Kun sanoja ei ole
– Tai niitä on liikaa…..
Kun joku sanoo:
olen väsynyt – sallittakoon se hänelle.
Kun joku haluaa aamulla vetää tilkkutäkin
päänsä yli
ja nukkua pahan päivän ohi –
kunpa se sallittaisiin!
kun joku haluaa
elää omaa elämäänsä toisin
kuin normittaja on suunnitellut –
kun se vain ei vahingoita muita
sallittakoon se.
Orjuuttajia on monia
elämä itse niistä pahin, lahjomattomin.
Sallittakoon ihmiselle vapaus
hengittää omaan tahtiinsa.
Yleensä ottaen: sallittakoon enemmän.
ja katso
sallijankin elämä helpompaa.
Kultaomenia hopeamaljoissa ovat sanat, sanotut aikanansa Snl.25:11
Joskus sana satuttaa,
yksi ainoa. Joskus sanattomuus.
eikä parempaa lääkettä suurempaa lahjaa
kuin sana silloin kun on sen aika.
Hyvä sana lohtunasi vielä
kun sanojaa eivät enää
sanat saavuta.
Tulee päivä, jolloin sinun muurisi rakennetaan, sinä päivänä rajasi laajenevat. Miika 7: 11
Tähän
juuri tähän aurinkopälveen
haluaisin istuttaa sinut joka sanoit:
Olen niin uupunut. Peloissani. Yksin.
olen aivan lopussa.
Tässä istuisin viereesi, kuuntelisin sinua,
sinä lintuja, veden helinää
puiden lempeää puhetta.
Tässä luonto hoitaisi meitä. Elämä armahtaisi.
Rakastaisi.
”Hedelmätarhojen asujatar, ystävät kuuntelevat ääntäsi. Anna minunkin kuulla sitä”
”Riennä, rakkaani, ja ole kuin gaselli tai nuori peura tuoksuvilla vuorilla”. Laulujen laulu 8:13-14
Kuulkaa kaikki janoiset! Tulkaa veden ääreen! Tekin, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa ja syökää. Tulkaa, ostakaa ilman rahaa, ilman hintaa viiniä ja maitoa. Miksi punnitsette hopeaa maksuksi siitä, mikä ei ole leipää, ja annatte työnne ansion siitä, mikä ei ravitse? Kuulkaa minua, niin saatte syödä hyvää, ja sielunne nauttii yltäkylläisyydestä. Kallistakaa korvanne, tulkaa minun luokseni. Kuulkaa, niin sielunne saa elää. Minä teen teidän kanssanne iankaikkisen liiton, Daavidille antamani armolupauksen mukaisesti. Jes. 55: 1-3
Joskus kun sanoja ei ole, niitä on lainattava. Runot Maaria Leinosen teoksesta ”Silta joka kantaa” Ilon ja Voiman runoja.
Blogitaivas 
07/12/2013 19:38
Voi kiitos näistä armollisista runoista ja Sanan kohdista.
Tuli mieleen tämä Jeesuksen opetus:
…he sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panevat ne ihmisten hartioille, mutta itse he eivät tahdo niitä sormellaankaan liikuttaa.” (Matt. 23:4)
TykkääTykkää
07/12/2013 20:00
Virpi kunpa aina osaisikin: ”Herra auta aina etten ketään paina etten toisten taakkaa suuremmaksi tee”.
Kaikki me täällä saamme elämän taisteluista osamme, ehkä on hyväkin niin, JOS se auttaa meitä kulkemaan rinnalla hiljaa silloin kun hiljaisuutta tarvitaan ja taas sanomaan oikeat sanat silloin kun niitä tarvitaan. Luulen että hiljaisuutta tarvittaisiin useammin ja enemmän, sellaista lempeää ja ymmärtävää läsnäoloa, kuin puhetta. Huokaus.
Kiitos kommentistasi:)
Ja Juniperille tykkäämisestä 😉
TykkääTykkää
07/12/2013 20:39
” Luulen että hiljaisuutta tarvittaisiin useammin ja enemmän, sellaista lempeää ja ymmärtävää läsnäoloa, kuin puhetta. Huokaus.”
Yhdynpä tähän huokaukseesi täysin:).
Joululaulussa Sydämeeni joulun teet on jotakin tuosta tunnelmasta ”sanaton on sydämeni kieli”.
Olla pelkäämättä toisen ihmisen tunteita ja omia tunteita ja jakaa vain läsnäolo, jossa mitään ei puhuta pois.
TykkääTykkää
08/12/2013 10:28
Tuo lause jonka poimit Virpi, taitaa olla ns. katoavaa kansanperinnettä tässä koneellistuvassa ja kaikkialla pauhaavassa arjessamme. Eikä kaikilla ole enää taitoa, tai mahdollisuuttakaan, mennä esim. luontoon, metsään, erämaihin, järvien rannoille jne. hiljaisuutta kokemaan. Onko kaikilla näissä kaupungeissa asuvilla yhtään todellista ystävääkään joka toisi lämpöä läsnäolollaan toisen, kaltaisensa, elämään?
Laitoin radion auki aamukahvillani, kuunnellakseni hengellistä ohjelmaa, luulin erehtyneeni kanavasta, kun soivatkin joululaulut tauotta. Kaunistahan se oli, minulle vaan vähän aikaista, mutta kyllä se silti herkisti ja viritti aamun hyvään tunnelmaan.
Tuo mainitsemasi laulu on kaunis. Kiitän Jumalaa joulusta. Ajattelen että niin kauan kuin meillä on joulukirkot, joulurauhan julistus ja hengelliset joululaulut, meillä kansana on toivoa!
Jesajan kirja on vielä pöydälläni auki, ja siitä ihanan toivon ja rohkaisun sanat: luku 55:6. Etsikää Herraa silloin kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi kun hän läsnä on!
Aamen, siunattua pyhäpäivää.
TykkääTykkää
08/12/2013 14:41
Minua niin inspiroi tämä aihe sanoista tai sanomatta jättämisistä kun Juhakin tuolla kirjoittaa siitä kuinka hän, vieressä ollen, kuuli viulun äänen:) ! Näinhän se on Jumalan puheenkin kuulemisessa. Tähän tulee teksti, edelleen Jesajasta 55. 10-11….
Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa vaan kostuttavat maan, tekevät sen hedelmälliseksi ja versovaksi, niin että se antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän, niin käy myös sanani, joka minun suustani lähtee: ei se palaa luokseni tyhjin toimin vaan toteuttaa sen, mitä minä haluan, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin…..
12. Iloiten te lähdette, ja rauhassa teitä saatetaan. Vuoret ja kukkulat puhkeavat edessänne riemuhuutoon, ja kaikki, kedon puut paukuttavat käsiään.
13. Orjantappuroiden sijaan kasvaa sypressejä, nokkosien sijaan myrttejä. Tämä tapahtuu Herran nimen kunniaksi, ikuiseksi merkiksi, joka ei häviä!
Mikä ihana ja lohdullinen tulevaisuus ja lupaus!
TykkääTykkää
08/12/2013 17:45
Kaikella on aikansa ja paikkansa. Kirkkovuoden kolmannen adventin teemassa on Jesaja 35, jota äsken sanoitin uudelleen
Herran kunniaa
autiomaa iloitsee
puhkeaa kukkaan
kulkekaa Herran tietä
sillä ei tyhmä eksy
TykkääTykkää
08/12/2013 19:04
Raamattu Kansalle on otsikoinut tämän luvun ”Pelastuksen ajan ihanuus”!
Kaunis ja lohdullinen luku, sykähdyttävä, niin kuin Jumalan Sana vaan voi olla:
Autiomaa ja kuiva maa iloitsevat, aromaa riemuitsee ja kukoistaa kuin lilja….
Näin palaavat Herran lunastamat: he tulevat Siioniin riemuhuudoin, päänsä päällä iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat.
Jotain tällaistahan saamme useinkin kokea kun Pyhässä Hengessä rukoilemme, näkyväiset unohtuvat ja näkymättömät tulevat näkyviksi! Todellisimmiksi kuin tämä maailma.
”Paljon on lapsella aihetta kiittää Jumalan lahjoja kaikille riittää” lauletaan laulussa:) !
Olkoon adventin aikamme siunattu Jeesuksen Pyhässä nimessä 🙂
TykkääTykkää
08/12/2013 19:37
Niin, psalmeissa näyttää aina paljon lohdullisemmalta kuin profeettojen ennustuksissa. Tämänkin päivän psalmissa
Ota hoitoosi tämä viiniköynnös,
taimi, jonka oikealla kädelläsi olet istuttanut itseäsi varten,
lapsi, jolle sinä olet antanut voiman
Tätäkin sanotin tuolla toisaalla julkaistussa runossani.
TykkääTykkää
08/12/2013 23:23
Tuulikki, kiitos taas hienosta tekstistäsi! Se on sinusta, vaikka lainasitkin sanat toiselta.
Siksi minäkin rohkenen tehdä samoin. Olemme lukeneet Viron piirissä Maren saarnoja (Arto Juvosen käännöksinä), ja ne ovat muuttuneet yhä syvemmin koskettaviksi, kun niitä peilaa hänen elämäntilanteeseensa.
Tässä (kyynel)helmiä hänen adventtisaarnastaan. Surun ja ilon helmiä.
Mare jutlus Koses 1.12.2013 1 Pt 1:7-12
“Kultakin koetellaan tulessa, ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta. Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa. Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.
Tätä pelastusta ovat profeetat etsineet ja tutkineet. He ovat ennustaneet ja puhuneet teidän osaksenne tulevasta armosta ja tutkineet, mihin ja millaiseen aikaan heissä vaikuttava Kristuksen Henki viittasi todistaessaan Kristuksen kärsimyksistä ja niitä seuraavasta kirkkaudesta. Heille ilmaistiin, etteivät he palvelleet itseään vaan teitä puhuessaan siitä, minkä teille nyt ovat julistaneet ne, jotka taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä ovat tuoneet teille evankeliumin. Tähän pelastukseen haluavat enkelitkin päästä edes luomaan silmäyksen. ”
Alkaa uusi kirkkovuosi, adventtiaika. Tervehdin sinua tämän saapuvan kirkkovuoden kynnyksellä ja toivon paljon rauhaa, iloa ja valoa koko edessäolevaan vuoteen.
Usko tarvitsee koettelemista. Miksi? Siksi että se vahvistuu niin. Niin yksinkertaista se on. Tämän päivän Raamatunkohta kertoo meille elävästä toivosta, joka kantaa meitä surun ja koettelemusten vaikeina aikoina. Kristus elää ja Hänessä elää toivo keskellämme, elämässämme, aina.
Olen itse tullut Jumalan luo hiljaa ja rauhallisesti. Kulkenut askel askelelta koko elämän ajan yhdessä Jumalan kanssa, ja kuitenkin totean, että olen koko ajan tiellä. Matkalla Hänen luokseen, lähestyen Häntä. Joka elinpäivä. Askel askelelta. Joskus on jokin askel muita suurempi. Sitä suurempi, mitä suurempi on koettelemus. Usko koetellaan kuin kulta tulessa.
Se on kaunista matkantekoa. Yhdessä Jumalan kanssa. En ole tullut Hänen luoksensa äkillisen kääntymisen tai raskaiden kokemusten kautta, vaan pikku hiljaa. Ja olen vilpittömästi kiitollinen, että minulle on tällainen matkanteko tullut mahdolliseksi. Kiitos Jumalalle!
Usein Jumala antaa meidän tuntea oman läsnäolonsa kaikkein synkimpinä aikoina kaikkein selvimmin. Hän käyttää hyväksi kärsimyksiämme ja murheitamme näyttääkseen meille, että Hän on ainoa voimanlähteemme. Ja kun näemme tämän totuuden, saamme uutta toivoa. Kun olet silmätysten suurten koettelemusten kanssa, älä pelkää. Luota itsesi Jumalan käteen! Odota Hänen ajanjaksoaan. Hän antaa sinulle ”laulun yöllä”. Elävän toivon. Pelastuksen.
Jokaisen ihmisen matka on erilainen. Kuten elämämmekin ovat erilaiset. Ja kuitenkin on meillä kaikilla yksi päämäärä. Apostoli nimittää sitä tänään sielujen pelastukseksi. Pietari lisää: “Tätä pelastusta ovat profeetat etsineet ja tutkineet. He ovat ennustaneet ja puhuneet teidän osaksenne tulevasta armosta…” Armo, joka on tullut meille! Jeesuksen syntymän kautta on Jumalan armo ylettynyt meihin asti. Se koskettaa jokaista, joka odottaa ja ikävöi. Jumala ei kitsastele jakaessaan armoansa ikävöivälle sielulle niin kuin Hän ei kitsastele antaessaan valoa tai sadetta janoavalle maalle.
Koko Pyhä kirja, koko Raamattu, kaikki, mistä Raamattu todistaa, ei ole vain mikä tahansa pyhä teksti tai yksi kirja toisten kirjojen joukossa vaan apostolin sanojen mukaisesti: ”Heille ilmaistiin, etteivät he palvelleet itseään vaan teitä puhuessaan siitä, minkä teille nyt ovat julistaneet ne, jotka taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä ovat tuoneet teille evankeliumin. Tähän pelastukseen haluavat enkelitkin päästä edes luomaan silmäyksen.”
Riemusanoma, evankeliumi Jumalan rakkaudesta, joka Kristuksessa on ilmaantunut ja jonka puoleen me nyt joulun odotuksessa suuntaamme katseemme, on jotakin sellaista, johonka jopa enkelit ikävöivät kumartaen katsoa. Me voimme jakaa saman ikävöinnin ja riemun enkelien kanssa! Sirpale taivaasta tässä ja nyt eikä sittenkään vielä!”
Sinua siunaten, Leena
TykkääTykkää
09/12/2013 09:26
Sydämeltäni kiitos Leena! Kaunista tekstiä. – Koettua ja tuttua tässäkin majassa.!
Marellahan on se syvyys, kirkkaus ja Henki tekstissään (puheissaan) jonka kärsimys aikaan saa, mutta myös se luottamus Jumalaan, joka koettelemusten myötä tulee. Enhän häntä tunne, mutta rukoilemme hänen puolestaan.
Kaunista, kaunista tekstiä! Tämän luen vielä ajan kanssa uudelleen!
Siunausta sinullekin, oli iloinen yllätys että tulit valoa, tähän pimeyteen, tuomaan.
Kuka ei ole kirkkaampi kuin Herra, kukaan ei valon kantaja niin kuin Vapahtajamme.
On ihanaa saada taas viettää joulun aikaa, luvallisesti häntä muistaen ja elämällämme Häntä palvellen ja kirkastaen. Jumala siunatkoon tämän adventin ajan, meren molemmin puolin.
TykkääTykkää
09/12/2013 17:23
Kiitos Tuulikki – juuri samanlaisen syvyyden, kirkkauden ja Hengen olen monesti tuntenut myös sinun sanoissasi ja teksteissäsi. Te molemmat olette niitä Jumalan soihtuja, jotka loistatte meille muille – elämän sisaria niin kärsimyksessä kuin Herran valamaan muottiin suostumisessa. Hän siunatkoon teitä aivan erityisesti!
TykkääTykkää
09/12/2013 17:34
Kiitos Leena. Mitäänhän meillä ei ole jota emme olisi Jumalalta saaneet, olisimme vain tyhjiä astioita ja maan tomua. . Saviruukkuja vailla elämää, mutta kiitos Jumalalle että hän luo koko ajan uutta ja korjaa sitä mikä särkynyt on. Kunnia Hänelle ja kiitos.
TykkääTykkää