Voisiko olla niin, että hetki Jumalalle muuttaisi elämää?
Katkeama ajassa, jolloin vain sinä ja Jumala olisitte siinä.
Menetäisitkö mitään jos sulkisit arkesi sisään rauhan tyyssijan, jossa olisit sinä hiljaa.
Kuuntelisit hartautta jota Henkesi pitää.
Eläisit palan ikuisuutta Kuninkaan kanssa joka päivä.
Blogitaivas 
23/04/2013 20:31
Tekstisi syvää, kaunista, hiljaista, totta, koettua. ”Kuuntelisit hartautta jota Henkesi pitää”. Kyllä.
Luitkohan, huomasitkohan 11.01 tätä vuotta blogini ”Pöytälaatikon kätköistä menneitä muistellen”, Salatun surun hiljainen huone, tekstin? Kuvaan siinä uskoakseni kokemusta josta sinä tässä kirjoitat……..”Ovi sinne on pieni ja piilossa. Sitä ei voi kukaan muu avata kuin Hän joka siellä asuu – ja minä. Huoneessa ei ole mitään silmin nähtävää, mutta siellä asuu lempeä rauha. Kyyneleet ovat siellä kuivuneet, nyyhkytyksiä ei enää kuulla. On tyyntä.
Siellä minä kohtaan Hänet, joka samanaikaisesti on siellä ja kulkee sinne kanssani………..Niin ihana on Hänen läsnäolonsa, että tahtoisin jäädä siihen asumaan…….
Kiitos Jumalalle että olen saanut olla Hänen kanssaan kahden, hiljaa ja kuunnella.
Kiitos että muistutit!
TykkääTykkää
23/04/2013 21:41
Arvasin että löydät perille tekstiin. Oma sisin vie ajatuksia taas näiden tekstien äärelle. Omat murheet tavoittavat toisten murheita ja matka kevenee. Jatketaan rukouksessa!
TykkääTykkää