Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Pieni mäenlaskija.

4 kommenttia

Joskus  elämä on vähän mäenlaskun tyylistä touhua. On kiva laskea mäkeä  niin kauan kunnes huomaa että ei jaksakkaan nousta takaisin mäenpäälle ja vielä  tilaa pahentaa se että koti on sielä mäen päällä. Pakko sinne on paarustaa mutta raskasta se on. Kotonakin vielä uupuus jäytää vaikka muuten on taas hyvä olla.

On joskus todella raskasta ottaa oma risti ja kantaa sitä. Pitää kiinni kutsusta kun oma lihakin kuiskuttaa että miksi mies kiusaat itseäsi, Elä ja nauti. Kuinka usein joutuu Kristitty mies tähän tilanteeseen. Puhun nyt miehestä koska en uskalla tai osaa asettua tässä pois itsestäni. Olen uskovana nimenomaan mies, Sukupuolinen, sukupuolisidonainen, maskuliininen suomalainen mies. Minulla on miehen putkimallin aivot ja sydän aina auki. Kun innostun jostain asiasta teen sitä täysillä niin kauan kuin polttoainetta riittää tai keksin jotain uutta. Aikaisemmin minun oli varsin helppo hypätä aina uuteen asiaan ja jättää vanhat kuviot muille jos niissä oli mitään jättämistä.

Mutta nyt ei homma menekkään niinkuin minun mieleni ja aivoni tahtovat. Se keskeneräisyys ja epätäydellisyys joka on tämän maailman perua ei tunnukkaan sen kutsumuksen mukaiselta joka nyt vie minua eteenpäin. Haluaisin hypätä pois junasta mutta se ei pysähdykkään silloin kun minä tahdon ja odotan. Jos hyppään vauhdissa tiedän että seuraukset ovat minulle katastrofaaliset vaarana on kuolema. Kuolema monella tasolla.

Mistä puhun? Puhun Jumalan kutsusta, siitä Henkilökohtaisesta kutsusta joka uskovalle on annettu. Puhun kutsun mukaan elämisestä ja ristin kantamisesta.

Juna jossa istun sillä on nimi. Sen nimi on Herätys ja istun ravintolavaunun keittiössä tehden ravintoa junassa matkustaville. Rakennan yhtenä monista omaa yhteisöäni seurakunnassa käyttäen niitä lahjoja mitä Jumala minulle antaa. Ymmärrätte nyt mitä merkitsee jos tästä Junasta putoaa.

Mikä sitten mättää. Se mikä on vaikeinta kaikessa, on se kun vanha minä väsymyksen tullessa ottaa vallan,  silloin jää alttiiksi kiusauksille. Vaikeinta joskus on oman yhteisön pienuus ja mahdollinen yhteyden puute toisiin kristityihin ja ennenkaikkea rukousyhteyden puute.

Kirjoitan tätä auki siksi, että tuo yhteyden tärkeys toisiin uskoviin tulisi selväksi. Seurakunnan tulisi olla kuin elävä organismi, jolle kaikki jäsenet ja elimet ovat elintärkeitä.  Kehoa kun rasitetaan se tarvitsee happea, Seurakunnassa se on yhteistä rukousta eli Hengen yhteyttä Jumalaan. Rasituksen jälkeen se tarvitsee ravintoa eli sanaa jotta ruumiin voimat palautuvat. Tarvitaan liikuntaa, ylistystä, että sydän ja keho vahvistuisi ja  niin että lihakset kasvaisivat eli uusia ihmisiä tulisi mukaan.

Jos kannat omaa iestäsi, matkan teko on raskasta mutta Seurakunnassa voi vaihtaa oman ikeen Jeesuksen ikeeseen joka on keveämpi onhan kantajiakin enemmän. Eli Seurakunnassa kaikki on yhteistä, murheet ja vaivat on helpotus jakaa muiden kanssa.

Jos yhteys puuttuu myös Hengellinen kasvu jää keskeneräiseksi ja voimat uupuvat. Me saamme olla ihmisinä keskeneräisiä mutta joskus Jumala ei päästä irti. Väkisin Jumala ei sitä tee, vaan kyse on kutsun noudattamisesta ei käskyn. Joona, Mooses ja moni muu vastahakoinen, Jeesus ylimpänä kulki tiensä loppuun kunnioittaen ja kirkastaen Jumalan nimeä.  Seurakunnan yhteys vahvista uutta elämäämme Kristuksessa jolloin oma keskeneräisyys ei olekaan se joka ratkaisee vaan että toimimme Kristuksen nimissä. Hän toimii, me vain tuomme hänet itsessämme paikalle. Näin toimien emme väsy,  koska emme ole yksin. Suurin syy siihen, että ihmiset väsyvät, etenkin me miehet, on juuri se että yritämme toimia itse ja yksin. Hallita kaikkea ja mikä pahinta kerätä pisteitä itsellemme. Se on varma tie uupumukseen.

Loppupeleissä on kyse siis asenteesta ja kunnioituksesta Jumalaa kohtaan, siitä että tekee asiat oikein. Asettuu Jumalan Pyhän Hengen kasvatettavaksi Seurakunnan yhteyteen. Sillä seurakunta on Kristuksen ruumis.

Tänään kävin Majatalokuoron harjoituksia kuuntelemassa ja tuo pieni hetki vahvisti ja palautti pienen mäenlaskijan voimat ja antoi kiitollisen ylistysmielen. Junan suunta palautui mieleen ja ilo toisista tarttui :) Image Yhteys on ihmeellinen asia!

Mainokset

Kirjoittaja: Tapio Laakso

Lapsenuskoinen sen tien kulkija

4 thoughts on “Pieni mäenlaskija.

  1. Tässä niin vaikeassa ja rikkinäisessä mailmassa on paljon kaunista. Kuten tämä tekstisi Tapio. Tekee mieleni sanoa paljonkin, mutta tämän ainakin, Jeesus on veljesi!
    Yhteys ihmisiinkin on välttämätöntä, mutta ei aina mahdollista. Mitä silloin on? On Jeesus.

    Vaikka olen toista sukupuolta, minun sydäntäni tekstisi jälleen kosketti, syvästi. Mietin voiko tähän mitään lisätä ja uskaltaako. Mutta sitten ajattelin että yhteistähän tämä kokemus on! Syvästi yhteistä.

    Miehellä (sinäkö ?) on sylissään jääsydän. Se siitä nopeasti lämmössä sulaa, eikä siitä jää jäljelle mitään. Mutta sinulla on lämmin, elävä ja toimiva sydän. Minulle sinusta tulee mieleen Kaarisilta runo. Tosin juuri nyt se ei ehkä tunteisiisi sovi, mutta sinulla on tehtävä, toinen kuin toisilla! Silti Jeesuskin sanoi tarvitsevansa lepoa.

    Pysähtyminenkin on Jumalasta! Tiedät sen. Silloin Jumala tekee työtään ja rakastaa. Rakastaa tekemällä ihmistä ihmiseksi, kuvansa kaltaiseksi. Suurta se on. Lepää Tapio, anna Herran hoitaa. Niinkuin teetkin. Herra siunaa sinua, hoitaa ja vahvistaa. Jeesus on veljesi! Silloinkin kun, ja juuri silloin, kun tunnet kaipuuta.

    Sinä olet kuin Suomalainen luonto parhaimmillaan. Lähellä taivasta ja maata juuri siinä joka olet. Mitään kauniimpaa en tiedä. Kiitos kauniista tekstistäsi joka on niin totta!

    Laitan kuitenkin tähän vielä tutun raamatunlauseen viikonlopun terveisiksini.

    Jes. 43:2 Kun kuljet vesien halki, minä olen sinun kanssasi, kun virtojen poikki, ne eivät tempaa sinua mukaansa, kun astut tulen lävitse, sinä et pala eikä liekki sinua polta.

    Särkyminen Jumalan syliin on parasta ihmiselle. Sielusi on aarre, sydämesi kultaa.

    Tykkää

  2. Minähän se siinä möllötän kevät auringossa. Muksujen kanssa tehtiin kerran keväällä avantoa ja samalla veistettiin jäätä.
    Tuo Jesajan kirjan kohta on hieno ja ainakin minua se vahvistaa. Jokaisella on oma tehtävä ja pelkään joskus että tekstini saattavat syyllistää ihmisiä kun puhun kutsusta ja tekemisistä, pelkään että he kokevat ne vaatimuksina. Jumala kutsuu joskus varsin selvästi johonkin työhön, se selviää viimeistään silloin kun joutuu hommaan joka ei ole lainkaan omien taitojen mukaista. Silloin Jumala varustaa ihmisen omilla lahjoillaan ja ihmisen omat ”kyvyt” eivät ole esteenä Pyhän Hengen työlle sillä alueella kun niitä ei ole. Tyhjä, heikko astia on Jumalalle se paras astia.

    Tykkää

  3. Taitaa Jeesuksen seuraaminen viedä meidät erämaahankin. Paavali oli kolme vuotta Arabiassa Gal 1:17. Kuulunee Jumalan ”luokalle” edelleen. Minun tahtoni – Jumalan tahto. Siinä se taistelu lienee. Sen jälkeen uskovien yhteys taas maistuu!

    Tykkää

  4. On totta että Jumala yllättää. Kun hän kutsuu johonkin hän myös varustaa. Hän on rikas antaja. Käyttäähän hän varmaan myös syntymässämme annettuja lahjoja, vain vähän jalostaen ;-) ?

    Minä en usko että sinä edes osaisit kirjoittaa niin että joku ahdistuisi.
    Komea mies olet sydän käsissäsi :-) kiva nähdä ja tutustua näinkin!
    Ei muuta kuin kevättä odottelemaan ja aurinkoa, on ollut pimeä talvi.

    Kaleville. Kyllä erämaatkin ovat varmaan Jumalan kasvatuskouluja meille. Onneksi niitä ei aivan hirveästi ole ollut enää viimevuosina kohdallani, ei ainakaan mitään kovin rankkoja. Tavallisia arkipäivän vastuksia vain, kuten kaikilla.

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s