Raamattu Kansalle todellakin kääntää, riivatun pojan kertomuksessa, epätoivoisen isän pyynnön juuri otsikon tavalla. Minusta se onkin paljon ymmärrettävämpi tuossa muodossa kuin mihin ollaan totuttu.

Mennyt vuosi on ollut kohdallani ainutlaatuisen raskas. Ei niin, etteikö aikaisempikin elämäni olisi sitä suurelta osin ollut.
On kaksi asiaa jotka ovat vieneet voimani. Toinen, se luonnollista surua ja huolta tuottanut, päättyi kuolemaan elokuun alun yönä ja siksi se oli ainutlaatuista. Ei kuolema, vaan rakkaan ihmisen taistelu sairautta vastaan ja sen loppu.
Toinen tapaus on aivan toisenlaatuinen.
Hankaluus joka liittyy jokapäiväisestä arjesta suoriutumiseeni. Tilanne joka on suorastaan kurja ja näyttää päättymättömältä. Pitkä pimeä tunneli jonka päässä ei valoa näy.

Ensimmäinen otsikkoni oli lyhyesti ”Luotatko”?
Tapahtui nimittäin eräänä päivänä, ollessani kovin ahdistununut ja tiskaamassa astioita, että voimakas mutta lempeä ääni lausui vain yhden sanan ” Luotatko?” Jähmetyin paikalleni, keskeytin työni ja kuuntelin, olinko oikeasti kuullut kuulevin korvin? Ääni oli kuitenkin tuttu, siinä oli Kaikkivaltiaan auktoriteetti rakkaudella silattuna. Kun kuvaan tätä, sanani eivät riitä koska sitä ääntä vaan ei voi kuvata. Ei senkään takia koska siihen liittyy tietynlainen Hengen silmillä näky…. Ellei tämä olisi hengellinen sivu joku voisi nyt tilata piipaa auton ja kiireesti. Luotan kuitenkin siihen etten ole ainoa joka ”kuulee ja näkee” näkymättömiä.

Näin selkeästi en ole aikaisemmin tullut kuin kerran pysäytettyä. Siinä oli vain yksi sana ja kuitenkin siinä oli kaikki. En tiennyt mitä vastata. Teki mieleni sanoa tutulle äänelle välittömästi että luotan, mutta jokin pidätti. Tiesin Hänen tietävän että olin joutunut jo pois siitä uskosta ja luottamuksesta jota Hän tarkoitti. Mietin mihin lymyäisin ettei sisimpäni tila paistaisi niin selvästi ja niinpä sitten muistin tuon kohdan Raamatusta jossa riivatun isä pyytää apua Jeesukselta. Vastasin Herralleni: Sinä tiedät kaiken, tiedät tilani sanomattakin, mutta minäkin pyydän, ”Auta minua voittamaan epäuskoni”! Lisäsin vielä:” Minä uskon, minä tahdon koko sydämestäni uskoa Sinuun Herra – ja luottaa”. Kun luen tuota kertomusta riivatun pojan tapauksesta, niin sehän päättyy siihen että opetuslapset kysyvät Jeesukselta miksi he eivät pystyneet parantamaan poikaa, eli ajamaan hänestä riivaaja henkeä ulos. Jeesus vastasi:” Tätä lajia ei saa lähtemään muulla kuin rukouksella” (R.K)

Minulla on hyvä ystävä, itseäni 10v vanhempi, olemme tunteneet toisemme 40 vuotta. Hänellä on uskomattoman kova elämänosa. Hän soitti pari iltaa sitten ja päivitimme tilanteet toinen toistemme kanssa. Oma tilanteeni on kuitenkin kärpäsen siipien surinaa häneen verrattuna. Ellemme olisi niin hyviä ystäviä, en olisi tiennyt mitä sanoa hänen tämän hetkisestä tilanteestaan. Enkä paljoa sanonutkaan, minua van itketti ja ihmettelin kuinka Jumala voi sallia tämän, uskon sankarin, elämään niin paljon kuormaa ja niin pitkälle ajalle. Kun olimme puhuneet – ja olleet puhumatta kun molempia itketti, niin lopuksi sanoin hänelle, rakkaalle ystävälleni: mitä muuta voimme kuin todeta, jälleen kerran ja kaikesta huolimatta, kuinka ihmeellistä ja täysin käsittämätöntä on että saamme kuitenkin olla uskossa Jumalaan, sillä ”Kenen tykö me menisimme, Sinulla on iankaikkisen elämän sanat!” Tämä toi lohdun ja rauhan ja lopetimme puhelun rukoillen toistemme puolesta.

Kun tätä ajattelen, tunnen rakkauden Hengen läsnäolevana. Ihmettelen sitä luottamusta joka Jumalalla on lapsiinsa/luotuihinsa, omiinsa kun Hän antaa taakkoja kannettavaksi. Kun Hän kysyi minulta luotanko, siihen sisältyi paljon! Koen ettei hän kysynyt sitä menneisiin nähden ainoastaan, vaan nyt oleviin ja tuleviinkin. Ei ole helppoa, mutta rakkaus, suuri rakkaus tekee nöyräksi ja auttaa jaksamaan Isän lapsena.

Olen tänään löytänyt psalmin 9… jakeesta 10.” Herra on sorretun linna, turvapaikka ahdingon aikoina. 11. Sinuun luottavat ne, jotka sinun nimesi tuntevat, sillä sinä et hylkää niitä, jotka etsivät sinua, Herra. 12. laulakaa ylistystä Herralle, joka asuu Siionissa, kertokaa kansojen keskuudessa hänen teoistaan. 13. Sillä veritekojen rankaisija muistaa heidät, hän ei unohda kurjien huutoa.

Vielä Sefanja 3:17 (vk) Herra, Jumalasi on sinun kanssasi, hän on voimallinen, hän auttaa.
Sinä olet hänen ilonsa, rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi, hän iloitsee, hän riemulla riemuitsee sinusta.

Kiitos Jumalalle!