Olen kirjoittanut paljon seurakunnasta. Seurakunnan käsitettä ei voi lähestyä ilman, että puhuu Jeesuksesta.  Jeesus on uskomme alkaja ja täyttäjä.

Kirkollisella kentällä on kuitenkin paljon rakentajia ja muurareita, jotka verhoutuvat uskonnollisuuden viittaan ja toimivat Seurakunnan edustajina maailmassa. Jeesus sanaa on kuitenkin vaikea löytää heidän papereistaan. Seurakunta kuitenkin koostuu ihmisistä, joilla on henkilökohtainen suhde Jeesukseen. Sana Jeesus tuntuu vain olevan se hankala pala monelle.  Jeesus ei ole se rakennustyömaan edustavin kivi ja siksi onkin helpompaa rakennella seinää sileistä kappaleista ja jättää se kasan ainoa rosoinen ja väärän muotoinen kivi maahan, sillä se rikkoisin hienon itse kasatun kokonaisuuden.  Pelkona on että luomus ei kelpaa maaailmalle. Jeesus on kuitenkin juuri se rosoinen pala, josta Jumala laati seurakunnalle kulmakiven ja sen rakennuksen muutkin kivet ovat halkeileet ja valmiiksi elämän rikkomia.

Jeesuksen persoonaa lähestytään myös niin, että hänet häivytetään ylhäiseen asemaan, josta häntä ei enää tunnista siksi Nasaretilaiseksi, joka 2000 vuotta sitten kulki hyljättyjen, prostituoiden ja veronkiristäjien parissa. Hänestä tehdään uskonnolinen reliikki ja konkretiaa hänestä  löytyy enää vain kääriliinasta Torinossa. Tämä etäisen Jeesuksen kulttuuri perustuu pelkälle järjen uskolle ja sellaisen uskon julistaminen jättää rikkinäiset ja hyljeksityt kylmäksi. Järki sulkee ulos myös seurakunnan keskeisimmät työkalut, armolahjat pois ja tilalle tarjotaan ihmisen, toki Jumalan luomien lahjojen inhimillistä kattausta. Valitettavasti tämä on aika yleistä ja näin ajattelevat ihmiset kiertävät kaukaa muiden yhteisöjen tilaisuudet suojellakseen omaa oppiaan.

Seurakunta on  kuitenkin uskovien yhteisö, johon kuuluu ihmisiä kaikista paikkakunnan kristillisistä yhteisöistä.  Seurakunta on Jeesus tälle maailmalle. Sen jäsenet ovat henkilökohtaisessa suhteessa Jeesukseen. He ovat opetuslapsia, jotka Jeesus-seurakunta lähettää maailmaan.

Seurakunnan keskellä kuuluu Jumalanvaltakunnan ääni ja sitä ääntä pitää levittää tähän ihmisten valtakuntaan, jonka keskellä asuu vastustaja. Vastustaja odottaa vesikielellä niitä, jotka puhuvat seurakunnasta ilman todellista Jeesusta. Saatana tuntee raamatun kuin omat taskunsa ja hän rakastaa uskonnollisia menoja. Hän tietää hävinneensä lopullisen sodan, mutta aikoo taistella siihen asti kunnes Jeesus tulee takaisin. Noissa taisteluissa tulee vääjäämättä uhreja ja Sielunvihollinen tarvitsee uskonnollisuutta hämätäkseen mahdollisimman monta valheillaan.  Uhreja ovat ne jotka Jeesus-vapaa seuraakuntatyö jättää kylmäksi.