,

Vanhempien ja lasten tahtojen taistelua sanotaan kasvuprosessiksi, jota tarvitaan, että lapsesta voisi tulla täyspäinen aikuinen. Lapsi on luontojaan utelias ja vaativa. Pienen ihmisen alun on omattava kova ääni, jottei jäisi maailman metelin jalkoihin. Kun ikää tulee lisää ja elämänpiiri laajenee tarvitaan vanhemmilta lisääntyvässä määrin tahtoa ja kykyä asettaa rajojaan koettelevalle ihmisenalulle rajat jotka suojelevat lasta. Lapsi oppii vähitellen kontrolloimaan omia toimia ja tekojaan peilaamalla niitä asetettuja rajoja vasten.

Meillä maallisilla isillä on asettaa lapsillemme tavoitteita elämää varten. Sellaisia tavoitteita, jotka suojelevat ja mahdollistavat jälkikasvulle hyvän elämän. Kuitenkin jossain vaiheessa tulee vastaan tilanne, että voimme vain toivoa, että jälkikasvu kuuntelisi ja toimisi meidän ohjeidemme mukaan. Heidän oma vapaa tahtonsa kuitenkin lopulta ratkaisee sen, mitä he tulevat tekemään.

Isä Meidän-rukous ja varsínkin sen alku on hyvin radikaali rukous. Ainakin jos edustaa ns. alatienkristillisyyttä. sillä sen sanoma on suorastaan menestysteologiaa.

Kun Jumala loi maailman ja asetti luonnonjärjestyksen mukaisesti luomansa ihmisen maailman hallitsijaksi, hän samalla asetti ihmisen vapaaksi elämään ja toimimaan oman vapaan tahtonsa mukaisesti. Se tarkoittaa sitä että Kaikkivaltias Jumala sitoutui luomansa maailman luonnonjärjestykseen. Synti ja syntiinlankeemus ei tässä kohtaa ole pelkkä pohjaväre ihmisessä, vaan vakava ja vaarallinen juopa ihmisen ja Jumalan välillä.

Jeesus, joka tuli tuohon juopaan paikkaamaan tilannetta asettumalla Jumalan ja luomakunnassa kippuroivan ihmisen välille, opetti meille Isä Meidän rukouksen, jonka merkitys on selvä. Palauttaa ihminen Jumalan tahdon piiriin. Palauttaa ihminen pelastuksen tielle. Rukouksen alku sisältää ajatuksen siitä, mitä Jumala tahtoo tehdä, kun me ensi sanomme, Isä, kyllä minä tahdon, että sinun tahtosi tapahtuu, minä luovutan oman tahtomiseni sinun valtaasi ja alistun siihen. Ota minut omaksesi.

Sen jälkeen toteutuu se mitä Jumala tahtoo, rukouksen jatko paljastaa sen. Anna meille jokapäiväinen leipämme! Jumala tahtoo siis meille hyvää, hän tahtoo meille terveyttä ja ruokaa kaikkea mitä jokapäiväisessä elämässämme tarvitsemme. Ja kun oma kuppimme on ylitsevuotava hän haluaa meidän kauttamme antaa vielä niillekin joilla ei vielä ole kaikkea.

Jeesuksen asenne ihmisiä kohtaa vielä vahvistaa tuota näkyä rakastavasta isästä joka kärsivällisesti odottaa ihmistä joka rukoilisi ja tahtoisi Jumalan tahtomista omaan elämäänsä.

Minulla on monta ystävää joilla on hyvin vahva oma tahto ja näkemys elämästä. He ikäänkuin yhäältä käsin katsovat maailma ja kokevat mainiosti pärjäävänsä omin voimin. Jumala on heille heikkojen ihmisten satu jonka he kernaasti suovat ihmisille jos usko vain auttaa selviytymään elämästä.

Kuitenkaan kukaan ei selviä hengissä ja terveenä tämän maailman koettelemuksista ja ihmisen tahtominen ei riitä koskaan kun vastassa on kuolema. Siksi rukous jatkuu syntien anteeksipyynnöllä ja elämän ohjeilla, jotka laittaa meidät kilvoittelemaan itsemme ja lähimmäistemme kanssa ja puolesta. Lopussa Jeesus vielä korostaa Jumalan kunniaa ja valtaa jokaisen Jumalan lapsen elämässä. Jumalan valtakunnan todellisuus korottaa rukouksen kautta ihmisen elämään ja alkaa muuttaa sitä Jumalan tahdon mukaiseksi. Niinkuin ihmisen taimen kasvu on alkuunsa nurkkien ja kulmien hiomista niin on myös Jumalan tahdon etsiminen ja siihen mukautuminen aluksi luopumista ja joskus kivuliastakin mutta lopulta se antaa ihmiselle hyvän elämän josta ei puutu mitään.