Missä viipyy rakkauden vallankumous? Vaikuttaa siltä, että moni odottaa sitä viimeistään siinä vaiheessa kun parisuhdelaki muuttuu lihaksi kun se saa avioliittolain muodon. Nyt kerätään allekirjoituksia ja asiaa puidaan jälleen pitkään ja tulikivenkatkuisesti. Nyt puhutaan lain tekemisestä ja oikeudesta elää niinkuin kukin tahtoo. Onko tässä kohtaa maallinen laki sama kuin Jumalan ja missä kohtaa kirkko instituutiona seisoo.

Jostain syystä ihminen on luotu niin, että hän vastaa kasvatukseen toiminnalla. Se mitä ohjelmoidaan sisään tuottaa myöhemmin jonkin tasoista toimintaa. Otetaanpa esimerkiksi  aseet.  Olen viettänyt lapsuuteni yhteiskunnassa, jossa elettiin sodan jälkeistä traumaa. Vanhempieni sukupolvi oli elänyt lapsuutensa sodan varjossa ja suhtautuminen aseisiin oli kielteinen. Aseen suuntaaminen toista kohti oli kiellettyä ja asiaa tähdennettiin joka vaiheessa, ainakin meille poikalapsille. Vaikka leikimme puksotaa niin leikkipyssyjä ei juuri ostettu ja saatu. Pyssyinä toimi kepit ja harjanvarret.  Meidät ohjelmoitiin siihen ettei aseen piipua saanut kääntää ihmistä kohti.

Nykyinen ilmapiiri on muuttunut sotapelien ja kaikenlaisten airsoft- ja värikuula-aseiden myötä. ”Aseen voi nyt kääntää toista kohti” on näiden pelien ja leikkien sisältämä viesti. Voimme puhua lapsille mitä hyvänsä mutta  tiukan paikan tullen toiminta on se joka ratkaisee. Sen seuraukset ovat aika selkeästi nähtävillä. Viimeisimmät esimerkit ovat Hyvinkään ja Ohion ampumistapaukset. Kaikella tavalla olemme antamassa periksi ulkoa tuleville vaikutteille ja lapsemme ovat suojattomia.

Se että kuvittelemme olevamme suojassa johtuu yksinkertaisesti individualismin, yksilökeskeisen maailmankuvan vallankumouksesta. Pidämme sitä rakkauden vallankumouksena, koska yksilön vapauden katsotaan kasvaneen. Ajattelu ja toiminta on vapaampaa. Ajattelemme, että päätämme itse elämästämme. Yksi suurimmista harhoista on, että yläpuolelta annettava ohjaus on vähentynyt ja riittää kun noudatat lakeja. Kirkon ja yhteiskunnan holhouksesta halutaan päästä irti. Tämä on johtanut siihen että raha ja markkinatalous on ottanut yhteisöllisen moraalin paikan ja ryhtynyt määrittämään sitä mikä on sallittua ja mikä ei.  Lehdistö ja media kantavat  ansiottomasti oikeuden viittaa ja kuvittelemme, että se vahtii oikeuksiamme. Kuitenkin se on aivan samalla tavalla tuuliajolla kuin ilman selkeää johtotäheteä purjehtiva yksilö joka kaikesta huolimatta etsii paikkaa mihin juurtua. Lehdet kuvittelevat seuraavansa yleistä mielipidettä jota se itse luo. Merkillepantavaa on että tätä maailmanjärjestystä ei saa arvostella. Jos sen tekee, leimautuu konservatiiviksi kukkahattutädiksi.

Mainosmaailma tarttuu nopeasti vallalla oleviin trendeihin vahvistaen niitä, siitä esimerkkinä on Tjäreborgin mainos, jossa heteropari vaihdettiin suutelevaksi naispariksi  matkailuimainoksessa koska he katsoivat mielipideilmaston muuttuneen Suomessa. http://www.iltasanomat.fi/matkat/art-1288549594156.html

Tällä viikolla julkaistiin  Amerikkalainen tutkimus, jossa osoitettiin liian varhain aloitettujen seurustelusuhteiden vaikuttavan haitallisesti lapsen ja nuoren kehitykseen. Pettymykset,kokeilut ja kypsymättömyys johtavat nuoren elämän ongelmiin, joihin psykologi ja psykiatriarmeija ei kykene vastaamaan. Onhan se söpöä katsoa kun 11 vuotias kulkee koulukaverin kanssa käsi kädessä kun kaikki muutkin tekevät samoin. Mutta kun samalla lapset katsovat ja näkevät mediasta mitä kaikkea muuta jännää tuohon ilmiöön kuuluu.  Tämä luo paineita toimia samaan suuntaan ilman, että vastuullisuus ja oma sisäinen tunne- ja kokemusmaailma sitä vielä vaatisi. Nuoret ajautuvat kokeilemaan asioita, joiden seurauksiin he eivät ole varautuneet ja eikä heillä ole kykyä käsitellä ja sulattaa kokemaansa ja näkemäänsä. Olen läheltä opettajana nähnyt tämän. Lapset kuvittelevat mitä on aikuisuuden muurin takana mutta  eivät pysty arvioimaan kokemaansa vaikka näkikisivätkin, koska tunne-elämän kehittymättömyys ei anna siihen valmiuksia.

Itse olen asettumassa kukkahattutätien puolelle ihan omien kokemusteni perusteella. Tuntemuksiani vahvistaa sukupolvien kautta välittyvä elämänkokemus ja Pyhä Raamattu. Järjestys voisi olla toisinkin päin mutta näin  trendikkään yksilökeskeisesti vetoan siihen mitä olen nähnyt.

Itse olen kokenut Rakkauden vallankumouksen aivan toisella tasolla. Nuoruuden romantiikan ja läheisyyden tavoittelun takaa löytyikin hyväksyksi ja rakastetuksi tulemisen tarve.  Se mitä hain seurustelusuhteista ja sähläsin niiden kanssa saikin vastauksen aivan toisesta suunnasta. Kun sisäistää sen, että persoonallinen Jumala rakastaa minua ja vastaa minun tarpeisiini, synnyttää se henkilökohtaisen vallankumouksen. Vuosien varrella olen oppinut arvostamaan sitä, että saan palvella Jumalaa myös tunne tasolla.  Pelkkä älyllinen pohdiskelu ja sanan lukeminen ei vastannut sitä mitä olen ihmisenä.  Saan ylistää Jumalaa sydämeni pohjasta sekä miellyttää häntä, kuten tekee lapsi joka rakastaa vanhempiaan. Ihmisen ja Jumalan suhde on kahden elävän persoonan suhde. Tästä suhteesta tekee erityisen se että siihen sisältyy auktoriteetti jonka ihminen haluaa tunnustaa. Jumala ottaa vastuun omasta lapsestaan ja kasvattaa häntä. Jumala antaa turvallisuuden tunteen jonka avulla elämä muuttuu. Jumalan tukema ihminen ei heilu maailman tuulissa korkeintaan taipuu mutta ei katkea.

Luotan Jumalaan ja hänen oikeudenmukaisuuteensa. Jumala ei siunaa syntiä ja vääryyttä vaikka me olemmekin synnintekijöitä, Jumala haluaa siunata meitä. Jumala siunaa niitä jotka luopuvat ja antavat syntisen luontonsa ristille naulittavaksi. Jumala siunaa niitä, joiden asenne on oikea ja katse pysyy luotuna ristiin. Raskas on ihmisen osa joka tuntee ja tietää syntinsä ja kilvoittelee niiden kanssa joka päivä.  Onneksi Jeesus ei käännä selkäänsä kenellekkään joka häntä lähestyy!