Suo mulle, Jeesus, mielesi laatu, pyyntöni hartain kuule nyt tää.
toiveeni maiset rauetkoot kaikki, kuvasi kun vain jäljelle jää.
Tahtoisin olla niin kuin sä, Jeesus. Suo mulle Henki rakkauden.
Niin että muita auttaa mä voisin, lievittää tuskaa kärsivien.

Tahtoisin olla sääliä täynnä. Niin kuin sä, Jeesus, Herrani mun.
Anteeksi annoit, langenneet nostit. Avuksi riensit ahdistetun.
Tahtoisin olla niin kuin sä, Jeesus. Suo mulle Henki rakkauden
Niin että muita auttaa mä voisin, lievittää tuskaa kärsivien.

Tahtoisin olla Hengessä nöyrä, niin kuin sä, Jeesus, Herrani mun.
Että mä voisin alttiina aina, lahjani antaa käyttöösi Sun.
Tahtoisin olla niin kuin sä, Jeesus. Suo mulle Henki rakkauden.
Niin että muita auttaa mä voisin, lievittää tuskaa kärsivien.

Muutaman viime aikaisen blogin takia, jotka täällä ovat luettavissa, sekä niihin liittyvien eräiden kommenttien vuoksi, sydämessäni alkoivat soimaan nämä hengellisen laulun sanat.
On hyvä että ihmiset ovat erilaisia ja huumorikin on elämän suola, mutta olisiko niin että hyvät tavat ja toisin kokevien ymmärtäminenkin olisivat huomionarvoisia. Toisten erilaisuuden kunnioittamista, esimerkiksi uskon kokemisessa, olisi ettei  laskettaisi niin rajua ja rajatonta huumoria että se lähimmäistä loukkaa. Tulisihan meidän kaikkien kuitenkin olla, sydämestämme, toinen toisemme tukijoina mieluummin, kuin  olla hajoittamassa sitä haurasta yhteyttä jota vielä voisi Jumalan lapsilla jäljellä olla..
Asiansahan voi ilmaista niin monella tavalla.

Tärkeintähän elämässämme on että uskomme Jumalaan, Isään, Poikaan Jeesukseen ja Pyhään Henkeen. Että laitamme toivomme iankaikkiseen elämään Jumalan Valtakunnassa. Jos emme voisikaan rakastaa toisiamme, kunnioittaisimme kuitenkin ja sallisimme toisillemme sen, minkä itsellemmekin. Jokaiselle sen oman ja parhaan tavan uskoa. Itse ainakin tahtoisin että Jumalan Sana, joka meitä kaikkia yhdistää, erilaisista mieltymyksistämme ja Jumalan Palvlus tavoistamme huolimatta, olisi se kallaien aarteemme jota tutkisimme ja jonka olisi mahdollista rakentaa meitä Hengen hedelmää kantaviksi.

Vaikeaa ihmiselle, mutta ei Jumalalle jos nöyrrymme hänen edessään tutkimaan itseämme ja sallimme Hänen valonsa valaista pienimmänkin pimeytemme ja pyydämme että saisimme todellakin edes pienen osan Jeesuksen mielen laadusta. Hän kyllä on luvannut johdattaa meitä, kaikessa. kun kuljemme rukoillen. Silti en väitä, että kenenstäkään meistä tulisi läheskään täydellistä, erehtymätöntä. Eikä meissä varmaan tapahtuisi kasvuakaan ellemme joutuisi toteamaan omaa mahdottomuuttamme. Mutta sitä nöyremmäksi tulisi kasvaa. Ei minussa rakkautta ole, ellei Jumala minua rakasta. Kuitenkin mitä lähempänä Herraa pyrin olemaan, sen suurempi on Hänen rakkautens muuttava voima. Hän on ensin rakastanut minua ja antanut minulle kaikki syntini anteeksi, menneet ja tulevat, se aikaan saa minussa kasvavaa vastarakkautta.

Eikä se rakkaus pala ellen anna sen virrata ulos. Ellen hillitse itsessäni olevaa taipumusta pahaan. Taipumusta toisten aliarvioimiseen tai mitätöimiseen.  Tämän kanssa toivon että saan itse viisautta ja voimaa vastustaa huonoja taipumuksia itsessäni lähimmäisteni parhaaksi. Jumala siinä minua auttakoon.

Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona ja Sana oli Jumala….Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo….Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Ma saimme katsella Hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa Hän oli täynnä armoa ja totuutta… Hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, armoa armon lisäksi.

Nostetaan katseemme itsestämme ja toinen toisistamme Kristukseen. Häneen joka on maailman valo, ja kiitetään siitä suuresta ihmeestä ja armosta että olemme saaneet tulla uskomaan häneen ja tuntemaan hänet Vapahtajanamme. Ei ole mitään tärkeämpää ikuisuuttamme ajatellen. Herra, siunaa meitä!