Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Mieletön maailma!

7 kommenttia

Piispa Häkkinen kirjoittaa osuvasti, että taivaan portilla ei kysytä kantaa naispappeuteen tai homoliittoihin.  Jäin miettimään, että mitähän siellä mahdetaan kysyä.

Ladakuskit kuulemma pääsevät suoraan Taivaaseen, koska he ovat helvettinsä kärsineet. Toisaalta vitsi ei tee oikeutta Ladoille, jotka jotakuinkin uskollisesti palvelivat köyhiä suomalaisia aivan viime vuosiin saakka.  Nyt ovat jobbarit ostaneet kaikki vielä liikuvat pelit Venäjälle, jossa  ne palvelevat  vielä köyhempiä venäläisiä.  Lada on helppo korjata ja siihen riittää varaosia, joten se siitä.

Olen mietinyt omaa suhdettani maailmaan pitkään. Kouluaikana minulla oli vain yksi kaveri, joka ei ollut uskossa. Meitä yhdisti kiinnostus tieteiskirjallisuuteen. Opiskeluajan vietin opiskelijaseurakunnan porukoissa ja vasta työelämään siirtyminen ja muutto uudelle paikkakunnalle heitti eteen ystäviä, jotka eivät olleet kiinnostuneita uskon asioista.

Aikuisuus oli kuin isku vasten kasvoja. Se aikuisten maailma, johon törmäsin oli kyyninen ja itsekeskeinen. Ihmiset olivat kiinnostuneet vain omista asioistaan ja pyörivät omissa vanhoissa kuvioissa joihin oli vaikea päästä mukaan. Seurakuntayhteys katkesi, koska en osannut yhtäkkiä sopeutua periluterilaiseen jäyhään toimintaan, jossa kaikki muut olivat n 40 vuotta vanhempia kuin minä. Olin tottunut dynaamiseen nuoreen seurakuntaa. Edessä oli kylmät vuodet.

Nyt on aikaa kulunut yli 20 vuotta. Tuona aikana on tapahtunut paljon, mutta yhä olen se sama seurakuntanuori joka kaipaa uskovia ja hieman säpinää ympärilleni, tosin olen uskossani uudistunut ja kasvanut myös  suhteeni Jeesukseen syvempi. Retkeni maailmaan on opettanut paljon asioita ihmisestä.

Retkeni maailmaan ei ollut mikään filosofinen itsensä etsimisleikki vaan täynnä eksytystä ja syntiä.  Jumalasta erossa olemista ja lopuksi kuilun partaalla olemista. Jumala salli tuon kaiken tapahtua, että voisin käsittää miten hyvä hän on. Koko ajan hän tahtoi minua takaisin. Voin kuvitella miten hän suri, sitä kun rämmin maailman sotkuisissa soissa yritäessäni etsiä muiden ihmisten hyväksyntää.

Jokainen meistä tahtoo tulla hyväksytyksi. Yritämme miellyttää ihmisiä menemällä mukaan kaikkeen mahdolliseen, joka antaisi paremman kuvan itsestämme. Alamme laskelmoida ja suunnitella, miten näyttäisimme paremmalta. Lähdemme mukaan  kaikkeen mikä vähänkin nostaisi arvoamme korkeammalle toisten silmissä. Lupaudumme tehtäviin joihin meillä ei ole resursseja, saatikaan sitten siunaus.  Osoitamme rakkautta vain, silloin kun se palvelee omaa etua.

On vaikea lähteä seuraaman Jeesusta kun on niin paljon pelissä. On vaikea luopua vanhoista tavoista vaikka tietää niiden olevan haitaksi itselle ja läheisille. On helpompi sanoa etten tarvitse Jeesusta vaikka tietää että se ei ole totta.

Seurakunnan yhteyteen palaaminen työikäisenä on Suomessa vaikeaa, ainakin pienillä paikkakunnilla.  Seurakunnasta puuttuu yhteisö joka ottaisi avosylin vastaa palaajan. Meille suomalaisille kohtaaminen on vaikeaa.

Mutta miksi Nuoriseurakunta on monilla paikkakunnilla vireä. Mitä sielä tehdään oikein.20120923_215714

Avain sana on yhdessä tekeminen ja vastuun jakaminen. Suomalainen nuoriseurakunta toimii kuin alkuseurakunta. Nuoriso-ohjaajilla on luontainen kyky tehdä asioita oikein. Ohjaajat jakavat vastuuta jokaiselle kykyjen mukaan. Leireillä on isosia joilla on omat tehtävänsä. Työntekijä on organisaattori, paimen joka johtaa laumaa. Nykynuorisotyö seuraa aikaansa mutta ei tingi Raamatun sanasta.

Uusista seurakunnista, joita syntyy koko ajan lisää, löytyy samanlaisia piirteitä. Organisaatio on kevyt ja kaikki osallistuvat jollain tavalla toiminnan suunnitteluun ja toteuttamiseen. Tällaisessa seurakunnassa ei ole yhtään esiintyjää vaan kaikki osallistuvat yhdessä Jumalan ylistämiseen ja toisten palvelemiseen. Jokaisella on jotain tuotavaa yhteiseen kokoontumiseen.

Nyt kun Jumala kutsuu nykyistä sukupolvea takaisin yhteyteensä asettaa se meille uskoville muutamia reunaehtoja.  Se miten me olemme rakentaneet oman hengellisen yhteisömme ei välttämättä avaudukkaan ihmiselle, joka tulee maailman humusta mukaan seurakuntaan. Meidän on löydettävä yhteinen kieli, jota maailma ymmärtää.

Jeesus meni maailmaa. Hän ei mukautunut sen menoon vaan jätti siihen joka kerran pysyvän jäljen itsestään. Maailma ei ole muuttunut ja Jeesuskin elää yhä. Nyt hän tarvitsee meitä päästäkseen kaduille ja aitovierille. Me voimme piirtää maailman jäljen Jeesuksen tavoin. Jälki kertoo, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle.

Ai niin se kysymys sielä portilla. Eiköhän sielä kysytä suhdettamme Jeesukseen, Elävän Jumalan, elävään poikaan…

Mainokset

Kirjoittaja: Tapio Laakso

Lapsenuskoinen sen tien kulkija

7 thoughts on “Mieletön maailma!

  1. Kiitos tarinastasi ja sydämen ajatuksistasi. Yhdyn niihin.

    Tykkää

    • Tosi hyvä kirjoitus, yhdyn! ”Meille suomalaisille kohtaaminen on vaikeaa. . . .” ja juuri se, että tullaan yhteen ja jokaisella on jotain jaettavaa, annettavaa . .onkin oikea lähtökohta.
      Lisäksi kaikki toiminta lähtee yhteydestä . . Meidän yhteytemme Jeesuksessa, onkin yhteyttä myös toistemme kanssa . . . Jokaisella on jokin avu, jota Jumala tarvitsee meidän yhteytemme luojana . . siitä se lähtee, ei jäykästä organisaatiosta . .

      Tykkää

  2. Joo-o, nämä sinun tekstisi ovat hienoja. Tekisi mieli aina jotain kommentoida, mutta ne ovat luonteeltaa sellaisia, että enpäs vaan osaa. Syviä ja hyviä sanoja elämästä, joka on monivärinen. Niin tuttua vaikka ihan eri ihmisen kokemaa.

    Tykkää

  3. Tapio. Ellei kysyttäisikään mitään? Olisi vain sanoinkuvaamaton rakkaus odottamassa, hyväksyvä kaiken ymmärtävä rakkaus, rakkaus joka ei tarvitse sanoja! Siitä minä unelmoin, pyyteettömästä, hyväksyvästä, sanattomasta rakkaudesta joka pysyy ikuisesti, jossa ei ole minkäänlaista varjoa, eikä muistoa särkymisistä?
    Jospa vastassa onkin vain RAKKAUS!

    Tykkää

    • ”Muistoa särkymisistä”, kirjoitat. Tuulikki. Niitä täällä alhaalla tarvitsemme. Tiedän omasta kokemuksesta. Mutta siellä perillä saamme täydellisen vapautuksen, uskon.

      Tykkää

  4. Samoja kokemuksia minulla kuin Tapiolla. Miten sitä onkaan ollut niin hölmö, että on tuhlannut ihanat, energiset aktiivivuotensa joutavanpäiväisessä? Seurakunnassakin olin aika aktiivinen, mutta silti harmittaa, kun annoin ison annoksen osaamistani toisarvoiseen. Nyt olisi aikaa ja intoakin, mutta uudelle paikkakunnalle muutettuani ei minua niin vain hyväksytä. En osaa puhua tämän kulmakunnan kielellä. Olen etsimässä paikkaani. Tämä blogitaivas on osoittautunut henkireiäksi. Osaan tätä kieltä. Kiitos kirjoittajille! Taivaan portilla kysyttäneen ainakin, olenko käynyt katsomassa sairaita, vankeja, nälkäisiä, kun Jeesus sanoo olleensa siellä.

    Tykkää

  5. Inkarvonen, kyllä. Täydellisyydessä on täydellistä ja kaikki entinen on mennyt eikä kyyneleitä enää ole vaan Jumalamme itse on pyyhkinyt ne ikuisesti pois. Vihdoinkin on ilo, rauha ja rakkaus pysyvä ja varjoton olotila.

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s