Hän kasvoi Herran edessä kuin vähäinen verso,
kuin vesa kuivasta maasta.
Ei hänellä ollut vartta, ei kauneutta,
jota olisimme ihaillen katselleet,
ei hahmoa, johon olisimme mieltyneet.
Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava, josta kaikki käänsivät katseensa pois. Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet.
Jesaja puhuu Jeesuksesta, ei uskoisi, Jeesushan on ihana,rakas,arvokas, Minun pelastajani…
Mutta taas minähän olen se onneton syntinen ja huono. Ei minulla ole arvoa. Miksi Jesaja kirjoittaa Jeesuksesta noin. Minustahan tuo enemmän kertoo. Koulukiusattu ja syntinen. Ehkä olen haavani nuollut, mutta silti.
Tänään tajusin että Jeesus todellakin hylättiin ristille, tapettiin surkeimmalla käytettävissä olevalla tavalla. Vain joitain läheisiä vaivautui paikalle. Seuraajat eivät nouseet kapinaan vaan todennäköisesti vain pettyivät ja lähtivät pois. Voitteko kuvitella, puhumme kielikuvissa ristille ylentämisestä mutta aikalaisten silmissä siinä ei ollut mitään ylevää vaan pelkkää häpeää. Lopussa ei ollut enää ketään joka olisi kiinnostanut Jeesuksen opetuksista. Vain läheiset jaksoivat katsoa käsiensä välistä, kun elämä valui Jeesuksesta vähitellen pois.
Oliko siinä jotain samaa kuin Mooseksen kirjassa kuvatussa teurasuhrissa, jonka pään päällä oli uhrintuojan käsi sulautuen uhrin kärsimykseen kun papin veitsi leikkasi puhtaan lampaan kaulasuonet auki ja elämä kirjaimellisesti valui pois. Miksi muuten Jeesuksen kauhea kuolema olisi kuvattu Raamatussa. Jeesuksen kuolemaan on sisällytetty minun arvottomuuteni ja kurjuuteni ja minunkin käteni on hänen päällään…
Jeesuksen tapa kuolla on myös minulle suurin todistus hänen ylösnousemuksestaan sillä ihmisten pettymys ja häpeä mestarin kohtalon takia oli varmasti niin suuri, että he olisivat varmasti vaienneet kaikesta iäksi ellei Jeesus olisi nousut kuolleista. Häpeän piti tulla jotta minun ja sinun häpeä voitaisiin pyyhkiä pois.
Jesajan teksti löytyy muuten luvusta 53
Blogitaivas 
18/04/2013 12:04
Amen. Kiitos sattuvasta sanasta.
TykkääTykkää
18/04/2013 15:07
Jesaja 53. Ikuinen lohtuni! Rakas teksti! Kun sitä nytkin ajattelen pyyhin kyyneleitä.
Se on meitä kaikkia varten, ihan jokaista.
Sillä:” Niin alhaalla ei kukaan kulje ettei siellä Jeesus ois. Hän ei yhtäkään luotansa sulje, eikä karkoita ketään pois. Maan alimpiin paikkoihin astui, HÄN kantaen ristiään. Siinä verehen viittansa kastui, repi piikit tuon puhtaan pään……Kun kieltäjän kurjan hän kohtaa, ei vältä, vaan luokse käy. PYHÄ RAKKAUS silmistä hohtaa, eikä kostoa vihaa näy….
Olen ehkä joltain osaltani vakavan sorttinen ihminen, mutta minulle Jumala on Pyhä.
Pyhä, Pyhä, Pyhä. En voi kevyesti suhtautua siihen mitä Hän on puolestani tehnyt. –
Voin siitä itkien ja iloiten kiittää, voin Häntä siitä ylistää ja kuitenkin kokoajan tajuta että vielä jää paljoa vaille siitä että sen kokonaisarvon käsittäisin.
Mutta tulee aika jolloin ”Näen kasvoista kasvoihin” ja silloin iloni on täydellinen ja kiitokseni ylitse vuotava. Oikeasti, kuinka odotankaan sitä aikaa. Maranata, tule Herra Jeesus!
TykkääTykkää
18/04/2013 15:30
”Minunkin syntin suuret, on otsaas raadelleet. Ne haavoihis on piikit syvemmä painaneet”. Vanhoissa kärsimysajan virsissä tämä minun osuuteni on selvemmin sanottu kuin uudemmissa.
Tiililä aina korosti sitä, miten paljon Jumala on maksanut Jeesuksen muodossa meidän synneistämme. Siksi syntiin ei voi suhtautua kevyesti, vaan tehdä hetimiten parannus, kun se kirkastuu sielullemme!
TykkääTykkää