I näytös

– Hullun hommaa, manaan joskus itselleni, kun juoksen junaan. Viimeisten kymmen vuoden aikana olen lukemattomia kertoja juossut talvitakin liepeet lepattaen kilpaa IC-junan kanssa. Muistaakseni olen hävinnyt kisan vain kaksi kertaa. Siinä vaiheessa, kun minä vielä jaksan pyyhältää, on junan jo pakko pysähtyä laiturille huohottamaan. Mutta hullun hommaa juokseminen on.

– Kukaan muu aikuinen mies juokse tällä tavalla!

II näytös

Eilen meillä oli jonkinlaiset ylistysjamit. Kitara, pari – kolme rumpua ja laulua. Meno oli melkoinen ja improvisaation puolelle mentiin välillä.

– Sinä laskeudut vuorelta nopeammin kuin minä sinne kiipeän, runoili kitaristi englanniksi.

III näytös

Mielessäni olen aina nähnyt tuhlaajapojan isän seisomassa vuoren laella, kun hän näkee pojan nostaman pienen tomupilven lähestyvän. Isä pinkaisee juoksuun. Hän laskeutuu vuorelta nopeammin kuin mitä poika uupuneena pystyy laahustamaan ylöspäin. Isän viitan liepeet heiluvat, kun hän ryntää rinnettä alas.

– Kukaan patriarkka ei juokse tuolla tavalla!

*  *  *

Kiitos, Laura ja Regine.