Eilen illalla kokoonnuimme kappelillemme kesäiltaa viettämään. Ei meitä paljoa ollut, mutta yhteys toisiimme yhtä lämmin kuin aina. Saimme vielä kerrata ja muistella uskomatonta kirkkoveneretkeä Espoosta Viroon. Rukoilimme, lauloimme ja monet kertoivat tärkeinä pitämiään asioita kesän ajaltaan ja sitten hyvä kappalaisemme alkoi puhua. Hän aloitti sanomalla että joistain kohdista Raamatussa ei tahdo mitenkään päästä irti, luki muutaman kohdan ilmestyskirjasta ja kertoi käyneensä vaimonsa kanssa Patmos saarella. He olivat käyneet siinä pienessä ja pimeässä luolassa jossa Johannes oli ilmestyksensä Jeesuksesta saanut. Hän alkoi ensimmäisestä luvusta korostaen Jumalan ikuista olemusta (jae4 ja 8). Hän puhui kirjeistä seurakunnille korostaen sanomaa: Minä tulen pian…..Jolla on korva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. (3:11 ja 13) Tässä kaikessa oli jo paljon.

Kun sitten olimme kahvipöydissä olleet ja osa poistunutkin, tuli hän siihen pöytään jossa istuimme tyttäreni ja parin muun seurakuntalaisen kanssa. Puhuimme ensin niitä näitä tulevan syksyn ohjelmista ja vieläkin kesän kuulumisista. Kun harva kysyy mitä papille kuuluu, kysyin sitä. Hän alkoi kertoa kuinka syvästi hengellinen kokemus hänelle oli ollut tuo pieni ja pimeä luola jossa Johannes sai kohdata Jeesuksen. Minua se kosketti. Ajattelin Jeesusta kuinka hän ei hae paikkaa kansakuntien kaapin päällä eikä etummaisia sijoja, vaan Hän on siellä missä kukaan muu ei ole, Hän menee sinne minne kukaan muu ei. Minua itketti. Rakas Jeesus! En koskaan unohda kuinka hän tuli minun pimeyteeni valoksi, voimaksi ja rohkeudeksi. Kuinka hän poisti pelon väkivallasta ja valoi luottamusta siihen että Hän on ”Minä Olen”! Hän näytti Golgatan tiensä ja sen kuinka kaikki mikä sattui minuun, sattui myös häneen ja ennen kaikkea häneen, se mursi minut.

Viime yönä heräsin joskus kahden kolmen maissa ja tunsin kuinka ylistys, kiitos ja ilo pulppuili sisimmästäni. Kuuntelin lähelle neljään ast,i jälleen kerran, suloista Pyhän Hengen puhetta sisälläni enkä olisi malttanut ollenkaan nukkua. Sain kokea taas kuinka mitättömiä ovat näkyväiset. Ne ovat kuin uni tai varjo sen rinnalla mitä ovat näkymättömät. OI! Kuinka sitä voikaan nousta yläpuolelle kaiken sen mikä maasta ja maassa on. Sanat ovat vain sanoja, eivätkä ne voi koskaan kertoa riittävästi Herran läsnäolon tuntemisesta. Tiedän että on tulossa päiviä ja aikoja jolloin tulen tarvitsemaan näitä kokemuksia, näitä ylimaallisen ilon, kiitoksen ja ylistyksen hetkiä jaksaakseni. Herra on hyvä!

Aamulla oli tullut tyttäreltäni postia töistä ja hän oli samassa hengessä! 🙂 Laitoin hänelle vastapostia; Totisesti Ilo Herrassa On meidän väkevyytemme!  (Neh.8:10) Ilo Herrassa tuo meille ylenpalttisen runsaan pöydän. Tuli vielä mieleeni PS. 50 ja vaikkapa jae 23:” Joka kiitosta uhraa, se kunnioittaa minua. Joka pitää vaelluksestaan vaarin, se saa nähdä pelastuksen, jonka Jumala antaa!”

Blogitaivaalla on nyt ollut paljonkin aiheesta ja se vähän hämmentääkin, mutta uskon että kaikki ovat vilpittömia erilaisissa, samaa aihetta olevissa, teksteissään. Jumalan Pyhä Henki on ihmeellinen. Heikki kirjoitti tuolla omassa, pitkiä kommentteja keränneessä blogissaan, ettei Pyhä Henki suostu ihmisten tekemiin laatikoihin, jotenkin näinhän se oli.  Juuri näin! Jumalan Pyhä Henki toimii suvereenisti aina ja kaikkialla, Häntä ei todellakaan voi sulloa mihinkään inhimilliseen. Hän on siellä missä häntä eniten tarvitaan ja missä Hän voi ja saa luoda pimeyteen valoa.

Olen juuri lukenut erään vaikeavammaisen Jukka Sariolan toisen kirjan nimeltä ”Hyväosainen”. Tämä Jukka on alkanut kirjoittaa myös K24 sivulla. Erittäin tärkeä kirja, kannattaisi lukea. Hänen toinen kirjansa on nimeltään ”Hän vahvistaa minun askeleeni”.
Minäkin olen ollut aikoinani paljonkin erittäin vaikeavammaisten ihmisten parissa, mutta nämä Jukan kirjat vetää vanhan konkarinkin todella hiljaiseksi. Hänessä toteutuu voimalla tämäkin Johanneksen evankeliumin sana (15:8) ”Siinä minun Isäni kirkkaus tulee ilmi, että te kannatte paljon hedelmää ja niin osoitatte olevanne minun opetuslapsiani”! Vielä Jeesus lisää nuo ihanat sanat (9) Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin minäkin olen rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani!”

Jumala on totisesti Rakkaus! Suurempi kuin koskaan voimme ymmärtää täällä, maan päällä. Sen tähden älkäämme omiko Jumalan Pyhää Henkeä vain itsellemme ja vain tietyillä tavoilla, sillä Tuuli totisesti tuulee siellä missä tahtoo! Jumala on rakkaus, suuri rakkaus, Hän on Armo ja Hän säälii lapsiaan ja tahtoo ojentaa kätensä auttamaan ja pelastamaan kaikkia kaikkialla ja kaiken aikaa! Hän se tekee.

Jeesus anoo: Olen puhunut teille näistä asioista, jotta minun iloni olisi teissä ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi!”  Ja, Mutta kun totuuden Henki tulee, Hän johdattaa teidät kaikkeen totuuteen. Hän ei puhu omia ajatuksiaan, vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu ja hän ilmoittaa teille, mitä on tuleva. HÄN kirkastaa MINUT, sillä hän ottaa minun omastani ja ilmoittaa teille. Kaikki mitä Isällä on, on minun. Siksi minä sanoin, että hän ottaa minun omastani ja ilmoittaa teille.” (Joh.15 ja 16 jakeista)

Ilo Herrassa On meidän väkevyytemme! Kiitos, kunnia ja ylistys Kaikkivaltialle Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle. ”Totisesti, minä tulen pian.” Aamen Tule Herra Jeesus!