Otsikko on juhlallinen, siinä on ripaus dramatiikkaa, kunnioitusta ja velvollisuuden tunnetta. Tuon kaltaiset asiat eivät ole kovin muodikkaita nykyään. Ne sotivat vallalla olevaa individualismia vastaan.
Indivisualismi ja hedonismi hiipii kaikille elämän aloille, jopa uskontoon. Seurasin ihmetellen Räsäskeskustelun kehittymistä julkisessa sanassa. Jokaisen kynnelle kykenevän piti päästä sanomaan oma sanansa. Valtakunnan poliitikot paljastivat oman tietämättömyytensä herätysliikkeistä ja hengellisistä asioista. Uskovaiset heittelivät kiviä ja lähettivät vihapostia. Kaikkien piti päästä esille, joidenkin jopa kaksi kertaa. Jokainen oli omasta mielestään jonkun toisen asialla ja edusmiehenä. Hyvässä uskossa mätettiin pöytään ässiä loputtomasta pakasta. Mutta oliko tuosta episodista hyötyä kenellekkään? Mielestäni se oli lumivyöry tyhjässä erämaassa. Kesän tultua lumet ovat poissa.
Eniten minua surettaa kristittyjen ihmisten kovat sanat. Lentävätkö kivet Kristuksen tähden?
Pahinta kaikessa kuitenkin on, että me kuvittelemme löytävämme jonkin uuden tavan pitää ihmisiä kirkossa. Riitelemme ja kiivailemme Ihmisten ja Jumalan kasvojen edessä siitä miten Kristuksen seurakuntaa pitäisi hoitaa. Tuntuu olisimme väsyttämässä kalaa joka teutaroi koskessa siiman päässä. Välillä siima soi kireänä ja kalastaja yrittää pakottaa kalan kohti rantaa. Joskus liian tiukalla pidetty kala ryntää koskeen ja karkaa, Siksi joku kalastaja antaa sopivasti löysää jotta näin ei kävisi. On täysin Joen armoilla saako kalastaja kalan ylös ja siinäkin tapauksessa kala on kuoleman väsynyt.
Jeesus ei toiminut näin. Hän ei tarvinnut politiikkaa saadakseen ihmiset puolelleen. Opetuslapsille hän sanoi yksinkertaisesti:- Seuraa minua ja he seurasivat. Ilman väsytystä ja väkisin vääntämistä. Hän teki opetuslapsista kalastajia. He eivät kalastaneet tappaakseen vaan pelastaakseen. Jeesuksen ei tarvinnut pakottaa ihmisiä luokseen, sillä hänellä oli tarjota jotain joka voitti entisen, Jeesus tarjosi puhdasta, raikasta vettä jossa oli hyvä uida. Ihmiset tulivat hänen luokseen ja hän eheytti ja paransi kohtaamansa ihmiset.
Jeesuksessa oli jotain erityistä. Raamattua tutkimalla selviää mistä on kysymys. Hänessä vaikutti Jumalan Pyhä Henki! Ihmiset vaistosivat sen ja Jumalan Henki resonoi heidän oman henkensä kanssa! Jeesuksesta huokui Jumalan rakkaus.
Mitä yritän sanoa?
Kristus tarkoittaa voideltua, kristitty taas tarkoittaa pientä voideltua. Jos pidän itseäni pienenä voideltuna, onko sen arvon mukaista ottaa maasta kivi ja heittää sillä ihmistä, joka ei ymmärrä mistä Jeesuksen seuraamisessa on kyse! Eikö olisi hedelmällisempää tutkia omia motiiveja ja sitä miksi tahdon ottaa kiven käteen? Ensimmäisen kiven heittäjä vetää itsensä ylle saman lain, millä hän tuomitsee toisen ja siinä leikissä ei kestä kukaan. Eikö meistä tulisi loistaa sama rakkaus kuin Jeesuksesta? Eikö meistä tulisi näkyä ilo? Eikö meillä ole rauha Jeesuksessa Kristuksessa?
Kristuksen tähden meidän on tartuttava erilaisiin aseisiin. Tartuttava rukoukseen sairaiden puolesta ja siunattava väsyneitä. Kerrottava edelleen evankeliumia joka tuo ilon ja rauhan levottomuuden keskelle!
Jeesus tahtoi, että olemme opetuslapsia, kisällejä, jotka imitoivat mestariaan. Kun sepän kisälli katsoo metallia, jota hän työstää, hän yrittää katsoa sitä samoin silmin kuin mestari. Hän pitää vasarasta kiinni samalla tavalla. Liekkien väri pitää olla samanalainen ahjossa. Vähitellen hän löytää oikean voiman, jolla metalli taipuu. Hän oppii yrityksen ja erehdyksen kautta tekemään rumasta muodottomasta rautakappaleesta kauniita esineitä. Lopulta hän tekee samoja asioita kuin mestari.
Meidän on opittava katsomaan ihmisiä Jeesuksen silmin. Uskallettava olemaan pieniä voideltuja. Käyttämään Jumalan meille suomaa auktoriteettia Pyhässä Hengessä. Meidän on tehtävä se Jeesuksen tähden. Se on ainoa tapa palvella ja kasvattaa seurakuntaa sillä se on Jeesuksen tapa!
Blogitaivas 