Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Miten siirtää vuori? Mahdotonta pohdiskelua.

8 kommenttia

Mä vedän nyt jarruvarjosta ja pysähdyn miettimään omalla kohdallani sitä miksi en hahmota, sitä mitä tavallisessa messussa tapahtuu, Miksi pääni joka ei ole oppinut koskaan yhtään virttä saa paremmin selvää uusista hengellisistä lauluista kuin virsistä joiden kielikuvat eivät tahdo millään avautua. Olen tämän ajan lapsi ja niin on aika moni muukin.

Mietintä myssyyn lentää myös se, miksi on niin erilaisia uskovia. Siis sellaisia uskovia, jotka eivät pidä Raamattua myyttinä ja Jeesusta vain ihmisenä sillä jos ei usko siihen että Jeesus olis tosi ihminen ja myös Jumalan poika, neitseestä syntynyt,  ei myöskään voi vedota todelliseen armoon ja uhriin, sillä Jumalan näkökulmasta on ajateltava niin, että hän ainoa joka on tehnyt Armon eteen todellisen uhrauksen ja  ihmiselle jää vain vastaanottaminen. Tätä taustaa vasten meidän uskovienkin kaikki tekeminen on tuhkaa, myös oppillinen kiistely. Meidän osaksi jää julistaminen ja  kiitoksella ylistäminen.  Avainajatus on; suommeko toisillemme armon ja pelastuksen vaikka emme kykenisikään istumaan samaan pöytään syömään.

Kun pyörii ihan tavallisessa seurakunnassa joka meidänkin on, tapaa ihmisiä laidasta laitaan ja kaikki ei aina mene niinkuin elokuvissa. Joskus kun siirtää kirkkosalissa jotain ja valmistelee tilaisuutta,  saattaa kuulla takaa rykäisyn ja toteamuksen ettei ole sopivaa siirtää pyhiä esineitä tai kun salin seinille laitettaan lasten piirrustuksia pääsiäisen ja raamatun tapahtumista saa se aikaiseksi vastalauseryöpyn, koska joidenkin mielestä sakraalitilan puhtaan valkoisille seinille ei saa ripustaa mitään. Puhumattakaan ylistystanssiryhmän esityksestä.

Vaikka riitelemme kastemaljan paikasta ja piirrustuksista, emme riitele pelastuksesta.
Meillä kaikilla uskovilla on oikeasti  sellaisia  tavalliselle elämälle vieraita tapoja ja piirteitä jotka pitävät ihmiset kaukana kirkosta. Jumitumme tapoihin jotka eivät ole peräisin Raamatusta mutta ovat osa vanhaa perinnettä. Lisää löytyy kun katsoo kristillistä mediaa. Sieltä löytyy ilmiöitä joita tavallinen ihminen haluaa välttää. Ylikarismaattiset kokoustaltioinnit  ja kaaosmaiset rukoustilanteet eivät juuri herätä luottamusta ihmisissä. Karismoihin tottunut ihminen taas näkee siinä Jumalanvoiman kosketuksen. Itse en aina tiedä mitä ajatella, sillä minulla ei lihakset nyi enkä kieri maassa kun Pyhä Henki koskettaa, mutta kuitenkin selvästi koen ja tunnen että kehossani tapahtuu jotain.

Suurin tunne on liikutus ja rauha. Sitäkin enemmän näen tapahtuvan konkreettisia asioita, kuten paranemisia, pelastumisia täpäristä tilanteista, rukousvastauksia elämäntilanteisiin, asioita joihin ei liity ihmisen tunteen mitenkään. Ihmeellisintä ovat olleet unet ja profetiat jotka ovat toteutuneet niinkuin ne unessa on näytetty tai kerrottu.   Kaikialta seurakunnista löytyy länsimaiselle rationaaliselle ajattelulle hankalia asioita.

Ongelma on kirkastusvuorenkokoinen sillä Jeesus ja hänen elämänsä tulee pysymään maailmalle hullutuksena ja kompastuskivenä. Kuitenkin kun katsomme tavallisten ihmisten kiinnostuksen kohteita löydämme sieltä taikaesineitä, taikauskoa, enkelikulttia ja ties mitä ufoista aaaveisiin. Herkkyys yliluonnolliselle ei poistu ihmisestä vaikka olisimme kuinka järkeviä. Jumala on rakentanut meidät niin että voimme olla häneen yhteydessä. Meissä on ruumis ja sielu joilla operoimme maailmassa mutta sen lisäksi meissä on Henki, jota voimme peilata raamatun avulla ja joka tunnistaa Jumalan Hengen ja tämä on se osa meistä jonka täytyy uudistua ja sitä kautta uudistaa koko elämämme. Henkemme tulee Jumalan hengen vaikutuksesta Kristuksen kaltaiseksi sellaiseksi kuin Raamattu opettaa.

Hengellisellä kentällä on paljon ihmisiä jotka ovat koko elämänsä olleet sangen tyytyväisiä kaikkeen mitä on ja on ollut, osa tosin kauhistelee mahdollisia muutoksia mutta varsinaisesti heidän kirkkotiellensä ei ole näkyvissä mitään mikä häritsisi suuremmin elämää. Toiset taas ovat hyvin pahoillaan kaikesta uudesta, Parisuhdelaki on saatanasta  ja sieltä samalta suunnalta tulee myös naispappeus. Tasapäipäistävä  kulttuurimme on tällainen että  pidämme ääri-ilmiöitä  aina pahoina.  Kuinka pian koko Kristillinen usko  on ääri-ilmiö ja paha asia.  Näinhän on käymässä Britaniassa.

Sitten on vielä meitä jotka haluaisimme uudistaa Kirkkoa  sisältäpäin ja viedä sitä alkukirkon suuntaan. Uudistaa kirkkoa hengellisesti, Puhutaan uuskarismaattisuudesta ja Hengen uudistuksesta.  Armolahjojen tuominen kirkkoon ja seurakuntaa palvelemaan on tuntematon ja pelottava asia. Varsinkin jos se esittäytyy kummallisena hörhöilynä. Vastareaktioita  syntyy kun kohtaamme vierasta sielä missä piti olla tuttua. Oma ensivierailuani karismaattisessa helluntaiseurakunnassa oli juuri tällainen, penkistä piti pitää kiinni etten olisi hypännyt ikkunasta.

Tahtosin mietiä tässä sitä samalla sitä mikä on saanut minut, joka nuorena piti jopa Kansanlähetystä liian villinä, hyppäämään vielä villimpään kelkkaan ja löytämään itselleni hengenravintoa jopa ylistyslippujen kanssa heiluvien seasta. Mikä saa minut ylistämään?

Mikä on muuttunut kolmessakymmenessä vuodessa. Kirkon asema ihmisten silmissä on romahtanut lähes kokonaan. Vain uskolliset näkevät sen tärkeänä. Sen ”valtaa” on yritetty palauttaa jos minkälaisilla konsteilla. Kirkon oppi on joutunut kyseenalaiseksi. Samaan aikaan oma hengellinen elämäni oli kuihtunut  kun olin joutunut eroon nuorten seurakunnasta ja aikuisten hengellinen maailma oli täysin vieras.  Sain perhettä ja vieraannuin. Vain tietyt asiat pitivät heikkoa yhteyttä Jumalaan yllä, kunnes sitten koko elämäntapani meni remonttiin ja jouduin hakemaan kaikelle perusteita uudestaan. Ihmisen tuo takaisin usein vain oman elämän jonkinasteinen kriisi.

Eräänä kauniina yönä tajusin että raamatussa puhutaan Jumalan voimasta, Pyhästä Hengestä joka on varta vasten tänne lähetetty jotta se kirkastaisi Kristusta ja antaisi uskon lahjan ihmiselle. Se olisi myös seurakunnan puolustaja.  Tuosta asiasta ei ollut paljoakaan opetusta.  Ihmettelin ja luin Paavalista. Luin kuinka jotkut seurakunnat olivat jopa liiankin innokkaita Pyhän Hengen kanssa.  Ihmettelin Jeesusta joka ei moittinut miestä joka paransi Jeesuksen nimeen vaikka ei ollutkaan yksi niistä jotka seurasivat häntä, totesi vain että jos hän ei ole meitä vastaan on hän meidän puolellamme. Pyysin Pyhää Henkeä kirkastamaan minulle asiaa ja tajusin että minunkin pitää tulla opetuslapseksi ja elää Jumalan Hengessä, antaa sen kautta Henkeni olla yhtä Jeesuksen kanssa, Tajusin että kaikki tähtää siihen että Jumala tahtoo meille hyvää ja Pyhä Henki toimii yhä sielä missä sitä pyydetään mutta erityisesti sielä missä julistetaan evankeliumia. Kun katsoin aamulla Suomea uusin silmin ymmärsin että täällä jos missään on evankeliumin julistamisen aika. Täällä tarvitaan Puolustajaa.

Näen että kirkossa on paljon Sanalle uskollisia ryhmiä  ja heidän tapansa ja suhtautumisensa uskoon on hyvin erillaista keskenään, Olen elänyt tavallan molemmissa ryhmissä. Jakolinjat ryhmien välillä on meidän ihmisten ylläpitämiä. Tällainen on hyvin inhimillistä.

Tärkeintä olisi kuitenkin se että kaikki nämä ryhmät kohtaisivat ristin juurella. Jumalalle tärkeää on että kaikkien uskovien sydämen asenne olisi puhdas ja aito, että heillä olisi vilpitön halu palvella Jumalaa, ilman omia missioita. Jokainen joukko on Jumalalle tärkeä ja tarpeellinen ja jokaiselle on annettu sama tehtävä, menkää ja tehkää!

Nuori sukupolvi pitää kohdata kadulla heidän omalla kielellään ja sielä missä he ovat. On turha kuvitella että se mihin me olemme jo tottuneet avautuisi heille. Nuorisotyö toimii hyvin ja sielä missä nuorisotyön työskentelymallit seuraavat mukana ensin nuortenaikuisten toimintaan ja sitä kautta aikuistyöhön, sielä on myös seurakunnan kasvua. Myös sielä missä panostetaan yhteisöllisyyteen on seurakunnan kasvua. Siellä missä ilo tulee läpi on kasvua, sillä ilo Vapahtajasta on koko jutun juuri!  Ilo on se joka poistaa arjen harmauden väsyneen vaeltajan sydämestä. Tarvitsemme hiljaisuutta ja hartautta kuullaksemme Jumalaa ja tarvitsemme Sanaa saadaksemme voimaa ja lohdutusta.

Tarvitsemme Pyhän Hengen täyteyttä, jotta voisimme ymmärtää ja siirtää vuoren, tehdä mahdottoman ja julistaa evankeliumia Suomelle.

Advertisements

Kirjoittaja: Tapio Laakso

Lapsenuskoinen sen tien kulkija

8 thoughts on “Miten siirtää vuori? Mahdotonta pohdiskelua.

  1. Tee-Aa, olipa pitkä ja paikoitellen kaoottinen teksti. Onnistuit saamaan muodon tukemaan sisältöä. Hyvä!

    Itse löysin tekstistäsi toisiaan tukevat vastakohdat:
    ”Suurin tunne on liikutus ja rauha.”
    ”Mikä on saanut minut, joka nuorena piti jopa Kansanlähetystä liian villinä, hyppäämään vielä villimpään kelkkaan ja löytämään itselleni hengenravintoa jopa ylistyslippujen kanssa heiluvien seasta”.

    Minä koen paljolti samoin. On suurta löytää liikutus ja rauha. Varsinkin rauha. Yhtälailla suurta on hypätä villimpien kelkkaan. Minä olen napannut djemben ja kömpinyt lavalle siellä soittavien kaverieni sekaan rummuttamaan. Enkä minä mikään rumpali ole. En edes oikein ylistäjä.

    Vastaus vastakohtien olemassaoloon yhdessä ja samassa ihmissä on varmasti siinä, että olemme ihmisiä. Tänään on tämmönen päivä ja huomenna sitten hyvin toisenlainen. Ja millainen olinkaan neljännesvuosisata sitten. Olemme monipuolisia, ja tunteet ja tilanteet vaikuttavat.

    Jos yhteen ihmiseen mahtuu paljon, kuinka paljon mahtuukaan yhteen seurakuntaan? Vaarallisinta on, jos vain yksi kokemus laillistetaan seurakunnassa. Kun laillistetaan, ollaan lain alla. Parempaa, turvallisempaa ja armollisempaa on yrittää ymmärtää ja hyväksyä – noooo, ainakin suvaita – niitä toisenlaisia. Kristittyjä nekin ovat, jos Jeesukseen uskovat.

    ”Tärkeintä olisi kuitenkin se että kaikki nämä ryhmät kohtaisivat ristin juurella.”

    Tykkää

  2. Tätä se on kun ajatuksenvirran antaa viedä, nyt vasta luin itsekin mitä oli tullut kirjoitettua Puhumattakaan sitten luki ja hahmotushäiriöstä :D Tämä on tosiaankin ajatuksien märehtimistä ääneen.

    Tykkää

  3. Ainakin osittain samoissa mietteissä?! On lohdullista että Jumala tietää kaiken ja ymmärtää, antaa meille anteeksiantamattomuutemme ja arvostelunhengen anteeksi – ja ennen kaikkea on kärsivällinen Isä, joka lastaan ohjaa oikeaan……
    Rakkauteen.

    Tykkää

  4. laitoin tuohon ehkä liian monta mieleissä pyörinyttä asiaa, mutta kun lähdin kirjoittamaan nimenomaan siinä mielessä etä pohdin ääneen enkä liikaa mieti asiaa. Toisaalta tämä bloggaaminen on asioihin kantaaottamista ja joskus arvioimistakin. Terävä argumentti, harkitsematonkin voi johtaa totuuteen kun syntyy keskustelua, edellyttäen tietysti että keskustelijat kuulevat toisiaan ja arvostavat tosiaan. 24:ssa esim oli paljon sitä että luetiin tekstistä sitä mitä siinä ei ollut oikeasti. eli keskustelu ei lähtenytkään tekstistä vaan koetuista omista tunteista, joita kirjoittaja ei tietenkään voi tietää. Olen itse onnistunut pahoitamaan monta kertaa kuitenkin ihmisiä myös kömpelöllä kirjoittamisella, tekstissäni on yhdistynyt asioita joita en ole tarkoittanut

    Suomessa on useita hengellisiä saarekkeita jotka imevät sisään uskovia mutta ei uskosta osattomia. Vanhoillislestadiolaiset ovat tästä hyvä esimerkki. Pelkään että konservatiivisiksi itsensä kokevat vetäytyvät liikaa omiin ryhmiinsä ja sananjulistaminen kadunmiehille ja naisille jää vähiin. On edelleen mentävä sinne missä ihmiset ovat.

    Tykkää

  5. Kanssasi samaa mieltä, Tapio. Kiitos myös, kun puhut selkeästi omasta puolestasi.

    Tykkää

  6. Kiitos tekstistä. Minä hengailen siellä konsuleireissä ja sielläkin käytetään kanavia,joissa ihminen voi tulla matalalla kynnyksellä kohdatuksi. Näkyvyys on vähäinen, mutta kotimaakin on lähetyskenttä ja sellainen arjen diakonia se työväline, ainakin meillä vapaaehtoosilla. Esim. hekl:n Filia- messu on luonteeltaan ”ovet avoinna keskellä cityä” ja väki on valmiina palvelemaan ja kohtaamaan yhdessä Kristuksen siinä tilassa, missä kukin on ja se riittää.

    Tykkää

  7. jees! Arjen diakoniaan kuuluu sellainen hieno kysymys:- Hei miks sä oot noin iloinen aina vaikka elämä on näin raskasta? Siihen on hieno vastata.

    Tuo ajatus: ”riittää se missä on kukin on”- on totta jos kerran kuuntelee Jumalan tahtoa. Eihän kaikista tule evankelistoja mutta niitäkin pitää joukosta joskus nousta. Se on taas Jumalan asia nostaa niitä. Ihmisillä on tässä se rukousvastuu!

    Tykkää

  8. Oli pakko tulla vieläkin lukemaan tämä, on se niin hyvä ja täyttä asiaa! Olet sinä hyvä ja ihmeellinen on Jumalan Pyhän Hengen vaikutus sinussa. Kuinka paljon oletkaan blogeissasi, jo menneinä aikoinakin, tuonut julki ymmärrettävää sanomaa, tosin kirkkauden hohteeseen puettuna. Kiitos näistä eväistä!

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s