Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Kohtaamisia, New Wine ja kolmas päivä

Jätä kommentti

Skippasin aamulenkin ja revin irti kaiken riemun mökin mukavuuksista.  Menin aamusaunaan. Saunan nurkassa möllötti hetivalmis kiuas, joka oli valmis kunhan avaan luukun, joka oli kiukaan päällä. Mielenkiintoinen kokemus vääntäytyä suoraan sängystä lauteille. En ole täysin varma oliko se mukavaa vai pelkästään kivaa.

No lenkin vuoro oli sitten päivällisen aikoihin ja lenkkikaveriksi löytyi Ilkka ja Emma. Juokseminen on minulle jotenkin yksityistä hommaa, mutta nyt seuralle oli tilausta. En kaivannut pelkästään juttuseuraa vaan jonkun toisen läsnäoloa. Ylämäkijuoksu tuntui kaverin kanssa helpommalta kun oli joku kärsi vieressä. Emma-koira varmaan ihmetteli hikisiä ukkoja, jotka yrittivät läähätykseltään puhua kuin ei mitään mäkeä olisikaan :D

Päivän mittaan olen saanut tavata niin vanhoja kuin uusiakin ystäviä. Osa on ollut tähän asti vain kuvia ja sanoja internetin ihmeellisessä maailmassa. On ollut hienoa todeta, että jokainen nettituttu on ollut juuri sellainen kuin olen heidät hengessäni kuvitellut. Liekö meillä sama hengellinen dna. Mielenkiintoisin tapaaminen tapahtui kuuntelevan rukouksen hetkessä, kun mies, joka ei omien sanojensa kautta ollut mikään ”profeetta-tyyppi” kertoi minulle tiedonsanoina juuri ne asiat joita olin pohtinut ja vieläpä juuri niillä sanoilla joilla olin niitä Jumalalle vienyt. Samassa tilanteessa sain kuulla vielä muitakin itselleni tärkeitä asioita vahvistuksena.

Mutta tärkein kohtaamiseni oli tänään Jeesuksen kanssa. En ole ajankohdasta täysin varma mutta istuin rukouspalvelun jälkeen penkissä yksin ja tunsin kuinka joku istuutui vierelleni ja kosketti käsivarttani mutta katsoessani sivulle tuoli oli tyhjä. Hieman hölmönä totesin tyhjälle  tuolille  -Terve Jeesus.

Olen aina ollut hieman ulkona kun on puhuttu Jeesuksen läsnäolosta tai kohtaamisesta. En usko että olen ainoa joka näin tuntee. Mutta nyt jotain oli muuttunut. En pysty itkemättä ajattelemaan Jeesuksen kärsimystä, on kuin läheistäni lyötäisiin. Getsemanen yö pelottaa, kuinka Jeesus itkee ja tahtoo että Jumala ottaisi taakan häneltä pois mutta kuuliaisuus pitää hänet aloillaan. Jeesus ei ole enää vain taivaassa isän luona vaan myös vierelläni. Hoosiannaa laulaessani heilutan kättäni ystävälle jonka näen silmissäni aasin selässä.

Täällä on kerta toisensa jälkeen palattu ajatukseen Jumalan läsnäolossa olemisesta ja ylistyksen merkitys on avautunut minulle aivan uudella tavalla. Vaikka raamattuopetus on tärkeää, on Jumalalle meidän läsnäolomme tärkeämpää. Vain siten hän voi käyttää meitä ja palvella meitä.

Illalla Mark Alridge kertoi miten Jeesus  parantaessaan ja toimiessaan katsoi mitä Isä teki. Hän kuvasi miten opetuslapset Pyhässä Hengessä toimivat samoin kuin Jeesus mutta nyt he katsoivat mitä Poika, Jeesus teki. On aivan olennaisen tärkeää että viivymme Jumalan läsnäolossa jotta voimme palvella seurakuntaa.

Hämmästyttävintä on että Jumala tahtoo olla kanssamme vaikka meillä itsellämme ei ole mitään viemistä hänelle. Tekomme ja yrityksemme ovat hänen silmissä tyhjiä ja arvottomia, vain meillä itsellämme on merkitystä.

Mainokset

Kirjoittaja: Tapio Laakso

Lapsenuskoinen sen tien kulkija

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s