Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Anteeksiantaminen on panostus tulevaisuuteen

7 kommenttia

Tänään Valtosen Olli saarnasi anteeksiannosta Tuomasmessussa. Olli puhui anteeksiantamisen vaikeudesta ja välttämättömyydestä. Katsoin sen netistä ja Ollin loppukiteytys saarnastaan toi mieleen jäisen lumipallon kädessäni runsaan kolmenkymmentä vuotta sitten. Olen aiheesta kirjoittanut runsas vuosi sitten Kotimaa24:sen blogimetsään ja ajattelin julkaista tekstin uudestaan. Anteeksianto on panostamista tulevaisuuteen ja koston hinta jäi onneksi tuolloin kuittaamatta. Vasta vajaat viisikymppisenä alkaa tajuta mihin kaikeen kiusaaminen on elämässäni vaikuttanut ja miten Jumala on anteeksiannon kautta muuttanut asioita hyväksi.  (1. Moos. 50:19-21)

25.8.2012 | Tapio Laakso

Koulun haju tunkee vastaan kun vedän yläasteen ulko-oven auki ja marssin sisälle koulun eteiseen. Vaistomaisesti pälyilen ympärilleni katsoakseni näkikö kukaan tuloani ja ketä aulassa on vastassa. Kylmä hiki nousee otsalle kun näen vastaan tuijottavien poikien katseet ja pulssi nousee kun ensimmäiset ahdistuksen aallot lyövät yli, Suuntaan askeleet vastentahtoisesti kohti opettajanhuonetta…

Kun aloittelin töitäni luokanopettajana 20 vuotta sitten, sain muutaman kuvistunnin hoidettavakseni lukiosta, joka toimi yläasteen tiloissa. Muistan tuon päivän, kun marssin pitämään ensimmäisiä tuntejani. Mieleeni palautui oma yläaste piinani koulukiusattuna.

Vessan tympeä haju kun omat luokkakaverini keksivät työntää Laakson pään vessanpönttöön ja jatkuvat yritykset saada minut tappelemaan toisen pienikokoisen mutta ärhäkämmän kaimani kanssa. Suunsoitto, ivailu ja töniminen, joka pakotti miettimään joka päivä mitä ja minne kannattaa välitunniksi asettua, jotta saisi olla rauhassa.

Kaikki tuo palautui mieleeni avatessani vieraan yläasteen oven aikuisena miehenä.

Selvisin hengissä omasta piinastani ja kohtuullisen terveenä. Kiitos oman perheeni ja seurakuntayhteyden, joka alkoi rippikoulusta. Mutta kauna ja pelko jäivät elämään mieheen siitä huolimatta. Selittämätön arkuus hoitaa asioita ja kohdata uusia tilanteita, jäi haittaamaan arkielämääni.

Tänään, kun asioin yläasteella tai yläkoululla niinkuin termi oikein kuuluu, olen vapaa nuoruuteni demoneista. Pystyn kohtaamaan nuorten katseet ja koen olevani turvassa heidän kanssaan. Mutta itsestäänselvä asia tuo muutos ei ole ollut, sillä se vaati prosessin, johon kuului Pyhä Henki, anteeksianto ja sitä kautta ymmärtäminen.

Kun tajusin Jeesuksen puheen anteeksiantamisesta velalliselle. Sen tajuttoman summan mikä vertauksessa velallinen palvelija saa anteeksi, aloin tajuta mitä anteeksi antaminen on. Siihen piti tulla maallinen verranto ennen kuin Kristuksen oma uhri kirkastui ja aiheutti reaktion minussa, synnyttäen halun antaa anteeksi niille, jotka ovat minua vastaan rikkoneet, niinkuin rukous opettaa. Vasta todellinen anteeksi antaminen toisille joka tilanteessa, vie ihmistä eteenpäin

On karmeaa todeta, että ne joille halusin lopulta antaa anteeksi olivat poissa ennen aikojaan. Heidän elämä oli rikki jo alusta alkaen ja minä vain satuin olemaan hetken ottamassa vastaan sen pahan olon joka heissä vaikutti.

Muistan kun Jarmo huusi, että nyt tuli Laaksolle lähtö kun olin hakenut turvaa äidinkielen opettajalta ja tilanne oli paljastunut pojille. Juoksua koulun takapihalle ja kädessäni oli jäinen lumipallo jolla aioin puolustautua ja kaveri oli metrin päässä, en kyennyt kuitenkaan heittämään jäistä palloa Jarmon kasvoihin vaan pallo jäi käteeni. Muistan kun Jarmo vetäytyi pois tekemättä mitään ja jäin hankeen makaamaan.

En tuntenut häntä, enkä tiedä miksi hän kiusasi minua. Kun hän myöhemmin ampui itsensä, olin ainoa joka jäi luokan pojista pois hautajaisista. En ymmärtänyt miksi minun, joka olin vain kärsinyt oli pitänyt olla sielä. 
Nyt kun ajattelen asiaa, kadun sitä, että jäin kotiin. Silloin olin järkyttynyt ja turta.

Miksi Kristus haluaa, että annamme anteeksi toisillemme.
Vuosia myöhemmin sain selville monet muutkin kiusaajani olivat kuolleet. Heidän oma elämänsä oli ollut vielä enemmän helvettiä kuin omani. Ymmärsin, että Jumala oli suojellut minua kaikelta siltä pahalta, jonka keskellä olin elänyt!

Tällainen suojelu vetää hiljaiseksi, siksi haluan antaa anteeksi. Niin Jumalakin tekee.

Tämä oli se 100. kirjoitukseni tänne ja se teki hieman kipeää.

Koulukiusaaminen tuhoaa ja repii lasten elämää. Siksi se on otettava enemmän kuin vakavasti!

Advertisements

Kirjoittaja: Tapio Laakso

Lapsenuskoinen sen tien kulkija

7 thoughts on “Anteeksiantaminen on panostus tulevaisuuteen

  1. Tekstisi kosketti. Minulla myös kokemusta kiusaamisesta, alkoi jo ala-asteella. Tosin minulla se oli porukan ulkopuolelle jättämistä ja minusta levitettiin valheita. Yksi oli, että olen cp-vammainen, koska mun äiti oli 40 ja isä 50 kun synnyin. Seitsemännellä luokalla olin puoli vuotta yksin. Ei ketään kaveria välitunnilla. Tämä ja sekä lapsuuden rankat kokemukset (isoveljeni alkoholismi ja mielialalääkkeiden väärinkäyttö sekä lopulta itsemurha, kun olin 9v) kaatuivat niskaan, kun olin 15. Sielunvihollinen sai minut uskomaan, että olen turha ihminen ja halusin kuolla. Itsemurhaa en miettinyt, en voinut tehdä sitä minun rakkaille vanhemmilleni. Mutta Jeesus ei koskaan jättänyt vaan johdatti minut tuon pimeän masennuksen kuilun läpi toivoon ja valoon. Yksin armosta ja Jeesuksen rakkaudesta olen tässä, olen varma, että ilman Häntä joko elämäni olisi pilalla tai minua ei enää olisi.

    Tykkää

  2. Lisään otsikkoosi – ja vapauteen!
    Näistähän kirjoitimme paljonkin K24:kin aikoinaan. Anteeksianto tekee terveeksi myös, vaikka niin kauan kuin ihmisellä normaali muisti säilyy me muistamme, mutta kun muistaa anteeksiannon kautta voi oikeasti iloita siitä ettei ole jäänyt kokemustensa vangiksi! kaiken TÄMÄNKIN vaikuttaa Pyhä Henki meissä, kiitos Jumalalle.

    Tykkää

    • Tuo oli aika kipeä juttu kirjoittaa ja oli pikku kynnys laittaa se uudestaan. KT24 aika oli haasteellista aikaa koska kirjoittaessa tiesi aina että lunta tuli tupaan jostain suunnasta. Mutta juuri siksi myös syntyneet keskustelut olivat hyviä enkä kokenut itse itseäni loukatuksi.

      Tykkää

      • Minusta on erinomaisen hyvä että täällä uskallamme kirjoittaa MYÖS niistä elämämme vaikeista asioista, joku voi oikeasti saada lohtua niistäkin. Kukaanhan ei pääse tämän elämän läpi vaikeuksitta, sanoohan Sanakin:” Kantakaa toistenne kuormia niin täytätte Kristuksen lain”! Kuinka kantaisimme toistemme kuormia ellemme olisi itsekin olleet/ole joskus kuorman alaisina. Emme ole vielä siinä taivaallisessa olomuodossa joka meihin tämän ajan jälkeen tulee.

        Kukin meistä kirjoittaa omista lähtökohdistaan/kokemuksistaan käsin ja siksi tarvitaan paljon ymmärrystä. Mistä se tulee? Onko väärin sanoa että tuskasta ja asioiden läpikäymisestä yhdessä Herran ja luotettujen ystävien kanssa. Nykyäänhän vertaistuki on lähes päivän sana. Sitä me kaikki tarvitsemme. Kirjoittaessa vaan ei voi osoittaa myötäelämistä samoin kuin äänellä ja ruumiin kielellä.

        Voi olla etteivät kaikki ole kanssani ollenkaan samaa mieltä siitä että kärsimyksilläkin on tarkoituksensa, mutta itse olen sitä mieltä. Minusta kärsimyksiinkin sopii sana siitä että Jumala voi kääntää, ja kääntääkin pahan palvelemaan hyvää. Hän on voimallinen auttaja, toki se vaatii suostumista autettavaksi, eli oman heikkouden/inhimillisyyden tunnustamista, sitä että sattuu/on sattunut.

        Tänä aamuna tuli Tv 1 puhetta uskoon tulosta. Siinä oli mm. Teemu Laajasalo ja kun haastattelija kysyi häneltä että eikö ole niin että vain heikot tarvitsevat kirkkoa, niin Laajasalo vastasi että kirkko onkin heikkoja ja pieniä varten, lasten kaltaisia. No, kirkko on minulle eri asia kuin henkilökohtainen usko, mutta hyvä vastaus silti. Ihmiselle on häpeällistä tunnustaa oma heikkoutensa ja kuitenkin vain siitä lähtee terve kasvu Jeesuksen kanssa, Pyhän Hengen vaikutuksesta.

        Tiedät tämän, mutta halusin vielä kannustaa sinua koska tuo kokemus on ollut niin kipeä ja silti tuot sen uudelleen esiin. Minusta se kertoo, jos joku, siitä työstä jossa Jumala on ollut mukana.
        ”Miten Jumala on anteeksiannon kautta muuttanut asioita hyväksi”. Tässä se juuri on. Kiitos vielä kerran ja Siunausta Tapio!

        Tykkää

  3. Tanka anteeksiannosta kirkkovuoden tämänpäiväiseen teemaan psalmista 119, !. Mooseksen kirjasta, efesolaiskirjeestä ja Matteuksen evankeliumista

    sanasi riemu
    ylistys rakkaudelle
    pelastus iloon
    rakkaus elää rauhassa
    uskollisuus liitossa

    anteeksi antaa
    Isän lempeä tahto
    hyvittää pahan
    sovitus jää elämään
    kilvoitus pitää huolta

    valheesta toteen
    riidasta sovinnolle
    auringon laskuun
    yön jälkeen uusi maa
    uuden sovun taivas

    yhdessä sopien
    yhteistä taivallusta
    anteeksianto
    samoin isältä pojalle
    armo armosta velkaan

    Tykkää

  4. Anteeksiantamus on tärkeä aihe. Minulla on sellainen käsitys,että sen ”painoarvo” henkivalloissa on isompi kuin osaamme kuvitellakaan.

    Tykkää

  5. On koska se edustaa voittoa synnistä ja pimeydestä. Jokainen anteeksi annettu asia tuo valoa pimeään. Jeesus voitti sillanpääaseman ja varmisti lopputuloksen mutta meidän on vielä sodittava oma osamme!

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s