Pyhä Pyhä Pyhä, laulaa suuni,silmäni,sydämeni.

Käteni jalkani koko kehoni ylistää sinun suuruuttasi

Mieleni ajatukseni järkeni annan alttiiksi sinulle.

Mihin vertaisin Ylistämistä. Opettajana tiedän, että lapsissa on erilaisia oppijoita. Se mikä innostaa toista, ei kiinnosta toista lasta pätkääkään. Ongelma on, että opettajana minun on saatava molemmat kiinnostumaan asiasta. Lapsissa näkyy oikeastaan hyvin se miten ihminen toimii, millaisia me ihmiset olemme. Opettajan tehtävä on herättää lapsen kiinnostus opetettavaan asiaan. Moni asia jää kuitenkin lapsillakin puolitiehen. Hyvä motivointi saa heidät hereille ja kuuntelemaan opettajaa, mutta oppimista se ei vielä takaa. Monet asiat voimme oppia harjoittelun ja pänttäämisen avulla. Voimme järkeen vedoten saada lapsen opiskelemaan. Myös perinteiset opetusmenetelmät: kiristys, lahjonta ja uhkailu ovat monesti kuvioissa mukana, kun muuten ei hommat suju.

Mutta sitten on tilanteita, joissa näkee, miten lapset imevät opettajan sanat ja opetuksen kuin sieni. Vuosien varrella olen huomanut, että noiden opetustilanteiden jälki on säilynyt parhaiten lasten mielissä. Usein nuo opetustilanteet ovat olleet antoisia myös opettajalle. Se kuvastaa sitä miten merkityksellisiä ovat aito ja suora suhde opettajan ja oppijan välillä.

Me voimme tiettyyn pisteeseen asti oppia ja omaksua asioita järkeilemällä ja järjen pakottamana. Vaikka usko on aina Pyhän Hengen työtä, vaikuttaa siltä, että monella usko muuttuu ajan mittaan uskonnollisuudeksi. Usko pukeutuu rituaaleihin, joiden ulkopuolella usko piiloutuu ja katoaa. Se muuttuu niin henkilökohtaiseksi, ettei sitä voi tai saa näyttää ulospäin. Sellaisen uskon ulkokuori on harras ja hillitty ja sille on tärkeä sakraalitilojen pyhyys ja uskovan arvokas olemus. Joskus tällainen usko on kovaa työtä ja suorittamista. Raamattu osataan ulkoa ja  oma moraali on korkealla ja toisten alhaalla. Oma heikkous on pelottavin asia Jumalan edessä. Valitettavasti myös kiivailu kuuluu usein tällaisen uskonnollisuuden varjopuoliin. Raamatussa toki mainitaan kiivaus, mutta en usko että Sanassa tarkoitetaan tällä kristittyjen välistä kiivailua.

Ylistys yhdistetään karismaattisuuteen ja vapaiden suuntien tilaisuuksiin. Kuitenkin väitän, että ihminen on luotu ylistämään. Ylistys ei aina ole hyppimistä ja hillumista, niin kuin olen saanut lukea viimepäivinä eri lähteistä. Ylistäminen voi olla myös hiljaista Jumalan edessä rukoilemista, jolloin ihmisen sydän on auki ja ihminen voi kokea Jumalan läsnäolon. Käytän tarkoituksella sanaa kokea, sillä kokemus on voimakkaampi asia kuin järjen antama tieto. On oikeastaan ihme, että kirkkomme on päässyt näinkin pitkälle viimeisten herätysten jälkeen tällä järjen valintaa korostavalla kurssilla. Säännöllisin välein kuitenkin tyhjiö on käynyt niin suureksi, että uusi herätyksen aalto on tullut täyttämään hiljaisuuden, joka vallitsee ihmisen ja jumalan välillä. Näin on tapahtumassa nytkin!

Mutta aina sydän ei ole ihmisellä auki ja yhteys Jumalaan on ihmisen puolelta poikki. Asiaa voisi kuvata monella tapaa, mutta oma käsitykseni on juuri tämä, että arjen äänet nousevat Jumalan äänen päälle, koska oma motivaatiotaso laskee. Se ei tarkoita pois armon piiristä poikkeamista, vaan sitä, että koen olevani etäällä Isästä. En kuule hänen ääntään niin selvästi. Ylistäessäni musiikin avulla toteutan sitä taitoa jonka Jumala on minuun asettanut, eli voin laulaa Jumalalle ja lähestyä häntä niin fyysisesti kuin tunteen tasolla. Ylistyksessä olen samaan aikaan yksin Jumalan edessä ja yhtä seurakunnan eli Kristusruumiin kanssa. Se on psykofyysinen kokemus johon liittyy voimakas rakkauden kokemus, innostus ja yhteyden syntyminen Kaikein suurimpaan. Olen samoillut metsissä ja erämaissa ja kokenut suuria unelmieni täyttymyksiä, mutta mitkään niistä eivät voi kilpailla sen kanssa, kun laulan Jumalalle ja koen hänen läsnäolonsa.

Ei ihmiseen ole turhaan laitettu halua juhlia yhdessä ja kokea suuria tunteita yhdessä. Uskallan jopa väittää että Jumalamme juhlii kanssamme suurissa urheilukilpailuissa  tai kun rock-konsertin odotetuimmat kappaleet kajahtavat ilmoille. Mutta niissä tilanteissa ihminen kietoutuu kuitenkin itsensä ympärille ja tilanteen jälkeen sydän jää kaipauksen tilaan.

Ylistäessä sydän saa kuitenkin kylläkseen ja rauha täyttää ihmisen. Siinä rauhassa on hyvä kuulla opetusta ja käydä rukoukseen,jossa ihminen sen lisäksi, että puhuu Jumalalle, myös kuulee Jumalan äänen selvemmin. Ylistäminen vaatii kuitenkin sen, että astumme Jumalan eteen avoimin mielin ja sellaissa tilanteessa, että itse koemme sen turvalliseksi. Siksi on tärkeä ymmärtää Ylistyksen merkitys ja tarkoitus. Suosittelen aloittelijalle, että hän katselee ensi sitä muutosta, joka tapahtuu rujossa suomalaisessa kun hän laulaa Luojalleen. Kun ilo ja riemu tai rauha ja liikutus pulpahtaa pintaan.

Laulun ja musiikin  voima on mahtava, se on suuri lahja Jumalalta.