Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Silti minä elän

8 kommenttia

IMG_20130513_102957

Kipeitä ovat askeleeni, kepeys on  kadonnut niistä.

Sairauden juuret tunkeutuvat tomuun josta minut teit ja temppelisi on muuttunut kärsimyksen majaksi.

Rakensin kivusta mieleni vankilan ja unohdin miltä tuntui lentää.

Pelon koura kynsineen tiukentaa otettaan rinnastani

Ja valo loittonee minusta pois.

Maailman syntikö minut runteli vai omat tekoni.

Enkö ollutkaan lapsesi?

Keskellä pimeyttä kuulen huutosi. 

 Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?

Nyt muistan miksi elän, vaikka olin jo kuollut.

Advertisements

Kirjoittaja: Tapio Laakso

Lapsenuskoinen sen tien kulkija

8 thoughts on “Silti minä elän

  1. Sairaus on kokonaisvaltainen käsite: fyysinen, henkinen ja hengellinenkin. Kokenut olen.

    Tykkää

  2. Tapio, olet armoitettu runoilija. Käytä lahjaasi, vai onko runojasi mahdollisesti julkaistu jossakin?
    Runon sisältö oli todella koskettava. Siitä löytyi kosketuspintaa myös omaan elämääni taannoin. On taito osata pukea runomuotoon kokemuksiaan. Jatka samaan malliin. Voit uskoa, että lukijoita riittää…

    Tykkää

  3. Tätä samaa, kuin Virpi tuossa yllä, olen sanonut Tapiolle jo aikoja sitten. Sen lisäksi että hän on kirjoittanut koskettavia runoja, hän voisi upeilla kuvillaan kuvittaa myös teoksensa! Ei taida vaan ehtiä ;) ?

    Totta myös Leenan sanoma!

    ”SILTI minä elän” ! Vielä nyt…..juuri tässä hetkessä.

    Tykkää

  4. Etsivän mieli
    pimeydestä valoon
    linnun lentoa

    Tykkää

  5. Joskus tässä elämässä kipu on käynyt niin kovaksi, ettei enää osaa kuin olla mykkä. Siksikin on siunaus, että löytyy ihmisiä, joiden ääni kantaa kuvaamaan Jumalaa, joka ei lentänyt kultasiivin ohi. Se antaa voimaa tarttua uudestaan toivoon.

    Tykkää

    • Mykkä. Yhdellä sanalla kuvaat, Marianne, olotilaa, missä ei löydy sanoja , millä oloaan hahmottaisi. Ei toisille, eikä itselleenkään. ”Odota Herraa minun sieluni ja kaikki mitä minussa on. Odota Herraa.” Vaan helppoa se ei ole.

      Tykkää

  6. Pakko vielä tulla tähän Tapion blogiin kun omassakin elämässä on niin paljon tuota huutoa ”Jumalani, Jumalani…”
    Näihin kahteen viimeiseen kommenttiin yhdyn sydämestäni. Nämäkin tilanteet kuuluvat tähän elämään eikä, totisesti, helppoa ole.

    Hienosti sanottu Marianne: ” .. ei lentänyt kultasiivin ohi”! Ei, ei hän lennä, kaikki muut voivat senkin tehdä mutta ei Jeesus eikä Isä! Minä uskon Jumalan rakastavan, meitä särkyneitä, enemmän kuin osaamme ajatellakaan.
    Olkoon Hän kiitetty ja ylistetty jokaisena elämämme päivänä ja kaikissa vaiheissamme. Kiitetään vaikka kyynelin, mutta kiitetään toistemmekin puolesta sillä Herra on hyvä.

    Tykkää

  7. Tuli kyyneleet silmiin , koskettaa niin läheltä

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s