Rakkaus!

Tänään aamuvarhain heräsin tunteeseen jota en ole aikoihin edes muistanut. Olen ollut lähes turta kaikille tunteille ja ajatukseni vain arjen hankaluuksissa ja huolissa, mutta tänään! Kaikkivaltias, kaikkitietävä ja armollinen Jumala muistutti minua itsestään tavalla jonka Hän vain voi.

Minulla on  joitakin ihmisiä jotka ovat rukouksissani aina, ja sitten niitäkin joita en muista kuin vähän väkisin, sen tunnustan! Aamulla oli rakas perhe mielessäni! Oli helppoa rukoilla, ja perheenpää on edelleenkin pysynyt mielessäni niin että piti tulla kirjoittamaan!

Ajatuksissani kysymys mikä on käskyistä suurin? Oliko se Rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistään niin kuin itseään? Vanhan katekismukseni ensimmäinen ei tätä vastaa, mutta uskon että näin on, vaikka emme siihen pystykään. Eli yli kaiken Jumalaa ja lähimmäistään niin kuin itseään!?

Toinen kysymys: Kuka sitten oli suurin apostoleista? Eikö hän, joka kirjoittaa kokemuksistaan kaikkein parhaimmat kirjeensä Raamatussa. Paavali! Hän sanoo olevansa syntisistä suurin ja tekevänsä  sitä mitä ei tahdo! Olevansa apostoleista pienin/vähäisin, jos sitäkään. Ja kuitenkin Paavali ymmärtää room.7:9-25 millainen on ihminen lain alla tai Jumalan armosta, se mikä on!

OI, kuinka taas itkettää sillä kukapa meistä ei tekisi sitä mitä ei tahdo vaan saa katua voimattomuuttaan ja inhimillisyyttään joskus toden teollakin. Niin äkkiä valvomaton tila saa esim. sanotuksi tarpeetonta tai sellaista joka ei ole taidollista puhetta!?

Nämä kokemukset ja niistä seuraavat ahdistukset saavat kysymään, miksi Jumala sitten sallii itsekullekin, ja nyt koko maailmalle, kaikenlaista kärsimystä? On kai aika suoriksi sanottu kun kirjoitan että ”opiksi”! Jumala yksin on täydellinen, Hän yksin on taidollinen, Hän tahtoo että kaikki pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden, joka on ilmi tullut meille Jeesuksessa Kristuksessa, joka on Vapahtanut meidät syntiemme kirouksista, silloinkin kun olemme vain ihmisiä! Kuka meistä olisi täydellinen, ei kukaan, mutta elämä on oppimista varten. Silloinkin kun joutuu antamaan anteeksi! Vaikka ei pyydetäkään.

Kuinka kiitollinen olenkaan tästä aamusta Jumalalle, Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle!!! Mainitsemani Room. 7 luku on ihana mutta niin on kahdeksankin ja miksei olisi onhan ne kirjoittanut Paavali! Vanhan käännöksen mukainen alku luvulle 8 on näin:

” Ne, jotka ovat KRISTUKSESSA, ovat hengen lain kautta vapautetut synnin ja kuoleman laista, he ovat Jumalan lapsia ja hänen perillisiään Kristuksen kanssa. Tulevan kirkkauden rinnalla, joka luomakunnallekin tuottaa vapautuksen, tämän ajan kärsimykset eivät ole minkään arvoiset. Henki auttaa meitä heikkoudessamme, ja Jumala toteuttaa avoituksensa!

Apostoli YLISTÄÄ Jumalan ARMON runsautta ja PELASTUKSEN varmuutta!” Siis vaikka me ihmiset emme pysty parhaimmillammekaan niin rakastamaan lähimmäistämme kuin Jumala tahtoisi, me saamme olla Jeesuksen veren ja armon turvissa ja Pyhän Hengen voitelussakin silloin kun huolet painavat mieltä emmekä osaa itse rukoilla, ja varsinkin silloin! OI, Siunattu Sana!

” Yhtä pyydän Vapahtaja, tänään yhtä pyydän vain: Näytä yhden päivän matka, askel, jonka tänään sain. Keiden kanssa, mihin suuntaan polku tänään avautuu? Millä tavoin Isän tahto meissä tänään tapahtuu? – Suurempi kuin sydämemme, suurempi kuin ihmistyö hiljaisuus on rukouksen, siinä Luojan sydän lyö. Siinä itse, Armon Henki, uupunutta uudistat. Annat kasvullemme aikaa, uuteen työhön valmistat!”