Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Veneiden hautuumaa

7 kommenttia

IMG_20200102_100513

Koira kömpi makuusopestaan vasta yhdeksän jälkeen, ja ulos oli kuulemma heti päästävä. Mitä siinä muuta teet kuin kumoat kahvikupin kurkkuusi, kahlehdit koiran hihnaansa ja lähdet ulos koleaan tuuleen.

Ensimmäinen kohtaamamme naapuri haukkui meidät pataluhaksi, ja toinen meistä vastasi samalla mitalla. Minä yritin pysyä haukkuharkassa neutraalina. Toki pidin melko lujasti kiinni talutushihnasta, jotteivät koirat pääse järsimään toisiaan aidanraoista.

Tie vei alas Pumppumyllyn rantaan. Järvi oli jäässä, veneet maissa. Talven tuulet olivat raidoittaneet järven. Vastarannan puiden takaa kurkki aamu-uninen aurinko. Pitkään oli sekin tänään nukkunut.

Vähän ylempänä oli veneiden kalmisto. Muutama kevyt sisävesialus kasvoi jo sammalta. Päässäni alkoi soida Lasse Heikkilän Viimeiset veneet. Eivätkö veneet ennen saaneet arvoisensa lopun loimuamalla juhannuskokkoina? Nyt jos heitteille jätetyn synteettisen purren sytyttäisi, saisi syytteen ympäristörikoksesta.

Koira etsi sulasta rantavedestä puukapulan aarteekseen. Sitä se kantoi ja minä olin tyytyväinen. Jos aarre olisi koiralle rakas ja se pitäisi sitä tiukasti kidassaan, paluumatkaa säestäisivät vain yksipuoliset haukkujaiset. Ei tullut edes sellaisia. Naapuri oli tassutellut sisään.

Pitkin päivää olen mielessäni palannut ihmettelemään rantaryteikössä maatuvia veneitä. Ehkä ennen pitkää puuveneistä jäljellä olisivat vain luurangot. Joku niitä vuosien päästä koiralleen puoliääneen ihmettelisi ja miettisi ihmisten elämää ja edesottamuksia kaukaisella 20-luvulla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

7 thoughts on “Veneiden hautuumaa

  1. Surullisesta kuvasta huolimatta tyylillesi mainiosti kirjoitettu teksti.!
    Meinasin ensin käsittää hiukan toisin tuon haukkumisen ja ehdin melkeinjo loukkaantua puolestasi ja tarvetta puolustaa sinua!. Melkein ehdin miettiä että olisin kyllä jonkun sanan ehken sanonutkin ällistykseltäni, – kunnes tajuntani pääsi kuvioon sisälle 🙂

    Kun ei tule lunta, maisemakin näyttää kakkein paljaimmat kasvonsa ja myös ihmisten karun toiminnan. Lienee tosiaan tätä muoviaikaa. Sillä muistan minäkin kuinka veneet kokossa roihusivat.
    Kiva kun kirjoitit ja terveisiä ja hyvä puruluu uskolliselle ystävällesi! 😉 Vielä Loppiainen ja sitten karu arki. Hyvää tätä vuotta sinulle joka tapauksessa arjessa, tai ei!

    Liked by 1 henkilö

    • Hyvää uutta vuotta myös itsellesi, Tuulikki!
      Saattoi olla vähän tarkoituksellista, että johdattelin alkuun haukkumisilla harhaan. Suorastaan tahallista!
      Minä en muista nähneeni venekokkoa, mutta jotenkin lapsena ymmärsin, että ainoa oikea tapa hävittää vene tai Suomen lippu on polttaminen. Suomen lipun polttaminen juhannusaattona kokossa tosin olisi jonkin verran provokatiivista. Onhan juhannus myös Suomen lipun päivä.
      Bellalle en taida hankkia puruluuta, mutta lupaan antaa huomenna jonkin makupalan. Tänään koirarukka on tainnut ollakin ilman herkkuja koko päivän.
      Täällä isäukon luona Orivedellä aina syntyy jotain tekstinpätkää. No, jos ei aina, niin joskus. Nytkin on aivan hiljaista pientä tuulen huminaa lukuun ottamatta. Lukulamppu palaa yöpöydällä. Ehkä kuulen taas jonkin tekstinsiemenen.

      Tykkää

      • Kiitos juha! Joo kyllä oivalsin, mutta jatkoin vähän ikäänkuin samalla mallilla, että annoin ymmärtää etten ymmärrä hih. 😉

        Liked by 1 henkilö

  2. Onpa kivasti kirjoitettu teksti, ajatuksissani kuljin kanssanne aamukävelyllä. Kuva veneistä toi mieleeni vanhan puuveneen jolla lapsuudessa järvellä seilasin ja joka nyt lojuu oman kesämökin rannalla sammaloituneena. Ja nyt on sitten korvamatona Viimeiset veneet. Kiitos tästä.

    Liked by 1 henkilö

  3. Kävin vielä lukemassa tätä juttua ja huomasin kommentistasi että olitkin käväisemässä Orivedellä! Sieltäkö tuo surullinen kuvakin oli jossa veneet oli hyljättynä. Ensin nekin palvelivat ihmistä ja sitten ne jätettiin noin vain.
    Niin, kokkoon laitetuista veneistä! Olin sekä pieni että myöhemmin nuori, kun näin veneitä poltettavan. Toinen oli keskisuomessa ja toinen sitten jo Helsingin Seurasaaressa.
    Mutta sinähän oletkin minuun nähden vielä nuorukainen et ole voinut nähdäkään. Elät muoviaikaa 😉

    Tykkää