Kun päätyy maalle, oivaltaa, että elämä on helpompaa, jos pitää puukkoa ja tikkuaskia mukana. Puukkoa ei tarvita susejen tai lehmöjen tai muiden villipetojen karkottamiseen. Puu-uunit vaan on paljon helpompaa lämmittää, kun on työkalu kiehisten veistelemiseksi mukana. Tikut taas auttavat sytyttämisen alkuvaiheissa. Sytyttämisen alkuvaiheen jälkeen kirkonkyläläinen tosin pitää hetken aikaa käsiä tiukasti ristissä ja toivoo, että tuli tosiaan syttyy.
Tikut ja puukko rakentavat maalaisidentiteetin. Tässä ollaan luonnon armoilla, mutta pärjätään kyllä, kun on taito hyppysissä ja välineet koko ajan käden ulottuvilla. Maalaisidentiteetti vahvistuu vielä siitä, että saa uuninpesät syttymään viimeistään toisella tulitikulla. Varsinkin talossa, jossa on seitsemän uunia, tikut loppuisivat äkkiä, jos sytyttämisen kanssa tumpeloisi. Ja meillähän osataan!
Kaiken kukkuraksi itsensä tuntee paljon raittiuskottavammaksi, kun koiran kanssa kulkiessa tikkuaski rapisee taskussa. Lisäuskottavuutta kertyy, kun lompsuttelee menemään pari numeroa liian isot Kontiot jalassa. Sellaiset, joista kiilto on jäänyt jonnekin pari vuosikymmenen taakse. Kaupunkilaiset ne kiillolla koreilee.
Ainoa ongelma tässä identiteetin rakentumisessa on se, että aito maalaiseläjä tuskin ajattelee tällaisia ajatuksia lainkaan. Meikäläinen niitä ajattelee, kun ei ole aito. Identiteettiä ei tarvitse rakentaa, jos on jonkinlaiseksi kasvanut.
Lähdin sitten junalla kohti kotipellonreunaa kirkonkylän laitamilla. Pelto ei ole minun peltoni. Puukko jäi seinälle roikkumaan, tikkuaski hyllynreunalle odottelemaan pääsyä seuraavan taskun pohjalle. Kotoista kirkonkyläidentiteettiä ei tarvitse miettiä. Sitä vain on, kun kulkee kauluksestaan rispaantuneessa nahkatakissa ja suunnilleen sopivissa haisaappaissa. Kulkemisia valaisevat oranssit katuvalot. Yhdessä risteyksessä on oikein liikennevalotkin.
Siellä maalla taitaa yhdessä risteyksessä olla yksi lamppu. Pimeällä raittia kuljetaan varvastuntumalla, joka liian isojen saappaiden ja kahden villasukkaparin läpi on viitteellisesti suuntaa-antava.
Blogitaivas 
04/01/2020 20:12
En ole varmaan IKINÄ nauranut niin katketakseni kuin tätä lukiessa!
On se kivaa ja piristävää kun kirjoittelet Juha, näitä niin omia juttujasi!!! 🙂 🙂 Osasin kirjoittaa nimesi alkukirjaimenkin NYT oikein, se kun tuolla jossain tuli väärin pienellä jiillä!
Vähän aikaa sitten ajattelin mitähän tekisi mutta, päätin sitten tulla katsomaan onko täällä ketään? Ei sen puoleen omatkin aiheet (kiitos tykkäyksistä) on kierinyt vähän siellä sun täällä, hakien muotoaan, mutta aika kului hyvin hyvän lukemisen kera.
Ihanan pitkä viikonloppu kaikkine vapaineen, sanoi tytärkin!
Onko teillä kesä vai talvi? Meillä lumetonta mutta ihania taivaita ja auringonlaskuja!! Olisi kuvaajalle kuvattavaa! 😉
Muuten toivottelen erinomaisen hyviä reissuja ja iloista mieltä eli kaikkea hyvää! Sopii vieläkin toivotella, vastahan tässä vuotta aloitellaan.
Kiitos tästä ilonpilkahduksestasi Juha, pysy kanavalla!
TykkääLiked by 1 henkilö
07/01/2020 10:58
Ja toinen kommentti.!
Kyllä On Ihana kuva, oi että! Onko sinulla onni asua tuossa maisemassa – ja mikä suloinen koiramus! Ja kuten sanottu, ihania kuvia laitat, kiitos niistä ne piristävät tätä etelä Suomen pimeyttä!
TykkääTykkää