Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Ikuisesti

3 kommenttia

IMG_20130719_195511Ikuisesti sinun, vannoo moni rakastetulleen. Ikuisuus, äärettömyys, loputtomuus, sanoja jotka ovat muuttuneet yhä useammalle vain vertauskuviksi. Moni onkin siirtynyt käyttämään hieman vähemmän suurudenhulluja sanoja.

Katsoin  Twilight saagan viimeisen osan. Elokuva on teinisatu, jonka tarinan pohjana on romantisoitu kuva vampyyreistä ja ihmissusista. En ota kantaa elokuvan pahuus ja hyvyys teemaan. On turha lähteä demonisoimaan elokuvaa, joka on kuitenkin melko harmiton ja perinteinen, rakkautta sekä hyvän ja pahan taistelua kuvaava kertomus. Mutta se mikä laittoi miettimmään, oli leffan viimeinen sana, ikuisuus. Tarinan päähenkilöstä tulee tarinassa lopulta itsekin olento, jolla on mahdollisuus elää loputton elämän.

Vaikka olemme karsineet kuolemattomuuden harhana omasta länsimaisesta ajattelustamme, kuitenkin iankaikkisuus teema on nostanut juuri tämän elokuvan ja kirjasarjan suosituksi. Ikuisuus ja kuolemattomuus kiinnostaa mutta se verhotaan sadun muotoon. Ikuisuuden Taju ja kaipuu on syvällä ihmisessä. Sieltä sitä ei voi kitkeä pois.

Elokuva on ennenkaikkea rakkauselokuva.  Viimeisessä kohtauksessa pari vannoo toisilleen rakkautta sanoin; -Kukaan ei ole rakastanut niinkuin minä rakastan sinua. Leffa päättyy sanoihin ikuisesti.

Jumalan on rakkaus, hän loi ihmisen ikuisuusolennoksi.  Voimme vain kuvitella mitä elämä on ollut  Jumalan yhteydessä ennen syntiinlankeemusta. Yhteydessä Jumalaan joka rakkaudesta loi ihmisen.  Suurin tragedia tässä oli, että tuohon rakkauteen kuului oikeus kääntää selkänsä  rakkaudelle. Hylätä Jumala ja unohtaa hänet.

Nuoruuteen kuuluu aina ripaus kuolemattomuutta, Toivo ja rakkaus ovat nuoren ihmisen rakennuspuita, Uskosta on tehty sen sijaan vanhuuteen kuuluva kainalosauva, jota moni ei kuvittele tarvitsevansa.

Pikainen katselmus kello 10 messuun ja kirkkosaliin vahvistaa teorian. Vain harvasta salista löytyy nuoria tai työikäisiä. Mutta Salit eivät ole tyhjiä sillä vaikka väkeä ei ole paljon ja messuväki on iäkästä,on sali pullollaan elämän kokemusta ja viisautta. Sali pullistelee Toivoa. Ja ennen kaikkea Sali on täynnä Ikuisuutta. Todellista iankaikkisuutta.

Nuorena oli vaikea kuvitella mitä vanheneminen on, näin keski-ikäisenä on jo saanut esimakua siitä miten kroppa muuttuu, Itse liikun paljon ja tunnen miten palautuminen ja joustavuus lihaksissa heikkenee vähitellen ja harjoittelua pitää muuttaa. Mutta oman kehon kuolemattomuus on viimeistään tässä vaiheessa karissut mielestä. Mutta mieli ja sielu on se sama joka se on ollut aina. Mutta miten on hengen laita ja mikä on sydämen asenne?

Tänään luimme lasten kanssa tuhlaajapojasta. Kun  tarkemmin tarkastelee kertomuksen isää, tajuaa että hän oli antanut anteeksi pojalleen ennenkuin edes antoi perintöosuuden pois. Isä rakasti poikaa koko ajan. Pojan palatessa hän suojeli poikaa antamalla vaatteet ja sormuksen merkiksi täydestä perinöoikeuden palauttamisesta niin ettei kukaan voinut poikaa vahingoittaa tämän palatessa kotiin.

Jumalan todellisuus on enemmän kuin minkään sadun maalaamat haaveet ikuisesta elämästä. Jumala rakastaa lastaan vaikka tämä rikkoisi ja pettäisi. Armo joka meitä kohtaa on armoa jonka mukana tulee täysi osallisuus Jumalan valtakunnan perinnöstä. Rakkaus jota hän osoittaa meitä kohtaan on suurinta rakkautta mitä koskaan ollut ja tulee olemaan.

Oma rakkautemme toisiamme kohtaan on täällä ajassa häilyvää, oman mielemme oikkujen varassa olevaa. Joskus on vaikeata rakastaa ja tilalle tulee ahdistus ja tuska. Sairaudet ja vanhuus runtelevat  kehoamme. On vaikea ymmärtää elämän tarkoitusta. Jumalan Pyhä henki auttaa meitä kuitenkin näkemään sen iankaikkisuuden joka on kätketty meidän sydämeemme. Pyhä Henki antaa uskon ja me tiedämme olevamme Jumalan lapsia, Iankaikkisuuden perillisiä.

Mainokset

Kirjoittaja: Tapio Laakso

Lapsenuskoinen sen tien kulkija

3 thoughts on “Ikuisesti

  1. Hienosti kirjoitettu! Pisti juuri oikealla tavalla miettimään asiaa :)

    Tykkää

  2. Kiitos!
    Herkkää, totta ja lohdullista. Siunaava aamun avaus. Hyvää päivän jatkoa!

    Tykkää

  3. Tästä tul mieleeni Joona, joka jo ennen pakoretkiään tunsi Jumalan:”Hän rukoili Herraa ja sanoi: ”Voi, Herra! Enkö minä tätä sanonut, kun olin vielä omassa maassani? Siksihän minä ensiksi lähdin pakoon Tarsisiin. Minä tiesin, että sinä olet anteeksiantava ja laupias Jumala, sinä olet kärsivällinen ja sinun hyvyytesi on suuri. Sinä olet aina valmis luopumaan rangaistuksesta, jolla olet uhannut. ”

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s