Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.


1 kommentti

Tapahtukoon sinun tahtosi jos mun tahto ei mee läpi

IMG_20130915_105818,

Vanhempien ja lasten tahtojen taistelua sanotaan kasvuprosessiksi, jota tarvitaan, että lapsesta voisi tulla täyspäinen aikuinen. Lapsi on luontojaan utelias ja vaativa. Pienen ihmisen alun on omattava kova ääni, jottei jäisi maailman metelin jalkoihin. Kun ikää tulee lisää ja elämänpiiri laajenee tarvitaan vanhemmilta lisääntyvässä määrin tahtoa ja kykyä asettaa rajojaan koettelevalle ihmisenalulle rajat jotka suojelevat lasta. Lapsi oppii vähitellen kontrolloimaan omia toimia ja tekojaan peilaamalla niitä asetettuja rajoja vasten.

Meillä maallisilla isillä on asettaa lapsillemme tavoitteita elämää varten. Sellaisia tavoitteita, jotka suojelevat ja mahdollistavat jälkikasvulle hyvän elämän. Kuitenkin jossain vaiheessa tulee vastaan tilanne, että voimme vain toivoa, että jälkikasvu kuuntelisi ja toimisi meidän ohjeidemme mukaan. Heidän oma vapaa tahtonsa kuitenkin lopulta ratkaisee sen, mitä he tulevat tekemään.

Isä Meidän-rukous ja varsínkin sen alku on hyvin radikaali rukous. Ainakin jos edustaa ns. alatienkristillisyyttä. sillä sen sanoma on suorastaan menestysteologiaa.

Kun Jumala loi maailman ja asetti luonnonjärjestyksen mukaisesti luomansa ihmisen maailman hallitsijaksi, hän samalla asetti ihmisen vapaaksi elämään ja toimimaan oman vapaan tahtonsa mukaisesti. Se tarkoittaa sitä että Kaikkivaltias Jumala sitoutui luomansa maailman luonnonjärjestykseen. Synti ja syntiinlankeemus ei tässä kohtaa ole pelkkä pohjaväre ihmisessä, vaan vakava ja vaarallinen juopa ihmisen ja Jumalan välillä.

Jeesus, joka tuli tuohon juopaan paikkaamaan tilannetta asettumalla Jumalan ja luomakunnassa kippuroivan ihmisen välille, opetti meille Isä Meidän rukouksen, jonka merkitys on selvä. Palauttaa ihminen Jumalan tahdon piiriin. Palauttaa ihminen pelastuksen tielle. Rukouksen alku sisältää ajatuksen siitä, mitä Jumala tahtoo tehdä, kun me ensi sanomme, Isä, kyllä minä tahdon, että sinun tahtosi tapahtuu, minä luovutan oman tahtomiseni sinun valtaasi ja alistun siihen. Ota minut omaksesi.

Sen jälkeen toteutuu se mitä Jumala tahtoo, rukouksen jatko paljastaa sen. Anna meille jokapäiväinen leipämme! Jumala tahtoo siis meille hyvää, hän tahtoo meille terveyttä ja ruokaa kaikkea mitä jokapäiväisessä elämässämme tarvitsemme. Ja kun oma kuppimme on ylitsevuotava hän haluaa meidän kauttamme antaa vielä niillekin joilla ei vielä ole kaikkea.

Jeesuksen asenne ihmisiä kohtaa vielä vahvistaa tuota näkyä rakastavasta isästä joka kärsivällisesti odottaa ihmistä joka rukoilisi ja tahtoisi Jumalan tahtomista omaan elämäänsä.

Minulla on monta ystävää joilla on hyvin vahva oma tahto ja näkemys elämästä. He ikäänkuin yhäältä käsin katsovat maailma ja kokevat mainiosti pärjäävänsä omin voimin. Jumala on heille heikkojen ihmisten satu jonka he kernaasti suovat ihmisille jos usko vain auttaa selviytymään elämästä.

Kuitenkaan kukaan ei selviä hengissä ja terveenä tämän maailman koettelemuksista ja ihmisen tahtominen ei riitä koskaan kun vastassa on kuolema. Siksi rukous jatkuu syntien anteeksipyynnöllä ja elämän ohjeilla, jotka laittaa meidät kilvoittelemaan itsemme ja lähimmäistemme kanssa ja puolesta. Lopussa Jeesus vielä korostaa Jumalan kunniaa ja valtaa jokaisen Jumalan lapsen elämässä. Jumalan valtakunnan todellisuus korottaa rukouksen kautta ihmisen elämään ja alkaa muuttaa sitä Jumalan tahdon mukaiseksi. Niinkuin ihmisen taimen kasvu on alkuunsa nurkkien ja kulmien hiomista niin on myös Jumalan tahdon etsiminen ja siihen mukautuminen aluksi luopumista ja joskus kivuliastakin mutta lopulta se antaa ihmiselle hyvän elämän josta ei puutu mitään.

Mainokset


6 kommenttia

Väkivaltainen isä meidän

Naapurit kyllä tiesivät tai oikeastaan aavistivat, mutta eivät puuttuneet asiaan. Ja kenelle he olisivat valittaneet? Asiahan ei oikeastaan kuulunut sosiaaliviranomaisille ja sitä paitsi heillä oli jo vastaanotoilla muutenkin tarpeeksi pitkät jonot. Pitäisiköhän poiketa jonkun uskovaisen luona, heillähän pitäisi olla tämän puolen asiantuntemusta….

– Huomenia, olisi hiukan asiaa tästä… Jumalasta…
– Hienoa, käypä sisälle, niin jutellaan

– Vähän tämä on arka juttu, mutta ajattelin, että tunnettuna uskovaisena voisit vähän viisata
– Kiitos ajatuksesta, no, mistä on kyse

– Katsos, kun meillä naapurissa kokoontuu sellainen rukouspiiri ja minäkin siellä joskus piipahdan, ihan vain ystävyyttäni
– Sehän on hyvä, aina sitä oppii muilta uusia asoita siitä Raamatustakin

– Juu, niin kai, mutta nyt minusta on alkanut tuntua, että olenkohan kuullut oikein ja oppimassa jotain kummallista, etten sanoisi ihan pelottavaa
– Annahan kuulua, eiköhän tämä keskustelemalla selviä, kerro pois vaan, kaikki mikä painaa

– Juttuhan on niin, että olen oppinut jo lapsena rukoilemaan Isä meidän rukouksen ja se on tuntunut turvalliselta, siinä on niin lyhyesti sekä rukoiltu että samalla kerrottu, millainen Taivaan Isä on ja miten saa pyytää jokapäiväistä leipääkin… ja onhan se Lutherkin selittänyt, että jokapäiväiseen leipään kuuluu ihan niitä arkipäivän tarpeita…niin ja vielä lopuksi rukoillaan, että pääisimme pois pahasta…ja on tullut sellainen hyvä tunne hyvästä isästä Taivaassa
– ihan oikeilla jäjillähän sinä olet: meillä todella on meidän parastamme ajatteleva Isä

– mutta tuossa rukouspiirissä alkaa olla sellainen tiukka ilmapiiri…annas kun kerron: tuosta isästä on tehty julma ja arvaamaton, kostava Jumala…tuomioita ennustellaan vähän joka suuntaan ja niitä tuomion ennustuksia oikein odotellaan ja tuntuu, että ellei niitä joku saa, niin ilta on ollut liian kevytmielinen…mitä enemmän kostoa on ilmassa, sitä enemmän siinä piirissä iloitaan… että onkohan se ihan oikein?
– kyllä synti pitää ottaa vakavasti!

– tottakai, en minä sitä sanokaan ja kyllähän ihminen niittää sitä, mitä kylvää, kauheaa on lukea uutisia tämänkin aamun Hesarista: orjuutta ja väkivaltaa ja kaikenlaista pahaa. Mutta eikö Jumalan hyvyys vedä meitä paranukseen, eikö tehtävämme ole nujertaa pahan valtaa rakkaudella ja toivon sanomaa jakamalla…minä uskon tuomioonkin, tottakai, mutta en oikein jaksa lähteä ilakoimaan ajatuksella, että olisi koston Jumala, joka mielellään tuhoaa kaupunkeja…eikös se Aabrahamkin käynyt tinkaa sen Sodoman puolesta ja Jumalan loppuun asti kuunteli häntä, eikö tämän pitäisi olla asenteemme, mitä?
– no, siinä nyt mennään vähän yli, mutta tarkoitus on varmaan oikea, kyllä Vanhan Testamentin puolelta löytyy myös kosto

– voiphan se ollakin, vaikka hiukan enemmän nyt mietin tuota Uutta… mutta…on sitten vielä sellainen lähemmäs tuleva juttu: siellä opetetaan, että Jumalan tahtoa ei voi kukaan tietää, Jumala tekee mitä mielii ja sen armoilla sitten ollaan ja että Hän kurittaa lapsiaan milloin milläkin tavalla saadakseen kasvatettua niistä kunnon uskovaisia, tulee sellainen kuva väkivaltaisesta tai arvaamattomasta Jumalasta, sitä sitten selitetään sillä, että yksin Jumala tietää, mikä on meille hyväksi. Eikös tämä ole vähän kohtalonuskoa? Jos minä isänä käyttäytyisin lapsiani kohtaan niin kuin siinä rukouspiirissä opetetaan Taivaan Isästä, niin joutuisin kyllä sosiaaliviranomaisten syyniin, niin se on? Mutta kenelle voi valittaa tällaisesta julmasta Jumalasta tai oikeastaan tällaisesta opetuksesta. Jos se leviää, niin kohta kukaan ei uskalla enää uskoa Isään, joka on Taivaassa.
– etköhän nyt reagoi liian voimakkaasti, onhan se opetettu, että joka kuritta kasvaa se kunniatta kuolee…

– ja minun Raamattuni sanoo: ”Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin paljon ennemmin teidän taivaallinen Isänne antaa hyvää niille, jotka sitä häneltä pytävät.” Löytyy Matteus 7: 11. Kiitos vaan juttutuokiosta ja siunausta: Herran Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kanssasi!
-?