Kun joskus kyllästyn pinnallisuuteen ja selvien asioiden toistamiseen ym. sellaiseen, niin tulen tänne ”taivaalle”! Ja- ihmettelen miten hyviä kirjoituksia täällä onkaan?! JOPA omianikin? Kun facebookissa kaikki on niin lyhyttä ja pinnallistakin ? No sehän onkin vain sitä varten, mutta siitä huolimatta yllätyn, kun ihmiset, jotka tulevat hakemaan minulta työpaikkaa, ja kertovat että ovat käyneet lukemassa tätä blogisivustoa, ja siltä pohjalta vaikuttuneet ?

Ajattelin sitten tulla tänne tänään?! En kuitenkaan lukenut kuin yhden aikaisemman kirjoitukseni, taisi olla otsikoltaan ”Osana suurta ihmettä” kirjoitettu 16.6-14? Ja huomasin; Joko minä olen tylsistynyt tai ”paatunut” tai jotain muuta yhtä pahaa tapahtunut näinä  muuten ”hiljaisina” vuosinani täällä?! –  Vanhentunut ainakin!

Maailma on muuttunut, ja minä olen muuttunut! Ikäväkseni, huonompaan suuntaan mitä kirjoituksiini nykyään tulee tms. Mutta onhan tästä aikaakin kulunut kun täällä kirjoittelin! Nyt olen vanha!  Ympäröivä maailmakaan ei ole enää sama, mutta ei se muuta tosiasiaa kirjoittamisieni suhteen. Mutta näin on, tosiasiat tosiasioina!  – Hiljaisuus voisi ollakin tämän päivän kirjoitukseni otsikko?! Kaikki hiljenee pikkuhiljaa ympärilläni. Kukaan ei käy, ketään ei näy! Kuin olisin lakannut olemasta?

Olen mennyt itseenikin ja ajatellut olenko niin paljon muuttunut siitä kuka ennen olin, ettei kukaan uskalla lähestyä minua, vai onko kaikilla kiire omassa arjessaan ja pyhässään? Voihan se niinkin olla, tai sitten olen tullut joksikin muuksi – tylsäksikö? Ainakaan en enää jaksa paljoakaan siitä mitä ennen – edes lukea hyviä kirjoja samassa mitassa. Suurien voimainponnistusten takana oli yhden taulun maalaaminenkin! Sekään ei siis tuo enää sitä suurta intoa ja iloa kuin aikaisemmin. Ehkä kaikki kuuluukin sitten luonnollisena osana ikääntymiseen?

Surullisista surullisinta on kuitenkin jälleen yhden veljeni kuolema. Keskimmäisen, joka oli jäänyt kanssani tähän samaan kaupunkiin asumaan! Neljä niitä oli, kolme minua nuorempaa ja yksi vanhempi. Kaksi vain jäljellä. Kuitenkin he, veljeni, kaikki olivat terveitä, toisin kuin minä? Ehkä on ajateltava että Hän, joka säät ja ilmatkin säätää ennenkaikkea säätää myös ihmisten elinpäivät! Mutta ikävä on. Ja kuitenkaan eivät ihmeet Kaiken Luojalta lopu! Ihmettä, että kaikki minkä näemme ja koemme edelleen kaikessa, on. Silti jokus kaikki tässä muodossan loppuu, mutta nyt on nyt ja siitäkin voi olla kiitollinen!

Nyt olen siinä ajassa jota olen omalla kohdallani peljännyt!? Mutta ennenkuin kirjoitan siitä tulee KIITOS !   Kiitos Kauklahden kappelin sisarille terveisistä ja ARI papille myös! En luettele tässä sisarten nimiä mutta tiedätte ne itse.-Mitä siis olen pelännyt, kuinka sen sanoisin? – Että, kun tulevat ne päivät joista sanotaan ”etteivät ne minua miellytä”? – Olen jo pitkään miettinyt koska en enää jaksa iltamenoihin omalle kappelillemme lähteä? Ja mitä minulle tapahtuu kun en enää pääse/jaksa uskovien yhteyteen ja Ari pappimme Raamattutunneille? Sanoohan Sanakin ettei kenenkään tulisi jättää omaa seurakunnan kokoustaan! Se on vakava Sana!

Onneksi on Raamattu! Mutta se ei kuitenkaan ole sama asia kuin päästä seurakunnan joukkoon. Riemuitsemaan ja täyttymään, Hänessä, Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa, joka on tehnyt kaikkensa meidän edestämme että me pelastuisimme pahimmalta ja saisimme ikuisen ILON HÄNEN luonaan Taivaassa.! – Ihminen tarvitsee myös toisia ihmisiä, lähimmäisiään, ja sisaria ennenkaikkea kun on itsekin nainen! Raamatussa kirjoitetaan jossain kohtaa niinkin että: ”Me iloitsimme kun meille sanottiin menkäämme Herran huoneeseen”? Menikö se aivan näin, mutta totta se kuitenkin on. Missä on Herran Henki siellä on Rauha, Ilo ja kaikinpuolinen Vahvistava hoito! Herra On Hyvä!

Minulla on auki Ps.119 mutta olen myös kirjoittanut paperille Room 11:29 katsonpa mitä siinä sanotaan, onko se rohkaisuksi vai varoitukseksi? Tuosta kyllä puuttuu nyt se luku? Mutta kun avautui aivan alusta, niin hyvä on sekin;” Mutta meidän vahvojen, tulee kantaa heikkojen vajavaisuuksia, eikä elää itsellemme mieliksi 2. Olkoon kukin meistä lähimmäiselleen mieliksi Hänen parhaakseen että HÄN RAKENTUISI” jne. – Olenko itse osannut tukea jotain toista joka on joko vasta- kääntynyt tai elää vaikeissa olosuhteissa. ?

Paljon Raamatussa, Jumalan Sanassa, kirjoitetaan lähimmäisistä jotka tarvitsevat tukea. Myös virvoitusta Jumalan lasten läs näolosta ja rohkaisusta. Olenko itse tehnyt niin? Olen pyrkinyt mutta nyt en pysty. Toivoisin vaan että Herran Sana omalla kohdallani kasvaisi (vieläkin) hedelmää ja pysyisi tuoreena. Tiedän kuitenkin että ellen itse lue Sanaa, heikoilla olen. Tiedän  senkin että KUN ja jos vanhaksi elää tulee aika jolloin toisten kristittyjen tuki on ehdottoman tarpeellinen! Siis meilläkin vaikka meitä ei vankiloissa kidutetakaan. Ihminen vaan voi itselleen, olla se kidutus jolloin toisten tuki on välttämätön?

Tämän PITI olla vähän toisenlainen teksti mutta se on nyt tällainen. Meitä kuitenkin pyydetään muistamaan niitä jotka eivät seurakunnan kokouksiin pääse!. Käydä tervehtimässä laululla tai rukouksella,( ilmoittamalla kuitenkin, suomalaiseen tapaan 😉 vierailusta etukäteen)?! – On ihana tuo Roomalaiskirje, jae 33: ”OI sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat Hänen tuomionsa ja ja käsittämättömät Hänen Tiensä!- Kuka on antanut ensin Hänelle jotakin, joka olisi tälle korvattava”?…Sillä Hänestä ja Hänen kauttaan ja Häneen on kaikki, Hänelle kunnia iankaikkisesti Aamen”!

Ja vielä yksi luku 12 ja siellä on tällainenkin sana ”Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa”. EN tiedä onko se itkeminen aina tarpeen mutta se ainakin on, että käydään tervehtimässä ja ”Olkaa keskenänne yksimieliset. Älkää korkeita mielitelkö, vaan tyytykää alhaisiin oloihin, Älkää olko itse mielestänne viisaita.”Ja vielä kerran, kaikilla meillä on tehtävä sillä:” Jumala EI peruuta lahjojaan, eikä antamaansa kutsua” Sinä olet Jumalan silmäterä jos tahdot niin!

– Jumalan rauha olkoon meidän KAIKKIEN  kanssa! Aamen! Jumala ON –  Rakkaus! ❤

Pitkästä aikaa kävin Blogitaivaan sivuilla kun oma oloni on pelkkää tyhjäkäyntiä ja pysähtyneisyyttä,

Ei menneisyyttä, tätä päivää eikä tulevaisuuttakaan, pelkkää tyhjää? Ei edes sen vertaa että siitä pystyisi sanomaan jotain. Piti tulla tekemään?!! Ensin ajattelin vain lukea ikivanhoja tekstejämme täältä blogitaivaalta,  ja ikäänkuin saada yhteyttä entiseen tapaan toisiin silloisiin kirjoittajiin ja ystäviin, joista vanhimmat Tapio ja Juha.

Sitten löysin Mariannen eräästä tekstistään! –  Joka Vihdoin kosketti jotain tuolla kaukana sisuksissani, jossa muuten ei liikkunut mikään. En pysty kysymään Mariannelta lupaa, mutta aion kuitenkin sen kohdan tekstistään tähän laitta, – joka jossain tyhjyydessäni minua koskettaa!!!?

Jos sen tekstin nimi oli ”Ääni ja pisaroita” niin se on todella kaunis jo sinällään ja tuo toivon pilkahduksen! Ja tässä ON se kohta joka jotain minun kivisessä sisimmässäni liikautti! Marianne kirjoitti:

” Sillä MINÄ OLEN RAKKAUS/ Olen ääni a u t i o m a a s s a – olen Kallio joka EI horju, olen Tie tiettömälle! Koskaan En Hylkää enkä jätä! LUOTA VAAN JA ODOTA! ” – Olen ottanut vapauden laittaa tekstin tähän niinkuin sen sydämeni kammiossa kuulen. ” SILLÄ MINÄ OLEN”….Olen….KALLIO  Joka Ei Horju! – ja Tie tiettömälle!  – MINÄ EN hylkää enkä jätä! ….

Tuskin silmieni kosteudelta näen mitään, mutta nuo isoilla kirjaimilla olevat kohdat ovatkin ne tärkeimmät. Meillä On Elävä Jumala! Herrojen Herra ja meilläkin, – jotka olemme vain tomua! Mutta Hän ei jättänyt meitä yksin omaan varaamme vaan lähetti meille taivaallisen edustajansa PYHÄN HENGEN olemaan kanssamme KAIKESSA mikä meitä täällä kohtaa –  tällaisenakin kuin nyt olen! Kunka Käsittämätöntä se onkaan!

Minunkin täytyy nyt vain uskoa se TODEKSI tällä tyhjäkäynnin ajallakin ja yksin ollen! Minä uskon vaikka en tunne, että HÄN ON! Ja minä tahdon uskoa! Auta minua yksin ja epäuskossanikin ollessani! Minä uskon että SINÄ OLET! Suurin kaikista niinkuin Rakkaus!- Josta emme kuitenkaan ennen sinun Valtakuntasi tuloa voi kuin aavistella mitä Rakkaus oikeasti on!?   – Anna minulle yöksi suojelusenkelisi!

En alkuunkaan ajatellut tälle tällaista nimeä, mutta enpä keksinyt muutakaan! Yritän siis jatkaa! –

Minuun ovat aina vaikuttaneet ilmojen muutokset, ja vaikka tänään onkin vasta 22 pv Heinäkuuta (!?) niin olen jo syksyisissä ajatuksissa? Mutta ehkä sen teki, tai aikaansai, tuo eilinen  ja viimeöinen sade, joka ei kuitenkaan ollut mikään mahtava luonnonilmiö!? Niinpä päädyin aamulla ajatukseen etteivät tunnetilat katso kalenteria? Tai harmitti sekin että kaksi pinehköä mattoa olivat läpimärät ja kun niissä on ”muovipohja” kestävät kuivua! Kuten parvekelaudatkin niiden alta.Olivat siis märemmät kuin muu terassi. (No ketä kiinnostaa?!)

Pitkäveteisyyttäni ja mielikuvituksettomuuttani ajattelin lukea viimeksi saamaani Sirpa Noutereen runokirjaa jonka tyttäreni antoi minulle joululahjana v. 2020. Hänen, siis runoilijan, inspiraationsa juontaa yhteiseen harrastukseemme ja kohteeseemme joka on Vincent van Gogh! Meillä, tällä runoilijalla, ja minulla on kirjaksi koottuna Vincentin kirjeet kirjaksi! Samat harrastukset siis. –  Tarascon on kunta kaakkois Ranskassa.

Tässä Sirpa Noutereen kirjassa on etusivulla tietoa miksi hän juuri tämän kirjan ja runoja kirjoittaa, jos siis jotakuta kiinnostaa? Itse otin tuon kirjan iltalukemisekseni eilen, mutta pakko sanoa etten oikein syttynyt (nytkään), olen vanhojen runojen ystävä ja niitä riittää, enkä niihin väsy!

On siis harmaa päivä, ainakin toistaiseksi ja tunneihmisenä oli pakko tulla TEKEMÄÄN JOTAIN? Ensin ajattelin mistä löydän kuivaa mattoa terassilleni mutta kun siinä on katoksena vain pieni lippa niin eipä löytynyt ja hyvä niin!

Muutenkin olen muistellut menneitä, jopa yllättynyt itsekin, kun jostain syystä palasin omaan rippikouluaikaani joka oli jossain Espoon rannikolla, paikan nimi ei nyt kuitenkaan tullut mieleeni ellei se sitten ollut Hila? Mutta siellä oli kirkolla joku tila missä leiriä pidettiin! Ja parakki jossa nukuttiin.(Olen ennenkin tästä kyllä kirjoittanut jotain) Opettajat olivat ihania nuorehkoja pappeja ainakin osa.

Erityisesti jäi mieleeni eräs nuori nainen joka ei siis ollut pappi, mutta hän jotenkin ”tykkäsi” minusta ja tuli iltaisin parakkiini ja keskustelimme paljon. Kun rippikoulu oli päättynyt hän ilmestyi kerran kotipihalleni tuolla Karhusuolla ja muun ohessa tuli kertomaan että lähtee pitkäksi ajaksi ulkomaille emmekä siis enää tapaa. Se tuntui surulliselta, mutta sellaista elämä on. Se on ystävistä eroamista ja luopumista. Siis sitäkin!

– Mitä sitten nykyisyyteeni tulee niin arki on arkea ja TAAS vaihtuu ns. avustaja!? Olen väsynyt, olen kyllästynyt! Aloita aina kaikki alusta ja opasta ja kun juuri alkaa sujua niin eikömitä!? Taas vaihtuu! Ei tässä avustajien palkkakaan päätä huimaa, mutta eivät he oikein taida edes tietää mitä tulevat tekemäänkään, ja tottahan on sekin että jokainen vammainenkin ihminen on oma persoonansa ja vammat erilaisia!

Taidan olla aika lopussa itseni ja elämäni kanssa? Mutta tällaistakin elämä on! Joskus ei meinaa jaksaa. Onneksi vielä, niin uskon, riittää kauniitakin syyspäiviä joista kyllä tykkään!!! No Tulipahan kirjoiteltua!? On hyvä että on myöskin ”tämä Taivas” jossa saa purkaa mielensä päällä olevia asioitaan, ei niitä tarvitse kenenkään väkisin lukea. Ei ainakaan niiden joilla nyt justiin on kaikki paremmin kuin hyvin! Onnea vaan ja ihania syyspäiviä!

–  Ja Kyllä Tämäkin Taas Tästä – jonain päivänä hellittää? Kaikkivaltias ei katoa Taivaastaan mihinkään! Päinvastoin, uskon että minä ja lukemattomat muut ovat sinnepäin menossa! Siitä kiitollisena siltikin vielä tänään!

Jatkuu:” Tee siksi minut todella”? Ainakin ulkomuistini mukaan?

Tämän asian kanssa olen viime päivinä askarrellut!  – Voisin lisätä vielä ”kuinka vaikeaa se onkaan”! Kuinka usein saakaan itsensä kiinni siitä että sanoo tai käyttäytyy aivan toisin kuin tahtoisi! Suorastaan hävettävän usein eikä ”vahinkoa” saa tekemättömäksi vaikka sydän särkyisi. Mitään puolustusta en tälle taida keksiä, se toisenlainen käyttäytyminen tai sanominen kun itsenikin yllättää, mutta liian myöhään?! – Mitä sitten teen? Kadun, mutta en saa tehtyä tai sanottua takaisin! Onko minulla toivoa? Onko ihmisillä toivoa? – Luultavasti vasta taivaan täydellisyydessä.

On aika raskasta olla ihminen. Ei hyödytä puolustella sillä että sitähän me kaikki olemme ja kaikille meille sattuu ”vahinkoja”! Ikääntyminenkään ei tässä auta, ainakaan paljoakaan? Kuinka ihanaa olisikaan olla täydellinen! On raskasta huomata rikkovansa ihmistä, kaltaistaan, vastaan ja huomata se liian myöhään, eli kun vahinko on jo tapahtunut. Ja yhtä raskasta olla itselleen rehellinen! Voi olla, jos kanssani asuisi joku elävä ihminen jolle voisi puhua en tarvitsisi tätä kirjoittaakaan.

Mitenkäs se toinen vanha Suomalainen sananlasku taas sanoikaan? Kumpikos kello se kauemmaksi kuului Hyvä vai Paha? Minä kyllä luulen, kun ihmisiä olemme kaikki, että se paha kello kuuluu kauemmaksi? Jos ”luuloni” on oikein se on ikävä juttu koska sanojaan ei todellakaan saa takaisin. Eikä siinä itku auta, ei katumus eikä mikään, koska ihminen on ihminen.

Entäs tunnustaminen ja anteeksipyytäminen? Auttaako se enää kun vahinko on tapahtunut joissakin asioissa jo vuosikymmeniä sitten?. Uskooko kukaan että anteeksipyynnössä ei ole kysymys oman itsensä kiillottamisesta? Vaan todellisesta katumisesta. Kun tätä pohdin ja kirjoitan, mielessäni on tosi vanhoja juttuja, mutta ihmiset eivät unohda. Enkä näköjään itsekään, mietin miksi ne nousevat kiusaamaan NYT?! Ja öisinkin.

Kun maito on kaatunut sitä ei enää lasiinsa saa.  Ja toisaalta vanha Suomalainen sananlasku vielä niinkin sanoo että:” Joka vanhoja muistaa sitä tikulla silmään”? Olisi mielenkiintoista tietää millaisissa tapauksissa nämä sananlaskut ovat syntyneet? Ja onko ne alkuperältään kansallisia vai kulkeutuvatko jostain?

Olen jotenkin jo useamman päivän ollut aika lähellä maan pintaa!? En pääse pois matalasta mielialastani? Nukunkin huonosti. Kirkkoon tekisi mieli. Tuntuu kuitenkin siltäkin ettei jaksa. Ei jaksa. Synninpäästö pitäisi kyllä saada ja ikivanhat ”synnit” saada anteeksi. Kaikilla ihmisillä on vain niin kiire. Niin ja omat ns. ”porukkansa” jota minulla ei oikeastaan ole olemassakaan? Vai psykiatriko tässä olisi oikea osoite? Ja yöllä en ainakaan nuku tämän tekstin jälkeen! Pyyhinkö pois?

Mielessäni on Eino Leinon runo:” Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin” Olen sen joskus aina jonnekin kirjoittanut ja kerran lausunut sen meidän kappelillakin, silloin kun vähän aikaa näitä runoiltoja pidettiin. Ei ne kovin suosiota saaneet, siis ne runoillat? Mutta – jooo? Ihmisen elämä on ihmisen elämää. Joskus riemullista joskus takkuamista.

Minä EN tahtoisi tätä tekstiä facebookiin! En vain tiedä kuinka sen estäisin? Ennen kun en ollut sielläkään, nämä jäivät tänne blogitaivaalle! Ihmisen on joskus saatava ilmaista todelliset tunteensa, kokemuksensa ja ajatuksensa! Siitäkin huolimatta että painettuani lähetä nappia poistun toiseen huoneeseen ja kadun!

Lienee kirjoitettu enemmän kuin mistään muusta?! Se on niin täydellinen? Sanoisinpa että siinä on kaikki mitä ihminen tarvitsee uskossaan ja elämässään. Otsikko olisi voinut olla jokin muukin, kuten ”Että he yhtä olisivat”. Sillä kaikki jotka ovat Pyhän Hengen vaikutuksesta uudestisyntyneet elävään ja kestävään, Raamatulliseen uskoon, ovat yhtä, erilaisuudestaan IHMISINÄ huolimatta. Paras opettaja, näille yli ihmisten tekemille rajoille, on Pyhän Hengen osallisuus ihmisen sisimmässä! Pyhän Hengen osallisuus on jotain sellaista ylimaallista ja samalla jokaiseen hetkeen kuuluvaa ettei Hänen olemistaan voi epäillä, eikä sanoin kuvata – välttämättä. Sillä Pyhä Henki muuttaa ihmistä. Hän on Jeesuksen sijainen täällä elomme ajan meissä.

Ja silti on vain yksi Isä, Poika ja Pyhä Henki. Pyhä Henki avaa meille Jumalan Sanaa. Pyhä Henki on Jeesuksen edustaja meissä nyt kun Jeesus on noussut valtaistuimelleen.

Totta on kuitenkin sekin että Pyhän Hengen nimessä on myös tehty ja saarnattu paljon sellaista mikä on ihmisestä lähtöisin! Ja se on ostittain vieroittanut ihmisiä kokemasta Pyhän Hengen olemusta itsessään tai muissa. Mutta olen kokenut pitkän elämäni aikana että sisaria ja veljiä Kristuksessa on sielläkin missä on myös jotain ylimääräistä, eli ihmistekoista. Mutta se on pilannut monta hyvää ja aitoa asiaa.

Kuitenkin  sellainen ihminen, joka aidosti on täyttynyt Pyhällä Hengellä, tekee myös hyviä hedelmiä. Ja kuten on kirjoitettu ”Hedelmistään Puu tunnetaan”!Joten kärsivällisyyttä, armoa ja rakkautta kaikkia niitä kohtaan jotka Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä raittiisti opettavat –  vaikka emme kuuluisikaan samaan kirkkoon. Sanon suoraan että meillä täällä Isänmaassamme on ollut monia herätyksiä jotka ovat olleet raittiita ja Jumalan Sanan mukaisia. Ja silti Raamattu kehoittaa koettelemaan kaiken ja pitämään sen mikä Pyhää on! Sillä aika näyttää mikä kestää ja mikä ei.  Kun siis on näistä ”herätyksen ajoista kyse”.

Minulla on edessäni Joh. 18 luku ja se liikuttaa minua sydänjuuriani myöten! Jeesus elää siinä viimeisiä hetkiään ja joutuu todistamaan Pilatukselle itsestään, tietäen mihin on menossa. Mitkään todistelut eivät pelasta Häntä kauhealta kuolemalta. Ja HÄN ON KUOLLUT kaikkien ihmisten puolesta. Autuas se joka ottaa tämän pelastuksen vastaan ja todistaa siitä että Jeesus elää ja lähettää omilleen Toisen Puolustajan Pyhän Hengen olemaan meissä ja kanssamme. Pyhä Henki kirkastaa meille Kristusta ja tässä valossa ja armossa me tunnemme toinen  toisemme, vaikka ihmisinä olemmekin erilaisia luonteinemme ja armoituksinemme.

Lopuksi on kuitenkin vielä sanottava sekin  kohta Raamatusta että ”koetelkaa kaikki ja pitäkää se mikä on Hyvää”. Ihmisinä olemme vajavaisia, mutta rukouksin voimme vahvistua ja saada oikeaa näkökulmaa myös toisin toteutettua Jumalan palvontaa kohtaan. Muistaen ihmisen osamme ja silti pitää sen mikä itsellemme on totta ja aitoa! Jumala siunatkoon ja varjelkoon meitä!

Sana Sielu, on viimepäivinä ollut mielessäni. Olen miettinyt missä ovat kuolleitten sielut ylösnousemukseen asti? Tänä aamuna mieleeni tuli se tuttu kohta Raamatusta missä Jeesus herätti Martan ja Marian veljen kuolleista vain kutsumalla häntä nimeltä! Ehkä ajatus askarruttaa myös siksi että on Pyhäinpäivän aatto?

Joitain virsiä ja hengellisiä lauluja nousee mieleeni joissa sielusta lauletaan. Esim. hengellinen laulu:” Lähemmä Jeesus, lähemmä vaan Kaipaan mä ääntäsi kuuntelemaan. Sulje Oi Jeesus armohosi, siellä on turvaisa satamani.” Mieleeni nousi myös laulun:” Kuinka on sun sielus laita, minne kuljet matkamies…” sanat.. Niin, missä on kuolleen ihmisen sielu ennenkuin Raamatun mukainen ylösottoaika tulee?

Kukahan tähän voisi vastata? Miettiessäni näitä nyt muutamana päivänä, tuli vastavuoroisesti voimakkaana mieleeni myös tämä aika.! Jossa ei voi enää luottaa siihen mitä kirkot ennen julistivat Jumalan Sanana! Jopa siis arkkipiispaa myöten! Aika rohkeaa kirjoittaa tästä, mutta kun asia sattuu niin kovasti minuun henkilökohtaisten kokemuksieni vuoksi!

Onko kaikki se, mitä olen tahtonut ja ymmärtänyt Jumalan Sanana noudattaa, ollutkin turhaa ja aiheuttanut suurta fyysistä kärsimystä.? Myös sielullista.! Joka tapauksessa kuitenkin,- kaikesta huolimatta, minä en käsitä tätä aikaa. Minulle Jumalan Sana on yhtä kuin Raamattu kannesta kanteen, Jeesus Kristus ja Pyhän Hengen osallisuus!!!

Hän, Jeesus ,joka kuoli kauhean kuoleman meidän tähtemme, myös minun! Kuinka voisinkaan muuttaa mitään siitä mitä Suuri Kirja meille opettaa Pyhästä kolminaisuudesta, Ja kaiken alusta ja lopusta. Eikö se merkitse mitään että Suuri Jumala on kertonut meille kuinka kaikki syntyi, miten on olemassa, ja kuinka kaikki loppuu.!? Mutta missä on ihmisen sielu ylösnousemukseen asti? Tiedänkö, vei enkö? Muistanko vai en, onko siitä erillistä oppia.?

Kun pian taas tulee yksi vuosi lisää, se laittaa miettimään elämän rajallisuutta. En henkilökohtaisesti kuitenkaan pelkää kuolemaa, vaan toivon sen olevan rauhallinen ja helppo? Niin kai kaikki muutkin ihmiset, jotka kuolemaa ajattelevat. No kuten kirjoitin, me vietämme huomenna ”Pyhäin päivää” ja useimmat meistä käyvät haudoilla sytyttämässä kynttilät rakkaittemme haudoille.

Ehkä me siinä kiitämme mielessämme joitain pois menneitä ja toivomme tapaavamme heidät kerran. Mutta entäs se sielu, onko se jo taivaassa? Jeesus kuitenkin vain kutsui Lasarusta:” Tule ulos” ja Lasarus tuli ja eli vielä paljon aikaa, jota aikaa ei ole erikseen kerottu vuosina. Ei myöskään että hän olisi itse kertonut kokemuksestaan. Itselleni toivon hellää kuolemaa ja sellaista että turvani on Jeesuksen lempeä olemus! Kuitenkin yhdessä laulussa kysytään:” Kuinka on Sun sielus laita”?

Ja samassa kirjassa vielä:” Niin alhaalla ei kukaan kulje, ettei siellä Jeesus ois, Hän ei yhtäkään luotansa sulje, eikä käännytä ketään pois. Maan alimpiin paikkoihin astui Hän kantaen ristiään. Siinä verehen viittansa kastui, repi piikit tuon puhtaan pään.”…. jne. Se on yksi kauneimmista lauluista joita tiedän.!

Siunattua Pyhäin Päivää kaikille jotka laittavat uskonsa ja toivonsa – ja kiitoksensa, Sielujensa pelastajalle, Jeesukselle Kristukselle. Tulee aika, jolloin kuolleet nousevat eloon! Kiitos ihmeelliselle kolmiyhteiselle Jumalalle, joka tahtoi kertoa luomille ihmisilleen kaiken alusta loppuun saakka!!! Meidän ei tarvitse olla hukassa vaan odottaa sielujemme pelastajaa turvallisin  mielin ja kiitoksen kera! Herra Siunatkoon Meitä, niin kuin Hän on luvannutkin!!! Aamen.

Tänään on totta sanat:” Metsässä ei liikahda lehtikään, on kuin luonto kuollut jo ois”! Mikään ei liiku on tasaisen harmaata, vielä kuitenkin joissain pensaissa lehtiä mutta koivut ovat jo paljaat. Jotkut sanovat tällaisista tai vieläkin pimeämmistä päivistä että: ”On kaksi pimeää vastakkain”. No ei vielä! Kuitenkin sitä kohti ellei lunta sada tänne eteläänkin.

Samoissa, hämärissä aatoksissa koko aamun, johtuen siitä että eräs henkilö tässä kanssani päivittäin, kertoo kipeästä avioerostaan. Se muistuttaa minua omastani ja ahdistaa. En jaksaisi. Ja mietin vielä sitäkin mitä Jumala on kirjoituttanut Sanassaan, että jos joku eroaa mutta tahtoo mennä uudelleen naimisiin, niin on mentävä sen entisensä kanssa, NÄIN siis minun sanoen. Kukin lukekoon sen sisältä omasta Raamatustaan. Ja kuitenkin ihmisen kaipuu ihmisen luo, on myös tosiasia tässäkin elämässä! Me olemme Aadamin jälkeläisiä.

Kuitenkaan, jos on joutunut eroamaan, niin silloin on tosi kysymyksessä! Kukaan ei sellaista tahdo omalle kohdalleen, se on aina iso kriisi! Sitä saa todellakin työstää ja työstää uudelleen ja uudelleen. Se on haava joka ei umpeudu! Varsinkin jos on se petetty puolisko. Ja ehken pahoinpidelty fyysisestikin. Minä Olin. Ja kuitenkin Jumala on myös sanonut ettei ihmisen ole hyvä olla yksin, ja siksi Hän miehelle naisen loikin. Eikä ole olemassa muuta niin intiimiä yhteyttä kuin on miehen ja naisen välillä. Ei edes vanhemmuus ole samanlainen yhteys, vaikka voi olla myös kovin syvä ja onkin. Äitinä ainakin koen niin että lapseni on minulle tärkeintä tässä maailmassa ja menee kaiken muun edelle.

Tämä nykyinen tilanne ei ole uusi, mutta tuli aamulla mieleeni sekin, että miksen aloittanut blogien kirjoittamista nimettömänä eli anonyyminä, ei vaan tullut mieleeni! Oletan myöskin että nimellä kirjoittaminen on uskottavampaa kuin nimettömänä, varsinkin vaikeista elämään liittyvistä asioista. Ja kuitenkaan noista kaikkein vaikeimmista asioista ei voi kirjoittaa niin kuin ne elävässä elämässä on pakko kohdata. Kyllähän sitä yrittää, ja joutuu olemaan sielujen hoitajanakin eikä ehken onnistuisi jos itse ei olisi joutunut samoihin tilanteisiin kuin jotkut ihmiset, joita kohtaan.

Joskus on pakko ns. ”pysäyttää”! Ei ole kummallekaan eduksi että joka päivä puhutaan vaikeista asioista. Sellaisia varten ovat ammattihenkilöt. Pitäisi osata suhteuttaa. Meillä on sentään toisin, kuin monien yksityiselämässä, rauha maassamme! Ja kun on sotaveteraanin lapsi on kiitollinen tästä rauhasta. Mutta ei voi olla surematta Ukrainan kohtaloa! Se on jotain aivan käsittämättömän kauheaa! Oi Jumala Kaikkivaltias! Armahda Ukrainan kansaa, niin kuin meitä kaikkia  synnin uhreja. Kuinka osata kiittääkään Kaikkivaltiasta kaikesta siitä hyvästä, kuitenkin, mitä on osakseen tässä elämässä saanut!

Kiitos, Ylistys ja Kunnia, Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle! Jälleen kerran! Totisesti Aamen!

Tässä iässä, ei voi olla varma muististaan, eli vaikkapa siitä mitä kaikkea on JO kirjoittanut?! Tekstejäni täällä näkyy olevan 351? Eilen, olin varma aiheestani kun se tuli mieleeni erään ns. ”sattuman kautta”? Olin lukenut, jälleen, kaikki kirjastosta kuukausittain tilaamani kirjat. Ajatukseni siirtyivät omaan kirjastooni, siellähän on hyviä, tosin jo luettujakin, kirjoja. Mutta kertaus on opintojen äiti, ajattelin, ja tulin katsomaan. Ja kuinka ollakaan ”Etsivä löytää”! Niinkuin Matteus 7:8 luvataan. Tartuin kirjaan ”Vapauteen” jonka kirjoittaja on Liisi Jokiranta.

Ja kuten ”sanottu”: Avattuani kannen, löysin aarteen!? Teksti jonka olin tulostanut ja tallentanut, oli, niinkuin olin kirjoittanut,- blogitaivaan Ilkan analyysi minusta?!  Vuotta en tähän ole merkinnyt mutta hämärästi muistan mihin tuo liittyi. Ilman itsekehua tms. kirjaan Ilkan tekstin tähän koska en milloinkaan ole saanut näin kaunista palautetta, hän kirjoittaa:” Katsokaa hän oli täynnä armoa ja totuutta. Jos pyytäisin jotakuta blogitaivaan kirjoittajista opettamaan minulle rakkautta, se olisi Tuulikki. Ja kyllä Tuulikki opettaakin. Heikkojen puolustaja, jonka teksteistä loistaa läpi luottamus Jumalaan kaikessa ja kaikkialla. Blogitaivaan Johannes, vaikkei Jobkaan ole vieras”.

Se vielä jatkuu virsien suhteen, lienee jokin analyysi meistä silloisista kirjoittajista jokaisen kohdalta, mutta tietysti omani olen tallentanut, vaikka en siitä muuta muistakaan. Tuli vain mielleeni etsiä JOKU kirja, joka jotenkin vahvistaisi nykyoloani ja olosuhteitani? Mielessäni tätä ennen väsyneenä, Jeesuksen sanat, Matteuksen evankeliumin luvusta 7./7 ”Anokaa niin teille annataan, etsikää, niin te löydätte, kolkuttakaa niin teille avataan”!!! Niin usein kuin tuota on joutunut itselleen vakuuttamaankin, niin eikö ollut ihme, että juuri tämä kirja tuli valituksi ja mikä yllätys murheisiin ajatuksiini ja kokemuksiini sieltä löytyikään!?

”Anokaa niin teille annetaan”, ja nyt täytyy vähän itkeä!!! – ”Elämä on”, on myöskin tämän maailman sanoma! Niin, niinhän se on. Tämä ei ole taivas! Kun kauan elää huomaa kuinka Jumalan Sana ei katoa, se On ja Pysyy! Siitäkin huolimatta että kärsimys aina koskettaa ja kaipaus päästä Jumalan luo kasvaa vuosi vuodelta. Ja joskus tuttukaan Sana ei jaksa lohduttaa. Ehkä sitä ei täysin ymmärräkään, silloin kun vastoinkäymiset seuraavat toisiaan, ja pimeys peittää valon! Aina sama taistelu samoista asioista.?

Nyt avaan Raamatun toisesta kohtaa. Se on Johanneksen ensimmäinen kirje, kolmas luku ja vaikkapa 1-kolmanteen jakeet: ”Katsokaa minkälaisen rakkauden Isä on meille antanut, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi, joita ME olemmekin. Sen tähden ei maailma meitä tunne, sillä se ei TUNNE HÄNTÄ. Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä vielä ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee.? Me tiedämme tulevamme Hänen kaltaisikseen, kun Hän Ilmestyy, sillä me saamme nähdä Hänet sellaisena kuin HÄN ON! Ja jokainen, joka panee Häneen tämän toivon, puhdistaa itsensä, niinkuin Hän on puhdas”!!!

Jumala armossaan siunatkoon ja varjelkoon meitä tässä pahassa maailmassa ja ajassa, joka hylkää Isän, Pojan ja Pyhän Hengen, niin vahvasti ettei se jää vaikutustaan vaille. Ja siltikin Jumala On Rakkaus joka Pojassaan kärsi ja kuoli meidän pelastukseksemme! Emme koskaan tule tässä maailmassa ymmärtämään, tuon kuoleman merkitystä, mutta se takasi meille inkaikkisen Elämän Valtakunnassa jolla loppua ei ole! Jonka kuningas ja Herra on kolmiyhteinen Jumala! Herra armahda meitä!

Sellaista on elämä! –  Tänä aamuna kun avasin verhot, hämmästyin kuinka valoisa ja tyyni oli maisema jonka joka aamu kohtaan ikkunastani. Ei tuulen virettäkään. Mutta värejäkin vielä, vaikka suuri pihlajapuuni onkin jo kaiken loistonsa jälkeen täysin lehdetön. Kun läheisistä ihmiskontakteista/ystävistä on aina ollut pulaa minä ”seurustelen” luonnon kanssa. Sellainen olen aina ollut. Viimevuosina tosin avustajat ovat arkisin paikalla, kuka milloinkin ja milläkin tavalla, joten viikonloput ja illat ovat ns. omaa aikaa, JA jolloin seuralaiseni ovat maisemat jotka ikkunastani tai pihalla ollessani näen!

Mutta näin on aina ollut, ei mitään uutta! Viihdyn luonnossa milloin sinne sisälle pääsen tai ikkunastani katsellen. Vielä on Norjan Angervossa keltaisiksi muuttuneet lehdet ja Punakanukassani punaiset! Näen metsän – pihani ja suuren parkkipaikan takaa, koska asun rinteessä. Kaikin tavoin olen kiitollinen Jumalalleni tästä maisemasta ja vuokrakodista jossa saan asua. Meille, jotka P-tuolissa elämäänsä elävät, on pihalle pääsy aina juhlan paikka. Ainakin minulle! Pääsen ihanalle pihallenikin koska siihen on rakennettu terassi minua varten. Alkuun ei sellaista ollut. Eikö Herra olekin hyvä?

Jos, ja kun, jotain puuttuu Hän voi olla  rikas antaja! Myös maallisissa asioissa. Kuinka kiitollinen olenkaan! – Tätä kaunista maisemaa, pihaa ja rauhallisuutta miettiessäni tänä aamuna, kun ei ole avustajaa, tunnen suurta kiitollisuutta.! Mutta en voi myöskään sulkea ajatuksiani vain tämän näköalan piiriin, vaan ajattelen Ukrainan tilannetta ja kärsimystä! Olenhan itsekin syntynyt ns. ”sotien jälkeen” ja sama kohtalo ollut – ja samasta suunnasta – meilläkin. Nyt itkettää!

Pyydän ”Herra armahda Ukrainan kansaa!” Niin tehnee moni muukin rukoillessaan Kaikkivaltiasta Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä! – Kukaan meistä ei ole synnitön, mutta se joka toisen kimppuun hyökkää syyttä, on syyllisempi kuin se joka maataan ja kansaansa puolustaa ja yrittää varjella. En tiedä miksi tämä teksti lähti tähän suuntaan kun olin niin siunattu tästä aamusta ja tuosta kauniista maisemasta, joka ikkunastani aamuisin aukeaa – ja kaikkinakin vuoden aikoina. – Mitä se sitten tarkoittaneekaan että ”kauneus on katsojan silmässä”? On kuitenkin jo 17.10 eli lokakuuta eletään ja silti luonnossa on vielä kukoistusta!? – Tuli aamulla mieleeni eräs muinoinen iskelmäkin:” Metsässä ei liikahda lehtikään, on kuin luonto kuollut jo ois, kuinka kaunis on päivän hetki tää”…. jne

Minulle luonto on aina puhunut Jumalan hyvyydestä, armosta ja rakkaudesta, kaikkia luotujaan kohtaan. Sillä Jumalan Rakkaus vei meidän Vapahtajamme ristille, tuskalliseen kuolemaan meidän tähtemme! Että meillä, rauha olisi ja että me uskoisimme ja pelastuisimme iankkaikkiselta kadotukselta! Näin siis tuo tyyni luonto tänä aamuna minua puhutteli ja puhuttelee, kiitos Jumalalle! Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle! Jos joku pääsi tänne asti niin olkoon Jumalan Armo, Rauha ja Rakkaus osasi tänään, ja tulevinakin, harmaampina, päivinä! Aamen!