Pyysivät minua taas paukuttamaan djembeä yhteen tilaisuuteen. Sattui olemaan sellainen päivä, että hengellistä tarjontaa oli kovasti ja soittajat muutenkin pääsemättömissä. Niinpä löysin itseni Turun Helluntaiseurakunnasta rumpuni kanssa.
Treenailtiin ennen tilaisuutta. Yhdessä kappaleessa oli laulussa pitkä tauko.
– Olin aivan pihalla tauon mitasta. Yritin sitten rummusta päätellä, milloin laulu jatkuu, sanoi laulajamme. Hän on nainen, joka minun kokemukseni mukaan on mitä suurimmässä määrin pätevä.
Siinä kohdassa minä ymmärsin paikkani. Minua ei olekaan pyydetty koristelemaan lauluja eksoottisilla kolinoilla. Minua tarvitaan siksi, että muut tietävät seuraavan matalan kolahduksen kohdalla jatkaa laulamista. Tai soittamista.
Niin siinä kävi, että ao. laulussa kolistelin mahdollisimman yksinkertaisen rytmikkäästi taukokohdan. Ja mitä tapahtuikaan. Laulaja hyppäsi soitinten kyytiin juuri oikeaan aikaan.
* * *
Laulut laulettiin, soitot soitettiin ja ugandalaista puhujaa kuunneltiin. Raahasin itseni ja rumpuni muutaman kadunkulman päähän, jossa puolestaan oli amerikkalainen saarnamies vauhdissa. Hän opetti väärässä ja oikeassa paikassa olemisesta varsin räväkällä esimerkillä.
”Kun seuraavana keväänä oli taas kuninkaiden sotaanlähdön aika, Daavid lähetti Joabin johdolla vakinaiset joukkonsa ja Israelin miehet sotaretkelle, ja he kukistivat ammonilaiset ja ryhtyivät piirittämään Rabbaa. Daavid itse jäi Jerusalemiin.”
– Mikä Daavid oli? kysyi puhuja.
– Kuningas.
– Oli kuninkaiden sotaanlähdön aika. Missä Daavid oli?
– Hengaili palatsin katolla.
Koska kuningas oli väärään aikaan väärässä paikassa, seurauksena oli aviorikos, murha ja lapsen kuolema.
Aina ei väärään aikaan väärässä paikassa oleminen aiheuta aivan yhtä dramaattisia seuraamuksia kuin Daavidin ja hänen lähipiirinsä elämässä. Kuitenkin olemisen ja elämisen kannalta olisi hyvä olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa.
* * *
Minua oli itse asiassa pyydetty rummuttamaan sekä ugandalaisen että amerikklalaisen saarnamiehen tilaisuuksiin. Kamppailin sisäisesti, kumpaan menisin. Olin jo lupautunutkin menemään ugandalaisen tilaisuuteen. Sitten oivalsin, että vakiporukkani on toisessa tilaisuudessa. Jokin ”intuitio” kuitenkin kehotti minua menemään helluntaiseurakuntaan. Sinä iltana koin olevani oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Sain hienon oivalluksen ja jälkikäteen vahvistuksen oivallukseeni.
* * *
Mutta miten ihmeessä oppisi kuulemaan ohjausta niin, että aina (tai edes melkein aina =) olisi oikeassa paikassa oikeaan aikaan?
Blogitaivas 
10/10/2013 22:06
Pahoittelen, että blogikäyttöliitymä kenkkuili rivivaihojen kanssa.
TykkääTykkää
11/10/2013 07:59
Hienoa rohkeutta Juha! Kulje vain uskoen ja luottaen ja katse Herrassamme! Aina Hän on mukana vaikka ei ”rautalangasta” väännäkään. Siunausta teillesi ja viikonloppuun!
TykkääTykkää
11/10/2013 05:49
Kiitos ”päivänavauksesta” – osu ja uppos! Siunattuja askeleita sulle, oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa.
TykkääTykkää
11/10/2013 08:41
paikan aika
Herran johdatuksessa
oikea aina
TykkääTykkää
11/10/2013 08:45
Vaihteeksi ”päivänavaus” blogitaivaassa. Yleensä avaan lukemalla englanniksi psalmeja, vanhaa- ja uutta testamenttia nettisanakirja avoinna. Vasta sitten muuta netistä. Ihan hyvä vaihteeksi näinpäin. Pitää näköjään uskaltaa olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan, kuten Juha opettaa. Djembe piti ”suomentaa” googlaamalla. Varmaan ihanan kuuloista?! Ihan tuli kade teitä etelän rintamailla eläviä kohtaan. Mutta sitten oivalsin: Saihan susirajan mummokin murusia!
TykkääTykkää