Joskus on mahdottoman edessä. Kuinka auttaa, lohduttaa ja rohkaista ihmistä suuressa ahdingossa jonka loppumisesta ei tiedä milloin ja millä tavalla se loppuu, tai loppuuko.. Erittäin vaikeaa se on silloin kun kyseessä on läheinen ihminen. Tuskallista on katsella ja kuunnella sellaista ahdistusta joka tuntuu painavan ehkä enemmän kuin olisi voimia sitä kantaa. Ikään kuin rukouksia ei kuultaisi, ja kuitenkin tietää että ne kuullaan ja aikanaan niihin tulee vastaus, tai ainakin rauha. Joskus ihminen ei voi mitenkään auttaa, mutta Jumala voi ja Hän tekee sen silloin kun aika on.

Olen näitä aikoja tässä elänyt ja mieleeni ovat tulleet lukemattomat Raamatun kohdat ja olemme niitä läpikäyneet ahjossa olevan kanssa  yhdessäkin, mutta nyt ne eivät lohduta. Tuntuu pahalta ottaa esiin esim.Jeremia 18:” Jeremialle tuli tämä Herran sana:” Mene saven valajan työpajaan! Siellä saat kuulla, mitä minä haluan sanoa sinulle”, tai jokin muu sanan paikka ja nähdä ettei tuska hellitä.

Olen arvostetun kyläsepän tyttärenpojan tytär. Olen käynyt suvun pajassa, joka on museoviraston suojelukohteena säilytetty. Siellä koin sellaista jota on vaikea selittää, koin tuleeni kotiin ensimmäistä kertaa elämässäni ja olin jo ehken 50v! Olen aina tuntenut suurta tarvetta luoda jotain käsin ja niin olen tehnytkin. Seppä Wallinin pajassa oli ensimmäisenä näkyvillä valtavan suuri ahjo ja palkeet. Kunnioittaakseni isäni äidin isää ja hänen elämäntyötään, otin v. 2000 käyttööni hänen nimensä.

En ole koskaan nähnyt seppää työssään, en myöskään savenvalajaa, mutta olen itse ollut kultasepän verstaassa (pajalla) yli kolme vuotta opissa ja työssä. Olen nähnyt kuinka hopea ja kultasepät metalleja käsittelevät. Itse olin oppimassa emaljoijaksi. Erittäin tarkkaa, monivaiheista ja kovaa työtä. Materiaaleina tuli, vesi, hapot, 1000 asteen ikkunallinen uuni jne. Kulta ja hopeaesineitä emaljoitaessa, pesemiset, happokäsittelyt,polttamiset, hiomiset, uudelleen polttamiset jne. Kaikissa työvaiheissa on oltava äärimmäisen tarkka, sillä esim. hopea sulaa helposti emaloitaessa kun se laitetaan emalin sulamiseksi n. 1000 asteen uuniin. Eri metallit kestävät vähän eri kuumuuksia (niin kuin ihmisetkin kärsimyksissään).  – Emalin käsittely on myös monivaiheista. Emali on värillistä lasia joka jauhetaan sille kuuluvassa morttelissa, jauhe pestään ja se annostellaan pieneen kuppiin josta sitä ohuella hopeatikulla levitetään kulloisenkin, korun, mitalin, ansiomerkin, korujen tms. päälle. Tämä vain lyhyesti. Lopputulemana pitää olla virheetön teos, varsinkin ansiomerkeissä ja mitaleissa.

Tästä on vuosikymmeniä kun tuota työtä tein, mutta nyt se on palautunut mieleeni. Se on saanut hengellistä kehystä ympärilleen viime aikojen ahdistuksissa. Se puhuu minulle samaa kieltä kuin esim. juuri Jeremia 18. Tehtiinpä mitä tahansa mistä tahansa materiaalista, elävästä tai kuolleesta, näyttää siltä että onnistuakseen kaikki työvaiheet ovat yhtä vaativia. Usein fyysisestikin raskaita, jopa vaarallisia ellei ole joka hetki keskittynyt tekemiseensä. Esimerkiksi tuolla kultasepän pajassa oli kultasepillä käytössään jopa sellaista myrkkyä kuin syanidi, ja mekin emaljoijat, joita oli 2 silloin, jouduimme myrkyllisten happojen kanssa tekemisiin.

Joskus, niin kuin nytkin aamulla jo herätessäni, tunnen sisäistä ahdistusta joka ei ole sillä tavalla tunnistettavaa että voisin sanoa mistä se juuri kulloinkin erityisesti johtuu. Nykyisessä tilanteessamme olemme rukoilleet lähes lakkaamatta ja yrittäneet hakea lohtua Jumalan sanasta. Tuntuu että emme osaa emmekä voi enempää siitä huolimatta että ahdistus ei poistu.. Ja kuitenkin Jumala on uskollinen ja me tiedämme että ratkaisu tulee!

Minua lohduttaa erään meille tärkeän henkilön kirjoittama lause vastauksena kirjeeseeni:” Nämä päivät. Nämäkin, mitkä eivät mene niin kuin oli ajatellut”!  Sain näistä sanoista voimaa vaikka tuo lause kumpusikin hänen omasta elämässään, jonka tilannetta en tiedä.. Se kuitenkin sai melkein itkemään kun ajattelen että lopulta, sekä toistemme edessä että Jumalan, Pyhän ja Kaikkivaltiaan, olemme vain ihmisiä, hänkin vaikka on enemmän kuin me. Ei meiltä muuta vaadita, koska emme muuta voi  olla.  – Vain ihmisiä.

Room. 5 luku ja 2Kor.4:14. Kiitos Jumalalle!
”Sä voiman annat nousta yli vuorten……vahva oon silloin kun sä kannat, ja rohkaiset mua jälleen elämään”!