Joskus  elämä on vähän mäenlaskun tyylistä touhua. On kiva laskea mäkeä  niin kauan kunnes huomaa että ei jaksakkaan nousta takaisin mäenpäälle ja vielä  tilaa pahentaa se että koti on sielä mäen päällä. Pakko sinne on paarustaa mutta raskasta se on. Kotonakin vielä uupuus jäytää vaikka muuten on taas hyvä olla.

On joskus todella raskasta ottaa oma risti ja kantaa sitä. Pitää kiinni kutsusta kun oma lihakin kuiskuttaa että miksi mies kiusaat itseäsi, Elä ja nauti. Kuinka usein joutuu Kristitty mies tähän tilanteeseen. Puhun nyt miehestä koska en uskalla tai osaa asettua tässä pois itsestäni. Olen uskovana nimenomaan mies, Sukupuolinen, sukupuolisidonainen, maskuliininen suomalainen mies. Minulla on miehen putkimallin aivot ja sydän aina auki. Kun innostun jostain asiasta teen sitä täysillä niin kauan kuin polttoainetta riittää tai keksin jotain uutta. Aikaisemmin minun oli varsin helppo hypätä aina uuteen asiaan ja jättää vanhat kuviot muille jos niissä oli mitään jättämistä.

Mutta nyt ei homma menekkään niinkuin minun mieleni ja aivoni tahtovat. Se keskeneräisyys ja epätäydellisyys joka on tämän maailman perua ei tunnukkaan sen kutsumuksen mukaiselta joka nyt vie minua eteenpäin. Haluaisin hypätä pois junasta mutta se ei pysähdykkään silloin kun minä tahdon ja odotan. Jos hyppään vauhdissa tiedän että seuraukset ovat minulle katastrofaaliset vaarana on kuolema. Kuolema monella tasolla.

Mistä puhun? Puhun Jumalan kutsusta, siitä Henkilökohtaisesta kutsusta joka uskovalle on annettu. Puhun kutsun mukaan elämisestä ja ristin kantamisesta.

Juna jossa istun sillä on nimi. Sen nimi on Herätys ja istun ravintolavaunun keittiössä tehden ravintoa junassa matkustaville. Rakennan yhtenä monista omaa yhteisöäni seurakunnassa käyttäen niitä lahjoja mitä Jumala minulle antaa. Ymmärrätte nyt mitä merkitsee jos tästä Junasta putoaa.

Mikä sitten mättää. Se mikä on vaikeinta kaikessa, on se kun vanha minä väsymyksen tullessa ottaa vallan,  silloin jää alttiiksi kiusauksille. Vaikeinta joskus on oman yhteisön pienuus ja mahdollinen yhteyden puute toisiin kristityihin ja ennenkaikkea rukousyhteyden puute.

Kirjoitan tätä auki siksi, että tuo yhteyden tärkeys toisiin uskoviin tulisi selväksi. Seurakunnan tulisi olla kuin elävä organismi, jolle kaikki jäsenet ja elimet ovat elintärkeitä.  Kehoa kun rasitetaan se tarvitsee happea, Seurakunnassa se on yhteistä rukousta eli Hengen yhteyttä Jumalaan. Rasituksen jälkeen se tarvitsee ravintoa eli sanaa jotta ruumiin voimat palautuvat. Tarvitaan liikuntaa, ylistystä, että sydän ja keho vahvistuisi ja  niin että lihakset kasvaisivat eli uusia ihmisiä tulisi mukaan.

Jos kannat omaa iestäsi, matkan teko on raskasta mutta Seurakunnassa voi vaihtaa oman ikeen Jeesuksen ikeeseen joka on keveämpi onhan kantajiakin enemmän. Eli Seurakunnassa kaikki on yhteistä, murheet ja vaivat on helpotus jakaa muiden kanssa.

Jos yhteys puuttuu myös Hengellinen kasvu jää keskeneräiseksi ja voimat uupuvat. Me saamme olla ihmisinä keskeneräisiä mutta joskus Jumala ei päästä irti. Väkisin Jumala ei sitä tee, vaan kyse on kutsun noudattamisesta ei käskyn. Joona, Mooses ja moni muu vastahakoinen, Jeesus ylimpänä kulki tiensä loppuun kunnioittaen ja kirkastaen Jumalan nimeä.  Seurakunnan yhteys vahvista uutta elämäämme Kristuksessa jolloin oma keskeneräisyys ei olekaan se joka ratkaisee vaan että toimimme Kristuksen nimissä. Hän toimii, me vain tuomme hänet itsessämme paikalle. Näin toimien emme väsy,  koska emme ole yksin. Suurin syy siihen, että ihmiset väsyvät, etenkin me miehet, on juuri se että yritämme toimia itse ja yksin. Hallita kaikkea ja mikä pahinta kerätä pisteitä itsellemme. Se on varma tie uupumukseen.

Loppupeleissä on kyse siis asenteesta ja kunnioituksesta Jumalaa kohtaan, siitä että tekee asiat oikein. Asettuu Jumalan Pyhän Hengen kasvatettavaksi Seurakunnan yhteyteen. Sillä seurakunta on Kristuksen ruumis.

Tänään kävin Majatalokuoron harjoituksia kuuntelemassa ja tuo pieni hetki vahvisti ja palautti pienen mäenlaskijan voimat ja antoi kiitollisen ylistysmielen. Junan suunta palautui mieleen ja ilo toisista tarttui 🙂  Yhteys on ihmeellinen asia!