Se mihin uskon on Jumala, joka on luonut minut tarkoituksella, siis juuri minut. En ole täällä sattumalta. Jumala on kaikkien aikojen, menneiden, nykyisten ja tulevien aikojen Jumala. Hän katsoo kaikkea kokonaisuutena ajan ulkopuolelta. Kun ajattelen tätä,  asettaa se asiat uuteen, laajempaan perspektiiviin. Siitä ikkunasta katsomalla näemme yhtäaikaa Jesajan ennustukset, Israelin kansan kasvutarinan ja Jeesuksen voiton kuolemasta.  Näemme siitä myös itsemme ja miten me liitymme Jumalan suureen suunnitelmaan pelastaa ihmisiä itselleen.  Kun katselemme edelleen samasta ikkunasta näemme Luomisen, jossa ihminen luodaan Jumalan kuvaksi, mieheksi ja naiseksi. Ihminen oli myös kykenevä luomaan uutta elämää, jolloin kuva Jumalasta on täydellinen. Luomakunnasta tuli koko ajan uutta luova kokonaisuus jonka hallitsijaksi ihminen tuli.

Jos katson kaikkea ihmisenä ja pelkästään tästä ajasta käsin on mahdotonta ymmärtää Jumalaa. Jumalan suuruus ja kaikkivaltiuskin on ihan liian suuri asia käsitettäväksi ajallisuuden näkökulmasta. Siksi tarvitaan Tämä iäisyyden, ajattomuuden näkökulma.

Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus oli Jumalan suunnitelman kulmakivi johon kaikki sitä ennen tapahtunut oli tähdännyt. Paratiisiin tarkoitettu yhteiselämä Jumalan kanssa oli jakautunut Jumalan valtakuntaan ja maailmaan. Ihmisen maailmaan jossa ilmavaltojen herra  saa temmeltää vapaasti ja samalla jättää merkkinsä siitä mitä on elää erossa Jumalasta. Samalla  näemme mitä tapahtuu ihmiselle joka joutuu erossa Jumalasta ponnistelemaan elantonsa eteen.

Jeesus toi Jumalan valtakunnan takaisin lähellemme. Nyt Jumalan lähestymiseen ei tarvittu enää pappeja ja välimiehiä, vaan Valtakunta tuli jokaisesta ihmisestä  yhden askelen päähän. Ovella ei peritä pääsymaksua ja kaikki sisällä oleva on ilmaista. Jumalan tarkoitus on palauttaa jokaisen sisääntulijan identiteetti sellaiseksi kuin se olisi ollut ilman syntiä.  Jumala tahtoo olla kanssamme ja ja koska olemme Jumalan kuvia, tahdomme että mahdollisimman moni käy Jumalanvaltakuntaa tuosta samasta ovesta. Kristus minussa etsii toisesta Kristusta.

Vaikka länsimainen kirkko kutistuu, maailmanlaajuisesti seurakunta kasvaa. Se kasvaa nyt nopeammin kuin koskaan. Kirkkokunta rajoja ei tunneta Taivaassa ja Pyhä Henki toimii sielä missä sille on tilaa. Meidän kirkomme ratkaisut eivät ole Jumalan ratkaisuja ja siksi meidän pitää itsekin pyrkiä näkemään asioita laajemmasta kuin omasta perspektiivistämme. Me uskovat kristityt olemme ratkaisevassa asemassa omalla paikkakunnallamme. Olemme Jumalan vaikutuskanava jonka kautta Jumala tahtoo toimia ja pelastaa ihmisiä.

Oikeastaan minkään kirkon opit eivät ole Jumalasta vaan ne ovat ihmisten keinoja tehdä Jumala edes jotenkin ymmärrettäväksi. Kirkkojen kieli on aina aikaan sidonaista ja siksi sen pitäisi uudistua ihmisten mukana. Uudistaminen ei kuitenkaan voi olla sitä että keskeisen kirjan Raamatun sanoma muuttuisi. Itseasiassa tärkeintä olisi tuntea itse Sana vielä tarkemmin.

Jokainen ihmisen yritys selittää Jumala muodostaa jo tulkinnan ja  samalla alun opille. Siksi on tärkeää tajuta se että emme voi oikeastaan tuoda mitään  lisäarvoa raamatun tekstiin vaan meidän on armahdettava toisiamme ja suostuttava siihen että emme luultavasti ole oikeassa ainakaan täysin.

Meillä on vain yksi oppi joka on täysin varma, Usko elävän Jumala elävään poikaa ja hänen armoonsa. Muuta varmaa oppia ei ole. Raamattua lukiessamme meidän on luetettava Pyhään Henkeen. Moni uskoon tullut kuvaakin Raamatun tekstien ihmeellistä avautumista.

Jospa me Kristityt alkaisimme löytää vähitellen toisemme näkemys eroista huolimatta, On vain yksi Kristuksen seurakunta johon kaikki kuulumme ja siksi yhteyttä ja ykseyttä tulee herkeämättä etsiä vaikka muuten toimimme omissa verkostoissa ja seurakunnissamme.