Koska ateismin kupla puhkeaa?

Muutamat aktiiviset kirjoitajat jaksavat julistaa Jumalan olematomuutta sillävälin kun muu kansa etsii sisältöä elämäänsä. Netissä kelaillaan riemuiten erilaisia tilastoja ja galluppien tuloksia.  Kuitenkin se, että ihminen eroaa Luterilaisesta kirkosta, ei tarkoita sitä, että hän olisi hylännyt ajatuksen Jumalan tai korkeamman voiman voiman olemassa olosta.  Se, että vain pieni prosentti Luterilaisista käy oman kirkkonsa tilaisuuksissa ei tarkoita sitä että loput jäsenet olisivat uskonnottomia.

Mutta pitäsikö minun Kristittynä olla huolissani taistelevien ateistien toiminnasta. Pitäsikö toivoa että Jumala pudottaisi kuuman kiven suuriäänisimpien päähän, samalla tavalla kuin opetuslapset aikoinaan.

Enemmän olen kuitenkin huolissani meistä Kristityistä itsestämme, sillä ateismi ei kaada Jumalaa tai seurakuntaa. Me Kristityt olemme itse uhka itsellemme,  Jumalaa ei uhkaa mikään!.

Meidän itsemme takia kuva Kristuksen seurakunnasta on haalistunut ja menettänyt väriään Suomessa. Siitä on tullut mustavalkoinen  vanha valokuva museon seinällä. Sen voi ohittaa olan kohautuksella, sillä se ei herätä ohikulkijassa mitään tunteita. Hengellisellä kielellä sanottuna suola on menettänyt makunsa.

Pahinta kaikessa on, että sitten kun osa Kristityistä herää tähän todellisuuteen ja lähtee Jumalan herättäminä liikkeelle, nousee seurakunnan itsensä sisältä kova vastustus. Pyhän Hengen toiminta aiheuttaa tyynessä seisovassa vedessä virtauksia, jotka häiritsevät  niitä jotka ovat tottuneita  näihin rauhallisiin vesiin. Vähäinenkin liike saa heidät maitohapoille, sillä virtaavassa vedessä on raskaampaa uida ja  se saa heidät vastustamaan kaikkea mikä rikkoo tuon valheellisen rauhan.

Ateismin kupla puhkeaa samalla kun me Kristityt alamme vetää nuottaa samaan suuntaan ja lopetamme riitelyn.  Jumala kutsuu meitä kaikkia toteuttamaan omaa kutsumustamme ja tartumaan omalta osaltamme työhön. On aivan sama mistä kirkosta tai yhteisöstä tulet, tärkeintä on että haluat että Kristuksen seurakunta saisi kasvaa maassamme. Pienillä paikkakunnilla ei ole varaa leikkiä enää hiekkalaatikkoleikkejä vaan on tultava yhteen ja  tunnustettava väriä.  On aika palauttaa värit kuvaan!