitellut. Kerran tulee tälle nykyiselle maailmalle ja ajalle loppu, mutta HÄn luo uuden maan ja uuden taivaan. Kaiken Hän luo uudeksi ja ne jotka tämän uskovat ja laittavat toivonsa Jeesuksen täytettyyn työhön pelastuvat iankaikkiseen iloon ja maahan jota ei koskaan enää hävitetä.

    Siihen asti eletään kiitoksen kanssa ja ylistetään Jumalaa kaikesta minkä ohän on luonut ja tehnyt meissä ja maailmassa, sitä mikä on hyvää ja otollista.

    Siunausta sinulle joka lienet täällä aivan uusi kommentoija?

    Tykkää

  3. Kiitos!!! Parempi kuin blogiteksti!
    Kun uskon että Jumalakin itkee tai ainakin tuntee surua…. Niin – Mieskin saa itkeä.
    Tänään täällä paistaa aurinko, toivon että sielläkin!

    Tykkää

  4. Niin mitä taivaan Isä kokee ja miettii on hyvin salaista ja uutta luovaa juuri nyt ja hänen silmänsä on kohdistunut meihin hänen omiinsa ja kokoajan toimii jauttaa ja vastaa rukoukisiin Ilolla ja uskon että hän rakastaa auttaa ja toimia meidän hyväksi jotka olemme Jeesuksen veren kautta pelastunut ja saanut armon hengen voiman,siunaten keijo

    Liked by 1 henkilö

  5. Oman nuoruuteni lauluja, jonka sisältö on avautunut vasta aikuisena. Niin usein löydän itseni tuosta Jumalaa surettavasta tilasta kun Pyhä Henki nuhtelee. Uskon vaelluksella tunto tulee herkäksi mutta liha siitä huolimatta tahtoisi kääntyä vanhoille urille. Jokaisella on omat taakkamme mutta ihmeellisintä kaikessa on se että Jumalan kyyneleet on itketty Golgatalla kun Jeesus huutaa ”Jumalani Jumalani, miksi minut hylkäsit.” Jumala itkee ihmistä jonka vuoksi hänen oli uhri annettava. Se on niin merkillistä että jo silloin Jumala tunsi minut ja ne kipupisteet joiden kanssa kamppailen. Kun ihmettelemme joskus sitä kuinka ihmeellinen on maailma niin itse ihmettelen vielä enemmän sitä että minutkin on pelastettu. Kivussa ja kärsimyksessä jonka Jumala koki on sisällä myös meidän kipumme ja kärsimyksemme.

    Liked by 1 henkilö

  6. Juuri näin kuin opettaja kirjoittaakin! Kiitos Tapio!

    Tuohon ihmettelyyn maailmasta sanoisin että kaikki minkä Jumala on luonut on yhtä suurta ihmettä, siis kahdella tavalla ymmärrettynä.

    Kommenttisi koskettaa se pitää lukea hitaasti ja sisäistää! Viimeisin lauseesi onkin se totuus joka murtaa ja lohduttaa! Ja näin se on!

    Siksi, kun Jumala itki katsellessaan poikansa kärsimystä on turvallista kantaa kaikkia niitä kipuja, kärsimyksiä ja vaivoja joiden kanssa tätä elämää eletään.
    Etenkin kun tietää Jumalan tuntevan ja tienneen kaiken jo ennen kuin olimmekaan.

    Itseasiassa tästä pyörii tekstiä mielessäni, mutta en vielä tiedä pysyykö se tuoreeena siihen saakka kun pääsen sen kirjoittamaan.

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.