Vietiin haudalle pikkiriikkinen kukkakimppu. Kukat olivat pari päivää aiemmin tienposkesta löytyneitä sinisiä liljoja; taisivat olla puutarhapakolaisia. Suojalumi oli peittänyt hautausmaan.
Säät pistivät ihmettelemään. Eikö olisikin ollut enemmän pääsiäisen sanoman mukaista, että pitkästäperjantaista pääsiäisyöhön olisi ollut lunta ja pääsiäisaamu olisi valjennut aurinkoisena. Päinvastoin oli käynyt. Hautausmaan käytävälle jäi painaumat askelista.
Haudalla ei oltu pitkään. Ilma oli raaka, mutta muutama lämmin ajatus ajateltiin. Kukat jäivät valkoisen ristin juureen.
Lähellä hautausmaan porttia hangessa makasi lehti. Lehmus oli pudottanut käytävälle muiston menneestä kesästä. Pähkylöitä ei lehden kaverina enää ollut. Ne olivat maan povessa odottamassa itämistä, uutta kesää.
Blogitaivas 
12/04/2020 12:36
Sanoitat syviä pienillä kuvilla ja lauseilla! Kiitos.
Mietin päivien suhteen aivan samaa, ”väärinpäin?” mutta mietin vielä sitäkin mitä tämä myrskyinen, pimeä ja sateinen päivä voisi itselleni puhua?
On joka tapauksessa elämässäni hyvin, hyvin hiljaista, mutta eipä ulkonakaan kukaan liikuskele!
On aika hiljaisuuden…
TykkääLiked by 1 henkilö